Pulla
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pulla on vehnäjauhoista, maidosta ja rasvasta leivottu makea leivonnainen, joka kohotetaan hiivalla. Pullasta on käytetty Itä-Suomessa ja Kaakkois-Hämeessä myös nimitystä vehnänen. Länsi ja Pohjois-Suomessa taas on käytetty sanaa nisu.[1]
Pullaa on leivottu Suomessa 1800-luvun loppupuolelta alkaen. Letitetty pitko on pullan perinteisin muoto, mutta pullataikinasta voidaan valmistaa myös esimerkiksi pikkupullia, korvapuusteja, kransseja ja bostonkakkua.[2] Voipullan leipomiseen käytetään tavallista enemmän voita. Pullataikinasta voidaan tehdä myös piirakkapohja.
Ravintosisältö
muokkaa| Teollinen keskirasvainen pulla, kevytmaitoon leivottu, makroravinteet[3] | |
| energia | 309 kcal |
| imeytyvä hiilihydraatti | 49 g |
| proteiini | 8 g |
| rasva | 8 g |
Pullataikina makeutetaan yleensä tavallisella pöytäsokerilla eli sakkaroosilla, jonka taikinaan lisätty hiiva hajottaa gukoosiksi ja fruktoosiksi. Valmiissa pullassa on enemmän fruktoosia kuin glukoosia, koska taikinaan lisätty hiiva kuluttaa kasvuunsa osan glukoosista.[4]
Raaka-aineet
muokkaaPullataikinaan on käytetty perinteisesti maitoa, hiivaa, vehnäjauhoja, kananmunia, sokeria ja voita tai margariinia. Leipomoiden pulla leivotaan Suomessa kevytmaitoon, veteen tai rasvattoman maitojauheen tai maitoproteiinin ja veden seokseen[5][6]. Leipomoiden pullassa saattaa olla myös esimerkiksi pintakäsittelyaine E904:ää[7].
Pullataikina maustetaan usein kardemummalla. Usein taikinaan lisätään myös rusinoita, etenkin jos tehdään pitkoja tai pyöreitä pikkupullia. Ennen paistamista pullat voidellaan kiiltävän pinnan saamiseksi. Usein voiteluun käytetään kananmunaa, joskus pelkkää munan keltuaista tai kahvia.
Pullataikina ei vaadi kananmunaa, joten ilman munaa leivottu pulla sopii myös kananmuna-allergikolle. Leivontanesteenä maito voidaan korvata vedellä tai vaikkapa soijajuomalla, jolloin pulla sopii myös maitoallergikolle ja laktoosi-intoleranteille. Ternimaitoon leivottuun pullataikinaan ei tarvita kananmunaa ja voin tai margariinin määrää voi huomattavasti vähentää.
Erilaisia pullia
muokkaaPikkupulla
muokkaaUsein pelkäksi pullaksi kutsuttu pyöreän sämpylän mallinen vehnänen, jonka päälle voidaan laittaa koristeeksi esimerkiksi raesokeria.
Voisilmäpulla
muokkaa
Pikkupulla, jonka keskelle tehtyyn koloon on pantu voita ja sokeria. Voisilmä imeytyy uunissa pullaan mehevöittäen sen ytimen. Voisilmäpullaa kutsutaan toisinaan myös tulivuoripullaksi, koska sormella painettu kolo kohoaa uunissa kraatterimaiseksi.[8]
Laskiaispulla
muokkaa- Pääartikkeli: Laskiaispulla
Laskiaisen tienoilla syötävä halkaistu pulla, jonka täytteenä on kermavaahtoa ja mantelimassaa tai hilloa. Pullan päälle voidaan ennen paistoa laittaa koristeeksi raesokeria tai mantelilastuja tai -rouhetta. Laskiaispullasta tuli yleinen laskiaisherkku 1950-luvulla.[9]
Korvapuusti ja kanelikierrepulla
muokkaa- Pääartikkeli: Korvapuusti
Korvapuusti on pullataikinasta leivottu leivonnainen, joka on maustettu kanelilla ja sokerilla. Taikinasta kaulitaan ohut neliskulmainen levy, jonka päälle levitetään rasvakerros ja peitetään kanelisokerilla. Maustettu levy kääritään rullalle melko löysäksi, alakulmia lopussa venyttäen riittävän pitkiksi ja leikataan halutun kokoisiksi paloiksi. Jokaista palaa painetaan päältä poikittaisilla pikkusormilla niin, että leikatut syrjät tursahtavat sivuille kauniiksi kierrekuvioiksi.[10] Mikäli korvapuustille ei tehdä korvia tai se paistetaan kierrekuvio ylöspäin, pullaa tulisi nimittää kanelikierrepullaksi.[11]
Kansallista korvapuustipäivää vietetään Suomessa 4. lokakuuta, ensimmäisen kerran vuonna 2006. Päivän vietto on lainattu Suomeen Ruotsista.
Pitko
muokkaaPitko on letittämällä tehty koristeellinen pulla. Pitko letitetään tavallisesti kolmesta tangosta, joskus neljästä tai jopa viidestä tai kuudesta tangosta. Leipomoissa pitkojen letityksessä ei enää välttämättä tarvita leipureita, kun letityskone[12][13]hoitaa pullapitkon letityksen. Juhlapöydässä pitko pannaan usein esille kokonaisena ja se leikataan valmiiksi viipaleiksi. Arkena pullasta leikataan viipale kerrallaan tarpeen mukaan. Suuresta pitkosta voidaan tehdä myös kranssinmuotoinen. Pitkon voi valmistaa tavallisesta pullataikinasta ja sen päälle ripotellaan usein koristeeksi mantelilastuja, raesokeria tai kuivattuja hedelmiä.
Kuivahtaneesta pitkosta voi kuivattaa korppua tai valmistaa jälkiruokia, kuten pappilan hätävaraa tai köyhiä ritareita.
Pullapohjaiset piirakat
muokkaaEsimerkiksi rahka- tai mustikkapiirakka voidaan leipoa muropohjan sijaan pullapohjalle. Tällöin piiras tehdään joko piirasvuokaan tai koko tavallisen uuninpellin kokoiseksi.[14]
Kulitsa
muokkaa- Pääartikkeli: Kulitsa
Kulitsa on venäläinen ortodoksiperinteeseen kuuluva pääsiäisherkku.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Kirsi Alastalo: Maistuvat klassikkotuotteet. https://ryhmarenki.fi/wp-content/uploads/2018/09/Maistuvat-klassikkotuotteet.pdf
- ↑ Kirsi Alastalo. Maistuvat klassikkotuotteet. https://ryhmarenki.fi/wp-content/uploads/2018/09/Maistuvat-klassikkotuotteet.pdf
- ↑ https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/33346?q=pulla&foodType=ANY&portionUnit=G&portionSize=100&sortByColumn=points&sortOrder=asc&component=2331&
- ↑ Kemiankeittiö | sokerioppi www.sokerioppi.fi. Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Fazer Sokerileipurin Pitko 435g Fazer.fi. Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Fazer Sokerileipurin Pitko 435g Fazer.fi. Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Voisilmäpullat Valio. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ Laskiaispullat Kinuskikissa. 16.2.2020. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ Korvapuustit Dansukker. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ Vaasan Kanelikierrepulla Roosa nauha Vaasan. Lantmännen. Viitattu 12.5.2024.
- ↑ Tekniikka & Talous: Letityskone oli yhdeksän vuoden kehitystyö[vanhentunut linkki]
- ↑ TeollisuusSuomi s. 24: Automaattinen letityskone markkinoille[vanhentunut linkki]
- ↑ Kaisa Isotalo, Raija Kuittinen, Ragni Tennberg: Kotiruoka, s. 375-376. (50. painos, täysin uudistetun 48. painoksen 3. painos) Otava, 1989. ISBN 951-1-09108-5
Aiheesta muualla
muokkaa