Rajavartiolaitos

Suomen Rajavartiolaitos (ruots. Gränsbevakningsväsendet), lyh. RVL tai Raja, on sisäministeriön alainen Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava viranomainen. Rajavartiolaitoksen sisäinen järjestys on sotilaallinen ja sen palveluksessa on noin 3 000 henkilöä.

Rajavartiolaitos Gränsbevakningsväsendet
RVL
Rajavartiolaitoksen esikunta Helsingin Sörnäisissä.
Perustettu	1919
Tehtävä	Rajojen valvonta, rajatarkastukset, rikostorjunta, merialueen turvallisuus, ympäristövahinkojen torjunta, kansainvälinen yhteistyö ja maanpuolustus
Ministeriö	Sisäministeriö
Sijainti	Vilhonvuorenkatu 6 Helsinki
Valtio	Suomi
Päällikkö	kenrl Pasi Kostamovaara
Työntekijöitä	3 070 (2023)
Vuosibudjetti	633,8 milj. € (2023)
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OK

Rajavartiolaitoksen päätehtäviä ovat rajojen valvonta sekä rajatarkastusten suorittaminen. Lisäksi Rajavartiolaitos on johtava meripelastusviranomainen Suomessa. Vuodesta 2019 lähtien se on vastannut ympäristövahinkojen torjunnasta avomerellä. Rajavartiolaitos on esitutkintaviranomainen, joka paljastaa, ehkäisee ja tutkii toimialaansa liittyviä rikoksia, kuten laittomaan maahantuloon liittyviä rikoksia sekä merellä tapahtuvia rikoksia. Rajavartiolaitos voi suorittaa eräissä tilanteissa myös tulli- ja poliisiviranomaisten tehtäviä. Rajavartiolaitos tekee niin kahden- kuin monenvälistä kansainvälistä yhteistyötä on osa eurooppalaista raja- ja merivartiostoa, joka koostuu jäsenvaltioiden rajavalvonnasta ja palautustoiminnasta vastaavista viranomaisista ja Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexista.

Schengenin sopimuksen myötä varsinainen rajavalvonta on kohdistettu sopimuksen kattaman alueen ulkorajalle. Suomessa tämä tarkoittaa lähinnä Venäjän-vastaista rajaa ja kansainvälisiä maa-, meri- ja ilmaliikenteen rajanylityspaikkoja, joista liikennemäärältään merkittävin on Helsinki-Vantaan lentoasema. Rajatarkastustehtävät on jaettu Rajavartiolaitoksen, Tullin ja poliisin välillä niin, että poliisi huolehtii sisämaassa sijaitsevilla pienillä lentokentillä suoritettavista rajatarkastuksista, Tulli huolehtii pääosin kalastus- ja lastialusten rajatarkastuksista sekä Rajavartiolaitoksen ohella tavaraliikenteen rajatarkastuksista eräillä itärajan rajanylityspaikoilla. Rajavartiolaitos huolehtii rajatarkastuksista muilla rajanylityspaikoilla.

Rajavartiolaitoksen 17. päällikkönä aloitti syyskuussa 2018 kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen. Hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle syyskuun alusta 2019. Laitisen jälkeen päällikkönä aloitti kenraaliluutnantti Pasi Kostamovaara, joka nimitettiin laitoksen johtoon vuoteen 2024 saakka.

Historia

Tonterin vartion partio tuo pidätettyjä 1920-luvulla

Rajavartiolaitos perustettiin 21. maaliskuuta 1919 valvomaan Suomen rajoja, painopisteenä Neuvosto-Venäjän vastainen raja. Sen henkilöstö muodostui puolustusvoimien palveluksesta siirtyneistä jääkäriupseereista ja aliupseereista sekä varusmiehistä. Alusta asti palvelukseen otettiin myös värvättyä miehistöä. Toiminnan painopisteenä oli levottoman rajan vartiointi ja tuolloin yleisten laittomien rajanylitysten estäminen.

Tästä ajasta kertovat viihteen keinoin historiallisiin esikuviin perustuen muun muassa elokuvat Kaakkois-Suomen, Viipurin läänin, osalta Raja 1918 ja Lapin rajavartioston osalta Mosku – lajinsa viimeinen.

Väestö ei raja-alueilla pitänyt rajalinjaa merkityksellisenä ja ylitti rajaa vapaasti. Erityisesti Lapissa olosuhteet olivat 1920-luvun taitteessa erittäin levottomat. Muun muassa vuonna 1922 ns. läskikapinan yhteydessä suomalaisten punaupseerien joukko perusti Värriöllä tukkityömaan miehistä noin 300-miehisen sotilasosaston, joka ryösti erään rajavartioaseman ja poistui kenenkään estämättä Venäjälle. Vähäisempää rajan pinnan tiedustelutoimintaa esiintyi huomattavasti.

Vakinaistaminen

Rajavartiolaitoksen tehtäviin oli alusta lähtien kuulunut osallistuminen maanpuolustukseen, mutta Suomen kohottaessa puolustusvalmiuttaan 1930-luvulla rajavartiostojen valmiustehtäviä lisättiin ja niiden vahvuutta kohotettiin. Vuonna 1931 Rajavartiolaitos vakinaistettiin säätämällä siitä lailla. Asetuksella määriteltiin Salmin, Joensuun, Kainuun ja Lapin rajavartiostot. Väliaikaiseksi jäi tuolloin Kannaksen rajavartiosto. Sitä koskeva uudistus tapahtui vuonna 1936.

Merivartiolaitoksen perustaminen

Pääartikkeli: Suomen merivartiolaitos

Merivartiolaitos perustettiin vuonna 1930 torjumaan kieltolain aiheuttamaa laajamittaista salakuljetusta. Laitoksen tehtäviksi määriteltiin asetuksessa "ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta" erikseen määrättävillä merirajan alueilla sekä Laatokalla. Se käytti toimintaansa höyrykäyttöisiä vartiolaivoja ja moottoriveneitä, joista tärkeimpiä olivat nopeakulkuiset vartiomoottoriveneet. Merivartiolaitoksella oli jo suunnitteluvaiheesta lähtien myös maanpuolustuksellinen tehtävä. Sodan aikana merivartiostot toimivat osana laivastoa. Merivartiolaitos yhdistettiin Rajavartiolaitokseen vuonna 1945.

Talvi- ja jatkosota

Talvi- ja jatkosodan aikana rajavartiostot muodostivat rajapataljoonia, myöhemmin rajajääkäripataljoonia ja osallistuivat taisteluihin muun armeijan rinnalla. Jatkosodan päätyttyä rajalle sijoitetut armeijan yhtymät hoitivat rajavartiointia 1. joulukuuta 1944 saakka, jolloin rajavartiointi siirtyi takaisin Rajavartiolaitoksen vastuulle.

Jatkosodan sotatoimien päättyessä aselepoon rajajääkäripataljoonat vetäytyivät rajalle ja aloittivat samalla sen vartiointi- ja varmistustehtävät. RjP 1 toimi Kaakkois-Suomessa, RjP 2 välillä Imatra–Kitee, RjP 3 Ilomantsista Tohmajärvelle sekä RjP 6 Pielisjärveltä Kuhmoon. Rajajääkäriprikaati toimi ensin ylipäällikön reservinä ja tämän jälkeen III armeijakunnalle alistettuna, keskeisenä tehtävänään varmistaa suomalaisten saksalaisilta valtaamia alueita Lapin sodan tapahtumien edetessä.

Sodan jälkeen toiminnan painopiste oli rajavartioinnissa ja sotilaallisen kyvyn voimakkaassa kehittämisessä. Tähän syynä oli vallinnut sodan tai sisäisen levottomuuden uhka. Vasta vuoden 1947 jälkeen toimintaa alettiin kehittää rauhan ajan rajavartiointia painopisteenä pitäen. Merkittävänä ongelmana oli miehistöaineksen epätasaisuus, johon vaikuttivat huono palkkaus ja heikot työolot. Porkkalan rajavartiostossa vuonna 1948 tehdyn kyselyn mukaan rajajääkärit kokivat asemansa ristiriitaisena: vaikka he olivat työsuhteessa valtioon, heitä kohdeltiin esimiesten taholta kuin varusmiehiä.

Kehitys 1960-luvulta 1990-luvulle

Rajavartijoita vuonna 1967

Valtiovallan alettua suunnata entistä enemmän varoja maanpuolustukseen 1960-luvulla Rajavartiolaitoksen kalusto alkoi kehittyä, samalla kun rajavartioinnista tuli houkutteleva ammatti kuihtuvien syrjäseutujen nuorisolle. Seuranneet vuosikymmenet ovat olleet tasaista kehitystä, jota on leimannut 1990-luvulla työn monipuolistuminen. Erityisesti rajatarkastuksien siirtyminen Rajavartiolaitokselle on ollut merkittävä uusi tehtävä. Länsirajan valvontaa on voitu keventää ja virkoja onkin siirretty Kaakkois-Suomen rajavartiostoon ja Suomenlahden merivartiostoon.

Tärkein yksittäinen nimistömuutos on ollut 1990-luvun alussa toteutettu rajavartiokomppanioiden nimeäminen rajavartioalueiksi. Samassa yhteydessä lakkautettiin yli sata Rajavartiolaitoksen toimipistettä. Merivartiostot ovat 1980-luvulta alkaen saaneet myönteistä näkyvyyttä, kun meripelastustoiminnan päävastuu on siirtynyt niille.

Organisaatio

Susiluodossa sijaitsevan merivartioaseman merivalvontatorni, jonka yläosassa on nelinkertainen Aerial-antenni.

Päälliköitä

• kenraaliluutnantti, Matti Autio (1934–2017) 1. helmikuuta 1989 – 31. joulukuuta 1997
• kenraaliluutnantti, Hannu Ahonen (1942–2004) 1. tammikuuta 1998 – 4. maaliskuuta 2004, kuoli virkaa hoitaessaan
• vara-amiraali, Jaakko Smolander (s. 1945) sijainen 19. huhtikuuta 2004 asti, sitten vakinainen 30. marraskuuta 2008 asti
• kenraaliluutnantti, Jaakko Kaukanen (s. 1955) 1. joulukuuta 2008 – 31. elokuuta 2018
• kenraaliluutnantti, Ilkka Laitinen (1962–2019) 1. syyskuuta 2018 – 31. elokuuta 2019
• kenraaliluutnantti, Pasi Kostamovaara (s. 1963) vt. 1. - 30. syyskuuta, vakinainen 1. lokakuuta 2019 alkaen

Apulaispäälliköitä

• kontra-amiraali, Jaakko Smolander 1. tammikuuta 1998 – 19. huhtikuuta 2004
• kenraalimajuri, Jaakko Kaukanen 19. huhtikuuta 2004 – 30. marraskuuta 2008.
• kontra-amiraali, Matti Möttönen (s. 1959) 1. joulukuuta 2008 – 31. joulukuuta 2014
• kenraalimajuri, Ilkka Laitinen (1962–2019) 1. tammikuuta 2015 – 31. elokuuta 2018
• kenraalimajuri, Pasi Kostamovaara (s. 1963) 1. syyskuuta 2018 - 30. syyskuuta 2019
• kontra-amiraali, Markku Hassinen (s.1964) 1. lokakuuta 2019 alkaen

Rakenne

Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköt.

Rajavartiolaitoksen tunnuksin merkitty ajoneuvo rajavyöhykkeellä. Huomaa, että vaakunaeläin on heraldisesti oikein peilikuvana eli katse ajoneuvon menosuuntaan. Rajavyöhyke on merkitty maastoon rajavyöhykekylteillä, puomeilla ja puihin kiinnitetyillä keltaisilla ympyröillä.

Rajavartiolaitokseen kuuluvat hallintoyksikköinä Helsingin Sörnäisissä sijaitseva Rajavartiolaitoksen esikunta, neljä rajavartiostoa (Lapin rajavartiosto, Kainuun rajavartiosto, Pohjois-Karjalan rajavartiosto sekä Kaakkois-Suomen rajavartiosto), kaksi merivartiostoa (Suomenlahden merivartiosto sekä Länsi-Suomen merivartiosto), Vartiolentolaivue sekä Raja- ja merivartiokoulu. Rajavartiolaitoksen esikunta toimii samalla sisäministeriön rajavartio-osastona.

Hallintoyksiköt ovat resursseiltaan itsenäisiä toimijoita. Hallintoyksikön toimialue on useiden kihlakuntien laajuinen ja se tekee tiivistä yhteistyötä alueensa muiden viranomaisten kanssa. Tavallisia yhteistyötahoja ovat syyttäjä, poliisi ja tulli. Hallintoyksikön päällikkö johtaa varsin itsenäisesti vuosittain saamillaan resursseilla. Vartiolentolaivuetta lukuun ottamatta hallintoyksiköt jakautuvat edelleen raja- tai merivartioalueisiin, laivayksiköihin sekä Helsingin rajatarkastusosastoon, joilla on alaisinaan yhteensä 63 vartioasemaa ja muuta yksikköä kuten johtopaikkoja.

Rajavartiolaitos on sisäministeriön alainen hallinnollisissa asiossa, mutta sen sotilaskäskyasiat, muun muassa upseerinimitykset, kuuluvat presidentin toimivaltaan. Mahdollisen kriisin sattuessa Rajavartiolaitos voidaan liittää osittain tai kokonaan Puolustusvoimiin. Todennäköistä on, että liitos tehtäisiin mahdollisimman myöhään – jos lainkaan – sillä ainakin Puolustusvoimien entisen asessorin Kaarina Buure-Hägglundin mukaan Puolustusvoimiin liitetyt rajavartiolaitoksen osat menettäisivät toimivaltuutensa.

Rajavartiolaitoksessa annetaan varusmieskoulutusta kolmella paikkakunnalla: Imatralla erikoisrajajääkärikoulutusta sekä Onttolassa ja Ivalossa sissi- ja tiedustelukoulutusta. Koulutukseen pääsyn edellytyksenä on hyvä fyysinen kunto. Tyypillisesti Lapin ja Pohjois-Karjalan rajavartiostojen varusmiehet, rajajääkärit, koulutetaan sissi- ja tiedustelutoimintaan, joka olisi rajavartiostojen tehtävä laajamittaisen maahanhyökkäyksen sattuessa niillä alueilla, jotka ovat vihollisen hallussa. Lisäksi rajajääkäreille koulutetaan perusteet kriisiolojen rajavartioinnista vakinaisen henkilökunnan apuna. Raja- ja merivartiokoulun varusmiehet, erikoisrajajääkärit, koulutetaan Imatran Immolassa. Erikoisrajajääkärikomppaniaan hakeudutaan valintakokeiden kautta.

Vuonna 2005 tehdyllä sisäasiainministeriön päätöksellä Kainuun rajajääkärikomppania lakkautettiin 1. heinäkuuta 2007 ja Lapin rajavartioston Ivalon rajajääkärikomppania supistettiin rajajääkäriosastoksi. Rajavartiolaitoksen liikekannallepanovahvuus on 11 600 henkilöä.

Rajavartiolainsäädäntö

Suomenlinnan merivartioaseman ja poliisin yhteispartio Helsingin edustalla.

Syyskuun 2005 alusta astui voimaan uusi rajavartiolainsäädäntö, joka laajentaa Rajavartiolaitoksen valtuuksia ja toiminta-aluetta. Aikaisemmin Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet olivat voimassa ainoastaan sen valvonta-alueella, joka käsitti lähinnä rajaseudun kunnat ja merten rannikot taajamien ulkopuolella. Uudessa lainsäädännössä toimivaltaa ei ole rajattu alueellisesti vaan tehtävän mukaan. Rajavartiolaitokselle on annettu oikeus toimia siellä, missä tämä on tarkoituksenmukaista rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi.

Rajavartiolaitoksella on rajavartiolaissa määritetyt toimivaltuudet. Rajavartiomiehellä on oikeus käyttää tarpeellista voimaa järjestyksen ja yleisen turvallisuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi rajanylityspaikoilla, omissa toimipaikoissaan sekä muualla, missä poliisia ei ole riittävän nopeasti saatavilla. Rajavartiolaitosta voidaan käyttää varsinaisen raja-alueen ulkopuolellakin yleisen järjestyksen palauttamiseen poikkeustilanteessa.

Rajavartiolaitoksella on oikeus myös suorittaa toimialaansa liittyvien rikosten esitutkinta ja käyttää tässä tarkoituksessa kaikkia pakkokeinoja; valeostoa ja peitetoimintaa lukuun ottamatta. Tutkinnanjohtajuus on määritelty rajavartiolain (578/2005) 46 §:ssä. Viimeisimmän rajavartiolain muutoksen (478/2010) myötä Rajavartiolaitos voi käyttää telepakkokeinoja törkeän laittoman maahantulon ja ihmiskaupan esitutkinnassa. Lakimuutoksen myötä tutkinnanjohtajista tuli pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä.

Rajavartiolaitoksen omaan toimintaan liittyy rajatarkastus, joka toteutetaan pelkästään rajanylitysaikeen tai rajanylityksen perusteella ilman rikosepäilyä. On huomattava, että rajatarkastuksen perusteena toimii jo aie: rajan ylitystä yrittävä henkilö voidaan tarkastaa, vaikka hän luopuisikin aikeestaan jouduttuaan rajatarkastuksen kohteeksi. Rajatarkastuksessa varmistetaan rajanylittäjän matkan laillisuus ja henkilöllisyys sekä se, että hänellä ei ole mukanaan kiellettyjä esineitä tai aineita.

Sisäministeriö voi asetuksella säätää liikkumisrajoituksen Rajavartiolaitoksen hallitsemalle alueelle tai tiloihin. Jokaisella vähintään kapteenin arvoisella rajaupseerilla on lisäksi oikeus sulkea väliaikaisesti sotilaallisessa käytössä oleva harjoitusalue.

Rajavartiolaitoksen sotilaallinen järjestys herätti vuoden 2005 rajavartiolainsäädännön uudistustyön yhteydessä keskustelua turvallisuusviranomaisten piirissä. Muissa Euroopan maissa on pääosin jo siirrytty rajapoliisiorganisaatioihin, jotka eivät ole sotilaallisesti järjestettyjä. Rajavartiolaitoksen sotilaallisuuden varjopuolena pidettiin sitä, että rajavartiomiesten sotilaskoulutus oli aikoinaan puutteellista erilaisia lainvalvontatehtäviä ajatellen. Näkemyksen toi voimakkaimmin esille Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry, joka nykyistä rajavartiolakia valmisteltaessa esitti Rajavartiolaitoksen kaikkien poliisivaltuuksien poistamista. Koulutusta koskeneeseen ongelmaan on pyritty vastaamaan pidentämällä raja- ja merivartijoiden peruskurssi puolesta vuodesta vuoden mittaiseksi. Lisäksi rajaupseereiden koulutus sisältää noin vuoden mittaisen Puolustusvoimista eriytyvän jakson. Jakso sisältää toimivaltuus- ja lainsäädännöllistä koulutusta. Muutoin Rajavartiolaitoksen tehtäviä lainvalvonnassa on oikeastaan ainoastaan lisätty. Esimerkiksi Smash ASEM -mielenosoituksen yhteydessä joukkojenhallintaan käytettiin myös Rajavartiolaitoksen henkilökuntaa.

Henkilöstö ja koulutus

Rajavartija partioimassa koiran kanssa.

Rajavartiolaitoksessa palvelee yhteensä hieman yli 3 000 virkamiestä sotilas- kuin siviiliviroissa. Valtaosan Rajavartiolaitoksen henkilöstöstä muodostavat rajavartijat ja upseerit palvelevat sotilasvirassa. Lisäksi Rajavartiolaitoksessa palvelee siviilivirassa erilaisissa pääasiassa erilaisissa tuki- ja hallinnollisissa tehtävissä. Naisten osuus koko henkilöstöstä on 16 prosenttia ja henkilöstön keski-ikä on 40,5 vuotta. Rajavartiolaitoksessa palvelee noin 1 700 raja- ja merivartijaa. Raja- tai merivartijaksi voi Suomessa valmistua vain Raja- ja merivartiokoulun järjestämältä rajavartijan peruskurssilta. Uusia peruskursseja järjestetään tarpeen mukaan. Suurin osa opiskelijoista opiskelee rajavartio-opintosuunnalla, mutta tarpeen mukaan osa opiskelijoista koulutetaan merivartio- tai ilma-alushuolto-opintosuunnalla. Rajavartijan peruskurssi kestää 12 kuukautta. Opiskelijat ovat oikeutettuja muun muassa ilmaiseen majoitukseen, muonitukseen, vaatetukseen sekä päivärahaan. Peruskurssilta valmistunut rajavartija voi myöhemmin jatkaa opiskelua rajavartijan jatkokurssilla tai mestarikurssilla.

Rajavartijan peruskurssin pääsyvaatimukset ovat seuraavat:

• Yleiset vaatimukset
  • 18 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen
  • suorittanut vähintään lukion oppimäärän, ylioppilastutkinnon tai toisen asteen ammatillisen tutkinnon.
  • suorittanut Suomen puolustusvoimissa tai Rajavartiolaitoksessa aseellisen varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen (pois lukien henkilöt, joilla on Ahvenanmaan kotiseutuoikeus) ennen Rajavartijan peruskurssin aloittamista.
  • vähintään B-luokan ajo-oikeuden haltija
  • rajavartiolaitoksen tehtävissä edellytettävällä tavalla nuhteeton ja luotettava, ei turvallisuutta, maanpuolustusta tai tehtävän asianmukaista ja riippumatonta hoitamista vaarantavia ulkomaan- tai muita sidonnaisuuksia
  • suorittanut hyväksytysti pääsykokeen.
• Terveyteen liittyvät vaatimukset
  • tämänhetkinen palveluskelpoisuusluokka A
  • näön tarkkuus kummassakin silmässä vähintään 0,7 ilman silmälaseja (merenkulkutehtävissä 1,0)
  • normaali väriaisti (Todistuksesta tulee ilmetä, että testi on tehty Ishiharan 24 taulun värinäkötestillä ja siinä saa olla enintään 2 virhettä.)
  • kuuloluokka I−II, (Kuulon tulee täyttää Puolustusvoimien terveystarkastusohjeen (TTO 2012) mukaisesti palveluskelpoisuusluokka A:n kriteerit. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuulon tulee keskitaajuuksilla olla (500–2 000 Hz) olla 20 dB tai parempi.)
  • ei kroonista sairautta, ihottumaa tai allergioita.
• Fyysiseen kuntoon liittyvät vaatimukset
  • Cooperin testin tulos miehillä vähintään 2 500 metriä ja naisilla 2 300 metriä (Opintojen hyväksytysti suorittamiseen vaaditaan miehillä vähintään 2 600 metrin ja naisilla vähintään 2 400 metrin tulos Cooperin testissä peruskurssin aikana)
  • suoritettu pohjoismainen uimataitotesti.

Rajavartiolaitoksessa palvelee noin 650 upseeria erilaisissa asiantuntija-, koulutus- ja johtotehtävissä. Upseerit koulutetaan Maanpuolustuskorkeakoulussa yhdessä Puolustusvoimien upseerien kanssa. Upseerikoulutukseen sisältyvistä rajaturvalillisuusalan opetuksesta vastaa kuitenkin Raja- ja merivartiokoulu. Rajavartiolaitoksen upseereja koulutetaan rajavartio- merivartio, ohjaaja ja lentoteknillisellä opintosuunnalla. Valmistuneet upseerit voivat hakeutua valmistumisensa jälkeen jatkokoulutukseen maisteriopintoihin ja myöhemmin yleisesikuntakurssille, esiupseerikurssille tai yleisesikuntaupseerikurssille. Rajavartiolaitoksen palveluksessa on myös opistoupseereja, joita ei Suomessa enää koulututeta. Lisäksi Rajavartiolaitoksessa palvelee noin 40 erikoisupseeria, jotka hoitavat teknillisen alan tehtäviä.

Rajavartiolaitoksessa palvelee lisäksi siviilivirassa noin 400 siviilivirkamiestä esimerkiksi asiantuntijatehtävissä talouspuolella, henkilöstöhallinnossa ja it-tehtävissä. Siviilitehtävät täytetään pääasiassa avoimen haun kautta.

Ilma-alukset

Aérospatiale AS 332 Super Puma, OH-HVP

Agusta Bell 412, OH-HVF.

Dornier DO 228, OH-MVN.

Rajavartiolaitoksella on käytössään kaksi lentokonetta sekä helikoptereita, joiden päätehtävät ovat rajojen valvonta maalla ja merellä sekä meripelastus. Lentokoneiden keskeisenä tehtävänä on myös merellinen ympäristövalvonta. Omien tehtävien lisäksi tehtäviin kuuluu virka-apu muille viranomaisille, kuten pelastuslaitosten avustamista metsäpalojen sammuttamisessa vesipussien avulla tai tarkastamalla paloalue ilmasta tai poliisin avustamista kadonneen henkilön etsinnöissä. Rajavartiolaitos toimii usein myös sairaankuljettajana saaristoalueella.

Dornier-lentokoneiden tukikohta on Turussa. Meripelastukseen kykenevät Super Pumat ja kevyemmät AB 412 - kopterit on sijoitettu Turun, Helsingin ja Rovaniemen tukikohtiin.

Vanhat Aérospatiale AS 332 Super Pumat modernisoitiin 2010–2020-vuosikymmenten taitteessa samaa runkoa käyttäviksi Airbus H215 -koptereiksi.

Ikääntyvät Dornierit on tarkoitus korvata uudella kalustolla 2020-luvun puolenvälin tietämillä.

ilma-alustyyppi	merkki ja malli	Lukumäärä	Käyttöön	Huomautuksia
Keskiraskas kaksimoottorinen helikopteri	"Super Puma" Aérospatiale AS 332 Eurocopter AS332L1e Airbus H215	5	1987 (2016)	Alkuperäiset Aérospatiale(/Eurocopter)-kopterit modernisoitiin 2010-2020 taitteessa vastaamaan samaan runkoon rakennettuja Airbus H215-koptereita.
Kevyt kaksimoottorinen helikopteri	Agusta Bell 412	5	1985
Kevyt yksimoottorinen helikopteri	AgustaWestland AW119 "Koala"	4	2010	Yksimoottorisena kopteria ei käytetä pelastustoimintaan merialueella.
Lentokone	Dornier DO 228-212	2	1995

YouTubessa on OH-HVI:n pelastusnäytös. https://youtu.be/4ifwr4A-urM

Vesialukset

Vartiolaiva Turva

Rajavartiolaitoksen vesialuksilla suoritetaan sen merivartiostotehtäviä. Ulkovartiolaivoilla on kyky myös ympäristövahinkojen torjuntaan, joka on vuodesta 2019 lähtien kuulunut Rajavartiolaitoksen tehtäviin Suomen talousvyöhykkeellä ja aluevesillä aavalla selällä. Kuntien pelastustoimintaa hoitavat aluepelastuslaitokset manner-Suomessa. Suomenlahdella idästä länteen toimivat Kotkan Kymenlaakson pelastuslaitos, Porvoon Itä-Uudenmaan pelastuslaitos, Helsingin Helsingin pelastuslaitos, Vantaan Keski-Uudenmaan pelastuslaitos, Espoon kaupungin Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos ja Turun Varsinais-Suomen pelastuslaitos.

Suomen Rajavartiolaitoksen vesialukset
Tyyppi	Nimi	Haltija	Rekisteritunnus	MMSI	Aloitus	Huomautuksia
ulkovartiolaiva	VL Turva	Suomenlahden merivartiosto	OJEK	230 982 460	2014
ulkovartiolaiva	VL Tursas	Länsi-Suomen merivartiosto	OIUI	230 303 000	1986
ulkovartiolaiva	VL Uisko	Länsi-Suomen merivartiosto	OIUM	230 304 000	1987
Koululaiva	Eckerö				2015
rannikkovartiovene						15 kpl, kykenee toimimaan 15-20 cm jäissä
Partiovene						25 kpl, huippunopeus noin 30 solmua
Nopeat veneet	NV 17				2018->	26 kpl, huippunopeus noin 55 solmua
ilmatyynyalus						6 kpl

2015 ulkovartiolaivat maalattiin perinteisen metsänvihreän sijaan sinivalkoisiksi, koska on kansainvälinen käytäntö osoittaa kansalliset värit vartioaluksissa.

Vartiolaiva Merikarhu poistettiin käytöstä 2019. Alus luovutettiin vastikkeetta Etelä-Kymenlaakson ammattiopistolle 2020.

Vuonna 2019 Rajavartiolaitos aloitti Vartiolaiva 2025 -hankkeen, jossa käyttöikänsä päässä olevat vanhemmat vartiolaivat (Tursas ja Uisko) korvataan 2020-luvun loppupuoliskolla kahdella uudella aluksella. Uudet alukset tulevat olemaan 98 metriä pitkiä ja 17,6 m leveitä. Eduskunta myönsi 448 miljoonaa euroa laivojen tilaukseen. Laivojen toimittajaksi valittiin tarjouskilpailun perusteella Meyer Turku Oy, joka valmistaa laivat yhteistyössä muun muassa Puolalaisen Baltic Operator:in ja Uudenkaupungin Työvene Oy:n kanssa. Baltic Operator vastaa runkojen valmistuksesta ja Uudenkaupungin Työvene kansirakenteista ja varustelusta. Laivojen rakennus aloitettiin joulukuussa 2023 ja alukset on tarkoitus luovuttaa Rajavartiolaitokselle vuosina 2025 ja 2026.

Lähteet

• Kosonen, Matti & Pohjonen, Juha: Isänmaan portinvartijat: Suomen rajojen vartiointi 1918-1994. (Rajavartiolaitoksen julkaisu) Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13106-0

Kirjallisuutta

• kapteeni E Närhisalo: Kaakkois-Suomen Rajavartioston vaiheet, Jalkaväen vuosikirja III: 1963-1964, sivut 205- [1]
• majuri J Kortelainen: Pohjois-Karjalan Rajavartioston vaiheet, Jalkaväen vuosikirja III: 1963-1964, sivut 213- [2]
• majuri U Juha: Pohjois-Karjalan Rajavartioston vaiheet, Jalkaväen vuosikirja III: 1963-1964, sivut 229- [3]
• kapteeni P Veijo: Lapin Rajavartioston vaiheet, Jalkaväen vuosikirja III: 1963-1964, sivut 237- [4]

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rajavartiolaitos Wikimedia Commonsissa

• Rajavartiolaitos
• Suomenlahden merivartiosto
• Länsi-Suomen merivartiosto
• Kaakkois-Suomen rajavartiosto
• Lapin rajavartiosto
• Ylen Elävä arkisto, Reijo Perälä, Rajamiestä vastaan voi tulla karhu tai loikkari*
• Rajamedia
• Itärajamme vartiot, Suomen Kuvalehti, 06.12.1924, nro 49, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Itärajan vartijat 15 vuotta sitten, Hakkapeliitta, 29.05.1934, nro 22, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Suomen rajavartiolaitoksen hallinnollinen jako

Päähallintopaikka: Rajavartiolaitoksen esikunta

Kaakkois-Suomen rajavartiosto | Kainuun rajavartiosto | Lapin rajavartiosto | Länsi-Suomen merivartiosto | Pohjois-Karjalan rajavartiosto | Raja- ja merivartiokoulu | Suomenlahden merivartiosto | Vartiolentolaivue