Rauha (Aristofanes)
Rauha (m.kreik. Εἰρήνη, Eirēnē, lat. Pax) on Aristofaneen kirjoittama antiikin kreikkalainen komedia, joka on kirjoitettu peloponnesolaissodan aikana. Se on sanomaltaan selvästi sodanvastainen ja ylistää rauhan tuloa kertomalla tarinan Rauhan henkilöitymän vapauttamisesta.[1]
| Rauha | |
|---|---|
| Εἰρήνη | |
| Kirjoittaja | Aristofanes |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | komedia |
| Kantaesitys | 421 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | maanviljelijöitä |
Historia
muokkaaAristofanes Rauha esitettiin ensimmäisen kerran Dionysia-juhlien näytelmäkilpailussa Ateenan Dionysoksen teatterilla keväällä 421 eaa. Se voitti kilpailussa toisen palkinnon. Komedia esitettiin vain muutamia viikkoja ennen niin kutsutun Nikiaan rauhan solmimista. Rauhan oli tarkoitus päättää kymmenen vuotta kestänyt, Spartan johtamaa liittoumaa vastaan käyty peloponnesolaissota, vaikkakin epäonnistui tässä; sota kesti lopulta vuoteen 404 eaa. saakka. Näytelmän voi nähdä ilmaisevan voimakasta rauhan odotusta Ateenassa sekä rauhan tuloon liittyvää optimismia ja iloa.[1][2] Juhlayleisössä näytelmää seurasivat paitsi Ateenan johtajat todennäköisesti myös muiden kaupunkien, kuten Spartan, lähettiläät.[3]
Sisältö
muokkaaRauha edustaa tyyliltään ja rakenteeltaan niin kutsuttua vanhaa attikalaista komediaa. Näytelmä koostuu 1 357 runosäkeestä.[1]
Juoni
muokkaaNäytelmä alkaa kahden palvelijan keskustelulla tavallisen ateenalaisen talon edustalla. He vaivaavat jättimäiseltä taikinalta vaikuttavaa kasaa, joka paljastuu suureksi ulostekasaksi. Se on tarkoitettu jättimäiselle sontakuoriaiselle, jolla heidän isäntänsä Trygaios (”Viininviljelijä”) aikoo lentää jumalten luokse keskustellakseen näiden kanssa. Seuraavaksi Trygaios nähdäänkin jo lentämässä kuoriaisen selässä, kaikkien muiden anellessa häntä laskeutumaan takaisin alas. Trygaios selittää aikovansa keskustella jumalten kanssa peloponnesolaissodasta henkilökohtaisesti.[4] Trygaioksen lento vertautuu selvästi Bellerofonin ratsastukseen Pegasoksella.
Saavuttuaan taivaaseen Trygaios havaitsee, että vain Hermes on jumalista ainoana kotona. Muut jumalat ovat lähteneet turvaan, ettei heidän tarvitse katsella jatkuvaa sotaa ja kuunnella ihmisten lakkaamattomia sotaa koskevia rukouksia. Hermeskin on paikalla vain tehdäkseen järjestelyjä paikan uutta asukasta Sotaa (Polemos) varten. Rauha (Eirene) puolestaan on vangittu läheiseen monttuun.[4]
Sota saapuu paikalle orjansa Sekasorron (Kydoimos) kanssa. Hän kantaa suurta huhmaretta, jossa hänen on tarkoitus jatkaa kreikkalaisten survomista. Sota heittääkin huhmareeseen eri seutujen kreikkalaisia edustavia aineita, kuten purjoa (Lakonia), sipulia (Megara), juustoa (Sisilia) ja hunajaa (Ateena). Häneltä puuttuu kuitenkin petkel, sillä aiemmat petkeleet Kleon ja Brasidas ovat kuolleet taistelussa hiljattain. Niin Sota poistuu etsimään itselleen uutta petkelettä.[4]
Sillä aikaa Trygaios kutsuu kaikkien kaupunkien kreikkalaisia avukseen vapauttaakseen Rauhan. Suuri joukko riemuitsevia kreikkalaisia saapuu yhdessä maanviljelijöiden muodostaman kuoron kanssa, ja lopulta Rauha saadaan vapaaksi yhdessä Juhlien (Theoria) ja Sadonkorjuun (Opora) kanssa. Hermes sanoo, että Rauha olisi kyllä vapautettu aiemmin, mutta Ateenan ekklesia eli kansankokous äänesti jatkuvasti sitä vastaan. Trygaios pyytää Rauhalta anteeksi maanmiestensä puolesta.[4]
Trygaios palaa Ateenaan Juhlien ja Sadonkorjuun kanssa, ottaen viimeksimainitun vaimokseen. Kuoro ylistää Aristofanesta sekä näytelmäkirjailijana että siitä, että tämä rohkenee vastustaa Kleonin kaltaisia sotaa lietsovia populisteja. Palattuaan Ateenaan Trygaios lähettää Sadonkorjuun valmistautumaan häihin. Juhlat puolestaan luovutetaan Ateenan johtajille, jotka istuivat aina katsomon ensimmäisessä penkkirivissä. Tämän jälkeen Trygaios toimittaa kultin mukaisen uhrin Rauhalle. Uhrilihan tuoksu houkuttelee paikalle ennustaja Hierokleen, mutta tämä ajetaan tiehensä.[4]
Trygaioksen palattua Sadonkorjuun luokse, maanviljelijöiden kuoro ylistää maalaiselämää rauhan aikana, samalla muistuttaen, kuinka erilaista kaikki oli vasta äskettäin sodan aikana. Trygaios astuu takaisin lavalle hääasussa. Hänen ympärilleen kerääntyy käsityöläisiä, joista osa kiittää Trygaiosta rauhasta, sillä heidän ammatinsa voi taas kukoistaa. Osa käsityöläisistä, kuten aseentekijät, puolestaan syyttävät Trygaiosta siitä, että he ovat rauhan myötä menettäneet tulonsa. Trygaios ehdottaa, että rauhan tultua aseita voidaan käyttää uudella tavalla, esimerkiksi kypärien töyhtöjä pölyhuiskuina, keihäitä tukemassa viiniköynnöksiä, rintahaarniskoja yöastioina, kypäriä sekoitusmaljoina egyptiläisille oksetusaineille ja peräruiskeille jne.[4][1]
Lopussa eräs lapsista alkaa lausua Homeroksen sotaa koskevia säkeitä, mutta Trygaios lähettää tämän pois. Näytelmä päättyy hääjuhliin.[4]
Aristofaneen tyyliin näytelmä on täynnä herjoja, kaksimielisyyksiä ja alapäähuumoria sekä viittauksia lukuisiin eri henkilöihin ja paikkoihin ja myös mytologiaan.
Tulkintoja
muokkaaKomedia on voimakas puolustuspuhe rauhan puolesta sodan keskellä. Se tuo monin tavoin esille rauhan hyödyt, sillä silloin maanviljelys voi kukoistaa, kun taas sodan aikana Ateenaa ympäröinyt Attikan maaseutu oli usein vihollisen valtaamana. Myös kauppa ja monet muut ammatit voidat kukoistaa rauhan aikana. Samalla näytelmä muistuttaa monista katkerista menetyksistä sodan vuoksi. Komedian voi nähdä ilmaisevan myös Aristofaneen kaipausta yksinkertaisempaan, rauhalliseen maalaiselämään.[1]
Aristofanes osoittaa komediassa jälleen kerran vastustavansa sotaa kannattavia populisteja. Näytelmässä esiintyy jälleen Kleonin hahmo, jota Aristofanes pilkkaa myös monissa muissa komedioissaan, kuten Ampiaiset ja Ritarit. Nyt Kleon (samoin kuin Brasidas) oli kuitenkin jo kuollut noin seitsemän kuukautta aiemmin. Poikkeuksellisesti komediassa ei ole väittelyä, esimerkiksi sodan kannattajien ja sen vastustajien välillä.[1][2]
Lähteet
muokkaaKirjallisuutta
muokkaaSuomennos
muokkaa- Aristofanes: Rauha. Monisteessa Aristofanes: Komediat 2. (Rauha, Linnut, Lysistrate, Naiset Thesmophoriajuhlassa) Suomentanut Aulis Rissanen. Omakustanne, 1972.
- Aristofanes: Rauha. (Suomentanut Elvi Sinervo) Työväen Näyttämöiden Liitto, noin 1980.
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
muokkaa- Aristophanes Peace. (Toimittanut S. Douglas Olson) Oxford University Press, 1998. ISBN 0199262845 Kreikankielisen alkutekstin standardilaitos ja kommentaari.
- Aristophanes: Pax. Teoksessa Aristophanis Comoediae Vol. I. (Ach., Eq., Nub., Vesp., Pax, Aves. Toim. F. W. Hall & W. M. Geldart. Oxford Classical Texts) Oxford University Press, 1963. ISBN 978-0-19-814504-2 Kreikankielinen alkuteksti.
- Aristophanes: Peace. Teoksessa Aristophanes: Clouds. Wasps. Peace. (Aristophanes Volume II. Käännös Jeffrey Henderson. Loeb Classical Library 488) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1998. ISBN 9780674995376 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta
muokkaa- Hall, Edith & Wrigley, Amanda (toim.): Aristophanes in Performance, 421 BC-AD 2007: Peace, Birds and Frogs. (Legenda Main Series) MHRA, 2007. ISBN 1904350615
- Olcott, Douglas Worth: Aristophanes' Peace: Problems of Staging and Stage Action. Department of Classics, Stanford University, 1973.