Saharov-palkinto

ihmisoikeuspalkinto

Saharov-palkinto on Euroopan parlamentin vuosittain myöntämä palkinto ihmisoikeuksien ja mielipiteenvapauden hyväksi tehdystä työstä maailmassa.

Vuoden 2014 palkinnonjakotilaisuus, jossa palkittiin Denis Mukwege.

Saharov-palkinnolla palkitaan merkittävä saavutus jollakin seuraavista aloista: ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, erityisesti sananvapauden, puolustaminen; vähemmistöjen oikeuksien suojeleminen; kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen tai demokratian kehittäminen ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttaminen.

Palkinnon tausta

muokkaa

Palkinto on nimetty venäläisen fyysikon ja toisinajattelijan Andrei Saharovin (1921–1989) mukaan ja se myönnettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1988.[1] Vetypommin kehittäjä Saharov keskittyi myöhemmin totalitaarisen yhteiskunnan kritiikkiin ja ihmisoikeustaisteluun silloisessa Neuvostoliitossa. Hänelle myönnettiin vuonna 1975 Nobelin rauhanpalkinto.[1]

Saharov-palkinnon tarkoituksena on rohkaista esikuvansa Saharovin mukaan poikkeuksellisista saavutuksista niitä, jotka taistelevat rohkeasti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, erityisesti sananvapauden puolesta, suojelevat vähemmistöjen oikeuksia, puolustavat kansainvälisen oikeuden kunnioittamista tai edistävät demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden toteuttamista.

Palkinnon voi saada yksi tai useampi henkilö, ryhmä tai järjestö. Palkinto luovutetaan aina loppuvuodesta Euroopan parlamentissa Strasbourgissa ja sen rahallinen arvo on 50 000 euroa.[1]

Palkitut

muokkaa
Vuosi[1] Saaja[1] Kansalaisuus[2] Huomiot
1988 Nelson Mandela   Etelä-Afrikka Apartheidin vastainen aktivisti ja myöhemmin Etelä-Afrikan presidentti.
Anatoli Martšenko (postuumisti)   Neuvostoliitto Neuvostoliittolainen toisinajattelija, kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti.
1989 Alexander Dubček   Tšekkoslovakia Slovakialainen poliitikko, yritti uudistaa kommunismia Prahan kevään aikana.
1990 Aung San Suu Kyi   Myanmar Oppositiopoliitikko ja entinen NLD-puolueen pääsihteeri.
1991 Adem Demaçi   Kosovo Kosovon albaani poliitikko ja pitkäaikainen poliittinen vanki.
1992 Toukokuun aukion äidit   Argentiina Lapsensa Likaisessa sodassa menettäneiden äitien perustama argentiinalainen järjestö
1993 Oslobođenje-lehti   Bosnia ja Hertsegovina Suosittu sanomalehti, joka puolusti Bosnia ja Hertsegovinaa monikulttuurisena maana.
1994 Taslima Nasrin   Bangladesh Ex-lääkäri, feministinen kirjailija.
1995 Leyla Zana   Turkki Kaakkois-turkkilainen kurdipoliitikko, joka vangittiin 15 vuodeksi puolueen jäsenyydestä.
1996 Wei Jingsheng   Kiina Kiinalaisen demokratialiikkeen aktivisti.
1997 Salima Ghezali   Algeria Toimittaja ja kirjoittaja, naisoikeus- ja ihmioikeusaktivisti Algeriassa.
1998 Ibrahim Rugova   Kosovo Kosovon albaani poliitikko, Kosovon ensimmäinen presidentti.
1999 Xanana Gusmão   Itä-Timor Entinen militantti, josta tuli Itä-Timorin ensimmäinen presidentti.
2000 ¡Basta Ya!-järjestö   Espanja Terrorismin vastaisia poliittisia kantoja omaavia henkilöitä yhdistävä järjestö.
2001 Nurit Peled-Elhanan   Israel Rauhanaktivisti.
Izzat Ghazzawi   Palestiina Kirjailija ja professori
Zacarias Kamwenho   Angola Arkkipiispa ja rauhanaktivisti.
2002 Oswaldo Payá   Kuuba Poliittinen aktivisti ja toisinajattelija.
2003 Yhdistyneet kansakunnat   Yhdistyneet kansakunnat Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja YK:n seitsemäs pääsihteeri.
Kofi Annan   Ghana
2004 Valko-Venäjän toimittajayhdistys BAM   Valko-Venäjä Valtiosta riippumaton järjestö, jonka tavoitteena on varmistaa sananvapaus sekä tiedon jakamisen ja vastaanottamisen oikeudet sekä journalismin ammatilliset standardit.
2005 Naiset valkoisissa -liike   Kuuba Oppositioliike. Vangittujen toisinajattelijoiden sukulaisia.
Toimittajat ilman rajoja   Ranska Kansalaisjärjestö, joka puolustaa lehdistönvapautta.
Hauwa Ibrahim   Nigeria Ihmisoikeusasianajaja.
2006 Aljaksandr Milinkevitš   Valko-Venäjä Opposition yhteisehdokas vuoden 2006 presidentinvaaleissa.
2007 Salih Mahmoud Osman   Sudan Ihmisoikeusasianajaja.
2008 Hu Jia   Kiina Aktivisti ja toisinajattelija.
2009 Memorial-ihmisoikeusjärjestö   Venäjä[3] Kansainvälinen järjestö kansalaisoikeuksille ja historialliselle yhteiskunnalle.
2010 Guillermo Fariñas   Kuuba[4] Lääkäri, toimittaja ja toisinajattelija.
2011 Asmaa Mahfouz   Egypti Viisi arabiväestön edustajaa, tunnustaa ja tukee heidän pyrkimyksiään vapauteen ja ihmisoikeuksiin.
Ahmed El-Senussi   Libya
Mohamed Bouazizi (postuumisti)   Tunisia
Ali Ferzat   Syyria
Razan Zaitouneh
2012 Jafar Panahi   Iran Iranilaiset aktivistit.
Nasrin Sotoudeh
2013 Malala Yousafzai   Pakistan Naisten oikeuksien ja koulutuksen puolesta kampanjoija.
2014 Denis Mukwege[5]   Kongon demokraattinen tasavalta Joukkoraiskauksen uhreja hoitava gynekologi.
2015 Raif Badawi   Saudi-Arabia Saudiarabialainen kirjoittaja ja aktivisti. Nettisivun Free Saudi Liberals tekijä.
2016 Nadia Murad
Lamiya Aji Bashar[6]
  Irak Jesidi-ihmisoikeusaktivisteja ja entisiä ISIS:n sieppamia.
2017 Venezuelan demokraattinen oppositio[7]   Venezuela Venezuelan demokraattisen opposition edustajat.
2018 Oleh Sentsov[8]   Ukraina Elokuvaohjaaja, poliittisten vankien vapauttamiseksi tehtävän työn symboli.
2019 Ilham Tohti[9]   Itä-Turkestan Uiguuritutkija
2020 Valko-Venäjän demokraattinen oppositio   Valko-Venäjä
2021 Aleksei Navalnyi[10][11]   Venäjä Venäläinen oppositiovaikuttaja ja poliittinen vanki.
2022 Ukrainan kansa ja johtajat[12]   Ukraina
2023 Jina Mahsa Amini[13]   Iran Menehtyi Iranin siveyspoliisin käsissä, ei noudattanut Sharia-lain mukaista, ankaraa pukeutumissääntöä.
2024 María Corina Machado ja Edmundo González[14]   Venezuela Palkitut ”edustavat kaikkia venezuelalaisia, jotka taistelevat vapauden ja demokratian palauttamisen puolesta sekä maan sisällä että sen ulkopuolella.”

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e Saharov-palkinto mielipiteenvapauden puolesta Euroopan parlamentti. Viitattu 1.10.2013.
  2. Saharov-palkinto ― ihmisoikeuksien puolesta maailmassa 2006. Euroopan parlamentti. Viitattu 13.4.2013.
  3. Saharov-palkinto venäläiselle Memorial-järjestölle 22.10.2009 (päivitetty 28.5.2012). Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2013.
  4. Saharov-palkinto kuubalaiselle toisinajattelijalle 21.10.2010 (päivitetty 5.6.2012). Yle Uutiset. Viitattu 1.10.2013.
  5. Kerola, Päivi: EU:n Saharov-ihmisoikeuspalkinnon saa kongolainen gynekologi Yle Uutiset. 21.10.2014. Viitattu 21.10.2014.
  6. Hannula, Tommi: Saharov-palkinto myönnettiin kahdelle Isisin orjaksi joutuneelle jesidinaiselle HS.fi. 27.10.2016. Viitattu 27.10.2016.
  7. Venezuelan oppositio sai EU-parlamentin Saharov-palkinnon 26.10.2017. Turun Sanomat. Arkistoitu 26.10.2017. Viitattu 27.10.2017.
  8. Teemu Kakko: EU:n Saharov-palkinto venäläisellä työleirillä olevalle ukrainalaisohjaaja Oleg Sentsoville Yle.fi, uutiset. 25.10.2018. Viitattu 25.10.2018.
  9. Anu Kerttula: EU:n Saharov-palkinto tunnetulle uiguuritutkijalle Ilham Tohtille Yle.fi, uutiset. 24.10.2019. Viitattu 24.10.2019.
  10. Venäläiselle oppositiopoliitikolle Aleksei Navalnyille myönnettiin EU:n ihmisoikeuspalkinto 20.10.2021. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 21.10.2021.
  11. Alexei Navalny awarded the European Parliament’s 2021 Sakharov Prize 20.10.2021. Euroopan parlamentti, europarl.europa.eu. Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
  12. Mielipiteen­vapauden Saharov-palkinnon saivat Ukrainan kansa ja johtajat HS.fi. 19.10.2022. Viitattu 19.10.2022.
  13. https://www.europarl.europa.eu/news/fi/press-room/20231013IPR07134/saharov-palkinto-2023-jina-mahsa-amini-ja-iranin-naisten-oikeuksien-liike Viitattu 19.10.2023.
  14. Vuoden 2024 Saharov-palkinto myönnetään Venezuelan oppositiojohdolle 17.10.2024. Euroopan parlamentti. Viitattu 24.10.2024.
  NODES