Sparks
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Sparks on vuonna 1968 perustettu yhdysvaltalainen pop/rock-yhtye, jota leimaavat laulaja Russell Maelin korkea falsetti ja veljensä, kosketinsoittaja Ron Maelin eksentriset poppia, rockia, vaudevillea ja oopperaa yhdistelevät sävellykset sekä tyypillisen sarkastiset sanoitukset.
Sparks | |
---|---|
Sparks vuonna 2023. |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1971– |
Tyylilaji | glam rock, taiderock, uusi aalto, poprock, synthpop, kamaripop |
Kotipaikka | Los Angeles, Kalifornia |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet | |
Levy-yhtiö |
Bearsville, Warner Bros., Island, Atlantic, Curb, Virgin, CBS, Elektra, RCA, Roadrunner, Lil'Beethoven Records. |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut |
Yhtyeen nimi oli aluksi Halfnelson, mutta vuonna 1971 nimi muutettiin pienten kokoonpanomuutosten myötä nykyiseen, Marx-veljeksistä (joita Maelit muistuttivat) tehtyyn väännökseen. Sparksin ensimmäinen, vielä Halfnelson-nimellä julkaistu pitkäsoittolevy, joka ilmestyi vuonna 1971, kantoi nimeä Sparks. Levyn tuotti lauluntekijä-tuottaja Todd Rundgren. Levy ja sen seuraaja, entistäkin avantgardistisempi A Woofer in Tweeter's Clothing, eivät menestyneet veljesten kotimaassa, ja he muuttivat Englantiin hajottaen vanhan taustayhtyeensä ja palkaten uuden. Uudessa kotimaassaan he nousivat nopeasti listoille albumillaan Kimono My House (1974), jonka tunnettu kvasiooppera-kappale ”This Town Ain't Big Enough For the Both of Us” nousi singlelistan kakkoseksi. Sparks löytyi yhtäkkiä Britanniassa Vuoden lupaavin tulokas -listoilta ja oli jopa teinihysterian kohteena. Korkeimman suosion aikana Sparks vieraili myös Suomessa soittaen keikan Kulttuuritalolla. Seuraavat levyt Propaganda ja Indiscreet myivät myös hyvin, mutta 1970-luvun puolivälin jälkeen Sparksin suosio laantui aiempaa heikompien levytysten ja musiikkimaailman muuttumisen myötä.
Sparksin seuraava inkarnaatio syntyi veljesten lyöttäydyttyä yksiin italialaisen diskoguru Giorgio Moroderin kanssa. Yhteistyön tuloksena syntynyt levy No. 1 in Heaven (1979) on lukemattomien sitä seuranneiden elektro-pop-levyjen esikuva ja klassikko, joka tuotti myös useita pieniä hittejä yhtyeelle.
Sparks jatkoi levyttämistä läpi 1980- ja -90-lukujen saavuttaen pienimuotoista menestystä mm. Ranskassa. Vuonna 1994 julkaistu Gratuitous Sax and Senseless Violins palautti yhteen singlelistoille Britanniassa. Yhtye toimii ja levyttää edelleen, ja sen valtavirrasta poikkeavaa, älykästä musiikkia arvostava maailmanlaajuinen fanipohja on vankka. Yhtyeen vuoden 2008 järjestämä kiertue oli ilmiö sinänsä: Sparks esitti koko tuotantonsa livenä 21 peräkkäisenä päivänä Lontoossa touko-kesäkuussa 2008.
Sitkeänä edelleen kiertävä huhu, jonka mukaan Ron ja Russell Mael olisivat Doris Dayn lapsia, on perätön ja veljeksistä Russellin Fan Club-lehdelle 1970-luvun alussa antamaansa haastatteluun keksimä.
Tv-dokumentissa Suurenmoinen Tati (The Magnificent Tati, 2009) haastatellaan Maelin veljeksiä, jotka kertovat neuvotelleensa ranskalaisen elokuvaohjaajan Jacques Tatin kanssa esiintymisestä pääosissa hänen 1980-luvun alussa suunnittelemassaan elokuvassa ”Confusion”. Hanke kuitenkin kaatui Tatin rahavaikeuksiin ja terveysongelmiin. Tati kuoli pian tuon jälkeen 1982.[1][2]
Diskografia
muokkaaStudioalbumit
muokkaa- Halfnelson (1971)
- A Woofer in Tweeter's Clothing (1972)
- Kimono My House (1974)
- Propaganda (1974)
- Indiscreet (1975)
- Big Beat (1976)
- Introducing Sparks (1977)
- No. 1 in Heaven (1979)
- Terminal Jive (1980)
- Whomp That Sucker (1981)
- Angst in My Pants (1982)
- In Outer Space (1983)
- Pulling Rabbits Out of a Hat (1984)
- Music That You Can Dance To (1986)
- Interior Design (1988)
- Gratuitous Sax and Senseless Violins (1994)
- Plagiarism (1998)
- Balls (2000)
- Lil' Beethoven (2002)
- Hello Young Lovers (2006)
- Exotic Creatures Of The Deep (2008)
- The Seduction of Ingmar Bergman (2009)
- FFS (yhdessä Franz Ferdinandin kanssa)
- Hippopotamus (2017)
- A Steady Drip, Drip, Drip (2020)
- The Girl Is Crying in Her Latte (2023)
Lähteet
muokkaa- ↑ The Tati Movie That Never Was, The Criterion Collection 5.1.2011. Viitattu 9.3.2014.
- ↑ Michael House (ohj.): Suurenmoinen Tati, Yle Teema 9.3.2014.