Status Quo (yhtye)

Status Quo on brittiläinen rockyhtye, jonka perustivat basisti Alan Lancaster ja kitaristi Francis Rossi vuonna 1962. Yhtyeen alkuperäinen nimi oli The Spectres, mutta vuonna 1967 nimeksi vaihdettiin Traffic. Myöhemmin nimeksi vaihdettiin Traffic Jam, jotta yhtyettä ei sekoitettaisi jo olemassa olleeseen Traffic-nimiseen yhtyeeseen. Tämäkään nimi ei ollut pitkäikäinen, vaan muuttui vielä kerran saman vuoden sisällä. Yhtyeestä tuli Status Quo, joka vakiintui heidän nimekseen seuraavien vuosikymmenien ajaksi.

Status Quo
Status Quo vuonna 2005.
Tiedot
Toiminnassa	1962–
Tyylilaji	Rock, hard rock, boogie rock, psykedeelinen rock, blues rock, rock and roll
Kotipaikka	Lontoo, Englanti
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Francis Rossi Richie Malone Andy Bown John Edwards Leon Cave
Entiset jäsenet	Alan Lancaster John Coghlan Jess Jaworski Roy Lynes Pete Kircher Jeff Rich Matt Letley Rick Parfitt
Levy-yhtiö	Sanctuary Records Eagle Records Polydor Vertigo Records Pye Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

Tammikuussa 1968 Status Quo julkaisi singlen ”Pictures of Matchstick men”, joka teki heidät tunnetuksi Ison-Britannian ulkopuolella ja herätti huomiota Yhdysvaltoja myöten. Psykedeelisen aikakauden viitoittamia polkuja seuraten yhtye teki myös ensimmäisen albuminsa Picturesque Matchstickable Messagesin joitakin kuukausia singlen ilmestymisen jälkeen. Vuoden 1968 aikana Status Quolta ilmestyi vielä kaksi singleä; ”Black Veils of Melancholy” sekä ”Ice in the Sun”, joista jälkimmäinen nousi brittien top-teniin.

1970-luvun alussa Status Quo teki musiikissaan täyden tyylivaihdoksen pop-psykedeliasta juurevaan hard rockiin, joka sittemmin on pysynyt yhtyeen tavaramerkkinä ja taannut heille vakiintuneen aseman omassa kategoriassaan.

1970-luvulla Status Quosta tuli yksi suosituimpia brittiläisiä rockyhtyeitä. Vuonna 1971 kosketinsoittimia soittanut Roy Lynes lähti yhtyeestä. Hänet korvattiin aluksi vierailevilla artisteilla, mutta vuonna 1973 yhtyeen kosketinsoittajaksi vakiintui Andy Bown.

Status Quo on ollut Ison-Britannian singlelistan 40 parhaan joukossa 62 kertaa, useammin kuin mikään toinen bändi. Quo on myös ainoa yhtye joka on päässyt Ison-Britannian top 20 -singlelistalle viidellä vuosikymmenellä. Bändin levyjä on myyty yli 118 miljoonaa ja se on soittanut yli 7 000 keikkaa. Konserttien yhteenlasketun yleisömäärän arvioidaan olevan noin 30 miljoonaa henkilöä.

Vuonna 1985 kitaristi Francis Rossi levytti ja julkaisi kaksi soolosingleä. Myös toinen kitaristi, Rick Parfitt teki sooloalbumin, jota ei kuitenkaan ole vielä julkaistu. Myöhemmin samana vuonna Status Quo alkoi tehdä uutta albumia. Alan Lancaster lähti yhtyeestä vuonna 1986 ja perusti Australiassa oman yhtyeensä, Party Boysin.

Vuodesta 2000 yhtyeen rumpalina ollut Matt Letley jätti yhtyeen 2012 lopussa ja uudeksi rumpaliksi tuli Leon Cave.

Yhtye palasi vuonna 2013 muutaman keikan ajaksi kokoonpanoon Rossi, Parfitt, Lancaster ja Coghlan. Frantic Four Tour -kiertueen päätöskonsertti Lontoon Wembleyllä julkaistiin myös levynä ja dvd:nä.

Jäsenet

Nykyinen jäsenet Francis Rossi - kitara, laulu (1962–) Andy Bown - koskettimet, kitara, laulu (1976–) John "Rhino" Edwards - basso, laulu (1986–) Leon Cave - rummut (2013–) Richie Malone - kitara (2016–)

Entiset jäsenet Alan Lancaster - basso, laulu (1962–1986, 2013–2014) Jess Jaworski - koskettimet (1962–1964) Alan Key - rummut (1962) John Coghlan - rummut (1962–1981, 2013–2014) Roy Lynes - koskettimet, laulu (1964–1970) Pete Kircher - rummut, laulu (1981–1986) Jeff Richmond - rummut (1986–2000) Matt Letley - rummut (2000–2013) Rick Parfitt - kitara, laulu (1967–2016)

Aikajana

Diskografia

Studioalbumit

Picturesque Matchstickable Messages from the Status Quo (1968, Pye Records) Spare Parts (1969, Pye) Ma Kelly's Greasy Spoon (1970, Pye) Dog of Two Head (1971, Pye) Piledriver (1972, Vertigo Records, A&M Records) Hello! (1973, Vertigo, A&M) Quo (1974, Vertigo, A&M) On the Level (1975, Vertigo, Capitol Records) Blue for You (1976, Vertigo, Capitol) Rockin' All Over the World (1977, Vertigo, Capitol) If You Can't Stand the Heat (1978, Vertigo) Whatever You Want (1979, Vertigo) Just Supposin' (1980, Vertigo) Never Too Late (1981, Vertigo) 1+9+8+2 (1982, Vertigo) Back to Back (1983, Vertigo) In the Army Now (1986, Vertigo) Ain't Complaining (1988, Vertigo) Perfect Remedy (1989, Vertigo) Rock 'Til You Drop (1991, Vertigo) Thirsty Work (1994, Polydor Records) Don't Stop (1996, Polydor) Under The Influence (1999, Eagle Records) Famous in the Last Century (2000, Universal Music) Heavy Traffic (2002, Universal) Riffs (2003, Universal) The Party Ain't Over Yet (2005, Sanctuary Records) In Search of the Fourth Chord (2007, Fourth Chord Records) Quid Pro Quo (2011, Fourth Chord) Bula Quo! (2013, Fourth Chord) Aquostic (Stripped Bare) (2014) Aquostic II: That's a Fact (2016) Backbone (2019)

Kokoelmat Status Quo-Tations (1969, Marble Arch Records) 12 Gold Bars (1980, Vertigo) From the Makers of... (1982, Vertigo) 12 Gold Bars Vol. 2 (1984, Vertigo) Rocking All Over the Years (1990, Vertigo) Whatever You Want – The Very Best of Status Quo (1997, Polygram) XS All Areas – The Greatest Hits (2004, Universal) Pictures – 40 Years of Hits (2008, Universal) Quo'ing In – The Best of the Noughties (2022) Livealbumit Live! (1977, Vertigo) Live at the N.E.C. (1984, Vertigo) Live Alive Quo (1993, Vertigo) Live at the BBC (2010, Mercury Records) Back2SQ.1 – The Frantic Four Reunion 2013 (, Abbey Road 2013)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Status Quo (yhtye) Wikimedia Commonsissa

• Yhtyeen kotisivu
• Ylen Elävä arkisto: Status Quo vuonna 1974