Svjatoslav I
Svjatoslav I (s. 942 – k. maaliskuu 972) (ukr. Святослав Ігорович, ven. Святослав Игоревич) oli Kiovan Rusin ruhtinas vuodesta 962 kuolemaansa asti vuoteen 972. Hänestä tuli ruhtinas hänen isänsä kuoltua. Hänen varsinainen valtakautensa alkoi hänen äitinsä Olgan luovuttua vallasta. Svjatoslav pysyi koko elämänsä pakanana, vaikka hänen äitinsä oli omaksunut kristinuskon.
Svjatoslavin ensimmäinen teko oli hävittää heikentyneen kasaarivallan tukikohta Sarkel Donin varrelta. Tämän seurauksena hän pystyi alistamaan vjatitsien heimon Donista ja Okajoen laaksosta. Vuonna 968 kasaarien alaiset petsenegit tekivät rajun hyökkäyksen Kiovaan. Svjatoslav kosti tämän tuhoamalla Kasaarien pääkaupungin Itilin ja hajotti koko kasaarivaltion. Bysantin keisari Nikeforos II Fokas pyysi apua Svajatoslavilta vuonna 969 tuhotakseen voimistuneen Bulgarian. Svjatoslav suostui antamaan apua ja ihastui Tonavaan, niin että aikoi siirtää valtakunnan keskuksen sinne. Bysantin keisarinvaihdoksen hämmingeissä hän lähti ryöstämään myös Bysantin alueita Tonavan eteläpuolelta, kunnes keisari Johannes I Tzimiskes päihitti hänet vuonna 971. Svjatoslav joutui palaamaan kotiin, mutta matkalla petsenegit surmasivat hänet vuonna 972.
Svjatoslavin kuoltua maa jaettiin kolmen pojan kesken. Vanhin Jaropolk sai Kiovan ja Etelä-venäjän. Lisäksi hän sai yliruhtinaan aseman. Toiseksi vanhin, Oleg, sai drevljaanien maan ja nuorimmasta, Vladimirista, tuli Novgorodin käskynhaltija.
Svjatoslav oli ensimmäinen Kiovan ruhtinas, jonka nimi ei ollut skandinaavitaustainen. Tämä heijastelee rusien eli Venäjälle ja Ukrainaan asettuneiden viikinkien slaavilaistumista.
Lähteet
muokkaa- Heikki Kirkinen: Venäjän Historia. Helsinki: Otava, 2002. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste