Selma Des Coudres
Selma Des Coudres o.s. Plawneek, latv. Pļavnice, (2. tammikuuta 1883 Riika – 4. tammikuuta 1956 Fürstenfeldbruck) oli latvialaissyntyinen, Saksassa uransa luonut taidemaalari. Hänen edustamansa tyylisuunnat olivat art nouveau, ekspressionismi ja japonismi.[1]
Selma Des Coudresin isä oli menettänyt omaisuutensa tulipalossa, ja perhe eli köyhyydessä. Hänen äitinsä, joka oli opiskellut nuorena piirtämistä, rohkaisi tytärtään taiteelliselle uralle. Hän pääsi Elise Jung-Stillingin pitämään yksityiseen taidekouluun. Vuonna 1903 hän sai stipendin, joka mahdollisti hänelle opettajaopinnot. Opettamisen ohella hän kävi Vilhelms Purvitisin ja Janis Rozentālsin yksityistunneilla opiskelemassa taidetta.[1]
Vuosien 1909 ja 1917 välillä Des Codresilla oli useita yhteisnäyttelyitä Riiassa aikansa johtavien balttitaiteilijoiden kanssa. Hän sai tuohon aikaan merkittävän 1 500 ruplan stipendin joka mahdollisti hänellä koulujen kesäkuukausien aikana maalausmatkoja Baijeriin.[1]
Vuonna 1919 Des Coudres muutti lopullisesti Saksaan Fürstenfeldbrukiin. Hän solmi siellä avioliiton taidemaalari Adolf Des Coudresin kanssa vuonna 1921. Aviomies oli vaimoaan kaksikymmentä vuotta vanhempi. Saksassa oli tuohon aikaan hyperinflaatio, jonka johdosta pariskunta menetti omaisuutensa. Des Coudres jäi leskeksi vuonna 1924. Köyhyyden vuoksi Des Coudres maalasi nyt sitä, mitä ostava yleisö häneltä halusi: kukka-asetelmia ja muotokuvia. Tämän jälkeen hän oli perustamassa asuinpaikkakuntansa taideseuraa, jonka johtajana hän toimi. Vuonna 1933 valtaantulleet kansallissosialistit lopettivat yhdistyksen.[1]
Kansallissosialistien valtakaudella Des Coudres eli maalaamalla jälleen muotokuvia ja sota-aikana hän maalasi omaisten pyynnöstä kuolleiden nuorten sotilaiden muotokuvia. Sodan jälkeen hän maalasi paikkakuntaa miehittäneiden yhdysvaltalaisten sotilaiden muotokuvia. Hänen sukulaisensa toivat vuonna 1955 esille hänen töitään ja lähettivät niistä luettelon Kasselin Documenta-näyttelyyn.[1]