Wikipedia

Puolueeton maa

valtio, joka ei kuulu sotilasliittoihin ja pyrkii olemaan suurvaltapolitiikan ulkopuolella
(Ohjattu sivulta Puolueettomuus)

Puolueeton maa tai puolueeton valtio ei kuulu sotilasliittoihin tai ei osallistu käynnissä olevaan sotaan tai pyrkii lisäksi pysyttelemään suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella. Puolueettoman maan politiikkaa kutsutaan puolueettomuuspolitiikaksi.

Puolueettomat ja liittoutumattomat valtiot:
  Puolueettomat
  Puolueettomaksi julistautuneet
  Aiemmin puolueettomat

Kansainväliset sopimukset

muokkaa

Vuonna 1907 Haagissa tehtiin useita kansainvälisiä yleissopimuksia, joista yksi koski puolueettomien valtioiden ja henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia sodan aikana.[1]

Sopimuksen mukaan puolueettomien valtojen alue on loukkaamaton. Sodankävijät eivät saa puolueettoman vallan alueen kautta kuljettaa sotajoukkoja eikä sota- tai elintarvikekuormastoja eivätkä sijoittaa sinne sotaa käyvien maa- ja merivoimien kanssa tapahtuvaan tiedotustoimintaan tarkoitettua radioasemaa tai muuta laitetta. Taistelujoukkoja ei saa muodostaa eikä pestaustoimistoja avata puolueettoman vallan alueella sotaakäyvien hyväksi. Puolueeton valtio ei saa sallia alueellaan mitään näistä teoista ja on velvollinen rankaisemaan niistä, jos sellaisia tehdään sen alueella.[1]

Puolueeton valtio ei kuitenkaan joudu vastuuseen siitä, että yksityisiä henkilöitä yksitellen kulkee rajan poikki mennäkseen jommankumman sodankävijän palvelukseen.[1]

Jotkin valtiot ovat kansainvälisillä sopimuksilla sitoutuneet pysyvästi puolueettomiksi, minkä muut valtiot ovat tunnustaneet ja taanneet. Sveitsin pysyvä puolueettomuus turvattiin toisessa Pariisin rauhassa vuonna 1815.[2] Vuonna 1839 suurvallat takasivat samaan tapaan myös Belgian puolueettomuuden, mutta siitä huolimatta Saksa hyökkäsi maahan ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1914.[3]

Puolueettomat maat toisessa maailmansodassa

muokkaa
Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan alkuvaiheessa vuonna 1939 useat valtiot, muun muassa Alankomaat, Norja ja Tanska julistautuivat puolueettomiksi, mutta joutuivat siitä huolimatta seuraavina vuosina Saksan miehittämiksi.[4][5][6] Euroopan maista onnistuivat jatkuvasti sodan ulkopuolella pysymään ainoastaan Espanja, Irlanti, Portugali, Ruotsi ja Sveitsi.

Puolueettomat maat kylmän sodan aikana

muokkaa
Pääartikkeli: Kylmä sota

Kylmän sodan aikana puolueettomiksi sanottiin tavallisimmin niitä Euroopan maita, jotka eivät kuuluneet Varsovan sopimuksen eikä Pohjois-Atlantin sopimusjärjestön (Nato) sotilasliittoihin. Sellaisia olivat monet kääpiövaltiot sekä Irlanti, Jugoslavia, Ruotsi ja Sveitsi[7] sekä Itävalta, joka julistettiin erikoislailla 1955 pysyvästi puolueettomaksi, mitä kuitenkaan ei kansainvälisillä sopimuksilla taattu.[2]

Suomesta tuli puolueeton valtio Neuvostoliiton luovuttua Porkkalan vuokra-alueesta 1956, vaikka voimassa pysyikin myös kaksi sotilasartiklaa sisältänyt sopimus ”ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta” (YYA-sopimus). Sen johdannossa kuitenkin todettiin Suomen pyrkimys pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella[8] eikä sotilasartikloja jouduttu soveltamaan kertaakaan sopimuksen voimassaoloaikana (1948–1992).

25 sotilasliittoihin kuulumatonta valtiota perusti vuonna 1961 Sitoumattomien maiden liikkeen, jonka jäsenistä suurin osa on Aasian ja Afrikan valtioita.

Albania erosi Varsovan sopimuksesta 1968 ja Espanjakin oli sotilasliittojen ulkopuolella Francisco Francon hallitessa, mutta liittyi vuonna 1982 Natoon.[9]

Luettelo nykyisistä puolueettomista maista

muokkaa

Jotkut maat voivat joskus väittää olevansa ”puolueettomia”, mutta eivät noudata kansainvälisesti sovittua puolueettomuuden määritelmää.

Valtio Puolueettomuuden aikakausi Lisätietoa
  Costa Rica vuodesta 1949

Puolueeton sen jälkeen kun lakkautti asevoimat 1949.[10][11] Ratifioitu lakiin 2014.[12]

  Ghana vuodesta 2012

Elokuussa 2012 Ghanan hallitus ilmoitti presidentti John Atta Millsin kuoleman jälkeen, että valtio alkaa noudattamaan puolueettomuuspolitiikkaa.[13]

  Irlanti vuodesta 1939[14] Irlanti otti käyttöön puolueettomuuspolitiikan toisen maailmansodan aikana, joka tunnetaan Irlannin hätätilana.[15] [16][17]
  Itävalta 1920–1938 (ensimmäisen maailmansodan lopusta aina Anschlussiin asti)
vuodesta 1955 (puolueettomuuden julistus)

Puolueettomuus on kirjattu Itävallan perustuslakiin ja hyväksytty Itävallan valtiosopimuksessa.[17] Perustuslaki kieltää sotilasliittoutumat ja ulkomaiset sotilastukikohdat Itävallassa.[17]

  Japani vuodesta 1947

Japanin perustuslain 9. pykälä kieltää asevoimien ylläpidon

  Liechtenstein vuodesta 1868

Puolueeton sen jälkeen kun lakkautti asevoimat 1868.[18][19]

  Malta vuodesta 1980

Puolueettomuus vuodesta 1980, taattu sopimuksella Italian kanssa.[20]

  Meksiko vuodesta 1930

Meksikon puolueettomuus on muotoiltu Estrada-doktriinilla.[21]

  Moldova vuodesta 1994

Vuoden 1994 perustuslain 11 § pykälä takaa ”pysyvän puolueettomuuden”.[22]

  Mongolia 1914–1918
vuodesta 2015

Syyskuussa 2015 Mongolian presidentti Tsakhiagiin Elbegdorj ilmoitti YK:n yleiskokouksen 70. istunnossa yllättäen, että Mongolia toteuttaa ”pysyvän puolueettomuuden politiikan” ja kehotti kansainvälistä yhteisöä tunnustamaan Mongolian puolueettomuuden.[23]

  Panama vuodesta 1989

Panaman kanavan sopimus vahvisti puolueettomuuden[24]

  Ruanda vuodesta 2009

Vuoden 1994 kansanmurhan jälkeen Ruanda ilmoitti pysyvästi puolueettomuuden vuonna 2009.[25]

  Serbia vuodesta 2007

Serbian kansalliskokous julisti aseellisen puolueettomuuden vuonna 2007.[26][27][28][29]

  Singapore vuodesta 1965
  Sveitsi vuodesta 1815

Puolueettomuus vahvistettiin Pariisin sopimuksessa vuonna 1815. Sai ensimmäisen puolueettomuuden Westfalenin rauhassa vuonna 1640, mikä vahvisti maan itsenäisyyden.[17] Wienin kongressi 1815 takasi Sveitsin pysyvän puolueettomuuden.[17][30]

  Turkmenistan vuodesta 1995

Julisti täydellisen puolueettomuutensa, jonka Yhdistyneet Kansakunnat tunnusti vuonna 1995.[31]

  Uzbekistan vuodesta 2012 Vuonna 2012 hyväksyttiin Uzbekistanin tasavallassa laki ”Uzbekistanin tasavallan ulkopolitiikan käsitteen hyväksymisestä”[32]
  Vatikaanivaltio vuodesta 1929

Vuonna 1929 allekirjoitetussa lateraalisopimuksessa paavi sitoutui jatkuvaan puolueettomuuteen kansainvälisissä suhteissa ja pidättäytyi osallistumasta sovitteluihin kansainvälisissä kiistoissa, mikäli kaikki osapuolet eivät ole sen takana yksimielisesti.

Luettelo entisistä puolueettomista maista

muokkaa
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Osittain kankeaa suomea
Valtio Puolueettomuuden vuodet Lisätietoa
  Afganistan 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana) 1939–1945 (puolueeton toisen maailmansodan aikana)
  Alankomaat 1839–1940 (toiseen maailmansotaan asti) yksipuolinen puolueettomuus vuosina 1839–1940
  Albania 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
1968 (pyrki puolueettomuuteen Prahan kevään aikana)
  Belgia 1839–1914 (ensimmäiseen maailmansotaan asti) 1936–1940 (toiseen maailmansotaan asti)

Puolueettomuus taattiin Lontoon ja (1839) Versaillesin sopimuksissa. Julisti puolueettomuuden lokakuussa 1936 ja katkaisi Ranskan kanssa vuonna 1921 tehdyn liiton. Puolueettomuus poistettiin jälleen toisen maailmansodan jälkeen.

  Bhutan 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)

1939–1945 (puolueeton toisen maailmansodan aikana)

Vuodesta 1910 Bhutan hoiti ulkosuhteet Punakhan sopimuksen mukaisesti aina Britannian kautta toiseen maailmansotaan asti. Bhutan oli puolueeton tosiasiallisesti toisen maailmansodan aikana.lähde?selvennä

  Espanja 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)

1940–1945 (puolueeton toisen maailmansodan aikana)

  Etiopia 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
  Filippiinit 2010 (pyrki puolueettomuuteen Manilan panttivankikriisin aikana)
  Italia 1914–1915 (puolueeton ensimmäiseen maailmansotaan asti)
  Jugoslavian kuningaskunta 1940–1941 Jugoslavia oli pikkuententen perustajajäsen vuoteen 1938, ja sen lakkauttamisen jälkeen Jugoslavia joutui Saksan painostuksesta julistamaan puolueettomuutensa akselimaiden ja länsimaiden välillä[33]
  Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta 1949–1992 Siitä lähtien, kun Stalinin ja Titon välirikko alkoi vuonna 1949, Jugoslaviasta tuli puskurivyöhyke Neuvostoliiton ja lännen välillä. Jugoslavia liittyi kylmän sodan aikana puolueettomien maiden joukkoon ja siitä tuli Sitoutumattomien maiden liikkeen perustajavaltio.[34]
  Kambodža 1955–1970 (puolueeton koko Vietnamin sodan aikana)
  Korean tasavalta 1961–1964 (Vietnamin sotaan asti)
  Laos 1955–1975 (näennäisesti puolueeton koko Vietnamin sodan aikana)

Laosin puolueettomuudesta allekirjoitettu kansainvälinen Laos-sopimus allekirjoitettiin Genevessä 23. heinäkuuta 1962, 14 kansakunnan toimesta mukaan lukien Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen toimesta. Kuitenkin koko Laosin sisällissodan aikana Laos taisteli Vietnamin kansanarmeijaa ja Pathet Laoa vastaan Yhdysvaltojen avustuksella muiden antikommunististen maiden kanssa. Laosin puolueettomuutta voidaan näin ollen pitää ”valepuolueettomuutena”.

  Latvia 1938–1939 (toiseen maailmansotaan asti)

Julisti puolueettomuutensa 1938, mutta sen jälkeen salli Neuvostoliiton joukot maahan

  Liettua 1939 (toiseen maailmansotaan asti) Julisti puolueettomuutensa 1938, mutta sen jälkeen salli Neuvostoliiton joukot maahan
  Luxemburg 1839–1914 (ensimmäiseen maailmansotaan asti)

1920–1940 (toiseen maailmansotaan asti)

puolueeton vuodesta 1839, puolueettomuus poistettiin perustuslaista vuonna 1948.
  Norja 1814–1940 (toiseen maailmansotaan asti)
  Persia 1914–1918 (puolueeton ensimmäisen maailmansodan aikana)
  Portugali 1932–1945 (puolueeton toisen maailmansodan aikana)
  Ruotsi 1814–1918 (Suomen sisällissotaan asti)

vuodesta 1918-2022

Ruotsi on toiminut puolueettomana pitkään.Naton jäsenhakemuksen Ruotsi jätti 2022. Ruotsi on ollut Euroopan unionin jäsenen vuodesta 1995.

  Suomi 1935–1939 (talvisotaan asti)

1939–2022

1995 Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi ja 2022 Suomi jätti NATO hakemuksen Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen jälkeen 2022.
  Tanska 1864–1940 (puolueeton Toisen Saksan–Tanskan sodan jälkeen toiseen maailmansotaan asti )
  Turkki 1940–1945 (puolueeton toisen maailmansodan aikana)
  Ukraina 1990–2014 (Itä-Ukrainan sotaan asti)

Ukrainan parlamentti äänesti puolueettomuuden aseman lakkauttamisesta 23. joulukuuta 2014.[35]
Ukrainan julistus suvereenisuudesta (1990) julisti, että sen aikomus on julistautua puolueettomaksi valtioksi, joka ei osallistu sotilasliittoihin ja noudattaa kolmea ydinasevapaata periaatetta, Puolueettomuus vahvistettiin Ukrainan vuoden 1996 perustuslakiin, joka otettiin käyttöön 24. elokuuta 1991 annetun itsenäisyysjulistuksen aikana joka sisälsi koalitioiden vastaisen periaatteen ja tulevan puolueettomuuden.[36] Linjaus vahvistettiin uudelleen vuonna 2010 laissa.[37]

  Unkari 1956 (pyrki puolueettomuuteen Unkarin kansannousun aikana)
  Viro 1938–1939 (toiseen maailmansotaan asti)

Julisti puolueettomuutensa 1938, mutta sen jälkeen salli Neuvostoliiton joukot maahan

  Yhdysvallat 1914–1917 (ensimmäiseen maailmansotaan asti)

1939–1941 (toiseen maailmansotaan asti)

George Washington julisti puuttumattomuuspolitiikan, joka kesti ensimmäiseen maailmansotaan asti
  Qing-dynastia 1904–1905 (puolueeton Venäjän ja Japanin sodan aikana)

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c Haagin toisessa rauhankonferenssissa tehtyjä ja siellä 18 päivänä lokakuuta 1907 allekirjoitettuja kansainvälisiä sopimuksia: Yleissopimus, joka koskee puolueettomien valtojen ja henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia maasodassa Finlex. Viitattu 22.10.2011.
  2. ↑ a b Otavan iso tietosanakirja, 6. osa (Mont-Pyra), s. 1651-1652, art. Puolueettomuus. Otava, 1963.
  3. ↑ Otavan iso tietosanakirja, 1. osa (A-Celle), s. 1124, art. Belgia. Otava, 1963.
  4. ↑ Otavan iso tietosanakirja, 1. osa (A-Celle), s. 258, art. Alankomaat. Otava, 1963.
  5. ↑ Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 2910, art. Norja. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0
  6. ↑ Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4195, art. Tanska. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4
  7. ↑ Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), s. 756, art. Eurooppa (kartta). Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4
  8. ↑ Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Finlex. Viitattu 22.10.2011.
  9. ↑ NATO Update Nato. Viitattu 22.10.2011.
  10. ↑ Costa Rica World Desk Reference. Arkistoitu 11.2.2008. Viitattu 27.2.2008.
  11. ↑ El Espíritu del 48: Abolición del Ejército elespiritudel48.org. Viitattu 3.9.2008. (espanjaksi))
  12. ↑ Álvaro Murillo (El País): Costa Rica prohíbe por ley participar en cualquier guerra elpais.com. Viitattu 3.0.2008. (espanjaksi)
  13. ↑ Ghana's President John Atta Mills dies 24.6.2012. BBC News. Viitattu 23.1.2020.tarvitaan parempi lähde
  14. ↑ Neutrality in the 21st century - Lessons for Serbia. ISAC Fond. 2013.
  15. ↑ Burke, Dan: Benevolent Neutrality The War Room. Arkistoitu 20 kesäkuu 2013. Viitattu 25 June 2013.
  16. ↑ Joe McCabe: How Blacksod lighthouse changed the course of the Second World War independent.ie. 3.6.1944. Viitattu 4.11.2016.
  17. ↑ a b c d e Neutral European countries nato.gov.si.
  18. ↑ Background Note: Liechtenstein United States Department of State. Viitattu 27.2.2008.
  19. ↑ Imagebroschuere_LP_e.indd (PDF) landespolizei.li. Arkistoitu 16.5.2013. Viitattu 19-11.2014.
  20. ↑ Woodliffe, John: The Peacetime Use of Foreign Military Installations Under Modern International Law, s. 99–100. Dordrecht: Martinus Nijhoff, 1992. ISBN 0-7923-1879-X Teoksen verkkoversio (viitattu 04-11.2009).
  21. ↑ La Jornada: Adiós a la neutralidad - La Jornada 27.4.2007. Jornada.unam.mx. Viitattu 09-19.2013.(espanjaksi)
  22. ↑ Archived copy ijc.md. Arkistoitu 5.3.2009. Viitattu 04-18.2017.
  23. ↑ MONGOLIA - NEUTRALITY 10.9.2015. Permanent mission of Mongolia to the United Nations.
  24. ↑ TREATY CONCERNING THE PERMANENT NEUTRALITY AND OPERATION OF THE PANAMA CANAL pancanal.com. Arkistoitu 7.10.2013. Viitattu 9.1.2018.
  25. ↑ Rwanda becomes a member of the Commonwealth 29.11.2009. BBC News.
  26. ↑ Ejdus, Filip: Serbia's Military Neutrality: origins, effects and challenges. Croatian International Relations Review, 2014, s. 43–69. Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
  27. ↑ Enclosed by NATO, Serbia ponders next move AFP, 6 April 2009
  28. ↑ https://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/EN/foraff/128138.pdf
  29. ↑ Ejdus, Filip: Serbia's Military Neutrality: origins, effects and challenges. Croatian International Relations Review, 2014, s. 43–69. doi:10.2478/cirr2014-0008 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  30. ↑ Carroll, Rory: Switzerland decides to join UN theguardian.com. 4.3.2002.
  31. ↑ A/RES/50/80; U.N. General Assembly un.org. Viitattu 29.12.2009.
  32. ↑ lex.uz — ОБ ОСНОВНЫХ ПРИНЦИПАХ ВНЕШНЕПОЛИТИЧЕСКОЙ ДЕЯТЕЛЬНОСТИ РЕСПУБЛИКИ УЗБЕКИСТАН
  33. ↑ Contemporary Yugoslavia: Twenty Years of Socialist Experiment by Wayne S. Vucinich and Jozo Tomasevich, Stanford University, page 64
  34. ↑ Neutrality and Neutralism in the Global Cold War: Between or Within the Blocs? by Sandra Bott, Jussi M. Hanhimaki, Janick Schaufelbuehl and Marco Wyss, page 74
  35. ↑ Ukraine votes to drop neutral status bbc.com. 23.12.2014.
  36. ↑ Ukraine's Neutrality: A Myth or Reality? e-ir.info. Viitattu 8.9.2014.
  37. ↑ Ukraine Parliament Ok's neutrality bill. Kyiv Post, 4 .6.2010. Kiev, Ukraine: AP. Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Suomi, Juhani: Taistelu puolueettomuudesta. Urho Kekkonen 1968-1972. WSOY, 1996. ISBN 951-1-13548-1.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Puolueeton_maa&oldid=22805005”
  NODES
INTERN 3
Note 1