Wikipedia

Suomen kansallismuseo

museo Helsingissä

Suomen kansallismuseo on valtakunnallinen kulttuurihistorian museo, joka vastaa Kansallismuseon lisäksi Hvitträskin, Hämeen linnan, Langinkosken, Louhisaaren, Olavinlinnan, Seurasaaren ulkomuseon, Suomen merimuseon, Tamminiemen ja Vankilamuseon toiminnasta.[3][4][5] Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta nykypäivään esinekulttuurin avulla. Suomen kansallismuseo on osa opetus- ja kulttuuriministeriön alaista Museovirastoa.[6]

Suomen kansallismuseo
-
Tyyppi kulttuurihistoriallinen museo
Perustettu 1916
Sijainti Helsinki, Kirkkonummi, Kotka, Masku, Savonlinna
Johtaja Elina Anttila[1]
Kotisivut www.kansallismuseo.fi/fi/
Kansallismuseo
Osoite Mannerheimintie 34
Sijainti Helsinki
Koordinaatit 60°10′30″N, 24°55′55″E
Rakennustyyppi museo
Valmistumisvuosi 1910
Suunnittelija arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren, Saarinen
toimiston lopetettua Eliel Saarinen
Rakennuttaja Yleisten rakennusten ylihallitus
Urakoitsija rakennusmestarit August Pettersson ja Frans Johansson
Omistaja Senaatti-kiinteistöt
Julkisivumateriaali kivi, rappaus
Korkeus torni 58 m[2]
Huoneistoala näyttelytilat yli 3 100 m²
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Suomen kansallismuseolla on noin puolen miljoonan esineen kokoelmat, joita hoitavat museon kokoelma- ja tutkimusyksikkö sekä Kokoelmakeskus. Vakinaista henkilökuntaa on noin 120.

Kansallismuseo-rakennus sijaitsee Helsingin Etu-Töölössä Mannerheimintien varrella Finlandia-taloa vastapäätä. Kansallismuseon arkkitehtuurissa on nähtävissä kansallisromanttiseen tapaan piirteitä keskiaikaisista suomalaisista kirkoista ja linnoista. Museon tyylissä näkyvät vahvasti jugendin sekä art noveaun piirteet. Kansallismuseo on suljettu 16.10.2023 alkaen peruskorjaus- ja lisärakentamishankkeen vuoksi. Historiansa suurimman muutoksen kokeva Kansallismuseo avataan yleisölle keväällä 2027.[7]

Historia

muokkaa

Suomen kansallismuseo sai alkunsa vuonna 1887, jolloin Helsingin yliopiston konsistori pyysi senaattia ottamaan haltuunsa yliopiston historiallis-kansatieteellisen museon, osakuntien, Suomen muinaismuistoyhdistyksen sekä muinaistieteellisen toimikunnan kokoelmat ja hankkimaan niille sopivat näyttelytilat. Kokoelmat siirtyivät lopulta valtion haltuun vuonna 1893.[8]

Vuonna 1888 muinaistieteellinen toimikunta luovutti senaatille Eliel Aspelinin laatiman suunnitelman museorakennuksen toteuttamisesta. Paikaksi ehdotettiin Tähtitornin vuorta tai Nikolainkadun (nykyisen Snellmaninkatu) pohjoispäätä. Kolme vuotta myöhemmin yleisten rakennusten ylihallituksen pääjohtaja Sebastian Gripenberg laati kustannusarvion sekä alustavat luonnokset, jotka muutosten jälkeen hyväksyttiin vuoden 1894 valtiopäivillä. Museon paikaksi valittiin Tähtitornin vuoren pohjoisrinne.[8]

Vuonna 1895 museolle alettiin kuitenkin kenraalikuvernööri Fjodor Heidenin ja senaatin määräyksestä etsimään sopivampaa paikka, jollainen löydettiin Töölön Fjälldalista. Helsingin kaupunginvaltuusto luovutti tontin keväällä 1898, mutta museon rakentaminen viivästyi edelleen, kun uusi paikka aiheutti muutoksia piirustuksiin ja kustannusarvioon. Uudet piirustukset valmistuivat vuonna 1899, mutta ne eivät saaneet kaikkien osapuolten hyväksyntää. Rakennuksen tyyliä pidettiin nyt vanhanaikaisena, ja samalla katsottiin, että museorakennuksen pitäisi olla helposti laajennettavissa kokoelmien edelleen kasvaessa vuosikymmenten mittaan. Vuonna 1901 senaatti julisti arkkitehtikilpailun museorakennuksen suunnittelusta. Palkintolautakunnan puheenjohtajana toimi valtionarkeologi J. R. Aspelin, ja sen ulkomaisina jäseninä olivat arkkitehdit I. G. Clason ja Martin Nyrop. Voittajaksi selvisi arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren, Saarisen suunnitelma, joka hyväksyttiin senaatissa vuonna 1905. Rakennustyöt aloitettiin vielä samana syksynä, mutta vuosien 1905–1907 levottomuudet viivästyttivät töitä niin, että rakennus valmistui vasta vuonna 1910. Senaatin myöntämän rahoituksen niukkuudesta johtuen sisätiloja ei kuitenkaan saatu kuntoon vielä useaan vuoteen.[8]

Kansallismuseo päästiin avaamaan vasta vuonna 1916, jolloin yleisölle avattiin kansatieteellinen kokoelma sekä ylempiä säätyjä esittelevä Suomen historiallisen ajan kokoelma. Vuonna 1920 avattiin Suomen kivi- ja pronssikauden kokoelmat sekä vuonna 1923 Suomen rautakauden kokoelma, ulkomainen esihistoriallinen kokoelma ja suomalais-ugrilaisten kansojen kansatieteellinen kokoelma. Rahakokoelmat avattiin vasta myöhemmin 1920-luvulla.[9]

Museorakennuksen arkkitehtuuri

muokkaa

Kansallismuseon rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren, Saarinen. Toimiston lopetettua toimintansa museon suunnittelua jatkoi Armas Lindgren.[10] Ulkoasu jäljittelee vapaasti Suomen eri aikakausien arkkitehtonisia aiheita, muun muassa keskiaikaisia kirkkoja ja linnoja. Arkkitehtuuri edustaa kansallisromantiikkaa, ja sisäosat ovat pääasiassa jugendia. Museo rakennettiin vuosina 1905–1910, ja se avattiin yleisölle vuonna 1916.[11] Museo on rakennettu Uudenkaupungin harmaasta graniitista, jota louhittiin muun muassa Lepäisten saaresta.[12] Museo nimettiin virallisesti Suomen kansallismuseoksi maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1917. Viimeisimmän suuren peruskorjauksen jälkeen museo avattiin heinäkuussa 2000.

Museon sisääntuloaulan katossa on Akseli Gallen-Kallelan maalaamat Kalevala-aiheiset kattofreskot, joita pääsee katsomaan ilman pääsymaksua. Vuonna 1928 maalattujen freskojen esikuvana olivat Gallen-Kallelan vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljonkiin maalaamat freskot.

Museon pääoven vieressä on Emil Wikströmin veistos Karhu.

Kansallismuseon torni peruskorjattiin vuonna 2017. Korjauksen yhteydessä kaikki tornin kivet valokuvattiin, dokumentoitiin, numeroitiin ja irrotettiin yksi kerrallaan. Lämmityskaapeleiden asentamisen ja tuuletuskanavien rakentamisen jälkeen kivet asennettiin uudelleen täysin samaan kohtaan kuin missä ne aiemmin sijaitsivat, ja välit täytettiin laastilla. Tornin sisäpuoli, aukot, ovet ja parvekkeet entisöitiin. Pääovi valaisimineen konservoitiin.[13]

Lisärakennus

muokkaa

Kansallismuseo, Museovirasto ja Senaatti-kiinteistöt järjesti vuonna 2019 arkkitehtuurikilpailun museon lisärakennuksen suunnittelusta. Kilpailun ensimmäiseen osaan tuli 185 ehdotusta, joista toiseen vaiheeseen valittiin viisi suunnitelmaa.[14] Kilpailun voitti lopulta JKMM Arkkitehtien teos Atlas, jonka julkisivussa on lasia ja massiivirakenteita. Näyttelytilat ovat maan alla, ja rakennuksen kaareva katto näkyy maanalaisten tilojen aulaan. Rakennuksen on suunniteltu valmistuvan vuonna 2027.[15]

Laajennusosan rakentaminen alkaa syksyllä 2023 ja museo suljetaan yleisöltä lokakuun puolivälissä noin 3 vuodeksi. Rakennushankkeen arvioidaan maksavan 55 miljoonaa euroa.[16]


Näyttelyt

muokkaa

Perusnäyttelyt

muokkaa

Kansallismuseon perusnäyttelyt uudistettiin täysin vuosina 2016–2021.[17] Ensimmäisenä uudistettiin esihistoriaa käsittelevä näyttely, joka avautui täysin uudenlaisena 1. huhtikuuta 2017. Näyttelyssä ovat esillä ensimmäisinä museokokoelmaan liitetyt esineet kultakin esihistorian kaudelta: vasarakirves kivikaudelta, olkakirves pronssikaudelta ja rautakaudelta keihäänkärki. Näyttely etenee temaattisesti alkuperään, liikkumiseen, kohtaamiseen, materiaalisuuteen ja maailmankuvaan liittyvien esineiden kautta.

Itsenäisyyden aikaa käsittelevä Suomen tarina näyttely avautui vuoden 2017 lopulla. Näyttely etenee väljästi aikajärjestykseen asetettujen teemojen kautta autonomian ajasta tähän päivään saakka. Näyttelyn lopussa on vitriini, jossa esitellään tämän hetken tallentamista eli nykydokumentointia ajankohtaisen aiheen kautta.[18]

Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin muutosta keskiajalta Suomen itsenäistymiseen kuvaava näyttelyosuus avautui 2021 nimellä Toista maata. Nimi viittaa aikakauteen, jolloin Suomi-nimistä valtiota ei vielä ollut olemassa.

Vaihtuvat näyttelyt

muokkaa

Kansallismuseossa on vuosittain kaksi suurempaa vaihtuvaa näyttelyä sekä pienempiä lyhytaikaisia pop up -näyttelyitä.

Kuvia Kansallismuseosta

muokkaa
  •  
    Karhuveistos museon pääsisäänkäynnin luona.
  •  
    Ilvesreliefi
  •  
    Kettureliefi
  •  
    Kyntäjäreliefi
  •  
    Kansallismuseon torni
  •  
    Itäinen reliefi
  •  
    Sisääntuloaulan kattofreskot Kyisen pellon kyntö ja Sammon puolustus.
  •  
    Näyttelyhuoneessa 213 Valtaistuinsali oleva keisarin valtaistuin vuodelta 1797.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Museoviraston organisaatio museovirasto.fi. Viitattu 7.9.2019.
  2. ↑ Salminen, Juho: Räjäytykset tärisyttävät Kansallismuseota, kestääkö torni halkeilematta? Suomen kuvalehti. 1.9.2010 (päiv. 29.11.2013). Viitattu 11.2.2015.
  3. ↑ Suomen kansallismuseo Suomen kansallismuseo. Viitattu 25.11.2020.
  4. ↑ Kansallismuseo 2.5.2017. Helsinki: Museovirasto. Viitattu 26.6.2017.
  5. ↑ Kansallismuseon ohjelmisto 2017 (PDF) Helsinki: Suomen kansallismuseo. Viitattu 26.6.2017.
  6. ↑ Museoviraston organisaatio 2.5.2017. Helsinki: Museovirasto. Viitattu 26.6.2017.
  7. ↑ Kansallismuseon lisärakentaminen alkamassa syksyllä www.kansallismuseo.fi. 31.3.2023. Museovirasto. Viitattu 22.11.2023.
  8. ↑ a b c Tietosanakirja : 4. Kaivo–Kulttuurikieli, s. 240–242. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1912. Projekt Runeberg.
  9. ↑ Pieni Tietosanakirja : II Isopurje–Maskotti, s. 290. Helsinki: Otava, 1926. Projekt Runeberg.
  10. ↑ Eliel Saarinen Suomen Arkkitehtuurimuseo. Arkistoitu 6.3.2017. Viitattu 26.7.2014.
  11. ↑ Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 3, Oma maa ja maailma, s. 139. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-1844-4
  12. ↑ Selonen, Olavi ym.: The Uusikaupunki granite – a corner stone in the Finnish national romantic architecture of the early 20th century, s. 10. (Geotechnical report 3) Helsinki: The Finnish Natural Stone Association, 2016. ISBN 978-952-68554-1-7 Teoksen verkkoversio (PDF).
  13. ↑ A-Insinöörit: Kansallismuseon peruskorjaus, Helsinki ains.fi. Viitattu 12.7.2018.
  14. ↑ Kansallismuseon lisärakennuksen suunnittelukilpailu ratkesi Rakennuslehti. 5.12.2019. Viitattu 5.12.2019.
  15. ↑ Vilkman, Sanna & Parkkinen, Pia: Tältä näyttää tuleva Kansallismuseon lisärakennus – arkkitehtuurikilpailun voitti JKMM Arkkitehtien Atlas Yle Uutiset. 5.12.2019. Yleisradio. Viitattu 5.12.2019.
  16. ↑ Kansallismuseo sulkeutuu syksyllä. Helsingin Sanomat, 2.4.2023, s. B 19. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.4.2023.
  17. ↑ Kansallismuseon museoissa ja linnoissa ennätyksellisen vilkas vuosi 2015 – yli 600 000 kävijää kansallismuseo.fi. Viitattu 2.4.2017.
  18. ↑ Suomen esihistorian näyttely avautuu Kansallismuseossa kansallismuseo.fi. Viitattu 2.4.2017.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Kopisto, Sirkka: Suomen kansallismuseo – kansallisromanttisen kauden rakennusmonumentti. Museovirasto, 1981. ISBN 951-9074-63-5

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_kansallismuseo&oldid=22871142”
  NODES
Association 1