Ristinkirkko
Ristinkirkko on Lahden kaupungin pääkirkko ja Keski-Lahden seurakunnan kirkko. Vuonna 1978 valmistunut modernistinen kirkko kuuluu arkkitehti Alvar Aallon viimeisiin töihin.
| Ristinkirkko | |
|---|---|
 Sisäänkäyntijulkisivun 52 ikkunaa muodostavat ison ristin. |
|
| Sijainti | Kirkkokatu 4, Lahti |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Keski-Lahden seurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1978 |
| Suunnittelija | Alvar Aalto |
| Materiaali | Tiili |
| Istumapaikkoja | 1150 |
| Tyylisuunta | Modernismi |
 |
|
Kirkko kaupunkikuvassa
muokkaaRistinkirkko sijaitsee kaupunkikuvallisesti keskeisellä paikalla Kolkanmäellä. Se kohoaa Lahden keskustan läpi pohjois-eteläsuunnassa kulkevan Mariankadun pohjoispäässä,[1] ja sen torni yltää 40 metrin korkeuteen maanpinnasta.[2] Saman kadun eteläpäässä Salpausselän harjun päällä on Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo, ja kirkon ja kaupungintalon puolivälissä on Lahden kauppatori.[1]
Paikalla oli aikaisemmin vuonna 1890 rakennettu,[1] arkkitehti Albert Mellinin suunnittelema puinen Keski-Lahden kirkko. Puukirkko osoittautui liian pieneksi jo 1920-luvulla eikä sen ulkoasuakaan pidetty kehittyvään kaupunkikuvaan sopivana. Jo 1930-luvulla alettiin valmistella uuden kirkon hankkimista Keski-Lahden kirkon tilalle tai rinnalle.[3]
Keski-Lahden kirkon purkamisesta ja Ristinkirkon rakentamisesta kertova valokuvasarja on näytteillä Ristinkirkon alakerrassa.
Kirkkohankkeen taustaa
muokkaaUuden kirkon ja seurakuntakeskuksen rakentamiseksi käytiin toinen arkkitehtikilpailu[3] vuonna 1950. Alvar Aalto voitti kilpailun ehdotuksellaan Sinus, joka itse asiassa käsitti kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa Aalto sijoitti rakennuspaikan korkeimmalle kohdalle massiivisen, pohjaltaan suorakaiteen muotoisen kellotornin, jonka voimakkaat pystylinjat korostivat sen korkeutta ja josta olisi tullut koko kaupungin maamerkki. Kellotornissa oli lasitettu yläosa ja etusivulla valtaisa kellotaulu. Kapea katos johti kellotornista kirkkorakennukseen, joka oli pohjaltaan kiilan muotoinen. Myös kirkkosali oli kiilan muotoinen, alttaria kohden kapeneva, myös kattoholvit alenivat samaan suuntaan. Kirkkorakennuksen julkisivu oli tiiltä, sen pitkillä seinillä oli isot pikkuruudutetut ikkunat ja pääsisäänkäyntisivua hallitsi veistosryhmä. Kirkkoon nähden alempana, kadun toisella puolella kävelysillan päässä oli U-pohjainen seurakuntakeskus, jossa oli kaksi salia ja pieni sisäpiha. Aallon toisessa vaihtoehdossa seurakuntakeskus oli erimuotoinen ja samalla puolen katua kuin itse kirkko. Aallon Lahteen suunnitteleman kirkon sanotaan muistuttavan Seinäjoelle myöhemmin rakennettua Lakeuden Ristiä.[4]
Rakentamispäätöksen teko kesti lähes 20 vuotta. Ristinkirkko rakennettiin täysin eri paikalle kuin mikä vuoden 1950 kilpailussa oli ollut. Seurakuntayhtymä tilasi Aallolta uuden kirkon suunnitelman vuonna 1969[5], ja ensimmäiset luonnokset olivat nähtävillä vuonna 1970.[3] Kirkkosuunnitelma kirvoitti ainutlaatuisen valitusten ja selvitysten ketjun, joka kesti lähes seitsemän vuotta.[2]
Arkkitehtuuri
muokkaa
Ristinkirkko on arkkitehtuuriltaan karu ja pelkistetty. Jyhkeän, kulmikkaan kirkkorakennuksen ulkoseinämateriaali on punaruskea tiili, ja sen katolla kohoaa betonista valettu massiivinen kellotorni. Torille päin näkyvää julkisivua hallitsee suuri ristinmuotoinen ikkunamuodostelma, joka koostuu 52 ikkunasta, yhdestä jokaista kirkkovuoden viikkoa kohden.[2]
Kirkon pohjamuoto on tasasivuinen kolmio, jonka kaksi kärkeä on katkaistu. Kirkon sisääntulohalli on kiilamainen, kolmiopohjaan lisätty tila, jonka korkea ristinmuotoinen ikkuna sijaitsee Mariankadun keskiakselilla. Ikkunaseinä on poikkikadun eli Kirkkokadun suuntainen. Massiivinen betoninen kellotorni on keskiakselista hiukan sivussa, kuten kirkon päämassakin eli kirkkosali.[5]
Valkea, suurten sivuikkunoiden valaisema kirkkosali on kolmion muotoinen ja siinä on alttarille aleneva viuhkamainen katto, myös sali kapenee kohti alttaria teatterimaisesti. Urut eivät sijaitse takalehterillä vaan oikeanpuoleisella sivuseinällä, niiden soittopöytä on sijoitettu korokkeelle, ja kuorolle on oma aitio.[5] Kirkkosalin istumapaikkamäärä on 1 150.[2] Aallon alkuperäisessä suunnitelmassa salissa oli 1 175 paikkaa ja parvella 225 eli yhteensä 1 400. Suunnittelun kuluessa Aalto vähensi paikkalukua 1 100:aan, joista 280 oli parvella. Saarnastuoli kirkkosalin vasemmalla seinustalla on osittain seinän syvennyksessä ja näkyy julkisivussa ulkonemana.[5]
Sakaristo ja pieni kappeli ovat matalassa siivessä samalla puolen kirkkosalia kuin saarnastuoli. Kellarikerroksessa on lisäksi muun muassa monitoimisali, kokoushuone ja kahvio.[5][2]
Ristinkirkon akustiikan suunnitteli alun perin Alvar Aallon poika Hamilkar Aalto. Arkkitehti itse ei nähnyt Ristinkirkkoa valmiina, sillä hän kuoli keväällä 1976 ja kirkko valmistui 1978. Kirkon vihkiäiset olivat adventtina 1978.[5][2]
Vanhasta puukirkosta siirrettyä
muokkaaUuteen kirkkoon siirrettiin myös jotain vanhasta kirkosta. Kellotornin kolme kirkonkelloa ovat peräisin Keski-Lahden puukirkosta. Vanhasta kellotapulista ovat peräisin hirret, joista Aalto suunnitteli kirkkosaliin yksinkertaisen alttariristin.[2] Vanhan kirkontornin rautainen risti on löytänyt paikan eteishallin länsipuolen ulkoseinustalta.
Tapahtumia kirkossa
muokkaaJumalanpalvelusten lisäksi Ristinkirkkoa käytetään sen hyvän akustiikan ansiosta aktiivisesti konserttipaikkana. Kirkossa esitetään ainakin vokaali-, orkesteri- ja soolosoitinmusiikkia. Ristinkirkko on ollut pitkään Lahden urkuviikon pääkonserttipaikka. Kirkon tiloissa järjestetään myös näyttelyitä.[6]
Urut
muokkaaKirkon urut ovat Urkurakentamo Veikko Virtasen rakentamat 52-äänikertaiset mekaaniskoneistoiset yleisurut. Urkujen julkisivu on Aallon arkkitehtitoimiston käsialaa.[7]
Ympäristö
muokkaaKeski-Lahden puukirkko valmistui 1890 ja sen ympäristöön alettiin rakentaa Kirkkopuistoa kuusi vuotta myöhemmin. Aluksi istutettiin muun muassa yhä jäljellä olevia jalavia puukirkon läheisyyteen ja puisto laajennettiin nykyiseen mittaan 1930-luvun alussa. Sankarihautausmaa on suunniteltu 1940-luvun alussa, Wäinö Aaltosen veistos Vapauden Hengetär on vuodelta 1952. Aalto varjeli istutettua puistoa ja kirkko on sovitettu puistoon niin, että puita jouduttiin kaatamaan vain tontin perällä olevalta pysäköintipaikalta. Kirkkopihan ympärillä on tiilinen aita.[3] Alkuvaiheen suunnitelmissa Ristinkirkon puistoon oli sijoitettu ulkoilmakirkko penkkeineen.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Lahden kaupungintalo, kauppatori ja Mariankadun seremonia-akseli Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
- ↑ a b c d e f g Ristinkirkko Lahden seurakuntayhtymä. Viitattu 6.1.2015.
- ↑ a b c d Vertainen, Tuija & Niskanen, Riitta (toim.): Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä, s. 75–76. (Lahden historiallisen museon julkaisuja 3) Lahden historiallinen museo, 2012. ISBN 978-952-5749-35-9 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 6.1.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Competition for Lahti church and parish centre (Arkkitehtuurin tietokanta) 2005. Alvar Aalto Museo. Arkistoitu 6.1.2015. Viitattu 6.1.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Lahti Church, Ristinkirkko. (Arkkitehtuurin tietokanta) 2005. Alvar Aalto Museo. Arkistoitu 6.1.2015. Viitattu 6.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Ristinkirkko Lahden museot. Arkistoitu 26.5.2014. Viitattu 6.1.2015.
- ↑ Pietiläinen, Pauli: Ristinkirkon urut Lahden seurakuntayhtymä. Viitattu 6.1.2015.
Kirjallisuutta
muokkaa- Malkavaara, Mauri: Ristinkirkko: Alvar Aalto loi kirkon keskelle Lahtea. Lahden seurakuntayhtymä, 1998. ISBN 952-91-4067-3
- Parviainen, Jorma: Kutsuva kirkko: Lahden kirkot ja kirkolliset rakennukset. Lahden seurakuntayhtymä, 2003. ISBN 952-91-4067-3
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ristinkirkko Wikimedia Commonsissa