Posadnik

Posadnik (ven. Посадник) oli Kiovan Rusin suuriruhtinaan ensisijainen avustaja, valtuudet saanut sijaishallitsija, käskynhaltija ja asiamies johtotehtävissä ruhtinaskunnan joissakin kaupungeissa. Hän oli yleensä suuriruhtinaan määräämä ja kaupunginneuvoston eli vetšen päätöksiä noudattava ruhtinas tai tunnettu pajarisukuinen mieshenkilö, joka seurasi suuriruhtinaallisen vallan toteutumista ja tukemista kaupungissa ja joka hallitsijan poissa ollessa toimi diplomaattisissa edustustehtävissä ja kaupungin hallinnollisissa tehtävissä, komensi sotajoukkoja, johti poliisitoimintaa ja kansainvälistä sopimustoimintaa ja hoiti yhdessä maaherran kanssa oikeustoimia ja käräjöintiä.

Suuriruhtinatar Sofia Palaiologos tapaa Pihkovan posadnikit ja pajarit.

Hän kokosi kirkkoneuvoston, jonka jäsen hän itsekin oli, ja seurasi usein ruhtinasta. Kun siitä tuli luottamusvirka, suuriruhtinaan avustajasta tuli ruhtinaskunnan hallinnon toteuttaja ja suvereenin kaupungin edustaja, joka valvoi ja kanavoi ruhtinaan valtaa. Kaupungin ensimmäisenä arvohenkilönä hän kokosi vetšen ja toimi sen puheenjohtajana.

Tunnetuimmat olivat Novgorodin ja Pihkovan posadnikit. Tehtävässään hänellä oli tukenaan posadnikin sotajoukot. Alamaissuhteessa olevat lähikaupungit, kuten Laatokankaupunki, Toržok, Velikije Luki, saivat posadnikkinsa Novgorodista.

Termiä ”posadnik” käytettiin ensimmäistä kertaa Nestorin kronikassa, muinaisessa ”Kertomus menneistä ajoista”, jossa on seuraavanlainen muistiinpano vuodesta 977:

Vuonna 6485 (977). Kävi Jaropolk veljensä Olegin kimppuun Drevljaanien mailla … Silloin Novgorodissa Vladimir kuuli siitä, että Jaropolk tappoi veljensä Olegin, hän säikähti ja pakeni meren taakse. Mutta Jaropolk asetti omat posadnikit Novgorodiin ja valloitti yksin Venäjän maat.

(ven. В год 6485 (977). Пошел Ярополк на брата своего Олега в Деревскую землю....Когда Владимир в Новгороде услышал, что Ярополк убил Олега, то испугался и бежал за море. А Ярополк посадил своих посадников в Новгороде и владел один Русскою землею.)

Posadnik valittiin tavallisesti tunnetusta pajarisuvusta, niin että virkaa saattoi pitää perinnöllisenä. Melko laajan virkavallan ja kunnian lisäksi tässä tehtävässä avautui mahdollisuus valheiden ja rahankiristyksen avulla hankkia huomattavan suuri omaisuus, joten tähän arvoasemaan pääsy aiheutti pajariperheiden kesken alinomaista kilpailua, joka usein johti vetšen sisäisiin riitoihin. Pajariehdokkaan kutsuminen vetšen ulkopuolelta herätti kateutta ja ärtymystä peruskaupunkilaisissa ja alhaissäätyisissä, jotka päättyivät väkivaltaisuuksiin tai jopa murhiin, jolloin posadnikin ja hänen kannattajiensa omaisuus ryöstettiin.

Sekä posadnik että maaherra valittiin toistaiseksi, ja heidän virka-aikansa kesto riippui virkaan määrääjästä. 1100-luvulta alkaen kaupunginjohtaja valittiin paikallisvaalien yhteydessä. Maininta ensimmäisestä vaaleissa äänestetystä posadnikista on vuodelta 1126. Muinaisvenäläinen poliitikko, pajari ja Novgorodin posadnik vuosina 1350-1354 Ontsifor Lukinitš otti vuonna 1354 käyttöön lainuudistuksen, jonka mukaan kaupunki sai kuusi elinikäistä, niin sanottua ”vanhaa” eli potentiaalista posadnikia eri puolilta metropolia, joiden joukosta valittiin aina vuodeksi kerrallaan virkaahoitava eli kierroksessa oleva posadnik. Näin ollen 1400-luvulta lähtien posadnik valittiin vuodeksi kerrallaan. Vuosina 1416-1417 hyväksytty lakiuudistus kolminkertaisti posadnikien lukumäärän, eli se oli nyt 18, josta aktiivinen posadnik valittiin kuudeksi kuukaudeksi. Vuosina 1308—1510 Pihkovassa toimi yhteensä 78 posadnikia.

Katso myös

• Maaherra