Wikipedia

Smaug

lohikäärme Hobitti-fantasiaromaanissa
Tämä artikkeli käsittelee lohikäärmettä. Smaug on myös liskosuku.

Smaug on lohikäärme ja antagonisti J. R. R. Tolkienin fantasiaromaanissa Hobitti eli sinne ja takaisin. Smaug asuu Yksinäisellä vuorella, jossa se vartioi kauan sitten kääpiöiltä ryöstämäänsä aarretta.

Valtasormusta käyttämällä näkymättömäksi muuttunut Bilbo Reppuli kohtaa Smaugin Tolkienin maalauksessa Keskustelu Smaugin kanssa vuodelta 1937.

Smaug on tunnetuin kirjallisuudessa esiintyvä lohikäärme. Tolkien itse otti hahmoonsa vaikutteita erityisesti Beowulfin lohikäärmeestä ja Fafnirista.[1]

Nimi

muokkaa

Nimen historia ja etymologia

muokkaa

Alkujaan Tolkien käytti Smaugista nimeä Pryftan, joka tulee kymrin kielen sanoista pryf (’mato’) ja tan (’tuli’).[2] Kymrin kieli oli kiehtonut häntä jo lapsena, ja hän alkoi opetella sitä Oxfordin yliopistossa opiskellessaan.[3]

Nimi Smaug on johdettu germaanisen kantakielen verbistä smugan, joka tarkoittaa ’puristua läpi aukosta’. Muita verbin merkityksiä ovat ’sujahtaa’, ’hiipiä’ ja ’varastaa’.[4]

Nimet suomennoksissa

muokkaa

Alkuteoksen The Hobbit ensimmäinen suomennos ilmestyi vuonna 1973 Tammen kustantamana nimellä Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin.[5] Risto Pitkänen käänsi sen alkuteoksen mukaisesti lastenkirjaksi, minkä takia hän muutti ”vaikeita” nimiä äänne- ja kirjoitusasultaan yksinkertaisemmiksi.[6][5] Lohikäärmevuoressa Smaugista käytetään nimeä Kyty.[7]

Samoihin aikoihin WSOY:ssa tehtiin Taru sormusten herrasta -trilogian ensimmäisen osan The Fellowship of the Ring (suom. Sormuksen ritarit) suomennosta. Sen suomentamiseen osallistunut Kersti Juva sai tietää ennen kummankaan kirjan menemistä painoon, että Tammessa oli tekeillä suomennos The Hobbit -kirjasta, jossa on samoja nimiä kuin hänen käännöksessään.[8] Tolkien oli antanut kääntäjille ohjeet nimistön kääntämisestä ja sanalistan käännettävistä nimistä.[9][huom 1] Niitä noudattanut Juva kävi Tammen kanssa keskusteluja käännösten yhdenmukaistamisesta mukanaan Tolkienin nimilista kääntämistä varten, mutta kumpikaan osapuoli ei suostunut joustamaan eikä asiassa päästy yhteisymmärrykseen, joten teokset julkaistiin erilaisella nimistöllä.[8][5] Kersti Juvan ja Eila Pennasen suomennos Sormuksen ritarit julkaistiin vuonna 1973.[5]

Kun Taru sormusten herrasta oli lyönyt läpi 1980-luvulla ja Tolkienin lukijat olivat tykästyneet Juvan ja Pennasen käännökseen, paineet kääntää The Hobbit uudelleen kasvoivat.[10][8] WSOY julkaisi vuonna 1985 Kersti Juvan suomennoksen Hobitti eli sinne ja takaisin, jonka nimistö oli käännetty samalla periaatteella kuin Tarussa sormusten herrasta.[10] Siitä tuli nopeasti standardisuomennos ja Lohikäärmevuori jäi unholaan, mutta Lohikäärmevuorta pidetään sinänsä hyvänä suomennoksena.[11]

Käännösten eroja nimistön osalta tutkinut Hanna Hohtari-Slant pyrkii selittämään Lohikäärmevuoren käännösvalintaa: ”Smaug-nimen muutosta Kyty-nimeksi ei ole helppo selittää, sillä sana kyty merkitsee ’miehen tai vaimon veljeä’, millä ei ole mitään tekemistä lohikäärmeiden kanssa. Kohdekielinen nimi voi myös viitata verbiin kyteä. Tämän johdoksiin kuuluu mm. sana kytö, jonka kirjoitusasu on lähellä sanan kyty kirjoitusasua. Kyteminen liittyy lohikäärmeen ominaisuuteen syöstä tulta: lohikäärmeen tulihan kytee sen vatsassa, ennen kuin lohikäärme puhaltaa sen ulos suustaan.”[12]

Lisänimet ja puhuttelunimet

muokkaa

Smaugilla on useita lisänimiä ja puhuttelunimiä. Taru sormusten herrasta -romaanin liitteissä siitä käytetään nimeä Smaug Kultainen[13]. Hobitissa Bilbo Reppuli puhuttelee Smaugin kanssa keskustellessaan tätä nimillä Valtava, Suurin ja Hirvein kaikista Kamaluuksista, Mahtava, Pistämätön ja Ihmeellisyys.[14] Vuoden 1973 suomennoksessa, Lohikäärmevuoressa, Bilbo puhuttelee Smaugia nimillä Mahtava (kaksi kertaa), Maanvaivoista Ensimmäinen ja Suurin, Läpitunkematon ja Teidän Suuruutenne.[15]

Esikuvat

muokkaa

Tolkien kirjoitti esseessään Saduista toivoneensa lapsena, että lohikäärmeitä olisi olemassa. Vaikka hän ei ollut halunnut niitä naapureikseen, hänelle ”maailma, joka sisälsi edes kuvitelman Fafnirista, oli rikkaampi ja kauniimpi, vaikka siihen sisältyi vaaroja”.[16]

Opiskellessaan Oxfordin yliopistossa Tolkien tutustui muinaisenglantilaiseen eeppiseen sankarirunoon Beowulf, jossa pohjoisen sankari surmaa lohikäärmeen ja muita yliluonnollisia olentoja.[17] Siitä tuli Tolkienin muinaisenglantilaisen kirjallisuuden suosikki, josta hän luennoi vuosikymmeniä nostaen esiin sen taiteelliset ansiot. Tolkienin luentosarjaan perustuvaa esseetä Beowulf: The Monsters and the Critics pidetään modernin Beowulf-tutkimuksen kivijalkana. Aiemmin sitä oltiin luettu lähinnä anglosaksisen muinaishistorian dokumenttina tai kielentutkijoiden materiaalilähteenä. Tolkien käänsi Beowulfin nykyenglanniksi, joskin käännös julkaistiin vasta postuumisti vuonna 2014.[18] Beowulf innoitti häntä myös fiktiivisissä teoksissaan.[17] Niin Tolkienin teoksissa kuin Beowulfissa oli vaikutelma todellisesta historiasta ja sitä edeltävistä tapahtumista.[19]

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tapa, jolla retkikunta pääsee Smaugin vartioiman aarteen luo salaista käytävää pitkin, on otettu suoraan Beowulfista.[20] Beowulfin lohikäärmeen tavoin Smaug nukkui aarteensa päällä, suuttui varkaan varastettua maljan aarteestaan ja lähti kostamaan väkivalloin, mikä päättyi sen kuolemaan.[21] Smaug kuitenkin kuoli eri tavoin kuin Beowulfin lohikäärme.[21]

Tolkien piti Beowulfin lohikäärmettä ja Fafniria ainoina Pohjolan kirjallisuuden merkittävinä lohikäärmeinä.[21] Fafniria Tolkien piti jopa parempana kuin Beowulfin lohikäärmettä.[22] Kuten sekä Beowulfissa että Sigurdin ja Fafnirin tarinassa, Smaugin kuolema ja aarteen saaminen eivät tuo lopullista ratkaisua, vaan synnyttävät uusia konflikteja.[21] Smaug pystyi Fafnirin tavoin puhumaan. Vaikka Hobitissa Smaugin tappamisessa käytetty ase oli eri kuin jolla Fafnir tapettiin ja Bilbo ei tapa Smaugia kuten Sigurd tappaa Fafnirin, kuolettavan haavan paikka on molemmissa lohikäärmeissä sama.[22]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Historia

muokkaa
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Smaug Kultainen on ovela, kullanpunainen lohikäärme. Bilbo Reppuli, Gandalf Harmaa ja Thorin Tammikilven johtamat kolmetoista kääpiötä lähtevät hakemaan Smaugilta takaisin kääpiöiden tarumaista aarretta, jonka se on kauan sitten ryöstänyt. Tolkien kertoo Smaugin olevan suuri ja suomujen peittämä lukuun ottamatta sen pehmeää vatsaa. Vatsan suojaksi oli kuitenkin tarttunut kääpiökuninkaiden jalokiviä vuosikausien aarrekasan päällä makoilun tuloksena. Smaug asuu Yksinäisellä vuorella eli Ereborissa. Kun kääpiöiden retken vorona toimiva Bilbo lähtee vakoilemaan Yksinäisen vuoren saleja hän tapaa Smaugin, joka Bilbon yllyttämänä kehuskelee jalokivipeitteisellä vatsallaan. Silloin tarkkaavainen hobitti huomaa rinnan vasemmalle puolelle jääneen tyhjän kohdan. Bilbo kertoo matkatovereilleen tästä hyödyllisestä havainnostaan, jolloin vuorella asuva rastas kuulee kertomuksen ja rientää heti kertomaan asiasta järvikaupunki Esgarothissa asuvalle Bardille, jonka esi-isä Girion oli Smaugin tuhoaman Laakson kaupungin kuningas. Laakson ruhtinailla oli kyky puhua rastaiden kanssa, joten myös Bard kykenee puhumaan rastaan kanssa. Smaug hyökkää lopulta Esgarothiin. Sen asukkaat yrittävät puolustaa kaupunkiaan, mutta lopulta palavassa kaupungissa on jäljellä taistelemassa enää Bard. Taistelussa Smaug saa surmansa Bardin ampumasta Mustasta nuolesta ja putoaa Esgarothin päälle tuhoten sen[23]. Ihmiset alkavat rakentaa uutta kaupunkiaan pohjoisemmaksi, sillä he pelkäävät vesiä, joihin Smaug upposi. Matalavetisessä Pitkäjärvessä Smaugin luut erottuvat vielä kauan jälkeenpäin Esgarothin paalujen raunioissa. Vain harva uskaltaa soutaa paikan yli eikä kukaan uskalla sukeltaa sinne eikä noutaa Smaugin ruhosta irronneita jalokiviä.[24]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Viihteessä

muokkaa

Elokuvissa

muokkaa

The Hobbit (1967)

muokkaa
 
Smaug vuoden 1967 lyhytanimaatiossa The Hobbit.

Smaug esiintyi elokuvissa ensimmäisen kerran vuonna 1967 julkaistussa Gene Deitchin ohjaamassa noin 12 minuutin mittaisessa lyhytanimaatiossa The Hobbit. Siinä Smaugista käytetään nimeä Slag ja koko elokuvalla on muutenkin hyvin vähän tekemistä Tolkienin Hobitti-romaanin kanssa.[25][26] Animaatiosta oli tarkoitus tehdä täyspitkä elokuva, mutta tuottajalle tuli elokuvaoikeuksiensa jatkon varmistamisen takia kiire saada Hobitin filmatisointi valmiiksi, joten Deitchille annettiin ainoastaan kuukausi aikaa saada elokuva valmiiksi. Ääniraidan teki Herb Lass.[27]

The Hobbit (1977)

muokkaa
 
Smaug vuoden 1977 animaatioelokuvassa The Hobbit. Huomaa pään kissamaiset piirteet.

Pääosin lastenelokuvia ja -sarjoja tehnyt yhdysvaltalainen Rankin/Bass julkaisi vuonna 1977 lapsille suunnatun animaatioelokuvan The Hobbit, jossa Smaugin ääninäyttelijänä toimi möreä-ääninen Richard Boone.[28][29][30] Animaatiossa Smaug on liskomaisen eurooppalaisen lohikäärmeen, jollaiseksi Tolkien Smaugin kuvaili, sijasta kissamainen, mikä näkyy muun muassa tuntokarvoina ja kissan silminä.[31][32]

Neuvostoliittolainen televisioelokuva

muokkaa
 
Smaug vuoden 1985 neuvostoliittolaisessa televisioelokuvassa.

Neuvostoliittolainen Lentelefilm julkaisi vuonna 1985 ilman lisenssiä lapsille suunnatun televisioelokuvan Skazotšnoje putešestvije mistera Bilbo Begginsa, Hobbita (Сказочное путешествие мистера Бильбо Беггинса, Хоббита; vapaasti suomennettuna Hobittiherra Bilbo Reppulin ihmeellinen seikkailu).[33] Smaugin rooli tehtiin nukella siinä missä hobitteja, kääpiöitä ja örkkejä näyttelevät oikeat ihmiset.[34]

Vladimir Latyševin ohjauksessa hahmojen vuorosanat ovat hyvin samankaltaiset kuin Tolkienin kirjassa, mutta televisionäytelmä eroaa alkuperäisteoksesta sikäli merkittävästi, että televisionäytelmässä hypätään monien kirjan tapahtumien ylitse. Ylitse hypätyt kohtaukset selittää erillinen kertoja.[35][34] Elokuvasta puuttuvat muun muassa peikot, Rivendellin tapahtumat ja Beorn.[36] Smaugin roolin ääninäytteli neuvostoliittolainen Aleksei Tsukanov.[37]

Hobitti-elokuvatrilogia

muokkaa

Peter Jacksonin ohjaamassa Hobitti-elokuvatrilogiassa (2012–2014) brittinäyttelijä Benedict Cumberbatch tekee Smaugin äänen ja liikkeet liikkeenkaappaustekniikalla.[38] Liikkeenkaappauksista Smaugin muotoilu luotiin avainkehystekniikalla käyttäen Weta Digitalin ohjelmistoa.[39] Visuaalisten tehosteiden ohjaaja Joe Letteri on kertonut, että he käyttivät klassisia eurooppalaisia ja aasialaisia lohikäärmeitä inspiraationa Smaugin luomisessa.[40]

Teknisesti Smaugin hahmoa pidetään hyvin toteutettuna. Trilogian kahden viimeisen osan vastaanottoa koskevan tutkimuksen mukaan Smaugista pitivät nekin, jotka eivät yleisesti ottaen pitäneet elokuvien tietokoneohjelmalla tuotetusta grafiikasta ja jotka kritisoivat elokuvaa siitä, että se poikkesi liikaa Tolkienin kirjasta.[41]

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Ensimmäisessä elokuvassa Odottamaton matka Smaug nähtiin vain vilaukselta elokuvan alussa ja lopussa, mutta hänet mainittiin muutamaan otteeseen. Smaug nähtiin ensi kertaa kokonaan toisessa elokuvassa Smaugin autioittama maa. Siinä Smaugia kuvaillaan suureksi punasuomuiseksi jättiläislohikäärmeeksi, jolla oli pitkä käärmemäinen kaula, suuri pitkä liskomainen häntä sekä neljä raajaa (kaksi takajalkaa sekä kaksi etujalkaa, joissa on myös suuret siivet). Smaug erosi elokuvassa kovasti kirjaversiostaan, jossa hänellä oli kuusi raajaa (neljä jalkaa ja siivet). Lisäksi elokuvassa Smaugin silmät ja kaulan suomut hohtavat aina, kun hän valmistautuu syöksemään tulta. Elokuvissa Smaug on myös huomattavasti suurempi kuin Tolkienin kirjoissa.

 
Smaug tuhoamassa Esgarothia elokuvassa Hobitti – Viiden armeijan taistelu.

Smaug vaikutti myös olevan tietoinen siitä, mikä Bilbon kantama taikasormus todella oli. Hän joutuu Bilbon lisäksi kohtaamisiin myös Thorin Tammikilven ja muiden kääpiöiden kanssa. He yrittivät hukuttaa Smaugin sulaan kultaan, mutta epäonnistuivat, ja Smaug päätti lähteä tuhoamaan järvikaupunki Esgarothin kostoksi siitä, että kaupungin asukkaat olivat auttaneet retkikuntaa. Mustat nuolet olivat ainoita aseita, jotka voisivat läpäistä Smaugin panssarin. Laakson kaupungin kuningas Girion oli yrittänyt kauan sitten surmata Smaugin niiden avulla, mutta hän onnistui vain irrottamaan yhden suomuista. Mustista nuolista viimeinen oli yhä Girionin jälkeläisen, Bardin, hallussa. Smaugin herättyä Bard yritti valmistautua tämän tuloon viemällä nuolen Esgarothin torniin pystytettyyn jouseen. Kaupungin Isäntä, joka piti Bardia uhkana valta-asemalleen, määräsi hänet pidätettäväksi. Bard ehti ennen kiinni jäämistään antaa nuolen pojalleen Bainille. Viimeisessä elokuvassa, Viiden armeijan taistelu, Smaugin hyökättyä Esgarothiin, Bard pakeni vankilasta ja ampui Smaugia aluksi jousellaan. Kun Bain antoi Mustan nuolen Bardille, joka jousensa mentyä rikki, rakensi yhteen tornista uuden jousen ja ampui nuolen Bainin olkapäältä Smaugin rinnassa olevaan paljaaseen kohtaan, surmaten Smaugin ja pudottaen sen ruumiin Esgarothin Isännän päälle.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Esittävässä taiteessa

muokkaa

Suomalaiset teokset

muokkaa

Suomessa on esitetty ainakin kaksi Hobitti-romaaniin perustuvaa näyttämöteosta, joissa Smaug esiintyy: vuonna 2001 kantaesityksensä Kansallisoopperassa saanut Hobitti-baletti ja vuonna 2021 ensi-iltansa Turun kaupunginteatterissa saanut Hobitti-näytelmä.[42][43] Kansallisoopperan suurella näyttämöllä 26. lokakuuta 2001 kantaesitetyn Hobitin lavastuksessa yhdistettiin perinteistä lavastustaidetta videotekniikkaan ja Smaug toteutettiin videoprojisoinnin avulla.[44][45][42]

Turun kaupunginteatterin päänäyttämöllä 13. marraskuuta 2021 ensi-iltansa saaneessa Hobitissa Smaug toteutettiin valtavana nukkena, jonka liikuttamiseen tarvittiin useita henkilöitä.[46][47] Nukke pystyi sulkemaan luomiaan, hengittämään, hakkaamaan hännällään ja syöksemään tulta.[46][43] Smaugin suunnitteli lavastaja Teemu Loikas ja äänenä nauhoitteella toimi Eero Aho.[48][47] Sen noin tuhannen suomun ompelemisessa auttoi teatterin asiakaspalvelutiimi, kun esitystoiminta oli keskeytettynä keväällä 2020 koronaviruspandemian takia.[46]

Peleissä

muokkaa

Vuoden 1982 ylistetyssä ja ajalleen teknisesti kehittyneessä tekstiseikkailupelissä The Hobbit pelaajan tehtävänä on Bilbo Reppulina varastaa Smaugin ryöstämä aarre.[49][50] Kirjasta poiketen pelissä Bilbolla on apunaan ainoastaan Thorin Tammikilpi.[49] Vuoden 2003 ristiriitaiset arvostelut saaneessa toimintaseikkailupelissä The Hobbit pelaajan tavoitteena on Bilbo Reppulina saada takaisin Smaugin ryöstämä aarre kääpiöiden ja Gandalfin kanssa.[51][52] Smaugin ääninäyttelijänä toimi yhdysvaltalainen James Horan.[53] Lisäksi Smaug esiintyy Lego-teemaisessa vuoden 2014 toimintaseikkailupelissä Lego The Hobbit, joka seuraa kahden ensimmäisen Hobitti-elokuvatrilogian elokuvan juonta.[54][55] Pelin äänet on pääosin otettu elokuvista[56] ja Smaug muistuttaa siinä Lego-hahmoaan.

Iron Crown Enterprises julkaisi vuonna 1988 ensisijaisesti roolipeleille Keski-Maa roolipeli ja Roolimestari tarkoitetun lisäosan Creatures of Middle-earth, joka sisältää Ardassa eläviä olentoja, kuten kotkia, vesieläimiä ja lohikäärmeitä sisältäen Smaugin. Lisäosassa kerrotaan Smaugista jo ajalta ennen kuin se hyökkäsi kääpiöiden asuttamaan Ereboriin. Sen mukaan Smaug oli ikivanha lohikäärme, joka selvisi ensimmäisen ajan lopulla Morgothin valtakunnan tuhonneesta Vihan sodasta. Smaug muutti pohjoisesta asumaan Varjovuorten Alasinvuoreen ennen vuotta 1600 kolmatta aikaa. Alasinvuorelta se löysi vanhan edainin haudan, jonka se ryösti, mutta suuttui vaatimattomasta saaliistaan. Saatuaan tietää Ereborin kääpiöiden rikkauksista Smaug hyökkäsi sinne.[57] Ace-pelit julkaisi samana vuonna suomenkielisen käännöksen Keski-Maan olennot: valikoima eläimiä ja hirviöitä.[58] Iron Crown Enterprises julkaisi lisäosastaan vuonna 1995 toisen, laajennetun laitoksen.[59]

Smaug liittyy yhteen vuonna 2016 julkaistuun flipperipeliin The Hobbit.[60]

Sarjakuvissa

muokkaa

Tolkienin teoksista on yleisesti ottaen tehty vähän sarjakuvaversioita.[61] Englantilainen Fleetway julkaisi lapsille suunnatussa Princess and Girl -lehdessä jatkosarjana vuosina 1964–1964 Hobitin lyhennetyn version. Puhtaan sarjakuvan sijasta se oli kuitenkin kuvakirjamainen työ, jossa kuvien alla juoksutettiin tekstiä suoraan Tolkienin romaanista. Tolkien ei ollut tyytyväinen hahmoihin, ja jatkosarjaa ei koskaan julkaistu itsenäisenä teoksena.[62] Smaugin hahmo sai vaikutteita John Tennielin kirjaan Liisan seikkailut peilimaailmassa piirtämästä Pekoralistihirviöstä.[63]

Käsikirjoittaja Charles Dixon ja kuvittaja David Wenzel tekivät Hobitista alun perin kolmiosaisen sarjakuvaversion, joka julkaistiin 1989.[64] Vuonna 2006 ilmestyi kahtena niteenä[65] alkuperäiseen versioon perustuvalähde? suomenkielinen versio, jossa käytettiin Kersti Juvan ja Panu Pekkarisen käännöstä. Sen ensimmäisessä osassa, joka päättyy retkikunnan vierailuun Beornin luona, Smaug kuvataan vain yhdessä takaumassa, jossa Thorin kertoo alussa Bilbon luona sukunsa historiasta ja kohtalosta Ereborissa.[66][67] Sarjakuva on uskollinen alkuteokselle, mitä siitä kirjoittanut Juri Nummelin pitää sarjakuvan keskeisenä ongelmana: ”Säilyttäessään Tolkienin kerronnan ja tyylin Dixon ja Wenzel ovat saaneet aikaan jäykän sovituksen, joka jää puoliväliin sarjakuvaa ja romaania.”[68]

Radio-ohjelmissa

muokkaa

BBC Radion vuonna 1968 julkaisemassa radiosarjassa The Hobbit Smaugin roolin ääninäytteli englantilainen Francis de Wolff. Kahdeksanosainen, puolen tunnin jaksoista koostuva sarja esitettiin BBC Radio 4 -kanavalla.[69][70]

Tolkienin kuvat Smaugista

muokkaa

Tolkien sai kuulla 11. toukokuuta 1937, että yhdysvaltalainen kustantaja halusi julkaista Hobitin. Se kuitenkin halusi kirjaan neljä värikuvaa, jotka tekisi joku hyvä yhdysvaltainen taiteilija. Hobitista alun perin kustannussopimuksen kirjoittaneen brittiläisen Allen & Unwinin tuotantopäällikkö Charles Furth ehdotti, että Tolkien tekisi kuvat itse. Tämä sopi ja Tolkien maalasi heinäkuun loppuun mennessä neljä vesivärimaalausta: Bilbo heräsi siihen että aikainen aurinko otti häntä silmiin, Bilbo saapumassa lautturihaltiain kylään, Rivendell sekä Bilbo Reppulin ja Smaugin kohtaamista Ereborissa kuvaava Keskustelu Smaugin kanssa.[71] Lisäksi hän teki alkuperäistä yksityiskohtaisemman värillisen version teoksestaan Kukkula: Hobittila Virran tuolla puolen.[72][71] Nämä kuvat eivät ehtineet eikä niitä kustannussyistä olisi voitu ottaakaan Allen & Unwinin 21. syyskuuta 1937 julkaisemaan ensimmäiseen painokseen, joka oli alun perin tarkoitus julkaista ilman kuvitusta, mutta johon kuitenkin otettiin kahdeksan kuvalaattatekniikalla painettua mustavalkokuvaa, kaksi musta-punaista karttaa, yksi rasterikuva ja suojapäällyskuvitus. Tammikuussa 1938 ilmestyneessä toisessa painoksessa olivat mukana kaikki vesivärimaalaukset paitsi Bilbo heräsi siihen että aikainen aurinko otti häntä silmiin. Yhdysvaltalainen kustantaja Houghton Mifflin otti omaan painokseensa kaikki paitsi Bilbo saapumassa lautturihaltiain kylään, mutta rajattuina tai maskattuina. Houghton Mifflin ei halunnut käyttää Allen & Unwinin käyttämää suojapäällyskuvitusta, joten ensimmäisessä painoksessa kirjan etukannessa oli maalaus Kukkula: Hobittila Virran tuolla puolen ja takakannessa Keskustelu Smaugin kanssa.[71]

»Puna-kultainen Smaug makasi sikeässä unessa ja sen leuoista ja sieraimista kuului korinaa ja niistä nousi savukiehkuroita, vaikka sen tuli kyti vain heikosti. Sen ruhon, raajojen ja valtavan kiertyneen hännän alla ja joka puolella sen ympärillä levisi joka suuntaan pimeyteen kallisarvoisia esineitä, niitä oli kasoittain, käsiteltyä ja käsittelemätöntä kultaa, jaloja kiviä ja hopeaesineitä joiden väri vääristyi punaisessa valossa. Smaug makasi siivet supussa kuin suunnaton lepakko osittain kyljellään niin että hobitti näki sen alle, hän näki sen kelmeän pitkän mahan johon oli tarttunut jalokiviä ja kullankappaleita pitkästä makaamisesta kallisarvoisella vuoteella. Lohikäärmeen takana, missä seinä oli lähinnä, Bilbo saattoi hämärästi erottaa riippumassa sotisopia, kypäriä ja kirveitä, miekkoja ja keihäitä, ja seinustalla oli maassa rivikaupalla astioita täynnä määrättömiä rikkauksia. »
(Hobitti eli sinne ja takaisin, Bilbo näkee Smaugin ensi kertaa)

Värikäs vesivärimaalaus Keskustelu Smaugin kanssa kuvaa aarrekasan päällä makaavan Smaugin ja valtasormusta käyttämällä näkymättömäksi muuttuneen Bilbo Reppulin kohtaamista Ereborin suuressa salissa.[73][74][75][76] Aarrekasan huipulla on kimalteleva Arkkikivi.[75] Ereboria kerran asuttaneista kääpiöistä on jäljellä ainoastaan luita ja aseita.[76] Etualalla vasemmalla on valtava kullalla ja jalokivillä täytetty terrakottaruukku, johon on kirjoitettu kirous haltiakielellä.[77][78][76] Tämä oli ensimmäinen kerta, kun haltiakielissä käytettyä tengwar-kirjoitusmerkkijärjestelmää näkyi.[77] Tolkienin Hobitti-aiheisista kuvituksista kirjan kirjoittaneet Wayne G. Hammond ja Christina Scull pitävät maalausta ja muita yhdysvaltainpainosta varten tehtyjä vesivärimaalauksia Tolkienin taiteilijauran hienoimpina.[79]

Karkeassa Smaugin kuolema -nimisessä piirustuksessa on Mustasta nuolesta osuman saanut Smaug palavan ja savuavan Esgarothin yllä Musta nuoli vatsaassaan kiinni.[73][80] Esgarothin suuri puusilta on tuhottu Pitkäjärven vesiin. Kaukaisuudessa erottuvan Ereborin huippu on punainen ja savuaa. Tolkien arveli paljon myöhemmin, että hän teki piirustuksen vuonna 1936. Se saattaa kuitenkin olla hahmotelma värikuvasta, jollaisia Tolkien sopi tekevänsä vuonna 1937 tai hänen Hobitin kirjoittamisessa käyttämänsä aiemmin tehty apuväline.[80] Tolkielle kuvataide ja satunnaiset piirustelut näet olivat tärkeä osa luomistyötä, sillä niiden avulla hän saattoi hahmottaa kuvitteelliset maailmansa paremmin kuin ainoastaan kirjoittamalla.[81] Hän ei itse ollut tyytyväinen teokseensa, vaan kirjoitti kuvan marginaaliin siinä esiintyvät virheet: piirustuksessa Smaugin vatsapanssarissa ei ollut Mustan nuolen osumakohdassa paljasta kohtaa, Bard Jousimies oli väärässä kohdassa Esgarothia ja kuun vaihe oli väärä. Tolkien toimitti myöhemmin kuvan kustantamo Allen & Unwinille vuoden 1966 painosta varten, mutta sanoi ettei olisi erityisen iloinen, jos piirustusta käytettäisiin kansikuvana.[80] Tästä huolimatta piirustusta käytettiin vuoden 1966 taskukirjaversion kansikuvana.[73] Paperin toiselle puolelle Tolkien harjoitteli kalligrafiaa sekä englanniksi että haltiakielissä käytetyllä tengwar-kirjoitusmerkkijärjestelmällä ja teki tussi- ja vesivärikokeiluja.[80]

Tolkien teki neljä erilaista kuvaa, joissa Smaug lentää Ereborin ympäri.[82] Niihin hän lainasi materiaalia piirustuksestaan Valkea lohikäärme ajaa takaa Roverandomia ja Kuukoiraa, jonka hän oli piirtänyt lastensatuunsa Roverandomiin liittyen vuonna 1927.[83][82] Lisäksi Tolkien piirsi kuvan Lentävä Smaug ja marssivat kääpiöt, jossa Smaug lentää neljän marssivan kääpiön yläpuolella. Samaa lohikäärmettä Tolkien käytti uudelleen Hobitin suojapäällyksessä ja eräässä kartassa.[82] Kaikki teokset omistaa englantilaisen Oxfordin yliopiston pääkirjasto Bodleian Library, jolla on muutenkin suurin kokoelma Tolkienin piirroksia.[84][85]

Kulttuurissa

muokkaa
 
Boeing 777-300 Smaugin kuvalla koristeltuna

Uusiseelantilainen Air New Zealand -lentoyhtiö koristeli yhden Boeing 777-300 -lentokoneistaan molemmilta puolilta 54-metrisellä Smaugin kuvalla hieman ennen Uudessa-Seelannissa kuvatun elokuvatrilogian toisen osan, Smaugin autioittama maa, ensi-iltaa. Lentokoneen kuvitus julkistettiin 2. joulukuuta 2013 ja sillä lennettiin samana iltana Los Angelesiin elokuvan ensi-iltaa varten.[86][87] Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Smaugin elokuvaversio nähtiin kokonaan, sillä ensimmäisessä elokuvassa Smaugista nähtiin vain silmä.[88]

Lego-setissä ”The Lonely Mountain” (suom. Yksinäinen vuori) Smaug on yksi päähahmoista.[89] Koko setissä on 866 palikkaa, ja tummanpunainen 47,5 senttimetriä pitkä Smaug koostuu 36 palikasta.[90][91] Setti oli näytteillä ensi kertaa heinäkuussa 2014 ja se julkaistiin virallisesti lokakuussa 2014.[89][92]

Talouslehti Forbes valitsi Smaugin vuonna 2012 maailman rikkaimmaksi kuvitteelliseksi hahmoksi Forbes Fictional 15 -listallaan. Omaisuuden arvoksi arvioitiin 62 miljardia Yhdysvaltain dollaria.[93] Vuonna 2011 Smaug sijoittui seitsemänneksi 8,6 miljardin dollarin omaisuudellaan ja vuonna 2013, kun lista julkaistiin viimeisin kerran, toiseksi 54,1 miljardin dollarin omaisuudellaan.[94][95]

Smaugin mukaan on nimetty Smaug Glacier -jäätikkö Antarktiksella ja useita eläimiä sekä muita eliöitä, kuten kämmekkäkasveihin kuuluva Dracula smaug ja Drosophilassa esiintyvä RNA:n sitojaproteiini Smaug.[96][97][98]

Smaugin mukaan nimettyjä eläimiä ovat Planois smaug -niminen lehvälude, Tetramorium smaug -niminen pistinmuurahainen, Liolaemus smaug -niminen lisko ja Cnemaspis smaug -niminen gekkolisko, minkä lisäksi sen mukaan on nimetty eteläisessä Afrikassa elävä piikikkäiden liskojen suku.[99][100][101][102][103] Liskosuvun nimivalinta johtuu siitä, että liskot Smaugin tavoin elävät maan alla ja ovat raskaasti panssaroituja ja suvun tyyppilajin ydinasuinalue on Tolkienin synnyinalueelta Vapaavaltiossa.[103] Planois smaug -nimen antaneen biologi Mariom Carvajalin mukaan lehväluteisiin kuuluva laji nimettiin Smaugin mukaan, sillä se on Smaugin tavoin kooltaan suuri, sen löytöpaikka muistutti häntä Keski-Maasta ja se uinui yliopiston kokoelmissa noin 60 vuotta ennen heräämistään samalla tavoin kuin Smaug nukkui Yksinäisen vuoren sisuksissa.[99]

Huomautukset

muokkaa
  1. ↑ Tolkien oli kimpaantunut ruotsinnoksen nimistöstä, joka poikkesi merkityksen mukaan kääntämisestä. Jotta tämä ei toistuisi, hän laati kääntäjien avuksi ohjeet nimistön kääntämiseen ja listasi käännettävät nimet. Kohdekieliin käännetään kaikki Keski-Maan yhteiskielen kieliset nimet. Tolkien halusi jättää muut nimet kääntämättä, jotta ero Keski-Maassa laajalti käytetyn yhteiskielen ja vanhempien kielten jäännösten välillä ei häviäisi. Tarkemmin asiasta katso Kersti Juvan Tolkienin tulkkina, s. 147–153.

Lähteet

muokkaa
  • Duriez, Colin: Legenda Nimeltä J. R. R. Tolkien. Suomentanut Jere Saarainen. Helsinki: Minerva, 2012. ISBN 978-952-492-742-0
  • Hammond, Wayne G. & Scull, Christina: Hobitti Tolkienin silmin. Suomentanut Tero Valkonen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39232-4
  • Hohtari-Slant, Hanna: J. R. R. Tolkienin teoksen The Hobbit or There and back again ja sen kahden eri suomennoksen nimistöt genren ja kronotopian rakentajina. (Laudaturtyö) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2004. https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2004997136.
  • Juva, Kersti: Tolkienin tulkkina. Tarina Sormusten herran suomentamisesta. Helsinki: SKS Kirjat, 2021. ISBN 978-951-858-189-8
  • Nummelin, Juri. ”Tolkien muissa taiteissa ja medioissa.” Teoksessa Nummelin, Juri & Sisättö, Vesa: Tolkien: elämä ja teokset. Helsinki: Avain, 2014. ISBN 978-952-304-043-4
  • Sisättö, Vesa. ”Hobitin suomennoksista.” Teoksessa Nummelin, Juri & Sisättö, Vesa: Tolkien: elämä ja teokset. Helsinki: Avain, 2014. ISBN 978-952-304-043-4
  • Thompson, Kristin: ”Film Adaptions.” Teoksessa Stuart D. Lee (toim.): A Companion to J. R. R. Tolkien. Wiley-Blackwell, 2014. (englanniksi) doi:10.1002/9781118517468.ch35
  • Tolkien, J. R. R.: Hobitti eli sinne ja takaisin. (The hobbit, or There and back again, 1937.) Kuvittanut Tove Jansson. Suomentanut Kersti Juva. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Tarkistettu laitos. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28267-7.
  • Tolkien, J. R. R.: Hobitti eli sinne ja takaisin. (Suomentanut Kersti Juva. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Tarkistettu laitos. Uudistettu oikeinkirjoitus) Helsinki: WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-46852-4
  • ”Tolkien ja elokuva.” Teoksessa Nummelin, Juri & Sisättö, Vesa: Tolkien: elämä ja teokset. Helsinki: Avain, 2014. ISBN 978-952-304-043-4

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Hyla, Anna: The image of dragon in literature. Pedagogical perspectiveon the basis of John Ronald Reuel Tolkien’s Hobbit. Konteksty Pedagogiczne, 2(11), 2018. Artikkeli verkossa (viitattu 28.2.2023). (englanniksi) doi:10.19265/KP.2018.211207
  2. ↑ Selected further reading Tolkien Estate. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  3. ↑ Duriez 2012, s. 61.
  4. ↑ Hohtari-Slant, s. 29.
  5. ↑ a b c d Sisättö 2014, s. 53.
  6. ↑ Hohtari-Slant, s. 105–106.
  7. ↑ Hohtari-Slant, s. 120.
  8. ↑ a b c Juva 2021, s. 30.
  9. ↑ Juva 2021, s. 149.
  10. ↑ a b Sisättö 2014, s. 54.
  11. ↑ Sisättö 2014, s. 53–54.
  12. ↑ Hohtari-Slant, s. 68.
  13. ↑ Tolkien, J. R. R.: ”Liitteet: A III Durinin heimo”, Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu, s. 541. (Suomentaneet Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Tarkistettu laitos) Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-39705-3
  14. ↑ Tolkien 2020, s. 242–247.
  15. ↑ Tolkien, J. R. R.: ”Valittujen tietoa”, Lohikäärmevuori eli Erään hoppelin matka sinne ja takaisin, s. 215–219. (Suomentanut Risto Pitkänen. Kuvittanut Tove Jansson) Helsinki: Tammi, 1973. ISBN 951-30-2213-7
  16. ↑ Tolkien, J. R. R. ”Saduista.” Suomentanut Vesa Sisättö. Teoksessa Tolkien, J. R. R.: Satujen valtakunta, s. 304–305. Helsinki: WSOY, 2014. ISBN 978-951-0-40689-2
  17. ↑ a b Duriez 2012, s. 75.
  18. ↑ Sisättö, Vesa. ”Tolkien kielen ja kirjallisuuden tutkijana.” Teoksessa Nummelin, Juri & Sisättö, Vesa: Tolkien: elämä ja teokset, s. 140–141. Helsinki: Avain, 2014. ISBN 978-952-304-043-4
  19. ↑ Duriez 2012, s. 183.
  20. ↑ Nummelin, Juri. ”Hobitti.” Teoksessa Nummelin, Juri & Sisättö, Vesa: Tolkien: elämä ja teokset, s. 51. Helsinki: Avain, 2014. ISBN 978-952-304-043-4
  21. ↑ a b c d Perry, Hannah: ””Of Gold and an Alloy”: Tolkien, The Hobbit, and the Northern Heroic Spirit.”, Critical Insights: The Hobbit. (Toimittanut Stephen W. Potts) Hackensack: Salem Press, 2016. ISBN 978-1-68217-120-2 Luku verkossa (viitattu 27.2.2023). (englanniksi)
  22. ↑ a b Fisher, Jason: ”The Riddles And The Cup: Medieval Germanic Motifs In The Hobbit”, Critical Insights: The Hobbit. (Toimittanut Stephen W. Potts) Hackensack: Salem Press, 2016. ISBN 978-1-68217-120-2 Luku verkossa (viitattu 27.2.2023). (englanniksi)
  23. ↑ Tolkien 2020, s. 271.
  24. ↑ Tolkien 2020, s. 276.
  25. ↑ Johnston, Raymond: The first film adaptation of “The Hobbit” was a Czech-made animated short Expats.cz. 4.1.2022. Viitattu 21.11.2022. (englanniksi)
  26. ↑ Thompson 2014, s. 518–519.
  27. ↑ ”Tolkien muissa taiteissa ja medioissa.” S. 174–175.
  28. ↑ ”Tolkien muissa taiteissa ja medioissa.” S. 176–177.
  29. ↑ Thompson 2014, s. 522.
  30. ↑ The Hobbit Internet Movie Database. Viitattu 22.11.2022. (englanniksi)
  31. ↑ Gilkeson, Austin: 1977’s The Hobbit Showed Us the Future of Pop Culture Tor.com. 17.9.2018. Viitattu 22.11.2022. (englanniksi)
  32. ↑ Sarmiento, Rafael: The Hobbit: 5 Things The Rankin/Bass Cartoon Did Well (& 5 It Did Poorly) ScreenRant. 5.7.2022. Viitattu 22.11.2022. (englanniksi)
  33. ↑ Thompson 2014, s. 523.
  34. ↑ a b Weymarn, Balthasar: The Hobbit: Soviet adaption of Tolkien’s book Russia Beoynd. 2.1.2013. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
  35. ↑ Thompson 2014, s. 523–524.
  36. ↑ ”Tolkien muissa taiteissa ja medioissa.” S. 178.
  37. ↑ Skazochnoe puteshestvie mistera Bilbo Begginsa, Khobbita Internet Movie Database. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
  38. ↑ Fleming Jr, Mike: Benedict Cumberbatch To Voice Smaug in 'The Hobbit' Deadline. 16.6.2011. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  39. ↑ Giardina, Carolyn: Benedict Cumberbatch Performs Mocap ‘Smaug’ in Making-Of Video (Exclusive) The Hollywood Reporter. 21.2.2014. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  40. ↑ Truitt, Brian: Five things to know about scaly 'Hobbit' star Smaug USA Today. 16.12.2013. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  41. ↑ Michelle, Carolyn & Davis, Charles H. & Hardy, Ann L. & Hight, Craig: ”The Rise of the Hobbit Critic: From The Desolation of Smaug to The Battle of the Five Armies”, Fans, Blockbusterisation, and the Transformation of Cinematic Desire. Global Receptions of the Hobbit Film Trilogy, s. 136–143. Lontoo: Springer Nature, 2017. ISBN 978-1-137-59615-4 (englanniksi) doi:10.1057/978-1-137-59616-1_6
  42. ↑ a b Cavada, Silja Lanas: Satubalettia kaikenikäisille. Suomen Kuvalehti, 9.11.2001, nro 45, s. 53. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
  43. ↑ a b Pessi, Frida Maria: Komea paluu Keski-Maahan. Turun Sanomat, 15.11.2021, nro 316, s. 18. Turku: TS-Yhtymä.
  44. ↑ Nyberg, Sara: Hobittin hirmuinen hurma. Etelä-Suomen Sanomat, 28.10.2001, nro 296, s. 20.
  45. ↑ Hobitit tanssivat Kansallisoopperassa. Etelä-Suomen Sanomat, 24.10.2001, nro 292, s. 21.
  46. ↑ a b c Hallamaa, Laura: Turun kaupunginteatterin Hobitti jää edeltäjänsä varjoon vain seikkailun laajuudessa, erityisesti lohikäärme Smaug herää upeasti eloon nukkena Helsingin Sanomat. 14.11.2021. Viitattu 6.12.2022.
  47. ↑ a b Anttila, Maarit: Turun kaupunginteatteri teki sen taas – Hobitti on henkeäsalpaavan visuaalinen fantasia. Länsi-Suomi, 16.11.2021, nro 223, s. 17.
  48. ↑ Mäkinen-Önsoy, Katariina: Turun Kaupunginteatterin Hobitti tarjoaa paluun sadunhohtoiseen Keski-Maahan Turun Seutusanomat. 12.11.2022. Viitattu 6.12.2022.
  49. ↑ a b Mason, Graeme: ‘I saw the possibility of what could be done – so I did it’: revolutionary video game The Hobbit turns 40 The Guardian. 22.9.2022. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  50. ↑ Garratt, Phil: Software Review: The Hobbit. ZX Computing, Huhti/toukokuu 1983, s. 76–78. Argus Specialist Publications. Peliarvostelu digitoituna. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  51. ↑ The Hobbit Metacritic. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  52. ↑ Davis, Ryan: The Hobbit Review GameSpot. 18.11.2003. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  53. ↑ The Hobbit (2003) Behind The Voice Actors. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  54. ↑ Whitehead, Thomas: LEGO The Hobbit Review (Wii U) Nintendo Life. 3.6.2014. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
  55. ↑ Roberts, David: Lego The Hobbit review GamesRadar+. 12.4.2014. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
  56. ↑ Cobbett, Rickhard: Lego The Hobbit review Eurogamer. 16.4.2014. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
  57. ↑ Creatures of Middle-earth. Iron Crown Enterprises, 1988. ISBN 1-55806-019-7 Opas verkossa (PDF). Viitattu 20.3.2023. (englanniksi)
  58. ↑ Keski-Maan olennot: valikoima eläimiä ja hirviöitä. Ace-pelit, 1988. Viitattu 20.3.2023.
  59. ↑ Creatures of Middle-earth. Iron Crown Enterprises, 1995. ISBN 1-55806-216-5 (englanniksi)
  60. ↑ Claibourn, Samuel: Unboxing The Hobbit Limited Edition Pinball Machine IGN. 9.3.2016. Päivitetty 2.5.2017. Viitattu 28.11.2022. (englanniksi)
  61. ↑ Nummelin 2014, s. 219.
  62. ↑ Nummelin 2014, s. 223.
  63. ↑ The Princess Hobbit TolkienBooks.net. Viitattu 26.2.2023. (englanniksi)
  64. ↑ Collier, Pieter: The Hobbit Comics adapted by Chuck Dixon and illustrated by David Wenzel Tolkien Library. 13.10.2013. Viitattu TARKISTA MUOKKAUSHISTORIASTA. (englanniksi)
  65. ↑ Hobitti eli sinne ja takaisin 1-2 Kirjasampo. Viitattu 27.6.2023.
  66. ↑ Dixon, Charles & Wenzel, David: Hobitti eli sinne ja takaisin. 1 osa. (Sarjakuvasovitus: Charles Dixon. Piirrokset: David Wenzel) Suomentanut Kersti Juva. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Toimittanut Mikael Ahlström. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31450-1
  67. ↑ Dixon, Charles & Wenzel, David: Hobitti eli sinne ja takaisin. 2 osa. (Sarjakuvasovitus: Charles Dixon. Piirrokset: David Wenzel) Suomentanut Kersti Juva. Runot suomentanut Panu Pekkanen. Toimittanut Mikael Ahlström. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31452-8
  68. ↑ Nummelin 2014, s. 221–222.
  69. ↑ The Hobbit Internet Movie Database. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  70. ↑ The Hobbit (BBC Radio Dramatization) (Radiosarja Internet Archivessa.) Internet Archive. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  71. ↑ a b c Hammond & Scull, s. 12–15.
  72. ↑ Hammond & Scull, ”Kukkula: Hobittila.”
  73. ↑ a b c The Hobbit The Tolkien Estate. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  74. ↑ JRR Tolkien artwork on display for first time BBC.com. 1.6.2018. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  75. ↑ a b Conversation with Smaug A3 Flat Art Print Bodleian Shop. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  76. ↑ a b c Hammond & Scull, s. 105.
  77. ↑ a b Work information: Conversation with Smaug, J.R.R. Tolkien Museoteca. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  78. ↑ Hammond & Scull, s. 34.
  79. ↑ Hammond & Scull, s. 14.
  80. ↑ a b c d Hammond & Scull, s. 112.
  81. ↑ Nummelin 2014, s. 210–211.
  82. ↑ a b c Hammond & Scull, s. 106.
  83. ↑ For Children The Tolkien Estate. Viitattu 19.2.2023. (englanniksi)
  84. ↑ Hammond & Scull, ”Jälkisanat.”
  85. ↑ About the Exhibition Bodleian Libraries. Viitattu 19.2.2023. (englanniksi)
  86. ↑ The Hobbit's Smaug fully revealed on Air New Zealand plane The Sydney Morning Herald. 2.12.2013. Arkistoitu 20.4.2014. Viitattu 13.12.2021. (englanniksi)
  87. ↑ Air NZ’s Smaug alights in LAX 3.12.2013. Australian Aviation. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  88. ↑ Hietala, Maria: Tämä lentokone todellakin kääntää päät – katso kuvat! 3.12.2013. Rantapallo. Viitattu 7.12.2022.
  89. ↑ a b Kit, Borys: Comic-Con: Lego to Unveil Smaug-Centric ‘Hobbit’ Set (Exclusive) The Hollywood Reporter. 24.7.2014. Viitattu 30.11.2022. (englanniksi)
  90. ↑ Dragon, The Hobbit (Smaug) BrickLink. Viitattu 30.11.2022. (englanniksi)
  91. ↑ REVIEW: 79018 The Lonely Mountain Eurobricks Forums. 28.10.2015. Viitattu 30.11.2022. (englanniksi)
  92. ↑ Tran, Allen: LEGO The Hobbit The Lonely Mountain (79018) at SDCC 2014 The Brick Fan. 25.7.2014. Viitattu 9.3.2023. (englanniksi)
  93. ↑ Ewalt, David M.: The 2012 Forbes Fictional 15 Forbes. 20.4.2012. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  94. ↑ Noer, Michael: The 2011 Forbes Fictional 15 Forbes. 6.4.2011. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  95. ↑ Ewalt, David M.: The 2013 Forbes Fictional 15 Forbes. 31.7.2013. Viitattu 9.11.2022. (englanniksi)
  96. ↑ Smaug Glacier SCAR Gazetteer. Scientific Committee on Antarctic Research. Viitattu 16.1.2023. (englanniksi)
  97. ↑ Avis-Riordan, Katie: Dragon discovery: The Dracula smaug orchid 28.6.2019. The Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 16.1.2023. (englanniksi)
  98. ↑ Cheng, Matthew H.K. & Hmadi, Raed: What’s in a name? The stories behind some of science’s most curious names Max Planck PhDnet. 19.6.2018. Viitattu 16.1.2023. (englanniksi)
  99. ↑ a b Faúndez, Eduardo: Patagonian Shield Bug Named After Middle’s Earth’s Smaug the Dragon Entomology Today. 19.6.2015. Viitattu 13.12.2021. (englanniksi)
  100. ↑ Garcia, Francisco Hita & Fisher, Brian L.: ”Tetramorium smaug Hita Garcia & Fisher sp. n.”, The ant genus Tetramorium Mayr (Hymenoptera: Formicidae) in the Malagasy region: taxonomic revision of the T. kelleri and T. tortuosum species groups, s. 80. Zootaxa, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 9.11.2022). (englanniksi) doi:10.11646/zootaxa.3039.1.1
  101. ↑ Liolaemus smaug ABDALA, QUINTEROS, SCROCCHI & STAZZONELLI, 2010 The Reptile Database. Viitattu 16.1.2023. (englanniksi)
  102. ↑ Cnemaspis smaug PAL, MIRZA, DSOUZA & SHANKER, 2021 The Reptile Database. Viitattu 16.1.2023. (englanniksi)
  103. ↑ a b Stanley, Edward L. & Bauer, Aaron M. & Jackman, Todd R. & Branch, William R. & Mouton, P. Le Fras N: Between a rock and a hard polytomy: Rapid radiation in the rupicolous girdled lizards (Squamata: Cordylidae), s. 64. Molecular Phylogenetics and Evolution, 58(1), 2011. Artikkeli verkossa (viitattu 13.12.2021). (englanniksi) doi:10.1016/j.ympev.2010.08.024

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Smaug.
  • Smaug – Kontuwiki
  • Smaug – The Lord of the Rings Wiki (englanniksi)
  • Smaug – Tolkien Gateway (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Smaug&oldid=22356878”
  NODES
INTERN 5