Pro Fide
Pro Fide (suom. Uskon puolesta) on kauniaislainen kristillinen rockyhtye. Pro Fide on perustettu Turussa vuonna 1966 ja sitä pidetään suomalaisen gospelrockin pioneeriyhtyeenä.[1]
Pro Fide | |
---|---|
Pro Fide -yhtye |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1966– |
Tyylilaji | kristillinen rock |
Kotipaikka | Kauniainen |
Laulukieli | suomi |
Jäsenet |
Ossi Mäki-Reini, laulu, kitara (2012–) |
Entiset jäsenet |
Jouni Ilmolahti, laulu (1966–1971) |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut |
Pro Fidea pidetään suomalaisen gospelin piirissä evankeliointiin suuntautuneena yhtyeenä. Yhtyeen laululuilla pyritään vaikuttamaan erityisesti niihin, joille kristinusko on jäänyt vieraaksi. Tekstit ovat yleensä suoria ja yksinkertaisia. Vastaavaa tyyliä Pro Fiden rinnalla edustaa myös The Road.[2] Nykyisin yhtye kertoo haluavansa välittää kokemaansa armoa.[3]
Pro Fiden kokoonpano on muuttunut vuosien varrella useasti, ja siinä on vaikuttanut lähes 40 jäsentä. Yhtyeen musiikkilajit ovat sisältäneet niin rautalanka-musiikkia, progressiivista ja perinteistä rock-musiikkia sekä pop-musiikkia. Uudet muusikot ovat muokanneet yhtyettä hieman erilaiseksi niin keikoilla kuin äänitteillä.[4]
Yhtyeen tunnetuimpia muusikoita ovat Mikko Kuustonen, Juha Kela ja Jouko Kantola. Yhtyeen pitkäaikaisimpia jäseniä ovat olleet laulaja Heikki Kärhä (24 vuotta), rumpali, Jukka Niemelä (23 vuotta) ja basisti Petri Repo (22 vuotta).[4] Alkuperäiskokoonpanoon kuuluivat veljekset Matti ja Tuomo Vanhanen, heidän serkkunsa Seppo Vanhanen sekä Hannu Nyman ja Jouni Ilmolahti.[5]
Historia
muokkaaYhtyeen perustaminen
muokkaaPro Fide aloitti toimintansa akustisena kitararyhmänä Turun Katulähetyksen piirissä.Veljekset Matti ja Tuomo Vanhanen sekä Hannu Nyman perustivat Heikki Haatajan esimerkin mukaisesti nuoria tavoittavan hengellisen yhtyeen. Yhtyeeseen liittyivät mukaan myös Seppo Vanhanen ja Jouni Ilmolahti. Aluksi yhtye esitti vanhoja vapaiden suuntien hengellisiä lauluja ja tyyli oli mahdollisimman vähän itsekorosteista.[1][5]
Pro Fiden musiikki oli synteesi vanhoista herätyskristillisistä lauluista ja modernista popmusiikista. Yhtyeen päähuomio ei kuitenkaan kohdistunut niinkään musiiikkiin vaan sanoman julistamiseen.[5]
Kristillinen rockin kausi
muokkaaYhtyeen musiikki kääntyi kohti sähköistä rockia vuonna 1967.[1] Pro Fiden kokoonpanoon lisättiin sähkökitara ja rummut. Suomen Raamattuopiston sihteeri Heikki Haataja otti yhtyeen asiat hoitaakseen ja samalla yhtye alkoi kiertämään ympäri maata. Pro Fiden ja Raamattuopiston yhteistyö virallistettiin vuonna 1970, kun opisto alkoi maksamaan yhtyeen kustannuksia. Samoihin aikoihin yhtye alkoi kirjoittaa myös omia kappaleitaan.[6]
Uusi tyylilaji herätti osin kysymyksiä soittajien tarkoitusperistä, mutta yhtyeen toiminta hyväksyttiin ja yhtyeen konserteissa kääntyi uskoon joukoittain nuoria. Yhtye pyrki kuitenkin rajoittamaan rock-maailmalle tyypillistä tähtikulttia. Keikkojen jälkeen Pro Fide jakoi nimikirjoitusten mukana raamatunkohtia ja keskusteli esitysten jälkeen uskonasioista.[1]
Vuonna 1973 julkaistu levy Hän muutti kaiken oli enteellinen myös yhtyeen historiaa ajatellen. Vastikään raamattuopistolaistunut yhtyeen kokoonpano vaihteli runsaasti ja yhtyeen tiiviys kärsi. Armeijan myötä yhtyeen laulaja Jouni Ilmolahti lopetti yhtyeessä.[7]
Progressiivisen rockin kausi
muokkaa1970-luvun puolivälissä yhtyeen voimahahmona tunnettu Juha Kela liittyi mukaan yhtyeeseen. Uskoon tullut Kela oli tutustunut yhtyeeseen Kotkassa kesällä 1973 ja esitti kiinnostuksensa yhtyeeseen liittymiseen. Kela tuli mukaan koeajan jälkeen ja hänen progresiivinen, kosketinsoitinvetoinen rock hallitsi Pro Fiden musiikkia tästä eteenpäin. Vuonna 1976 ilmestyi uuden kokoonpano ensimmäinen levy.[7] 1970-luvulla yhtye oli erittäin suosittu ja esiintymisiä saattoi olla enimmillään jopa kuusi päivässä.[8]
Kelan aikana yhtyeen musiikin teologiassa olivat tiukasti vastakkain synti ja armo. Yhtyeen albumi Joh. 3:16 (1976) sai arvostusta myös rocklehdistön piirissä.[1] Kotimaa-lehden arvostelun mukaan synnin kuvaus vietiin niin pitkälle, että esimerkiksi Lauluja kahdesta maailmasta-LP:n A.puoli maailman pahuudesta ja valheesta ei juuri avannut kristillistä uskoa, vaan näyttäytyi enemmän elämänfilosofisena musiikkina kristillisellä vireellä. Musiikin dualistinen maailmankuva ei kuitenkaan tarkoittanut, että yhtyeen alkuperäisestä ideasta olisi annettu periksi.[7]
Kela arvosteli vuosien varrella voimakkaasti muita gospel-musiikin esittäjiä, joiden musiikki ei ollut hänen mittapuun mukaan hengellisen sanoman vaatimusten muakista. Kelan vastapainona pidetään perustamisesta lähtien mukana ollutta Heikki haatajaa, joka toimi yhtyeen isällisenä hahmona, jolla oli lempeä työnäky. Yhtye tunnettiin omaa tietä kulkevana yhtyeenä, jolla oli erityinen kyyninen sisäpiirihuumori. Yhtyeen maine kasvoi ja siihen yritettin päästä mukaan koesoittojen kautta.[7]
Progressiivisen musiikin pehmeneminen
muokkaa1980-luvulla vaihteessa syntyi konflikti, kun yhtyeen laulut ja puheet eivät enää vedonneet yleisöön entiseen tapaan. Kelan ja Haatajan väittelyyn turhautunut kitaristi Markku Mattila erosi yhtyeestä. Seuraavana vuonna, loppuvuodesta 1979, yhtyeeseen liittyi laulajaksi 18-vuotias Mikko Kuustonen. Kuustonen toi yhtyeeseen progressiivisuuden rinnalle maanläheisyyttä sekä vähäeleistä ja tehokasta laulunkirjoittamista.[9]
Kuustonen piti laulun ja soittamisen ohella konserteissa myös todistuspuheenvuoroja. Konsertin jälkeen ihmisille tarjottiin mahdollisuutta sielunhoidolliseen keskusteluun. Ihmisten kohtaaamisesta muodostui myöhemmin Kuustosen tavaramerkki ja hän teki kehitysyhteistyötä eri järjestöjen kanssa 1980-luvun puolivälistä lähtien.[10] Vuonna 1985 yhtyeen keulakuva Juha Kela kuoli autokolarissa matkalla Ryttylään.[11]
Yhtyeen kolmas kausi
muokkaaJuha Kelan kuoleman jälkeen yhtye oli käymistilassa ja yhtyeen tulevaisuus oli kyseenalainen. Mikko Kuustonen jatkoi kelan työtä yhtyeen johtohahmona. Yhtyeeseen tulivat mukaan Eero Ainesmaa sekä Jouko Kantola. Basistiksi mukaan tuli Olavi Haapamäki. Uuden yhtyeen ensimmäinen esiintyminen Jämsässä näytti muutoksen yhtyeen musiikissa: monimutkainen pianoproge vaihtui perusrockin kolmisoituun. Tyyli muuttui myös muodikkaaksi ja yhtyeen musiikki sai aikaisemmasta poikkeavan täysin uuden linjan.[11]
Vuonna 1986 yhtye tuotti Olli Haaviston ja Dan Tigerstedtin johdolla levyn Viimeiseen kaupunkiin, jota on yleisesti pidetty yhtyeen historian parhaimpana levytyksenä. Albumin kappaleista vastasivat Kuustonen ja Ainesmaa.[11] Kuustonen jätti Pro Fiden jäähyväiskonsertissaa Taivallahden kirkossa syksyllä 1987. Yhtyeen jättämisen taustalla oli Kelan kuoleman lisäksi myös väsyminen "gospel-kulttuurin sisäänpäin lämpiävyyteen ja oikeassa olemiseen". Kuustonen ja Pro Fide tekivät vielä vuonna 1987 englanninkielisen EP:n.[12]
Yhtyeen neljäs kausi
muokkaaVuonna 1993 yhtye julkaisi Se toinen -levyn. Levy aloitti yhtyeessä uuden aikakauden, jonka aikana yhtyeen kokoonpano pysyi siihen asti pitkäaikaisimpana. Vuonna 2001 yhtye julkaisi Tarina-levyn.[13]
50-vuotisen olemassaolonsa kunniaksi yhtye julkaisi Sattumaa?-nimisen levyn ja teki kiertueen, joka huipentui joulukuussa 2016 Helsingin Savoy-teatterissa järjestettyyn konserttiin. Siellä lavalle nousi yhtyeessä eri vuosikymmeninä vaikuttaneita muusikoita yhdessä nykyisen kokoonpanon kanssa. Lisäksi yhtyeen alkuperäisjäsenistä koostunut kokoonpano vanha Pro Fide konsertoi vuosien 2016 ja 2017 aikana.[14][15][16]
Tunnus
muokkaaPro Fiden tunnuksena tunnetaan erityisesti sanat Jeesus on Herra. Sanat ovat olleet näkyvissä yhtyeen bassorummun kalvossa jo varhain. Vuonna 1970 Pirjo Varis suunnitteli julisteen Pro Fidelle, jonka myötä tunnus levisi yhtyeen mukana. Logon suunnittelija on kertonut, että logon suunnittelun taustalla on ollut erityisesti raamatunkohta Habakukin kirjan 2. luvun jakeet 1 ja 2. Jeesus on Herra-logo on esiintynyt julisteen lisäksi tarroissa ja paidoissa. Logo on ollut myös vuoden 2024 Hengellisten syventymispäivien tunnus.[17]
Vaikutus
muokkaaPro Fide on vuosikymmenten aikana jättänyt jälkensä myös suomipopin ja suomirockin myöhempään kehitykseen.Yhtyeessä vaikuttanut Mikko Kuustonen lähti omalle bändi- ja soolouralle 1980-luvun lopulla. Yhtyeen voimahahmona tunnettu Juha Kela (1950–1985) on laulaja-lauluntekijä Anssi Kelan isä.[1][5] Juha Kelan kuolema ja siihen liittyvät elämänvaiheet esiintyvät Anssi Kelan Nummela-kappaleessa.[11]
Yhtye tunnettiin erityisesti Juha Kelan aikana vaativasta musiikillisesta linjasta, joka peräänkuulutti avoimuutta musiikkityylien kirjoon gopspelissa, mutta ei hyväksynyt sisällön köyhyyttä. Kela suuntasi kritiikin erityisesti omien sanojensa mukaan "tuu mukaan tää on kivaa"-gospeliin. Kritiikin vastapuolena keskustelua Kelan ja yhtyeen kanssa kävivät muun muassa Pekka Ruuska ja Jaakko Löytty.[2] Yhtye itse kohtasi puolestaan arvostelua erityisesti rockvastaiselta Leo Melleriltä.[18]
Jotkut Mikko Kuustosen Pro Fiden aikana kirjoittamat, jumalasuhdetta pohdiskelevat kappaleet päätyivät hänen myöhemmille soololevyille kuten Jään sisälle ja Kauniit unet Mustalle jakokivelle (1991) sekä Kapteeni Abracadabralle (1992).[12]
Vuonna 1974 Pro Fide oli mukana "jytäävää Turkua" esittelevässä tv-ohjelmassa. Yhtyeen kappale Kiitos Herra elämästä kuultiin ohjelmassa iskelmällisenä versiona.[8]
Jäsenet
muokkaaNykyiset jäsenet
muokkaa- Ossi Mäki-Reini – laulu, kitara (2012–)
- Lauri Heimonen – basso (2020–)
- Tuomo Komonen – koskettimet, laulu (2005–)
- Taneli Hietala – rummut (2024–)
Entiset jäsenet
muokkaa- Jouni Ilmolahti – laulu (1966–1971)
- Hannu Nyman – basso (1966–1971), koskettimet (1971–1973)
- Matti Vanhanen – laulu (1966–1974), rummut (1968–1972)
- Tuomo Vanhanen – kitara (1966–1974)
- Seppo Vanhanen – kitara (1966–1973)
- Pauli Tuohioja – basso (1971–1978)
- Hannu Domke – laulu (1972–1978), rummut (1972–1973/1974), basso (1984–1985)
- Leo Glad – vetopasuuna (1972–1977)
- Jukka Bonsdorff – rummut (1973/1974–1985)
- Juha Kela – koskettimet (1974–1985)
- Pertti Tolonen – trumpetti (1973–1977)
- Pertti Kallio – laulu (1975–1977)
- Markku Mattila – kitara (1975–1978, 1984–1985)
- Tauno Teeri – laulu (1977–1982)
- Mikko Kuustonen – laulu, kitara, huuliharppu (1979–1987)
- Hannu Kaukonen – kitara (1979–1984)
- Risto Rautiainen – basso (1979–1984)
- Jukka Niemelä – rummut (1985–2005)
- Eero Ainesmaa – kitara (1985–1988)
- Olavi Haapamäki – basso (1985–1986)
- Jouko Kantola – koskettimet, laulu (1985–1989)
- Pertti Gustavsson – basso (1986–1990)
- Heikki Kärhä – laulu, kitara (1988–2012)
- Jukka Ikonen – kitara, laulu (1988–2007)
- Jussi Aaltonen – koskettimet, laulu (1989–1993)
- Jaakko Jussila – basso (1990–1994)
- Leevi Helo – koskettimet, laulu (1993–2002)
- Petri Repo – basso, laulu (1994–2020)
- Antti Nieminen – koskettimet (2002–2005)
- Antti Kokko – rummut (2005–2012)
- Markus Ikonen – kitara, laulu (2007–2024)
- Jarkko Ikonen – rummut (2012–2024)
Diskografia
muokkaa- Kitarayhtye Pro Fide (1969) (EP)
- Hän elää (1970) (EP)
- Jos joskus syömmessäs oot tuntenut tyhjyyden (1971) (EP)
- Hän muutti kaiken (1973)
- Joh. 3:16 (1976)
- Lauluja kahdesta maailmasta (1980)
- Pro Fide (1981)
- Tupla (1983)
- Viimeiseen kaupunkiin (1986)
- Q. Stone & Pro Fide (1987)
- Yksi ei hylkää (1989)
- Se toinen (1993)
- Jos mieles on tyyni (1994)
- Live (1996)
- Kummallista (1998)
- Tarina (2001)
- Uudelle ladulle (2005)
- Matkan varrelta (2006) (kokoelmalevy)
- 6' (2010)
- Sattumaa? (2016)
Lisäksi Pro Fide soittaa Mikko Kuustosen vuonna 1979 ilmestyneellä soololevyllä Jää kuuntelemaan.
Lähteet
muokkaa- Könönen, Janne & Huvi, Tero: Kahden maan kansalaiset: Suomi-gospelin historiaa. Suomen Lähetysseura, 2005. ISBN 951-624-328-2
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Pro Fide: Harmaa huone Yle Elävä arkisto. 10.5.2007. Viitattu 23.8.2024.
- ↑ a b s. 94–95
- ↑ Pro Fide soittaa uskon puolesta Seurakuntalainen.fi. 25.1.2015. Viitattu 23.8.2024.
- ↑ a b Montako miestä tarvitaan, että Pro Fide täyttää 50 vuotta? Radio Dei. 30.9.2016. Viitattu 23.8.2024.
- ↑ a b c d Könönen & Huvi 2005, s. 32
- ↑ Könönen & Huvi 2005, s. 38
- ↑ a b c d Könönen & Huvi 2005, s. 64–66
- ↑ a b Pro Fide: Kiitos Herra elämästä Yle Elävä arkisto. 18.12.2007. Viitattu 23.8.2024.
- ↑ Könönen & Huvi 2005, s. 72
- ↑ Könönen & Huvi 2005, s. 74
- ↑ a b c d Könönen & Huvi 2005, s. 102–104
- ↑ a b Könönen & Huvi 2005, s. 120
- ↑ Jukka ”Napo” Ikosen kirjoittama Pro Fide historiikki alusta Tarina levyyn saakka. Pro Fide. 2001. Viitattu 23.8.2024.
- ↑ Suomigospelin legenda täyttää 50 vuotta Pro Fide. 2016. Viitattu 23.8.2024.
- ↑ Pro Fide 50-vuotisjuhlakonserttikiertueelle syksyllä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Gospelia kauhisteltiin 60-luvulla
- ↑ Jeesus on Herra -logon tarina Seurakuntalainen.fi. 16.8.2024. Viitattu 23.8.2024.
- ↑ Könönen & Huvi 2005, s. 114
Kirjallisuus
muokkaa- Huttula, Juho: Pro Fide: tie on auki. Nuorten keskus, 1986. ISBN 951-626-573-1
- Karlsson, Tiina & Ikonen, Markus: Pro Fide: 50 vuotta uskon puolesta. Perussanoma Oy, 2016. ISBN 978-951-888-796-9
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pro Fide Wikimedia Commonsissa