Wikipedia

Rautalampi

kunta Pohjois-Savon maakunnassa
Tämä artikkeli käsittelee nykyistä Suomen kuntaa. Nimen muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Rautalampi on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan lounaisosassa. Kunnassa asuu 2 922 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 761,99 km², josta 223,03 km² on vesistöjä[1]. Väestötiheys on 5,42 asukasta/km². Rautalammin naapurikuntia ovat Hankasalmi, Konnevesi, Pieksämäki, Suonenjoki, Tervo ja Vesanto.

Rautalampi

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°37′20″N, 026°50′00″E
Maakunta Pohjois-Savon maakunta
Seutukunta Sisä-Savon seutukunta
Kuntanumero 686
Hallinnollinen keskus Rautalammin kirkonkylä
Perustettu 1561
Kokonaispinta-ala 761,99 km²
153:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 538,96 km²
– sisävesi 223,03 km²
Väkiluku 2 922
216:nneksi suurin 31.10.2024 [2]
– väestötiheys 5,42 as./km² (31.10.2024)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 12,1 %
– 15–64-v. 51,9 %
– yli 64-v. 36,1 %
Äidinkieli 2023 [4]
– suomenkielisiä 96,4 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 3,5 %
Kunnallisvero 9,90 %
25:nneksi suurin 2024 [5]
Kunnanjohtaja Anu Sepponen
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[6]
 • Kesk.
 • Kok.
 • SDP
 • PS
 • Vas.
 • Vihr.
 • KD
10
3
3
2
1
1
1
www.rautalampi.fi

Rautalammin suurpitäjä itsenäistyi Sysmästä vuonna 1561. Silloinen emäpitäjä ulottui Pohjois-Savosta Keski-Suomeen ja käsitti Keski-Suomen pohjoisosan. Myöhemmin jopa 27 kuntaa on saanut alueita silloisesta Rautalammin suurpitäjästä.

Rautalampi ulottui lännessä Keski-Pohjanmaalle, pohjoisessa Kivijärvelle. Nykyinen Rautalampi sijaitsee entisen suurpitäjän itälaidalla Jyväskylän ja Kuopion puolivälissä. Historiallinen Vaasa–Kuopio -tie kulkee Rautalammin halki ja yhtyy Suonenjoen Koskelossa Kuopion–Jyväskylän valtatiehen. Alueen järvet ja virrat muodostavat laajan Rautalammin reitin, joka toimi kulkuväylänä erityisesti ennen maanteiden rakentamista.

Kyliä

muokkaa

Hanhitaipale, Hankamäki, Ihalaiskylä, Kerkonkoski, Kiesimä, Koipiniemi, Kuuslahti, Myhinpää, Pukkiharju, Rautalampi, Saikari, Sonkarinsaari, Toholahti, Liimattala, Palavalahti, Vaajasalmi, Pakarila.

 
Rautalampi 20.06.2020.

Rautalammin historia

muokkaa

Esihistoria

muokkaa

Rautalammilta tunnetaan useita kivikautisia löytöjä.[7] Yksi tuoreimmista tutkituista asutuspaikoista löydettiin Kaposaarelta uuden ranta-asemakaavan tarkastelemisen yhteydessä vuonna 2015, kun Museovirasto suoritti alueella kaivauksia ja löysi viitteitä nuoremmalle kivikaudelle ajoittuvasta asumisesta sekä kivikauden lopun tai varhaisen metallikauden aikaisesta toiminnasta.[8] Hankaveden rantayleiskaava-alueen vuoden 2004 muinaisjäännösinventoinnissa puolestaan löydettiin neljä esihistoriallista asuinpaikkaa sekä Toussunlinnan kalliomaalaus.[9] Kivi- ja metallikautista esineistöä on nähtävillä myös Rautalammin museossa.

Nykyisen Rautalammin seudun on arveltu kuuluneen esihistoriallisena aikana hämäläisten nautinta-alueisiin ja olleen erämaata, jonka pysyvä asutus oli vähäistä tai väliaikaista.[10] Vuosisadan vaihteessa elänyt rautalampilainen historioitsija K. J. Jalkanen piti kotiseutunsa alkuperäisinä asukkaina lappalaisia, joita nykyään kutsutaan saamelaisiksi. Jalkasen näkemyksen mukaan hämäläisiä alkoi siirtyä alueelle keskiajan loppupuolella ja näiden tieltä viimeiset saamelaiset olisivat poistuneet uuden ajan alkuaikoihin.[11] Alueen uusien tulokkaiden Jalkanen puolestaan tulkitsi joutuneen pian riitoihin myös asutustaan levittäneiden savolaisten kanssa, jotka Pähkinäsaaren rauhan myötä olivat menettäneet omien erämaidensa nautinta-alueita Novgorodille.[12]

Eri heimojen asumisesta Rautalammilla on haettu viitteitä alueen vanhoista paikannimistöistä. Esimerkiksi Kiesimä on yhdistetty saamelaiseen ’verkon vetoa’ merkitsevään sanaan keässim, kun taas Sonkarin pohjalla on nähty ’soppea’ tarkoittava sonke.[13] Myöhempien tulokkaiden on puolestaan tulkittu antaneet paikoille saamelaisiin viittaavia nimiä kuten Lapinkari, Lapintaival, Lapinvuori ja Lapinoja.[14] Hämäläisen eräkauden jäämistöksi on taas laskettu sellaiset nimet kuin Hämeenniemi ja Hämeenlahti, minkä lisäksi eräasutukseen on yhdistetty myös Pirttilahti, Pirttiniemi, Majakangas, Majaniemi ja Majasaari.[15] Vastaavasti saamelaisten asumuksiin on katsottu viittaavan Kota-pohjaisten nimien kuten Kotakangas, Kotasaari ja Kotaniemi.[13] Savolaisiin liittyvinä niminä on puolestaan nostettu esiin esimerkiksi Savonsaari, Savonlahti ja Savonjoki. Kainuu-pohjaiset nimitykset kuten Kainuunniemi ja Kainuunhiekka on joissain tulkinnoissa yhdistetty mahdollisesti lounaisesta Suomesta lähtöisin oleviin ja sittemmin Ruijan alueelle muuttaneisiin kveeneihin, mutta nimien on myös nähty perustuvan alavaa maata tarkoittavaan vanhaan termiin kainu tai kaino.[15]

Suurpitäjän muodostaminen

muokkaa

Rautalammin pitäjän tai nykyisen kunnan historia alkaa vuodesta 1561, jolloin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa antoi määräyksen Rautalammin hallintopitäjän muodostamisesta.[16] Kruunun virkamiehenä alueella toimi nimismies. Samassa yhteydessä muodostettiin Rautalammin seurakunta, jonka ensimmäiseksi kirkkoherraksi nimitettiin 17. toukokuuta Laurius Laurentii (Lauri Laurinpoika) Jentze.[17]

Hallintopitäjän muodostamisen tavoitteena oli laajentaa Ruotsin valtapiiriä Pähkinäsaaren rauhan rajan pohjois- ja koillispuolelle tukemalla erämaiden asuttamista hallinnollisin toimin. Nykyisen Rautalammin alue sijaitsi todennäköisesti aivan raja-alueella, sillä vaikka tarkkaa rajaa ei täysin tunneta, sen on yleensä tulkittu kulkeneen paikallisia vesireittejä Laatokalta Pohjanlahdelle, jolloin rajanpaikkoja Rautalammin kohdalla olisivat todennäköisimmin olleet Rautalammin vesireitin Suonenjoki, Iisvesi ja Rasvanki.[18]

Erämaiden asuttaminen oli ollut osa Ruotsin politiikkaa jo keskiajalta lähtien, jolloin Maunu Eerikinpojan julistus antoi halukkaille mahdollisuuden ottaa haltuunsa metsämaita tai hylättyjä maatiloja: ”Annamme sellaiset maa-alat, elleivät niiden omistajat tahdo tai kykene niitä säännölliseen viljelykseen ottamaan, muille, keille hyvänsä viljeltäviksi ja haltuunotettaviksi sillä ehdolla, että tahtovat niistä kruunulle suoritettavaa veroa tehdä.”[19] Uudisasutuspyrkimykset eivät kuitenkaan edenneet merkittävästi, sillä kruunun näkökulmasta tyhjillä erämailla oli käytännössä jo vakiintuneita nautintaoikeuksien käyttäjiä. Kustaa Vaasa puuttui ongelmaan julistamalla vuonna 1542 kaikki asumattomat metsämaat kruunun omaisuudeksi, mikä edesauttoi merkittävästi savolaisten asutusliikettä. 1550-luvusta alkaen uudisasuttamista tuettiin tehostetusti jo muun muassa verovapaudella[20].

» Ja koska olemme kuulleet, että se erämaa on mahtava ja suuri metsä ja että siellä kyllä on varaa tehdä hyviä taloja [– –] sentähden on meidän tahtomme ja käskymme, että te pidätte neuvoa, että joku osa rahvasta ryhtyisi raatamaan ja rakentamaan mainitulla erämaalla, erittäinkin että joku osa lähtisi liikkeelle ja tekisi asuntonsa kaikille sivuille pitkin Venäjän rajaa, jotta tämä joukko vastustaisi Venäläisiä siellä, missä he koettavat tehdä väkivaltaa valtakunnan alueella ja meidän maallemme [– –].»
(Kustaa Vaasa ohjeissaan paikallisille käskynhaltijoille[21])

Vuonna 1561 muodostetun pitäjän alkuperäinen pinta-ala oli lähes entisen Uudenmaan läänin kokoinen. Siihen kuului alueita peräti 27 nykyisestä kunnasta[22]. Nykyiseen kuntaan kuuluvat vanhan hallintopitäjän itäiset osat. Entinen suurpitäjä ulottui pohjoisessa Koivujärvelle sekä nykyisen Pihtiputaan Elämäjärvelle, luoteessa Salamajärvelle nykyisessä Perhossa, lännessä Kyyjärvelle, lounaassa nykyiselle Petäjävedelle sekä etelässä Jyväskylän rajoille ja Hankasalmelle asti.[23]

Pysyvän asutuksen alkuajat

muokkaa

Verokirjojen mukainen taloluku Rautalammilla, vuodesta 1564 mukana myös rälssilampuodit.[24]

Vuosi Talomäärä
1560 44
1561 95
1562 134
1564 210
1565 218
1571 222
1580 238

Pysyvä asutus merkitsi perinteisen erä- ja pyyntitalouden merkityksen vähenemistä, joskin myös niitä harjoitettiin kaski- ja peltoviljelyn ohella. Asutuksen alkuvuosina paikallisia kiistoja aiheuttivat epämääräiset maanomistusrajat ja kysymykset kalavesien nautintaoikeuksista. Kruunu kuitenkin puuttui riitoihin antamalla erämaansa menettäneille hämäläisille veronalennuksia, minkä lisäksi uudisasuttajat suostuivat myös maksamaan korvauksia kalavesien käytöstä: kruunu otti kuitenkin lohen ja siian pyytämisen omaksi erioikeudekseen. Jämsän kirkkoherran puolestaan onnistui säilyttää käyttöoikeus perinteisiin kalavesiinsä vielä 1600-luvulle asti.[25] Tämä huolimatta siitä, että uuden hallintopitäjän uudisasutuksen viimeisteli hämäläisten kalastusoikeuksien lakkauttaminen vuonna 1564.[26]

Vuoden 1571 hopeaveroluettelon perusteella Rautalammille asettuneet talonpojat olivat suhteellisen varakkaita, minkä on nähty viittaavan uudisasukkaiden korkeaan lähtövarallisuuteen.[27] Myös karjaeläinten määrä taloja kohden oli saman vuoden tietojen perusteella verrattain suuri, ja vain muutamat talot olivat kokonaan ilman hevosta: Rautalammin osapitäjän 49 taloa omistivat 65 hevosta, 168 lehmää, 212 lammasta, 35 vuohta, 41 sikaa sekä yhteensä 105 nuorta karjaeläintä.[28]

Uudisasutusta rasitti rajakiistoista Ruotsin ja Venäjän välille puhjennut viisikolmattavuotinen sota, jota käytiin 1570–1595. Viipurin suuntaan liikkuvat joukot kulkivat Jyväskylän kautta ja pysähtyivät myös Rautalammin talonpoikien ylläpidettäviksi, mistä lankesi suuri taloudellinen rasitus tienvarren talollisille. Talvikausina sotaväkeä puolestaan sijoitettiin maaseudun linnaleireihin. Lisäksi heikko keskusvalta mahdollisti talonpoikiin kohdistuneita väärinkäytöksiä, jotka kiristivät tunnelmaa paikallisesti. Sotien rahoittamiseen tarvittavat ylimääräiset verot myös lisäsivät kokonaisverorasitusta noin kahdella kolmasosalla.[29]

Jännitteet sotaväen ja talonpoikien välillä johtivat paikoin veritekoihin, kun tulkinnasta riippuen joko jouluna 1592 tai alkuvuonna 1593 joukko rautalampilaisia talonpoikia hyökkäsi keskellä yötä paikallisen sotaväen kimppuun ja otti vangiksi joukon huoveja, jotka surmattiin jään alle pakottamalla.[30] Pakenemaan päässeet huovit keräsivät tuhatpäisen rankaisujoukon, mutta talonpojat pakenivat metsiin ja vain muutama lopulta mestattiin.[31] Selkkaus tunnetaan Rautalammin ensimmäisenä kapinana. Kun pitkään jatkuneen sodan päättyminen Täyssinän rauhaan ei johtanutkaan sotajoukkojen kotiuttamiseen, tyytymättömyys puhkesi nuijasotana tunnetuksi aseelliseksi liikehdinnäksi ja kapinoinniksi. Pohjanmaalta tulleet nuijamiehet onnistuivat puhumaan rautalampilaiset mukaan kapinaan, johon he lähtivät nimismiehensä Matti Leinosen johdolla.[32] Rautalammilta lähteneisiin nuijamiehiin liittyi kapinoitsijoita myös muualta Suur-Savosta, mutta Iivar Tavastin ja Gödik Fincken johtamat sotajoukot löivät nämä hajalle.[33]

Kapinan taustalla olleen Sigismundin ja Kaarlen valtataistelun päätyttyä ja Ruotsin sotilaallisen mielenkiinnon siirryttyä kuusikymmenvuotisen sodan myötä Puolaan ja Liivinmaalle olot itäisillä rajamailla rauhoittuivat. Muun muassa linnaleirit lakkautettiin ja kertyneitä verorästejä annettiin anteeksi.[34] Taloudellinen elpyminen näkyi Rautalammilla vuosittaisten kylvömäärien nousuna, jotka saavuttivat huippunsa vuonna 1628 ja kääntyivät tämän jälkeen Ruotsin suurvaltapolitiikan rasitusten seurauksena laskuun.[35]

Maaseutupitäjä ja siirtolaisuus

muokkaa

Kymmenysluetteloiden perusteella koko pitäjän tilallisten ja lampuotien vuosittaiset kylvömäärät vaihtelivat 1600-luvulla noin viidestäsadasta kuuteensataan tynnyriin.[36] Tärkeimmät viljelykasvit olivat pääosin kaskeamalla saatu ruis ja peltoviljelyllä kasvatettu ohra, minkä lisäksi kasvatettiin myös jonkin verran hernettä, naurista, pellavaa ja hamppua sekä vähäisessä määrässä kauraa ja humalaa.[37] Ruotsin vallan ajan merkittävin maaseudun elinkeinoihin vaikuttanut uudistus oli 1700-luvulla toimeenpantu isojako, jolla korvattiin vanha sarkajärjestelmä. Uudistus hyödytti Rautalammilla tilansa omistavia talonpoikia, kun taas tilaton väki menetti mahdollisuuksiaan entisten yhteismaiden hyödyntämiseen ja erityisesti kaskenpolttoon.[38]

Ruotsin lainsäädäntö oli jo aiemmin pyrkinyt hillitsemään kaskeamista, koska metsien polttamisen katsottiin haittaavan vuoriteollisuutta. 1600-luvulla määrätyillä kaskeamisrajoituksilla ei kuitenkaan ollut juuri käytännön vaikutusta Rautalammilla, joka sijaitsi kaukana valtakunnan kaivoskeskittymistä.[39] Polttopuiden ja metsälaidunten lisäksi metsät tarjosivat mahdollisuuden tervanpolton harjoittamiseen, joka 1600-luvun Rautalammilla oli eräs tapa saada käteistä rahaa: rahalla puolestaan hankittiin suolaa ja maksettiin verot, vaikka muuten pitäjä oli pitkälti omavarainen.[40] Terva kuljetettiin Rautalammin reittiä pitkin Lappeenrannan syysmarkkinoille ja sieltä Viipurin tapulikaupungin kautta ulkomaille. Tervakauppa ei kuitenkaan ehtinyt koskaan nousta erityisen merkittäväksi elinkeinoksi Rautalammilla, sillä tervakomppanioille 1600-luvun puolivälissä annetut monopolioikeudet laskivat alkutuottajien voittoja ja tekivät tervan polttamisesta vähemmän houkuttelevaa valtakunnan reuna-alueille. Kun vielä vuonna 1638 Lappeenrannan markkinoilla oli ollut seitsemäntoista rautalampilaista myyjää 385 tynnyrin kanssa, vuonna 1702 heitä oli enää kaksi ja tervaa 74 tynnyriä. Viimeistään valtakunnan itäisten alueiden menettäminen Turun rauhassa vuonna 1743 pudotti Rautalammin pois tervamarkkinoilta, sillä yhteydet Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin olivat liian vaivalloiset raskaan tervan kuljettamiseksi.[41]

Rautalampilaisia lähti huomattava määrä siirtolaisuuteen Ruotsin metsiin. Siirtolaisuus alkoi jo 1500-luvun loppupuolella, kun Kaarle-herttua oli houkutellut savolaisia kaskeamaan herttuakuntansa metsiä Södermanlandiin, Närkeen ja Västmanlandiin. Uudisasukkaiden tarkkaa lähtöaluetta ei merkitty muistiin, mutta merkittävä osa heistä on todennäköisesti lähtenyt juuri Rautalammilta: vuodelta 1773 oleva kuvaus Värmlandin suomalaisista mainitsee heidän olevan lähtöisin Rautalammilta sekä sen naapuripitäjistä Viitasaarelta, Saarijärveltä ja Laukaasta.[42] Suhtautuminen metsäsuomalaisiin muuttui kuitenkin nopeasti, kun puutavaran arvostus nousi. Osa metsäsuomalaisista lähti vapaaehtoisena Uuteen maailmaan perustettuun Uuden Ruotsin siirtokuntaan Delawarejoella, osa taas tuomittiin sinne metsän luvattomasta tuhoamisesta.[43] Useissa lähteissä mainitaan myös Yhdysvaltoihin muuttaneen Martti Marttisen ja hänen jälkeläisensä John Mortonin olevan kotoisin Rautalammilta, mutta lähtöpaikaksi on ehdotettu myös Juvaa.[44]

Autonomian aika ja sahateollisuuden nousu

muokkaa
 
Rautalampi Zacharias Topeliuksen kirjasarjassa Finland framstäldt i teckningar 1800-luvun puolivälissä.

Rautalammin seudun ensimmäinen kaupallinen saha aloitti toimintansa Leppävirralla vuonna 1804. Tätä ennen oli perustettu muutama luvanvarainen saha, joilla oli oikeus vain oman tilansa puiden sahaamiseen. Leppävirran saha sai kuitenkin ostaa puutavaraa myös ympäröiviltä alueilta kuten Rautalammin Iisvedeltä.[45] Puutavaran kysynnän lisääntyessä myös Rautalammin Kuorekoskelle perustettiin 1830-luvulla pieni saha, jonka vuosituotanto oli noin 3 000 tolttia.[46] Vuonna 1857 kumottiin höyryvoimalla toimivien sahojen kielto, mikä mahdollisti tuotantolaitosten rakentamisen myös suurten koskien ulkopuolelle sekä tehokkaammat sahat. Merkittävä uudistus oli myös rautateiden rakentaminen, sillä Rautalammin seudulla se nopeutti uittoon, proomaukseen ja hevoskuljetuksiin perustuvaa puutavaran reittiä Viipuriin ja maailmanmarkkinoille jopa vuodella.[47] Savon radan ulottaminen pistoradan myötä Iisvedelle vuonna 1889 merkitsi suuria kehittämismahdollisuuksia Rautalammin sahateollisuudelle, mihin työhön tarttui Iisveden sahan perustanut ja myöhemmin paikkakunnan merkittävimmäksi metsäpatruunaksi kohonnut Heikki Peura.[48] Merkittävä saha-alan toimija Rautalammilla oli myös Hackman-yhtiö, joka osti itselleen Kuorekosken sahan sekä perusti toisen sahan Kerkonkoskelle.

Iisveden sahan lisäksi Peura rakennutti myös lankarullatehtaan Rautalammille sekä toisen sahan Pitkälahdelle Kuopioon, minkä lisäksi hän myös osti itselleen Varkaudessa sijainneen Kopolanniemen sahan.[49] Liiketoimintansa laajennukset Peura rahoitti lähinnä lyhytaikaisilla vekseliluotoilla sekä omistamansa maatilan tuotoista.[50] Tärkeimmät puutavaran asiakkaat olivat Alankomaissa, Englannissa ja Saksassa, mikä hankaloitti kaupankäyntiä erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta lankarullia onnistuttiin toimittamaan Norjan kautta Englantiin vielä vuonna 1917.[51]

Sahalaitokset osallistuivat paitsi alueen elinkeinoelämän myös sivistystoiminnan kehittämiseen. Hackmanin Kerkonkosken sahan yhteyteen rakennettiin 1864 tehtaankoulu. Koulu kuitenkin lakkautettiin jo vuonna 1870, kun suuret nälkävuodet sysäsivät sahan toiminnan tappiolliseksi.[52] 1871 tehtiin kuitenkin päätös kansakoulun perustamisesta. Myös Haapamäelle avattiin kansakoulu, joka siirrettiin Kerkonkoskelle, kun Haapamäki erkaantui Rautalammista ja liittyi Karttulaan 1889.[53] Sivistyselämää paransi myös kaksipiirisen kiertokoulun perustaminen vuonna 1882.[54] Ennen vuoden 1921 oppivelvollisuuslakia Rautalammilla oli perustettu kahdeksantoista nelivuotista yläkansakoulua.[55]

Itsenäisyyden alusta maailmansotaan

muokkaa

Itsenäistymisen ja sisällissodan kynnyksellä Rautalampi oli poliittisesti selvästi sosialidemokratiaan kallellaan: SDP oli vuoden 1913 eduskuntavaaleissa saanut 67,6 % äänistä kunnassa.[56] Myöskään vuoden 1917 eduskuntavaaleissa, joissa vasemmisto menetti enemmistönsä, sosialidemokraatit eivät menettäneet asemiaan Rautalammilla vaan saivat 68,3 % äänisaliin.[57] Tästä huolimatta kunnassa vältyttiin suurilta osin sisällissodan levottomuuksilta: työväenyhdistys ei perustanut punakaartia, ja yksittäinen yritys Kerkonkoskella katkaista kirkonkylän suojeluskuntalaisilta elintarvikehuolto ja puhelinyhteydet epäonnistui. Kuitenkin varsinaisille sotarintamille lähteneitä yksittäisiä rautalampilaisia menehtyi taisteluissa ja leireillä.[57] Sodan takia maaliskuulta joulukuulle lykätyissä vuoden 1918 kunnallisvaaleissa työväen vaalilistat menestyivät huomattavasti paremmin kuin maassa yleisesti: koko maassa sosialistiset ehdokkaat saavat äänistä vain päälle kolmanneksen, kun Rautalammilla heidän 63,7 prosentin osuutensa oli lähes sisällissotaa edeltäneellä tasolla.[58]

Itsenäisyyden alun Rautalampi oli selvästi maatalousvaltainen pitäjä: vuonna 1920 maa- ja metsätaloudesta sai elantonsa 79,2 % väestöstä, vuonna 1930 jopa 88,5 %. Vuoden 1930 luvut olivat yli viisitoista prosenttiyksikköä korkeammat kuin Kuopion läänissä keskimäärin, joskin vuosien 1920 ja 1930 lukujen eroavaisuuteen vaikutti etupäässä Konneveden eroaminen omaksi kunnakseen, ei varsinainen maatalousväestön määrällinen lisäys.[59] Toisaalta Lex Kallion myötä aikaisemmin maaton väki pääsi hankkimaan itselleen viljelyksiä, minkä seurauksena Rautalammilla viljelty peltoala kasvoi noin viidenneksellä vuosien 1910 ja 1941 välillä.[60] Maailmansotien väliset muutokset maataloudessa johtivat Rautalammilla muun muassa ohran ja rukiin merkityksen vähenemiseen ja vastaavasti vehnän nousuun, kun 1930-luvun edulliset säät ja toisaalta yleisen elintason nousun aiheuttama kysynnän lisääntyminen edistivät vehnän viljelyä.[61] Myös lisääntyneen karjatalouden myötä heinän viljely liki tuplaantui, samoin lanta alkoi asteittain korvautua keinolannoitteilla.[62] Myös maatalouden koneellistuminen eteni, joskin pientilojen vähäisen investointikyvyn vuoksi suhteellisen hitaasti: vuonna 1941 Rautalammilla oli sataa tilaa kohden kuusitoista polttomoottoria ja lähes sama määrä puimakoneita mutta vain 2,2 kuivuria, 1,6 kylvökonetta, 0,5 traktoria ja 0,2 kuorma-autoa.[63]

Vuoden 1929 pörssiromahdusta seurannut suuri lama, jota Suomessa nimitettiin myös pula-ajaksi, näkyi myös Rautalammilla. Vuoden 1929 kunnallisveroista lähes viidennes meni ulosotettaviksi, vuonna 1931 jo neljännes.[64] Vielä 1920-luvun alkuvuosien kunnan tilinpäätökset olivat jääneet ylijäämäisiksi, millä oli muun muassa rahoitettu koulujen rakentamista ja asutuslainoja: kunnallisverotuksella saatiin vuodesta riippuen noin kolmanneksesta puoleen kaikista tuloista, valtionapuna puolestaan 30–40 prosenttia, ja sekalaiset tulonlähteet kuten kunnan omistama Oikarin maatila toivat viimeisen vajaan kolmanneksen.[65] Pula-aika kuitenkin käänsi tilinpäätökset alijäämäisiksi, ja kasvava työttömyys kävi myös akuutiksi ongelmaksi. Hätäaputöinä kunta esimerkiksi laajensi koulujen rakennustyömaita ja lisäsi metsähakkuiden määrää, minkä lisäksi paikalliset suurtilalliset järjestivät ojitustöitä. Työttömyystyöt ja verotulojen lasku kuitenkin ajoivat kunnan kassakriisiin 1932, minkä seurauksena veroäyri korotettiin raskaaseen yli kuuteentoista markkaan: koko Suomessa vain kuusi kuntaa oli joutunut turvautumaan yhtä kireään verotukseen.[66]

Talvisodan puhjettua merkittävä osa rautalampilaisista sotilaista sijoitettiin vallitsevan aluejärjestelmän mukaisesti samaan yksikköön, II/JR 38:n viidenteen kolonnaan, joka osallistui Laatokan koillispuolen taisteluihin.[67] Jatkosodassa puolestaan suuri osa rautalampilaisista palveli pioneeripataljoona 28:ssa.[68] Myös Jalkaväkirykmentti 50:ssa palveli lähes puolensataa rautalampilaista, Väinö Linnan innoituksena olleessa jalkaväkirykmentti 8:ssa puolestaan 85 ja pioneeripataljoona 13:ssa 84.[69] Yhteensä rautalampilaisia kaatui talvisodassa 74, jatkosodassa 154 ja Lapin sodassa 11, eli yhteensä määrävahvuudesta kaatui yli puolet.[70]

Väestönkehitys

muokkaa

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Rautalammin väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 4 793
1985
  
 4 663
1990
  
 4 408
1995
  
 4 226
2000
  
 3 867
2005
  
 3 678
2010
  
 3 475
2015
  
 3 303
2020
  
 3 115
Lähde: Tilastokeskus.[71]

Taajamat

muokkaa
 
Rautalammin keskusraittia eli Kuopiontietä elokuussa 2019. Oikealla ”Pilvenpiirtäjänä” tunnettu kelloliike, taustalla vasemmalla kunnantaloa.

Vuoden 2017 lopussa Rautalammilla oli 3 255 asukasta, joista 1 544 asui taajamassa, 1 667 haja-asutusalueilla ja 44:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Rautalammin taajama-aste on 48,1 %.[72] Kunnassa on vain yksi taajama, Rautalammin kirkonkylä.[73]

Seurakunnat

muokkaa

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Rautalammilla toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Rautalammin seurakunta.[74] Sen pääpyhäkkö on Rautalammin kirkko.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Rautalammin alueella toimii Rautalammin ortodoksinen seurakunta, jonka Rautalammin pyhän Nikolaoksen kirkko sijaitsee Rautalammin kirkonkylällä.[75]

Myös Rautalammin helluntaiseurakunnalla on toimitila kirkonkylällä[76].

Koulutus

muokkaa
 
Kerkonjoen koulu.
 
Rautalammin lukion rakennus.

Rautalammilla varhaiskasvatusta järjestetään kahdessa päiväkodissa, ryhmäperhepäivähoidossa sekä perhepäivähoidossa. Esiopetusta annetaan päiväkodissa ja koulussa.[77] Rautalammin kirkonkylälle valmistui uusi päiväkoti vuonna 2021[78].

Pääosa perusasteen koulutuksesta on keskittynyt kirkonkylässä sijaitsevalle Matti Lohen koululle, jossa on luokka-asteet 1–9[79]. Lisäksi Kerkonjoensuun taajamassa toimii Kerkonjoen koulu, jossa annetaan perusopetusta luokka-asteilla 1–6 sekä esiopetusta[80]. Joitakin vuosia sitten on lakkautettu Vaajasalmen koulu (2006) ja Myhinpään koulu (1998)lähde?.

Vuonna 1997 Rautalammille perustettiin Rautalammin ratsastuslukio elvyttämään kunnan lukiotoimintaa. Opiskelijat voivat valita tavallisten lukioaineiden lisäksi erilaisia hevosiin ja ratsastukseen liittyviä kursseja. Lukion kanssa yhteistyössä ratsastus- ja hevoskurssien kanssa toimivat Rautalammin Ratsastuskeskus ja Elämysten ja Ystävyyden kartano.

Sisä-Savon kansalaisopisto järjestää kursseja Rautalammilla. Opetustiloina ovat pääasiassa lukion ja Matti Lohen koulun tilat.[81]

Liikenne

muokkaa

Rautalammille voi matkustaa linja-autolla. Lähin rautatieasema on Suonenjoella ja lähin lentoasema Kuopiossa. Kunnan sisällä voi matkustaa niin kutsutulla kutsutaksilla tai jos vapaita paikkoja on, ensisijaisesti esi- ja perusopetuksen oppilaille ja lukion opiskelijoille tarkoitetussa koulukuljetuksessa.[82][83]

Nähtävyyksiä

muokkaa

Rautalammin kirkko

muokkaa
Pääartikkeli: Rautalammin kirkko

Rautalammin 1 200-istumapaikkainen kirkko on valmistunut vuonna 1844, ja sen on todennäköisesti piirtänyt Carl Aleksander Engel, Carl Ludvig Engelin poika. Rakennusmestarina vuonna 1840 alkaneella työmaalla toimi Mauno Tolpo.

Arkkitehtuuriltaan kirkko on suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko, mutta sitä on pidetty myös lyhytvartisena ristikirkkona.[84]

Rautalammin museo

muokkaa

Rautalammin museo sijaitsee kirkonkylän pääraitin varrella. Museo on vuonna 1938 perustettu kulttuurihistoriallinen paikallismuseo. Museon on suunnitellut arkkitehti Toivo Anttila. Museon kokoelmissa on tällä hetkellä yli 50 000 tallennetta: talonpoikais- ja säätyläiskulttuurin esineistöä, valokuvia, arkistoaineistoa, pohjoissavolaista taidetta sekä ulkomuseoalue rakennuksineen. Museo kertoo rautalampilaisesta historiasta, ja siellä on paikallisia historiallisia esineitä. Museossa on erilaisia taidenäyttelyitä ympäri vuoden, usein taiteilijat ovat paikallisia. Museo sijaitsee kylänraitin vieressä kävelymatkan päässä keskustasta.

Ruokakulttuuri

muokkaa

1980-luvulla jokaiselle Savon silloiselle kunnalle äänestettiin omat nimikkoruoat. Rautalammin perinneruoaksi valittiin ruskistetusta sianlihasta ja muikuista tehty suutarinpaisti.[85]

Yrityksiä

muokkaa

Merkittävimmät yksityiset työnantajat ovat Hanka-Taimen Oy, Sepon Kaluste, Ecomet Oy, Conlog Oy, Haapajärven Kome Oy, Easydoing Oy sekä Kierinniemen Hoitokoti Oy, Kuikkatrans Oy.

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Jalkanen, Kaarlo Jonathan: Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia. Helsinki: SKS, 1900. Julkaistu uudelleen Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia. Tampere: Juvenes Print, 2010. ISBN 978-952-222-221-3
  • Kukkonen, Jukka (toim.): Rautalammin kirja. Hämeenlinna: JYY:n kotiseutusarja n:o 20, kustantanut Rautalammin kunta, 1985. ISBN 951-99714-2-4
    • Antikainen, Urho: Metsän käyttö ja hakkuut Rautalammilla ennen toista maailmansotaa. Teoksessa: Rautalammin kirja, s. 195–217.
    • Hyvönen, Timo: Rautalammin koulutoimen linjoja. Teoksessa: Rautalammin kirja, s. 372–399
    • Kiviniemi, Eero: Rautalammin varhaishistoriaa paikannimistön näkökulmasta. Teoksessa: Rautalammin kirja, s. 99–129.
    • Koivu, Vesa: Rautalammin kunnalliselämä valtuustokaudella 1919–1980. Teoksessa: Rautalammin kirja, s. 300–335.
    • Kupiainen, Heikki: Pientilallisten esiinmarssi. Rautalammin maanomistusolot 1890–1939. Teoksessa: Rautalammin kirja, s. 169–194.
    • Lappi, Marjukka: Heikki Peura – Pitäjän huomattavin liikemies. Teoksessa: Rautalammin kirja, s. 274–298.
    • Markkanen, Erkki: Vanha Rautalampi ja nuijasota. Teoksessa: Rautalammin kirja, s. 131–149
    • Nevala, Arto: Syvä juopa vai häilyvä kahtiajako – Rautalammin työväenliikkeen suuntariidat 1919–1939. Teoksessa: Rautalammin kirja, s. 236–273.
    • Ropponen, Jari: Rautalammin maatalouden murros maailmansotien välillä. Teoksessa: Rautalammin kirja, s. 218–235.
  • Pirinen, Kauko: Savon historia II:1 : Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534–1617. Pieksämäki: Kustannuskiila Oy, 1982. ISBN 951-657-101-8
  • Saloheimo, Veijo A.: Rautalammin historia. Pieksämäki: Rautalammin kunta, 1959.
  • Vihola, Teppo (toim.): Emäpitäjä ajan virrassa : Rautalampi 450 vuotta. Rautalammin kunta, 2010. ISBN 978-952-67492-04
    • Tolmunen, Eero: Rautalampilaiset sodassa. Teoksessa: Emäpitäjä ajan virrassa, s. 419–445.

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. ↑ a b Suomen ennakkoväkiluku oli 5 635 560 lokakuun 2024 lopussa 19.11.2024. Tilastokeskus. Viitattu 23.11.2024.
  3. ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
  5. ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
  6. ↑ Kuntavaalit 2021, Rautalampi Oikeusministeriö. Viitattu 8.12.2021.
  7. ↑ Kiviniemi, s. 104
  8. ↑ Nyman, Jan Erik: Tutkimusraportti : Rautalampi : Kaposaari : Moniperiodisen irtolöytöpaikan arkeologinen koekaivaus 9.-10.9.2015 Museovirasto. Viitattu 19.7.2017.
  9. ↑ Jussila, Timo: Rautalammen Hankaveden rantayleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi 2004 (pdf) 2004. Espoo: Mikroliitti OY. Arkistoitu 19.2.2014. Viitattu 19.7.2017.
  10. ↑ Kiviniemi, s. 101.
  11. ↑ Jalkanen, s. 7–9
  12. ↑ Jalkanen, s. 11–12
  13. ↑ a b Kiviniemi, s. 105
  14. ↑ Kiviniemi, s. 106
  15. ↑ a b Kiviniemi, s. 115
  16. ↑ Markkanen, s. 131
  17. ↑ Pekka E. K. Saarinen: Jäntti-suvun historiaa Jäntti-suku ry.[vanhentunut linkki]
  18. ↑ Kiviniemi, s. 111
  19. ↑ Jalkanen, s. 37
  20. ↑ Pekka Jäntti. Kukkivat Kummut ss. 5–7
  21. ↑ Jalkanen, s. 41.
  22. ↑ Kun Keski-Suomi oli Rautalampi Rautalammin kunta. Viitattu 19.7.2017.
  23. ↑ Jalkanen, karttaliite.
  24. ↑ Pirinen, s. 269
  25. ↑ Saloheimo, s. 42–43
  26. ↑ Kiviniemi, s. 114
  27. ↑ Saloheimo, s. 43
  28. ↑ Saloheimo, s. 46
  29. ↑ Saloheimo, s. 67–68
  30. ↑ Pirinen, s. 656
  31. ↑ Saloheimo, s. 69
  32. ↑ Saloheimo, s. 70
  33. ↑ Saloheimo, s. 70; Pirinen, s. 667
  34. ↑ Saloheimo, s. 71
  35. ↑ Saloheimo, s. 45
  36. ↑ Jalkanen, s. 161
  37. ↑ Jalkanen, s. 161–162
  38. ↑ Kupiainen, s. 169–170.
  39. ↑ Antikainen, s. 195.
  40. ↑ Antikainen, s. 198.
  41. ↑ Antikainen, s. 198–199.
  42. ↑ Jalkanen, s. 100–101.
  43. ↑ Rauanheimo, Akseli: Uuteen maailmaan. WSOY 1921, s. 6–7.
  44. ↑ Koivukangas, Olavi: John Morton - suomalaisen siirtolaisen jälkeläinen - ratkaisi Yhdysvaltain itsenäistymisen (PDF) 2013. Turun yliopisto. Viitattu 6.1.2020.
  45. ↑ Antikainen, s. 200
  46. ↑ Antikainen, s. 201
  47. ↑ Antikainen, s. 203
  48. ↑ Antikainen, s. 206
  49. ↑ Lappi, s. 287
  50. ↑ Lappi, s. 282
  51. ↑ Lappi, s. 290
  52. ↑ Hyvönen, s. 374–375
  53. ↑ Hyvönen, s. 378–379
  54. ↑ Hyvönen, s. 376
  55. ↑ Hyvönen, s. 383
  56. ↑ Nevala, s. 241
  57. ↑ a b Nevala, s. 244
  58. ↑ Koivu, s. 305
  59. ↑ Nevala, s. 238
  60. ↑ Roponen, s. 223
  61. ↑ Roponen, s. 225.
  62. ↑ Ropponen, s. 226
  63. ↑ Ropponen, s. 228.
  64. ↑ Koivu, s. 318.
  65. ↑ Koivu, s. 318–320.
  66. ↑ Koivu, s. 320–321.
  67. ↑ Tolmunen, s. 421.
  68. ↑ Tolmunen, s. 433.
  69. ↑ Tolmunen, s. 442.
  70. ↑ Vihola, s. 490.
  71. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 9.1.2018.
  72. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  73. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  74. ↑ Yhteystiedot – Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
  75. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/rautalammin-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  76. ↑ Rautalammin helluntaiseurakunta Rautalammin helluntaiseurakunta. Viitattu 18.12.2020.
  77. ↑ Varhaiskasvatuksen toimipisteet www.rautalampi.fi. Viitattu 11.12.2022.
  78. ↑ Uusi päiväkoti on Silmu www.rautalampi.fi. Viitattu 11.12.2022.
  79. ↑ Arkistoitu kopio Rautalammin kunta, rautalampi.fi. Arkistoitu 30.6.2019. Viitattu 30.6.2019.
  80. ↑ Kerkonjoen koulu Rautalammin kunta, rautalampi.fi. Viitattu 30.6.2019.
  81. ↑ Sisä-Savon kansalaisopisto 2020–2021 Sisä-Savon kansalaisopisto. Viitattu 18.12.2020.
  82. ↑ Joukkoliikenne, linja-autot ja taksit www.rautalampi.fi. Viitattu 18.12.2020.
  83. ↑ Lentoasemat Suomessa Finavia. Viitattu 18.12.2020.
  84. ↑ Rautalammin seurakunnan ja kirkkojen historiaa (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 9.1.2018.
  85. ↑ Savossa äänestettiin pitäjille nimikkoruoat. Helsingin Sanomat, 20.9.1984, s. 19. Näköislehden aukeama (tilaajille).

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rautalampi&oldid=22806330”
  NODES
INTERN 3
Note 1
todo 3