Raskaustesti

Raskaustesti on koe, jolla voidaan määrittää, onko nainen raskaana. Nykyään raskaustestin voi suorittaa laboratorion asemasta itse kaupallisilla testituotteilla, jotka antavat lähes yhtä luotettavan tuloksen kuin laboratoriossa tehtävä koe. Kotitestejä voi ostaa apteekista, hyvin varustetuista päivittäistavarakaupoista ja internetin kautta.

Historia

Ennen kemiallisten testien kehittämistä raskauden testaamiseen käytettiin 1940- ja 1950-luvuilla kynsisammakkoa. Sammakkoon ruiskutettiin naisen virtsaa, ja mikäli hän oli raskaana, sammakko alkoi laskea kutua, koska gonadotropiini aiheuttaa sammakonmunien kypsymisen alle vuorokaudessa. Kynsisammakon käyttö oli ensimmäinen luotettava raskaustesti.^[1]

Toimintaperiaate

Raskaustestit mittaavat verestä tai virtsasta istukkahormonin (hCG, humaani koriongonadotropiini) pitoisuuksia.^[2] Suurin osa testeistä käyttää vasta-ainetta, joka sitoutuu istukkahormonin β-alayksikköön. Istukkahormonia erittää alkio pian hedelmöityksen jälkeen, ja kun alkion implantaatio kohtuun on tapahtunut, hormonin eritys siirtyy istukan tehtäväksi.^[3] Hormonin pitoisuus veressä kaksinkertaistuu noin 48 tunnin välein ja saavuttaa huippunsa 50–70 päivän kohdalla.^[4] Istukkahormoni on noussut mitattavalle tasolle 11 päivää hedelmöityksen jälkeen 98 %:lla naisista.

Raskaustesti voi antaa joko kvalitatiivisen (on tai ei ole raskaana) tai kvantitatiivisen tuloksen (istukkahormonin määrä noin tarkkuudella 1 IU/l). Jälkimmäisiä testejä käytetään laboratoriossa muun muassa raskauden kehittymistä seurattaessa ja diagnosoitaessa kohdunulkoista raskautta tai rypäleraskautta.^[3]

Luotettavuus

Kuten suurin osa testeistä, raskaustestikin voi antaa vääriä positiivisia tai vääriä negatiivisia tuloksia. Pääosin raskaustestit ovat kuitenkin varsin luotettavia.

Väärä negatiivinen tulos voidaan saada, jos testi tehdään liian varhain. Vain 5 %:lla raskaana olevista naisista on mitattavia istukkahormonin pitoisuuksia veressä kahdeksan päivää hedelmöityksen jälkeen. Muutama päivä kuukautisten poisjäännin jälkeen tehty testi antaa useimmiten luotettavan tuloksen, jos naisen kuukautiskierto on säännöllinen. Epäiltäessä väärää negatiivista tulosta kannattaa raskaustesti toistaa muutaman päivän kuluttua.

Väärä positiivinen tulos voidaan joskus nähdä verikokeessa, jos muut veressä olevat yhdisteet häiritsevät käytettyä testimenetelmää. Tällaisia yhdisteitä ovat muun muassa luteinisoiva hormoni (LH), reumatekijä, tietyt vasta-aineet ja aivolisäkkeen tuottama hCG. Väärä positiivinen tulos saadaan näissä tapauksissa paljastettua esimerkiksi tekemällä raskaustesti virtsasta tai käyttämällä toista testimenetelmää. Myös tietyt sairaudet, kuten trofoblastitauteihin kuuluvat istukkasyöpä ja rypäleraskaus, voivat aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen. Jos naiselle annetaan hedelmöityshoitojen yhteydessä istukkahormonia pistoksina, raskaustesti voi näyttää väärää positiivista.^[3]

Lähteet

↑ Miten raskaus testattiin sammakolla. Tieteen Kuvalehti, 2009, nro 7. ISSN 0903-5583
↑ Opiskeluterveys
↑ ^a ^b ^c eMedicine; Randre L. Likes: Pregnancy diagnosis
↑ Current Medical Diagnosis & Treatment (2006), Lange 45th ed., ISBN 0-07-147177-4.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Raskaustesti Wikimedia Commonsissa

[1] Miten raskaus testattiin sammakolla. Tieteen Kuvalehti, 2009, nro 7. ISSN 0903-5583

[raskaustesti-2] Opiskeluterveys

[emedicine-3] Medicine; Randre L. Likes: Pregnancy diagnosis

[cmdt-4] Current Medical Diagnosis & Treatment (2006), Lange 45th ed., ISBN 0-07-147177-4.

[1]

[2]

[3]

[4]