Solon
Solon (m.kreik. Σόλων, Solōn, n. 638 eaa. – 558 eaa.) oli kuuluisa ateenalainen valtiomies ja lainsäätäjä. Elämäkerturi Diogenes Laertios lukee hänet myös filosofien joukkoon. Hän oli Thaleen aikalainen ja tuttava, ja myös hänet lasketaan niin sanottuun Kreikan seitsemän viisaan joukkoon.[1]
Elämä
muokkaaNuoruus ja sota Salamiista
muokkaaTiedot Solonin nuoruudesta ovat epävarmat. Aikoinaan väitettiin hänen olevan Ateenan viimeisen kuninkaan Kodroksen sukua, mutta tätä ei voida vahvistaa. Historioitsija Plutarkhos kirjoitti hänen elämäkertansa yli 400 vuotta myöhemmin. Siinä todetaan hänen toimineen kauppiaana itäisen Välimeren alueella. Ateenan poliittiseen elämään hän astui vasta 590-luvulla eaa., kun ateenalaiset ja megaralaiset kiistelivät hänen kotipaikkansa Salamiin saaren hallinnasta tuloksetta.[1] Kyllästyneenä tuohon taisteluun ateenalaiset säätivät lain, jonka mukaan sitä, joka suullisesti tai kirjallisesti esitti saaren takaisin valloittamista, oli rangaistava kuolemalla. Tarinan mukaan Solon heittäytyi suorastaan mielipuoleksi. Äkisti hän juoksi torille, matkahattu vielä päässä ikään kuin olisi ollut tulossa pitkältä matkalta, hyppäsi kivelle ja lausui sepittämänsä runon tähän tapaan:
»Ihmisien kesken pian moinen kulkevi juttu:
Hän Ateenasta on myös: jättäjä hän Salamiin.»
ja lopuksi:
»Siis Salamiisen valtaamaan sitä kaunista saarta.
Pois joka mies Ateenan! Kohta on häpeä pois.»
Solon valittiin vuodeksi 594/593 eaa. Ateenan arkontiksi uudelle sotaretkelle. Se päättyi Salamiin valloitukseen Ateenalle.[1]
Arkontiksi
muokkaa
Siihen aikaan oli Ateenan sisäinen tila hyvin onneton. Ateenan kuninkaan valta oli jo ammoin lakkautettu, ja yhteiskuntaa hoiti nyt yhdeksän arkonttia, jotka joka vuosi valittiin ylhäisistä suvuista. Mahtavat suurtilalliset, eupatridit, sortivat köyhempää kansaa, ja hätä pakotti köyhiä kaupunkilaisia turvautumaan rikkaisiin, jotka lainaamistaan rahoista ottivat kohtuuttoman suuret korot. Siten joutui alempi väestö yhä enemmän köyhtyessään epätoivoon, joka sai aikaan kiihkeitä kapinan yrityksiä. Rauhalliset asukkaat olivat jo kauan vaatineet kirjoitettua lakia, joka suojelisi väkivallalta ja vääryydeltä. Se toimi annettiin ensin arkontti Drakonille. Hän käsitti tehtävänsä niin, että oli kauhulla kukistettava nuo yhä kiihtyvät kansanliikkeet, ja siten tulivat hänen lakinsa niin ankariksi, että niitä oli mahdoton käyttää; niitä sanottiinkin verellä kirjoitetuiksi ja vielä nykyäänkin drakoninen merkitsee kohtuuttoman ankaraa. Vuonna 594 eaa. arkontiksi valittiin Solon, ja hänen tehtäväkseen annettiin lakien säätäminen. Hänen päätehtävänsä oli siis yhteiskunnan rauhoittaminen ja sovittaminen.
Lakien säätäminen
muokkaaSolon julkaisi joukon säädöksiä, seisakhtheia, jotka oli tarkoitettu kaupungissa esiintyneiden levottomuuksien ehkäisemiseksi. Heti aluksi Solon vähensi köyhien velkoja alentamalla rahan arvoa. Näin rikkaat eivät myöskään täysin menettäneet rahojaan. Silti rikkaat katsoivat joutuneensa uhraamaan liian paljon, köyhät puolestaan saaneensa liian vähän. Hän valitti: "Ennen kaikui minun ylistykseni joka taholta, vaan nyt näen kaikkialla vihaisia silmäyksiä." Kohta kuitenkin alkoi näkyä hänen toimiensa hyviä seurauksia. Keskinäinen luottamus palasi, ja häntä pyydettiin täydellisesti järjestämään valtion hallitusmuotoa.
Uusi valtiomuoto, jonka Solon antoi Ateenalle, oli varovainen siirtyminen vanhasta ylimysvallasta nyt alkavaan kansanvaltaan. Vaikuttavimmaksi valtiomahdiksi tuli tästedes kansankokous (ekklēsia), joka sääti lait, päätti sodasta ja rauhasta sekä asetti virkamiehet. Kansa jaettiin varallisuuden mukaan neljään luokkaan, joilla kaikilla oli yhtä suuri sananvalta kansankokouksessa:
- Pentakosiomedimnoi
- Hippeis
- Zeugitai
- Thetes
Ainoastaan kolmen korkeimman luokan jäsenet saattoivat päästä valtion virkoihin, joista ei ollut mitään palkkaa, vaan usein vain suuria menoja. Virkamiesten joukossa pysyivät edelleenkin yhdeksän joka vuosi valittua arkonttia merkittävimpinä. Estääkseen kansankokouksen mahdollista maltittomuutta asetettiin sen sivulle kaksi valvovaa neuvoskuntaa, nyt perustettu 400 miehen neuvosto heliaia ja ikivanha areiopagi. Viimeksi mainittu, jonka jäseninä olivat virasta eronneet arkontit, valvoi uskontoa ja tuomitsi henkirikoksista. 400 miehen neuvosto tarkasti kaikki asiat, ennen kuin ne esitettiin kansankokoukselle; kun taas areiopagi sai kumota kansan päätökset, jos katsoi tarpeelliseksi. Solon sanoi näitä neuvoskuntia kahdeksi ankkuriksi, jotka hän oli sitonut valtiolaivaan, etteivät aallot sitä viskelisi. Solonin kompromissia oligarkian ja demokratian välillä kutsutaan timokratiaksi, jossa oikeudet lisääntyvät varallisuuden myötä.
Kasvattaakseen ateenalaisia sivistyskansaksi koetti hän monella tavalla edistää kansalaisten monipuolista ja vapaata kehitystä. Maaomaisuuden myyntiä helpotettiin. Muukalaisille tarjottiin tilaisuus päästä Ateenan kansalaisiksi. Vanhemmat velvoitettiin opettamaan pojillensa jotakin ammattia, ja poika, joka oli saanut sellaisen opetuksen, oli velvollinen ylläpitämään isäänsä hänen vanhuudessaan. Kaikkien nuorukaisten piti saaman huolellinen kasvatus, johon kuului ensi sijassa uskonto, laulu ja soitto, sitten ruumiin harjoitukset ja viimeisenä laskento ja kirjoitus. Kaikki kansalaiset olivat velvolliset sotapalvelukseen, johon heitä 18. ikävuodella valmisteltiin. Kolmen ylemmän luokan jäsenten piti palvella hopliitteina eli raskaana jalkaväkenä tai ratsumiehinä. Varattomat palvelivat kevyenä jalkaväkenä ja sittemmin, kun Ateena tuli merivallaksi, laivastossa. Sisäisissä riidoissa täytyi jokaisen asettua jommallekummalle puolelle ja siten osoittaa, ettei hän ollut välinpitämätön yhteiskunnasta. Solon sääti lakeja myös verotuksesta, pituus- ja painomitoista sekä lasten hyväksikäyttöä vastaan, sekä uudisti kalenterin. Hänen lakinsa kirjoitettiin puisiin sylintereihin, joita säilytettiin Akropoliilla.
Lakien säätämisen jälkeen
muokkaaKun Solon sai nämä lakinsa valmiiksi, ahdistelivat häntä pitkän aikaa joka päivä ihmiset, jotka vaativat häntä tekemään niihin kuka mitäkin muutosta. Päästäkseen tuosta kiusasta päätti hän joksikin ajaksi lähteä ulkomaille, mutta otti ennen lähtöänsä ateenalaisilta valan, että he määrätyn ajan pitäisivät hänen lakinsa muuttamatta. Näillä matkoillansa hän vieraili myös Lyydian kuningas Kroisoksen luona. Solonin poissa ollessa alkoivat puolueriidat jälleen Ateenassa. Palattuaan sinne koetti hän niitä välittää, mutta kun se ei onnistunut, erosi hän surumielin kokonaan valtiollisista toimista. Surukseen näki hän myös entisen ystävänsä Peisistratoksen kohoavan Ateenan itsevaltiaaksi. Solon lähti Ateenasta ja kuoli Kyproksella.
Katso myös
muokkaa- Lykurgos Spartalainen, Spartan lainsäätäjä.
Lähteet
muokkaa- Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 26–33 (I.2), 442–444. (Suomennos ja selitykset Marke Ahonen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3
- Sjögren, Otto: Historiallinen lukukirja: Vanha ja Keski-aika, WSOY, 1888.
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c ”Solon”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6347. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9
Aiheesta muualla
muokkaa
- Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit:
- Solonin elämäkerta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Solonin elämäkerta (muinaiskreikaksi)