Surimono (jap. 摺物, kirjaimellisesti ’painettu’) on japanilaisten puupiirroskuvien genre. Surimono-kuvat olivat yksityisesti tilattuja painokuvia tai painokuvasarjoja Edo-kauden Japanissa. Surimono-painokuvia ei pidetä samaan aikaan kukoistaneen kaupallisen ukiyo-e-tyylisuunnan osana.

Hokusain oppilaan Kubo Shunmanin suunnittelema yksityisesti tilattu surimono-painokuva, 1810, 21 x 18.6 cm. Metropolitan Museum of Art, New York.[1]

Taustaa

muokkaa

Sana surimono tarkoitti alun perin mitä tahansa puupiirrostekniikalla painettua kuvaa. Edo-kaudella termi kuitenkin muuttui tarkoittamaan vain yksityisesti tilattuja painokuvia, jotka painettiin yleensä pieninä sarjoina. Genre kehittyi 1760-luvulla suosituista e-goyomi-kalentereista, jotka olivat olleet vaihdettaviksi tarkoitettuja uudenvuoden tervehdyksiä.[2]

 
Utagawa Toyokuni I:n surimono, jossa näyttelijä Onoe Kikugorô III (1784-1849) esittää roolia näytelmässä Soga nakamura öisessä sateessa miekka kädessään. Rijksmuseum, Amsterdam.[3]

Surimonossa yhdistyivät usein runot ja kuvat. Monet painokuvista olivat kyōka- ja haiku-runoilijoiden tilaamia yksityisiä pienen kappalemäärän painoksia.[4] Tyypillinen surimono-painos oli 20–100 vedosta.[5] Tilaamisen syy oli osallistuminen ryhmän sisäiseen kilpailuun, halu jakaa ja vaihtaa runoja omassa ryhmässä tai kerhossa, tai yksinkertaisesti itse kirjoitettujen runojen mainostaminen ja levittäminen.[4]

Surimonon tilaamisen ja jakamisen syyt olivat kuitenkin hyvin vaihtelevia. Näyttelijät tilasivat painokuvia mainostaakseen esiintymisiään tai ilmoittaakseen nimenvaihdosta. Kurtisaanit mainostivat palvelujaan. Surimono saattoi ilmoittaa tärkeästä yksityisestä tilaisuudesta tai julkisesta tapahtumasta.[4] Varhaisin tunnettu surimono-kuva on vuodelta 1785. Genren kulta-aika oli vuosina 1790–1830. Kyōkan-runouden muoti meni ohitse 1830-luvulla, mutta haiku-runoissa surimonon suosio jatkui 1800-luvun puoliväliin saakka.[2]

Muoto ja sisältö

muokkaa

Surimonoa ei sensuroitu samalla tavalla kuin julkiseen levitykseen tarkoitettuja painokuvia. Tilaajat olivat koulutettuja ja usein varakkaita yksityishenkilöitä tai ryhmiä, jotka eivät säästelleet kustannuksissa.[2] Surimono-tilaukset olivatkin kuvien suunnittelijoille ja kustantajille merkittävä tulonlähde. Kuvittajat pystyivät kokeilemaan painotekniikoita ja kuva-aiheita, jotka eivät sopineet kaupalliseen levitykseen.[6] Esimerkiksi asetelmat eivät koskaan olleet kaupallisen ukiyo-en aiheita, mutta surimonossa yleinen kuva-aihe. Surimonossa saatettiin käyttää metallivärejä, kohopainatusta ja erikoisvärejä, joita ei pystytty kustannussyistä käyttämään kaupallisissa kuvasarjoissa. Kuvat painettiin paksummalle paperille kuin kaupallinen ukiyo-e.[5]

Surimonossa käytettiin usein kaupallisista painokuvista poikkeavia kokoja. Neliömäinen shikishi (20,5 × 18,5 cm) oli ollut waka-runoilijoiden käytössä jo Heian-kaudella. Suuri yokonagaban (40 × 53 cm) taitettiin kahtia. Kuva jäi ulkopuolelle ja runon teksti sisäpuolelelle.[2]

Surimonon mestarit

muokkaa

Lähes kaikki ukiyo-e-mestarit suunnittelivat myös surimono-kuvia. Tunnetuimmat suunnittelijat ovat Katsushika Hokusai (1760-1849) ja hänen oppilaansa Totoya Hokkei (1780-1850), Sadaoka Gakutei (1785– 1855), Kubo Shunman (1757-1820) ja Ryuryukyo Shinsai (1764–1820). Myös Utagawa Toyokuni I (1769–1825) ja hänen oppilaansa Utagawa Kunisada (1786–1865) tunnettiin surimonostaan.[2][7]

Lähteet

muokkaa
  • Harris, Frederick: Ukiyo-e: the art of the Japanese print. Tokyo: Tuttle Pub, 2010. ISBN 978-1-4629-0614-7 (englanniksi)
  • Marks, Andreas: Japanese woodblock prints: artists, publishers, and masterworks, 1680-1900. Tokyo: Tuttle, 2010. ISBN 978-1-4629-0599-7 (englanniksi)
  • Meissner, Kurt: Japanese woodblock prints in miniature; the genre of surimono. Rutland, Vermont: Tuttle, 1970. ISBN 0-8048-0323-4 (englanniksi)
  • Stewart, Basil: A guide to Japanese prints and their subject matter. New York: Dutton, 1979. 6085707 ISBN 0-486-23809-1 (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Japanese White-eyes with Plum Tree and Willow, from Spring Rain Surimono Album (Harusame surimono-jō, vol. 3) www.metmuseum.org. Viitattu 13.8.2021.
  2. a b c d e JAANUS / surimono 摺物 www.aisf.or.jp. Japanese Architecture and Art Net Users System. Viitattu 13.8.2021.
  3. Samoerai in de regen, Kunisada (I) , Utagawa, 1825 Rijksmuseum. Viitattu 13.8.2021. (englanniksi)
  4. a b c Harris 2010 s. 92
  5. a b Harris 2010 s. 94
  6. Stewart 1979 s. 75–76
  7. Harris 2010 s. 96–97

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
Note 1
USERS 1