Sveitsiläinen tyyli

Sveitsiläinen tyyli eli kansainvälinen typografinen tyyli on yksi tärkeimmistä ja 1900-luvun pitkäikäisimmistä typografisen suunnittelun tyylisuunnista. Se sai alkunsa 1940-luvun lopulla ja loppui varsinaisesti 1970-luvun aikana, joskin sen vaikutus on näkynyt vielä 2000-luvulla.

H. Berthold AG, Akzidenz-Grotesk 1896. Leikkauksesta tuli sveitsiläisen tyylin tunnusmerkki.

Sveitsiläinen tyyli syntyi 1950-luvulla kahdessa sveitsiläisessä taidekoulussa, Josef Müller-Brockmannin johtamassa Zürichin Kunstgewerbeschulessa ja Armin Hofmannin johtamassa Baselin Allgemeine Gewerbeschulessa. Molemmat opettajat olivat opiskelleet ennen toista maailmansotaa Ernst Kellerin kanssa Zürichissä. Heidän luomaansa tyyliä kutsuttiin alun perin nimellä International Typographic Style eli kansainvälinen typografinen tyyli. Tyylisuunnan pääajatus oli, että muotoilun tulisi olla mahdollisimman näkymätöntä. Kaikki viitteet suunnittelijan subjektiivisesta panoksesta tuli häivyttää, jotta teoksen "sisältö" pääsisi loistamaan. Periaate muistuttaa modernistisen arkkitehtuurin tunnuslausetta ”muoto seuraa funktiota”.

Käytännössä sveitsiläisen tyylin ominaispiirteitä olivat epäsymmetriset sommittelut, joissa teksti oli linjattu vasemmalle ja oikealle sekä sans serif -kirjaintyypien käyttö. Suosittuja kirjaintyyppejä olivat Akzidenz Grotesk ja Helvetica (alun perin nimeltään Neue Haas Grotesk). Kuvituksen sijasta käytettiin valokuvia. Tärkeintä oli käyttää sommittelun pohjana tarkkaa ruudukkoa, gridiä, jonka avulla muotoiluelementit sijoiteltiin. Monet näistä tyylipiirteistä ovat nykyisin jo niin yleisiä käytäntöjä graafisessa suunnittelussa, ettei niitä enää pidetä ominaisina vain sveitsiläiselle tyylille.

Kuten sitä edeltäneessä modernistisessa typografian suuntauksessa, sveitsiläisessä tyylissä vältettiin persoonallisen näkemyksen esille tuomista, ja pyrittiin pelkistämiseen ja selkeyteen. Modernismissa pelkistäminen oli lähinnä itseisarvo, kun taas sveitsiläisessä tyylissä yksinkertaisuus palveli typografian viestinnällistä funktiota, ja niinpä sen pohjalta syntyneet tuotteet olivat yleensä luettavampia. Sveitsiläiselle tyylille ominaista oli kuviteltu ruudukko, jota käytetään ladonnan pohjana, ja kuten modernismissa, kirjaintyyppi oli lähes aina jokin groteski (pääteviivaton).

Lähteet

Typografia

Typografit ja kirjainmuotoilijat	Jonathan Barnbrook Saul Bass Ed Benguiat Morris Fuller Benton Neville Brody Frederic Goudy Claude Garamond Eric Gill Tomi Haaparanta Nicolas Jenson Edward Johnston Donald Knuth Rudolf Koch Sami Kortemäki Zuzana Ličko William Morris Stanley Morison Jan Tschichold Carol Twombly Wolfgang Weingart Hermann Zapf Gudrun Zapf-von Hesse
Kirjaintyylit ja -lajit	Anfangi Antiikva Arial Baskerville ITC New Baskerville Calibri Comic Sans Egyptienne Fraktuura Garamond Gill Sans Helvetica Palatino Times Roman Unsiaali Verdana
Merkit	Alduksen lehti ❦ Asteriski * Ät-merkki @ Englannin punta £ Ampersandi & Jokerimerkki Kappaleen merkki ¶ Luetelmamerkki Luettelo matemaattisista merkeistä Plus-miinusmerkki ± Promille ‰ Prosentti % Pykälämerkki § Risti † Ristikkomerkki # Rub el Hizb ۞ Tekijänoikeusmerkki © Tilde ~ Valuuttamerkki ¤ Yläpuolinen indeksointipilkku
Suuntaukset	Amerikan uusi aalto Dekonstruktivismi Postmodernismi Sveitsiläinen tyyli
Muut aiheet	Aakkoslaji CamelCase Glyyfi Goottilaiset kirjaintyypit Kapiteeli Kirjain Kirjaintyyppi Kursiivi Ligatuuri Logo Lorem ipsum Orpo- ja leskirivit Painokirjaimet Sans-serif Serif TrueType Web Open Font Format X-korkeus Yliviivaus Ylleviivaus Ylä- ja alaindeksi