Ruotsinpihlaja
Ruotsinpihlaja (Scandosorbus intermedia, aik. Sorbus intermedia) on Etelä-Ruotsissa ja lounaisimmassa Suomessa kasvava, muuallakin puistopuuna yleinen pihlajalaji. Alkujaan Linné antoi sille tieteellisen nimen Sorbus suecica. Ruotsinpihlaja on saanut alkunsa kotipihlajan, etelänpihlajan ja saksanpihlajan[3] tai jonkin sen läheisen sukulaislajin risteymänä.
| Ruotsinpihlaja | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut [2] |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Pihlajat Sorbus |
| Laji: | intermedia |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Levinneisyys ja kasvupaikat
muokkaaRuotsinpihlaja kasvaa luonnonvaraisena pääasiassa Ruotsissa, suunnilleen Uppsalasta Göteborgiin ulottuvan linjan eteläpuolella sekä Suomessa Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Hajanaisia esiintymiä on Lounais-Suomessa, Baltian maissa ja Etelä-Norjassa.[1] Istutettuna puisto- ja pihapuuna sitä kasvatetaan Etelä-Suomessa.
Se viihtyy avoimilla ja kuivilla kalkkipitoisilla kasvupaikoilla, kalliolehdoissa ja kivikkoisilla avoimilla rinteillä.
Ruotsinpihlaja on luokiteltu kansainvälisesti elinvoimaiseksi.[1] Suomessa se on luokiteltu vaarantuneeksi[4].
Ulkonäkö
muokkaaRuotsinpihlaja kasvaa enintään 10–15 metriä korkeaksi. Se eroaa kotipihlajasta etenkin lehtien muodon perusteella: kotipihlajanlehdissä on 5–6 paria ja lehdykät ovat parittain, ruotsinpihlajan lehdet ovat parihalkoisia tai parijakoisia, joskus harvoin voi lehden tyvessä olla lehdykkäpari. Samannäköisen suomenpihlajan lehden tyvessä on yksi tai kaksi lehdykkäparia. Ruotsinpihlajan lehden alapinta on harmaakarvainen. Marja on soikea ja punaruskea.
Käyttö
muokkaaMarja on syötävä, ja siitä voi valmistaa mehua. Puuaines on vaaleaa ilman sydänpuun tummuutta, ja se on hyvin kovaa, sitkeää ja vaikeasti halottavaa. Puusepänteollisuudessa se on kysytty ainespuu. Puistopuuna laji on siitä erinomainen, että se kestää hyvin leikkaamista ja pakkasia.
Lähteet
muokkaa- Luontoportti
- Retkeilykasvio (toim. Leena Hämet-Ahti, Juha Suominen, Tauno Ulvinen, Pertti Uotila, Seppo Vuokko). Suomen Luonnonsuojelun tuki. Helsinki, 1984. ISBN 951-9381-02-3.
- Metsävastaa
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Beech, E. & Rivers, M.C.: Sorbus intermedia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Ruotsinpihlaja - Borkhausenia intermedia Arviointi 2019 punainenkirja.laji.fi. 2019. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Arja Kivipelto: Tänä syksynä pihlaja juhlii. Helsingin Sanomat, 11.9.2014, s. B9.
- ↑ Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 188. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
muokkaa- Suomen Lajitietokeskus: Ruotsinpihlaja – Scandosorbus intermedia
- Pohjolan kasvien pauloissa: Scandosorbus intermedia - ruotsinpihlaja
- euroopanpähkinäpensas
- halava
- harmaaleppä
- hieskoivu
- jokipaju
- korpipaatsama
- kotipihlaja
- kynäjalava
- metsähaapa
- metsälehmus
- metsäomenapuu
- metsätammi
- metsävaahtera
- mustuvapaju
- orapaatsama
- outapaju
- raita
- rauduskoivu
- ruotsinpihlaja
- saarni
- suippuorapihlaja
- suomenpihlaja
- talvikkipaju
- tervaleppä
- tunturikoivu
- tuomi
- tylppöorapihlaja
- vuorijalava