Selgi
Selgi eli Selki eli Sellinkylä[1] (ven. Се́льги, Selgi; karjalaksi Selgi, Sel’l’inkylä[2]) on kylä Karjalan tasavallan Karhumäen piirin Paatenen kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Sellinjärven rannalla 24 kilometriä Paatenesta lounaaseen. Kylässä on 130 asukasta (vuonna 2012)[3].
| Selgi, Selki, Sellinkylä Сельги, Selgi |
|
|---|---|
 |
|
  Selgi, Selki, Sellinkylä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Karhumäen piiri |
| Kunta | Paatene |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kylä |
| Väkiluku (2012) | 130 |
Novgorodin Lappiin kuulunut Sellin pogosta mainitaan ensimmäisen kerran 1500-luvun lopulla. Sen vanhimpia kyliä olivat Himola, Jänkäjärvi, Kuutamalahti, Lupasalmi, Porajärvi, Roikonniemi, Soutujärvi, Tšiassalmi (ven. Tšijasalma) ja Uskali. Pogostan talomäärä pysyi lähes muuttumattomana, runsaana kahtenasatana, aina 1700-luvulle saakka.[4] Sen keskuksen muodosti Sellin kyläryhmä, jonka osia olivat Pogosta (ven. Seletski Pogost), Pohjoispää (Severnyi Konets), Suvipää (Južnyi Konets), Ranta (Bereg), Präkkilä (Prjakkila) sekä myöhemmin syntynyt Tuhkavaara.[5]
1900-luvun alussa Sellin kyläryhmä muodosti Poventsan kihlakunnan Paatenen volostiin kuuluneen kyläkunnan. Vuonna 1905 siinä oli yhteensä 125 taloa, 846 asukasta ja kaksi koulua.[6] Neuvostoaikana perustettiin aluksi Seesjärven piiriin kuulunut Sellin kyläneuvosto. Vuonna 1933 kyläneuvostossa oli 958 asukasta, joista 922 oli karjalaisia, 26 venäläisiä, 6 suomalaisia ja 4 muiden kansallisuuksien edustajia.[7]
Kylällä on historiallisen astutuksen status. Sen nähtävyyksiin kuuluu joukko vanhoja asuin- ja talousrakennuksia sekä Venäjän sisällissodassa ja toisessa maailmansodassa kaatuneiden puna-armeijalaisten ja partisaanien hautapaikka. Sellinjärven rannoilta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja.[8]
Lähteet
muokkaa- Derevnja Jukkoguba i jejo okruga. Petrozavodsk: Izdatelstvo Petrozavodskogo gosudarstvennogo universiteta, 2001. ISBN 5-8021-0102-4 (venäjäksi)
- Generalnyi plan Padanskogo selskogo poselenija Medvežjegorskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju padany.ru. Arkistoitu 29.5.2015. Viitattu 30.5.2015. (venäjäksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 210. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 30.5.2015).
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 425.
- ↑ Generalnyi plan, s. 4.
- ↑ Tšernjakova, Irina: Karelija na perelome epoh: otšerki sotsialnoi i agrarnoi istorii XVII veka, s. 258–259, 266. Petrozavodsk: Izdatelstvo Petrozavodskogo gosudarstvennogo universiteta, 1998. ISBN 5-230-09044-8 (venäjäksi)
- ↑ Derevnja Jukkoguba, s. 75–77.
- ↑ Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 268–269. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907. (venäjäksi)
- ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 29. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ Generalnyi plan, s. 14–15.