Punarinta

sieppojen heimoon kuuluva varpuslintulaji

Punarinta (Erithacus rubecula) on Euroopassa yleinen pieni varpuslintu, joka luokiteltiin ennen rastaisiin, mutta nyttemmin on siirretty sieppojen heimoon. Punarinta varoittaa tikitystä muistuttavalla äänellä ”tik-tik-tik…”. Punarinnan laulu on kaunista, vienoa helinää, ja sitä voi kuulla erityisesti hämärän aikoihin.

Punarinta
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Siepot Muscicapidae
Suku: Erithacus
Laji: rubecula
Kaksiosainen nimi

Erithacus rubecula
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Punarinta Wikispeciesissä
  Punarinta Commonsissa

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Tuntomerkit

muokkaa
 

Punarinta on 12,5–15 cm pitkä.[3][4] Aikuisella punarinnalla on ruosteenpunainen naama ja rinta. Päälaki ja selkäpuoli ovat ruskeat. Päälaen ja punaisen naaman välissä on sinertävä juova, joka yltää posken taakse ja rinnan sivulle. Siivellä on kapea, keltainen siipijuova. Nokka ja silmät ovat mustat. Jalat ovat pitkät ja ohuet. Nuori punarinta on väriltään ruskea ja sen koko puku on hienopilkkuinen.[4]

Esiintyminen

muokkaa

Punarintoja tavataan koko Euroopassa ja keskisessä Aasiassa Siperiaan saakka, sekä Pohjois-Afrikassa. Euroopassa pesii 43–83 miljoonaa paria.[1] Suomessa punarinta pesii lähes koko Suomessa, mutta Metsä- ja Tunturi-Lapissa levinneisyys ei ole yhtenäinen. Suomessa arvioidaan nykyään pesivän 1,9–2,2 miljoonaa paria.[5]

Muutto

muokkaa

Punarinta on muuttolintu pohjoisessa ja idässä. Suomeen punarinnat saapuvat huhti-toukokuussa ja syysmuutto tapahtuu syys-lokakuussa. Suomessa pesivät punarinnat talvehtivat lähinnä Euroopan eteläosissa. Jotkin yksilöt yrittävät talvehtimista Suomessakin.[3]

Elinympäristö

muokkaa

Punarinta pesii erilaisissa metsissä, erityisesti rehevissä kuusimetsissä, joissa on lehtipuita, mutta myös lehtimetsissä, joissa on kuusia tai tiheitä pensaikkoja. Keski-Euroopassa punarinta pesii yleisesti myös ihmisasutuksen lähellä puutarhoissa ja puistoissa.[4] Paikoin punarinta on alkanut pesiä pihapiireissä Suomessakin.[3]

Lisääntyminen

muokkaa
 
Erithacus rubecula

Pesä on tavallisesti maassa kolossa tai kiven alla, kannon tai mättään kupeella, matalalla pensaassa tai risukasassa. Se voi olla myös rakennuksessa tai matalalla olevassa linnunpöntössä. Muninta alkaa toukokuussa. Munia 4–6, valkoisia ja ruskehtavapilkkuisia. Naaras hautoo 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Pesii tavallisesti kaksi kertaa kesässä, toinen pesue on juhannuksen tienoilla.

Ravinto

muokkaa

Punarinta käyttää ravinnokseen hyönteisiä ja maanpinnan pikkueläimiä sekä marjoja ja hedelmiä. Talvisin punarinta käy myös ruokintapaikoilla, joilla se syö maapähkinämursketta.[3]

Tieteellinen sukunimi Erithacus tulee kreikan sanasta erithakos, joka viittasi tuntemattomaksi jääneeseen pikkulintuun. Lajinimi rubecula viittaa latinan sanaan rubeus eli "punainen" tai "punertava". [6]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b BirdLife International: Erithacus rubecula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.2.2014. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Punarinta – Erithacus rubecula Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. a b c d Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 228. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
  4. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 276. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
  5. Population status and trends at the EU and Member State levels, Erithacus rubecula Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)
  6. Jobling 2010, s. 149, 339

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
Intern 2
iOS 1
OOP 6
os 8
web 1