Tabula rasa
Tabula rasa (latinaa), suom. tyhjä taulu on latinankielinen metafora, jota nykyisin käytetään yleisimmin kuvaamaan empiristi John Locken esittämää käsitystä, että ihminen tulee maailmaan ilman synnynnäisiä prosessointisääntöjä havaintomaailmasta. Ymmärrys muodoista, väreistä, kausaliteetista tai moraalista syntyy puhtaasti kokemusten ja havaintojen perusteella. Näin ollen ihmisellä ei ole synnynäistä apriorista tietoa. Myöhemmin yhteiskuntatieteissä tyhjän taulun idea on myös ymmärretty niin, että ympäristö määrää henkilön identiteetin rakentumisen.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ihmismieltä verrattiin tyhjään tauluun jo antiikissa. Tällöin ajateltiin uudelleen käytettävää vahataulua, johon kirjoitettiin puikolla. Vertausta käyttivät mm. Aiskhylos, Platon ja Aristoteles. Latinankielisen ilmaisun käyttö yleistyi 1200-luvulla.[1]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Kivimäki, Arto: Carpe Diem! Hauskaa ja hyödyllistä latinaa, s. 272–273. Karisto, 2008.