Wikipedia

Tampereen Ilves (jääkiekko)

tamperelainen jääkiekkoseura
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 10. joulukuuta 2024.
Tämä artikkeli käsittelee Ilveksen jääkiekkotoimintaa. Muista lajeista ja seurasta yleensä katso Tampereen Ilves.

Tampereen Ilves on vuonna 1931 perustettu suomalainen urheiluseura, joka on tunnettu erityisesti jääkiekkotoiminnastaan. Ilveksen edustusjoukkueet pelaavat miesten SM-liigassa ja naisten SM-liigassa. A-nuoret (U20) pelaavat niin ikään omassa SM-liigassaan sekä B- ja C-nuoret SM-sarjassa. Edustusjoukkueen ja U20-joukkueen toiminnasta vastaavan Ilves Hockey Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii Jyrki Seppä ja toimitusjohtajana Risto Jalo. Yhtiön suurimpia omistajia ovat Ilves ry, Tuukka Rask, Pekka Kantonen, Timur Kärki sekä Hannu Meskanen.[3]

Tampereen Ilves
Perustettu 1931
1931 Tampereen Ilves
2000 Ilves-Hockey Oy
Kaupunki Suomi Tampere
Kotiareena Nokia Arena
Sarja SM-liiga
Värit               
Toimitusjohtaja Suomi Risto Jalo[1]
Päävalmentaja Suomi Tommi Niemelä
Kapteeni Suomi Niklas Friman
Yhteistyöseurat Suomi Koovee (Mestis)
Media Aamulehti
FUN Tampere[2]
SM-mitalit
Kultaa 16 (1936, 1937, 1938, 1945, 1946, 1947, 1950, 1951, 1952, 1957, 1958, 1960, 1962, 1966, 1972, 1985)
Hopeaa 9 (1935, 1948, 1949, 1965, 1968, 1969, 1970, 1990, 1998)
Pronssia 14 (1934, 1939, 1941, 1943, 1963, 1964, 1967, 1974, 1975, 1983, 1989, 2001, 2022, 2023)

Ilves pelaa kotiottelunsa Tampereen Kannen areenalla, jonne se siirtyi Hakametsän jäähallilta vuonna 2021. Vuosina 1934–1939 ja 1945–1965 Ilves pelasi Koulukadun kentällä, kaudella 1933–1934 Palomäen uimalaitoksella ja 1941–1944 Eteläpuiston kentällä. Muut Ilveksen joukkueet pelaavat nykyään kotiottelunsa Tampereen eri jäähalleissa.

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Tampereen Ilveksen historia (jääkiekko)

Tampereen Ilves perustettiin Niilo Tammisalon johdolla keväällä 1931. Alkuun seura keskittyi jalka-, jää- ja pesäpalloon, mutta jo seuraavana talvena se pelasi myös ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa. Lapinniemen Visan kentällä Näsijärven Naistenlahden jäällä pelatussa SM-cupin ottelussa Tampereen Palloilijat voitti Ilveksen 1–2. Ilveksen historian ensimmäisen maalin teki Reino Lahtinen.[4]

Tunnukset

muokkaa
 
Ilveksen ensimmäinen pelipaita.

Värit

muokkaa

Ilveksen perinteiset värit ovat keltainen, vihreä ja musta. Ilveksen perinteinen vihreän sävy on metsänvihreä. Nämä värit ovat olleet tavallisimmat joukkueen peliasuissa vuosien varrella, joskin usein joko koti- tai vieraspaita on ollut valkopohjainen.

Kausina 1982–1984 Ilveksen peliasu oli kuitenkin poikkeuksellisesti violetti-valkoinen pääsponsorina toimineen SKOP:n tahdon mukaisesti. Kannattajat eivät pitäneet värityksestä, mutta seuran taloudelle yhteistyösopimus oli tärkeä.[5]

Nykyisin Ilves pelaa kotiottelunsa vihreissä ja vierasottelunsa keltapohjaisissa paidoissa. Poikkeuksina ovat kuitenkin vierasottelut keltapohjaista kotipaitaa käyttäviä SaiPaa ja KalPaa sekä oranssipohjaista kotipaitaa käyttävää HPK:ta vastaan, joissa Ilves pelaa vihreissä paidoissa. Peliasun housut ja sukat ovat vihreät ja kypärä musta.

Merkki

muokkaa
 
Antti Hulkkonen Ilveksen kauden 2009–2010 asussa.

Ilveksen ensimmäinen merkki oli keltainen sivulta kuvattu ilves. Tämä merkki oli käytössä seuran perustamisesta vuoteen 1945, jolloin merkkiä muutettiin yksityiskohtaisemmaksi ja sijoitettiin keltareunuksisen ympyrän sisälle vihreämustalle pohjalle. Tämä merkki oli pienin muutoksin käytössä Ilveksen pelipaidoissa vuoteen 1962 asti.

Vuonna 1962 Ilveksen silloinen manageri Seppo Helle halusi uudistaa seuran merkin sähäkämmäksi ja vauhdikkaammaksi, nuorisoon vetoavammaksi. Lukuisia ehdotuksia torjuttuaan Helle valitsi harrastajataiteilija Rauno Bromsin suunnitteleman ilveksen päätä kuvaavan merkin, jota käytettiin vuosina 1962–1993.[6]

Vuonna 1993 Ilveksen edustusjoukkueen johtoon noussut Mikko Mäkelä halusi uudistaa joukkueen visuaalista ilmettä. Peliasu uudistettiin ja Harri Sulonen suunnitteli vuotta 1962 edeltäneen kokovartaloilveksen pohjalta uuden merkin. Emoseura Ilves ry. ei kuitenkaan ilahtunut muutoksesta ja pysyttäytyi entisessä merkissä, ja seurauksena oli kiistaa muun muassa fanituotteiden myynnistä.[7] Merkki säilyi käytössä vuoteen 1999, joskin vuonna 1997 siitä tehtiin joukkueen peliasuun yksinkertaistettu versio, jossa kuviota ei kiertänyt teksti.

Ilveksen toimitusjohtajaksi syksyllä 1999 valittu Risto Jalo halusi korjata vaurioituneet sillat liigajoukkueen ja emoseuran välillä, ja tämän symbolina palattiin jälleen vuosien 1962–1993 ilveksenpää-tunnukseen, joka on käytössä edelleen.[6]

  •  
    Ilveksen logo 1962–1993 ja 1999–
  •  
    Ilveksen logo vuosina 1993–1999

Musiikki

muokkaa

Ilveksen maalilaulu on Costello Companyn esittämä ”We Are the Kings”, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Popedan kitaristina tunnettu Costello Hautamäki.[8] Toinen Ilveksen otteluissa soitettu kappale on Sami Hintsasen Ilves murisee esittäjinä Sami Hintsanen & Ruostuneet Hokkarit, jota soitetaan Ilveksen voittaessaan kotipelin. Vanhempia Ilves-aiheisia kappaleita ovat Mika Sundqvistin ”Ilves ykköseksi”[9], Ilari Siekkisen ”Ipassa on voimaa”[10] ja Toivo Honkosen ”Ilves iskee”.[11] Vuonna 2013 tamperelainen räp-artisti BB Salby julkaisi Ulkojään Kingi Ilves -nimisen kappaleen.

Omistajat ja hallitus

muokkaa

Ilveksen edustusjoukkueen ja A-nuorten toiminta on eriytetty emoseura Ilves ry.:stä Ilves-Hockey -nimisen yhtiön alle. Alun perin toiminta siirtyi pois emoseurasta maaliskuussa 1981 Liiga-Ilves ry.-nimiseen yhdistykseen, ja osakeyhtiömuotoiseksi toiminta muuttui kesäkuussa 2000.

Ilves Hockey Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii Jyrki Seppä ja toimitusjohtajana Risto Jalo. Yhtiön suurimpia omistajia ovat Ilves ry, Tuukka Rask, Pekka Kantonen, Timur Kärki sekä Hannu Meskanen.[3]

Pelaajat

muokkaa

Joukkue kaudella 2024–2025

muokkaa
Ilves kaudella 2024–2025
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja

Apulaisvalmentajat

Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects Eliteprospects.
Päivitetty: 20. joulukuuta 2024

Valmentajat 2024–2025

muokkaa

Entisiä pelaajia

muokkaa

Jäädytetyt pelinumerot

muokkaa

Ilves on jäädyttänyt seitsemän entisen pelaajansa numeron.

 
Ilveksen jäädytetyt pelinumerot vuonna 2010 Hakametsän jäähallin katossa. Jukka Tammen numeroa 30 ei ollut vielä jäädytetty.

Yllä mainittujen lisäksi numeroa 24 ei käytetä. Sitä kantoi viimeksi Veikko Suominen, joka teki itsemurhan kesken kauden vuonna 1978. Numeroa ei ole jäädytetty kunnianosoituksena eikä paitaa kuvaava lippu roiku hallin katossa.

Muita maineikkaita entisiä pelaajia

muokkaa

Len Lundea lukuun ottamatta kaikki yllä luetellut on valittu Suomen Jääkiekkoleijoniksi. Heidän lisäkseen Ilveksessä pitkään vaikuttaneita jääkiekkoleijonia ovat valmentaja ja manageri Seppo Helle, huoltaja Lasse Laukkanen sekä Ilveksen naisjoukkueen monivuotinen pelaaja ja valmentaja Marianne Ihalainen.

  •  
    Raimo Helminen ottelussa SaiPaa vastaan syyskuussa 2007.
  •  
    Jyrki Lumme ottelussa HPK:ta vastaan maaliskuussa 2006.

Ilvestä edustaneet jääkiekkoleijonat

muokkaa

Kannattajien äänestämät tähdistökentälliset

muokkaa

[12]

Tilastot ja luettelot

muokkaa

Saavutukset

muokkaa
 
Ilveksen mestaruusviirit ja jäädytetyt pelinumerot Hakametsän jäähallin katossa.

SM-liigan maratontaulukossa Ilves on sijalla 4[13]. Se on saavuttanut 74 miesten pääsarjakautensa aikana 16 Suomen mestaruutta, 9 hopeaa ja 12 pronssia. Saavutuksiin kuuluu myös kaksi Suomen Cupin voittoa ja kaksi kakkossijaa sekä Euroopan cupin kakkossija vuodelta 1967. Continental Cupissa Ilves on saavuttanut kahdesti pronssia. Ilveksen naiset ovat voittaneet yhdeksän Suomen mestaruutta; A-pojilla on 21, A-tytöillä 2, B-pojilla 7, C-pojilla 5, D-pojilla 3 ja E-pojilla 6 kultamitalia.lähde?

Kaikkiaan Ilveksen joukkueet ovat voittaneet jääkiekossa 69 Suomen mestaruutta, toiseksi eniten Suomessa.[14] IIHF myönsi vuonna 2006 Ilvekselle kultaisen ansiomitalin merkittävästä työstä jääkiekon hyväksi. Ilves on ainoa pohjoismainen seura, jolle tämä kunnianosoitus on myönnetty.lähde?

Mitalivuodet

muokkaa

[14]

Suomen cup

muokkaa

Muut saavutukset

muokkaa
  • 1 Euroopan Cupin hopea: 1967
  • 2 Continental Cupin pronssia: 1998 ja 2007
  • IIHF:n myöntämä kultainen ansiomitali merkittävästä työstä jääkiekon hyväksi: 2006 (ainoana seurana pohjoismaissa)
  • Karsi liigapaikastaan mestisjoukkue Jokipoikia vastaan 2010
  • Karsi liigapaikastaan mestisjoukkue Vaasan Sportia vastaan 2012
  • Karsi liigapaikastaan mestisjoukkue Mikkelin Jukureita vastaan 2013
  • 1 Tampere Cupin Mestaruus: 2019

Palkitut pelaajat

muokkaa
Tähtikentälliseen valitut
muokkaa
Suomen paras jääkiekkoilija
muokkaa
Kultainen kypärä
muokkaa
Urpo Ylönen -palkinto
muokkaa
Pekka Rautakallio -palkinto
muokkaa
Juha Rantasila -palkinto
muokkaa
Paras hyökkääjä
muokkaa
Kalevi Numminen -palkinto
muokkaa
Lasse Oksanen -palkinto
muokkaa
Veli-Pekka Ketola -palkinto
muokkaa
Aarne Honkavaara -palkinto
muokkaa
Jarmo Wasama -palkinto
muokkaa
Raimo Kilpiö -palkinto
muokkaa
Matti Keinonen -palkinto
muokkaa
SM-liigan kuukauden pelaaja
muokkaa
SM-liigan Sisu-pelaajat
muokkaa
SM-liigan avainpelaajat
muokkaa
Muut palkitut pelaajat
muokkaa

Ilves SM-tasolla yhteensä

muokkaa

(Tilanne kauden 2009–2010 jälkeen)[15]

Kaudet Ottelut Voitot Tasapelit Tappiot TM PM Pisteet
76 2179 1041 306 832 8628 7242 2563

Kaikkiaan Ilves on pelannut kauden 2014–15 loppuun mennessä 40 kautta SM-liigassa (1975–2015), 39 kautta SM-sarjassa (1933–54, 1955–75), 1 kauden Suomen sarjassa (1954–55), 2 kautta SM-sarjaa edeltäneessä SM-cupissa (1932, 1933) sekä 12 kautta SM-sarjan kanssa rinnakkain pelatussa Suomen Cupissa (1954–58, 1963–71).

Kausitaulukko

muokkaa

[16], [17],[18], [19]

# Kausi Sija Päävalmentaja Kapteeni O V JV T H TM PM P
1. 1931–1932 C Niilo Tammisalo Niilo Tammisalo 1 0 – 0 1 1 2 –
2. 1932–1933 C Niilo Tammisalo Niilo Tammisalo 1 0 – 0 1 2 5 –
3. 1933–1934 3 Niilo Tammisalo Niilo Tammisalo 3 1 – 1 1 5 6 3
4. 1934–1935 2 Niilo Tammisalo Risto Lindroos 4 2 – 0 2 8 9 4
5. 1935–1936 1 Niilo Tammisalo Risto Lindroos 6 3 – 3 0 20 11 9
6. 1936–1937 1 Niilo Tammisalo Risto Lindroos 6 4 – 2 0 22 11 10
7. 1937–1938 1 Risto Lindroos Jussi Tiitola 4 4 – 0 0 14 5 8
8. 1938–1939 3 Risto Lindroos Jussi Tiitola 6 4 – 0 2 14 7 8
9. 1940–1941 3 Risto Lindroos Risto Tiitola 7 3 – 2 2 16 14 8
10. 1942–1943 3 Risto Lindroos Matti Wasama 7 4 – 2 1 26 7 10
11. 1943–1944 K Risto Lindroos Matti Wasama 5 3 – 2 0 27 3 8
12. 1944–1945 1 Risto Lindroos Henry Kvist 8 6 – 2 0 28 10 14
13. 1945–1946 1 Risto Lindroos Henry Kvist 8 8 – 0 0 98 22 16
14. 1946–1947 1 Henry Kvist Teuvo Hellén 8 7 – 0 1 105 33 14
15. 1947–1948 2 Henry Kvist Teuvo Hellén 6 4 – 0 2 77 19 8
16. 1948–1949 2 Henry Kvist Kalle Havulinna 7 6 – 0 1 87 16 12
17. 1949–1950 1 Risto Lindroos Kalle Havulinna 7 7 – 0 0 50 18 14
18. 1950–1951 1 Risto Lindroos Lotfi Nasib 8 8 – 0 0 66 9 16
19. 1951–1952 1 Risto Lindroos Aarne Honkavaara 4 4 – 0 0 27 13 8
20. 1952–1953 3A Aarne Honkavaara,
Risto Lindroos		 Aarne Honkavaara,
Jukka Wuolio[20]		 10 4 – 2 4 35 38 10
21. 1953–1954 5A Aarne Honkavaara Juhani Ruusunen 8 2 – 1 5 27 34 5
22. 1954–1955 1SS Aarne Honkavaara Pentti Isotalo 10 9 – 1 0 73 17 19
23. 1955–1956 4 Aarne Honkavaara Pentti Isotalo 8 4 – 0 4 26 22 8
24. 1956–1957 1 Aarne Honkavaara Pentti Isotalo 8 8 – 0 0 53 19 16
25. 1957–1958 1 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 8 6 – 0 2 66 27 12
26. 1958–1959 6 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 18 8 – 4 7 73 66 19
27. 1959–1960 1 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 18 14 – 2 2 124 52 30
28. 1960–1961 7 Aarne Honkavaara Erkki Koiso 18 6 – 4 8 70 65 16
29. 1961–1962 1 Seppo Helle Raimo Kilpiö 18 15 – 1 2 95 33 31
30. 1962–1963 3 Seppo Helle Pentti Pynnönen 18 11 – 4 3 72 45 26
31. 1963–1964 3 Seppo Helle Pentti Pynnönen 18 14 – 0 4 81 40 28
32. 1964–1965 2 Rauli Virtanen Pentti Pynnönen 18 10 – 4 4 70 44 24
33. 1965–1966 1 Erkki Koiso Pentti Pynnönen 20 16 – 2 2 111 46 34
34. 1966–1967 3 Erkki Koiso Lasse Oksanen 22 14 – 2 6 115 60 30
35. 1967–1968 2 Aarne Honkavaara Lasse Oksanen 20 14 – 3 3 125 57 31
36. 1968–1969 2 Raimo Vasama Lasse Oksanen 22 14 – 4 4 129 63 32
37. 1969–1970 2 Raimo Vasama Lasse Oksanen 22 17 – 0 5 161 70 34
38. 1970–1971 6 Raimo Vasama Lasse Oksanen 32 15 – 6 11 135 114 36
39. 1971–1972 1 Juhani Ruusunen,
Len Lunde[21]		 Jorma Peltonen 32 22 – 1 9 192 106 45
40. 1972–1973 4 Len Lunde,
Raimo Vasama[22]		 Jorma Peltonen 36 18 – 3 15 150 129 39
41. 1973–1974 3 Raimo Vasama Jorma Peltonen 36 23 – 1 12 182 135 47
42. 1974–1975 3 Matti Reunamäki,
Raimo Vasama,
Esko Mäkinen[23]		 Jorma Peltonen 36 28 – 5 13 172 132 41
43. 1975–1976 7 Esko Mäkinen Seppo Ahokainen 36 14 – 6 16 147 160 34
44. 1976–1977 6 Juhani Ruusunen Veikko Suominen 36 14 – 6 16 171 173 34
45. 1977–1978 4 Juhani Ruusunen Veikko Suominen 36 19 – 3 14 187 169 41
46. 1978–1979 7 Juhani Ruusunen Veikko Suominen,
Lasse Oksanen[24]		 36 13 – 7 16 129 137 33
47. 1979–1980 8 Juhani Ruusunen Kari Järvinen 36 11 – 8 17 151 189 30
48. 1980–1981 6 Raimo Määttänen Lasse Oksanen 36 18 – 2 16 152 152 38
49. 1981–1982 8 Raimo Määttänen Lasse Oksanen 36 11 – 5 20 130 161 27
50. 1982–1983 3 Seppo Hiitelä Matti Kaario 36 21 – 3 12 179 146 45
51. 1983–1984 6 Seppo Hiitelä Matti Kaario 37 16 – 8 13 152 147 40
52. 1984–1985 1 Seppo Hiitelä Matti Kaario 36 22 – 1 13 168 133 45
53. 1985–1986 6 Seppo Hiitelä Matti Kaario 36 17 – 4 15 159 143 38
54. 1986–1987 5 Seppo Hiitelä,
Matti Kaario[25]		 Jukka Hirsimäki 44 21 – 5 18 195 169 47
55. 1987–1988 4 Sakari Pietilä Risto Jalo 44 30 – 3 11 227 143 63
56. 1988–1989 3 Sakari Pietilä Risto Jalo 44 27 – 4 13 232 171 58
57. 1989–1990 2 Sakari Pietilä Risto Jalo 44 25 – 7 12 208 141 57
58. 1990–1991 10 Matti Kaario,
Seppo Hiitelä		 Risto Siltanen,
Pasi Huura[26]		 44 16 – 6 22 158 185 38
59. 1991–1992 9 Anatoli Bogdanov Risto Jalo 44 16 – 3 25 134 155 35
60. 1992–1993 8 Anatoli Bogdanov,
Jukka Jalonen[27]		 Hannu Mattila 48 20 – 8 20 150 155 48
61. 1993–1994 7 Jukka Jalonen Hannu Mattila 48 21 – 9 18 153 144 51
62. 1994–1995 12 Jukka Jalonen,
Heikki Vesala		 Ilkka Sinisalo,
Timo Peltomaa[28]		 50 12 – 5 33 152 196 29
63. 1995–1996 8 Vladimir Jursinov jr. Hannu Henriksson 50 18 – 7 25 153 183 43
64. 1996–1997 4 Vladimir Jursinov jr. Hannu Henriksson 50 26 – 7 17 183 147 59
65. 1997–1998 2 Vladimir Jursinov jr. Hannu Mattila 48 27 – 6 15 184 138 60
66. 1998–1999 6 Vladimir Jursinov jr.,
Matti Kaario[29]		 Hannu Mattila 54 30 – 0 24 180 143 60
67. 1999–2000 8 Heikki Mälkiä Raimo Helminen 54 19 – 9 26 151 190 47
68. 2000–2001 3 Heikki Mälkiä Raimo Helminen 56 24 – 11 21 147 146 59
69. 2001–2002 7 Ari-Pekka Selin Raimo Helminen 56 22 2 10 22 155 161 58
70. 2002–2003 13 Ari-Pekka Selin,
Teijo Räsänen[30]		 Raimo Helminen 56 7 3 9 37 111 211 29
71. 2003–2004 6 Václav Sýkora Raimo Helminen 56 24 5 7 20 159 148 65
72. 2004–2005 7 Václav Sýkora,
Curt Lindström[31]		 Raimo Helminen 56 22 6 8 20 164 179 86
73. 2005–2006 6 Kari Eloranta Raimo Helminen 56 23 9 5 19 144 139 92
74. 2006–2007 7 Kari Eloranta,
Petteri Hirvonen,
Sakari Pietilä		 Raimo Helminen,
Pasi Petriläinen[32]		 56 21 6 5 24 139 147 80
75. 2007–2008 8 Sakari Pietilä Raimo Helminen 56 24 8 2 22 161 164 90
76. 2008–2009 10 Sakari Pietilä Pasi Määttänen 58 22 7 2 27 150 166 82
77. 2009–2010 14 Heikki Mälkiä,
Juha Pajuoja		 Pasi Määttänen 58 17 0 7 34 155 191 58
78. 2010–2011 8 Juha Pajuoja Pasi Määttänen 60 21 7 4 28 161 192 81
79. 2011–2012 14 Juha Pajuoja,
Seppo Hiitelä		 Martti Järventie 60 10 8 18 32 140 199 56
80. 2012–2013 14 Raimo Helminen,
Tuomas Tuokkola[33]		 Martti Järventie,[34]
Erkki Rajamäki		 60 13 6 6 35 124 193 57
81. 2013–2014 11 Tuomas Tuokkola Jarkko Näppilä 60 24 3 6 27 144 146 84
82. 2014–2015 10 Tuomas Tuokkola Sami Sandell 60 24 5 11 25 150 160 88
83. 2015–2016 14 Tuomas Tuokkola,
Kari Heikkilä		 Sami Sandell,
Tapio Laakso		 60 16 5 10 34 124 163 63
84. 2016–2017 8 Karri Kivi Tapio Laakso 60 21 6 13 26 143 146 82
85. 2017–2018 11 Karri Kivi Tapio Laakso 60 21 5 13 26 162 190 81
86. 2018–2019 8 Karri Kivi Eemeli Suomi 60 23 8 14 23 169 170 91
87. 2019–2020 K Karri Kivi,
Jouko Myrrä		 Eemeli Suomi 59 32 6 14 13 182 133 114
88. 2020–2021 8 Jouko Myrrä Eemeli Suomi 53 25 3 10 18 161 142 88
89. 2021–2022 3 Jouko Myrrä Eemeli Suomi 60 28 10 17 15 191 168 111
90. 2022–2023 3 Jouko Myrrä,
Antti Pennanen		 Eemeli Suomi 60 32 7 11 17 185 126 114
91. 2023–2024 5 Antti Pennanen Niklas Friman 60 33 7 14 13 197 144 120

Selite

muokkaa

  • C – Ilves pelasi SM-sarjaa edeltäneessä cupissa, putosi 1932 puolivälierissä ja 1933 välierissä.
  • Kausina 1939–1940 ja 1941–1942 ei sodan vuoksi pelattu lainkaan.
  • K – sarja jäi kesken sodan vuoksi; Ilves olisi voittaessaan viimeisen ottelunsa ollut mestari.
  • 3A, 5A – sijoitus SM-sarjan A-lohkossa, kokonaissijoitus määrittelemätön
  • 1SS – Ilves pelasi Suomen sarjassa
  • Kaudella 1965–1966 pelattiin kahteen lohkoon jaettu alkusarja sekä ylempi ja alempi loppusarja. Taulukkoon on Ilveksen tilastot alkusarjan B-lohkosta ja ylemmästä loppusarjasta laskettu yhteen.
  • K – Kaudella 2019–2020 runkosarjan viimeinen kierros ja pudotuspelit jäivät pelaamatta koronaviruspandemian vuoksi; Ilves olisi päässyt suoraan puolivälieriin joukkueen sijoituttua runkosarjan 4. sijalle.

Parhaat pistemiehet SM-liigassa kaudesta 1975–1976

muokkaa
Kausi 1. 2. 3.
1975–1976 Seppo Ahokainen (34) Veikko Suominen (29) Pekka Sartjärvi (26)
1976–1977 Veikko Suominen (46) Jarmo Lilius (35) Seppo Hiitelä (27)
1977–1978 Jarmo Lilius (51) Veikko Suominen (42) Seppo Hiitelä (31)
1978–1979 Lasse Oksanen (28) Kari Järvinen (23) Jarmo Huhtala (22)
1979–1980 Jarmo Lilius (39) Antti Heikkilä (33) Jari Viitala (29)
1980–1981 Jarmo Lilius (39) Matti Rautiainen (35) Jari Viitala (29)
1981–1982 Risto Jalo (37) Auvo Väänänen (34) Matti Rautiainen (23)
1982–1983 Raimo Summanen (60) Risto Jalo (50) Matti Rautiainen (39)
1983–1984 Raimo Summanen (47) Risto Jalo (45) Matti Rautiainen (33)
1984–1985 Mikko Mäkelä (59) Raimo Helminen (57) Risto Jalo (38)
1985–1986 Jordy Douglas (49) Risto Jalo (48) Jari Neuvonen (43)
1986–1987 Dale Derkatch (55) Risto Jalo (54) Jari Neuvonen (51)
1987–1988 Risto Jalo (60) Dale Derkatch (52) Juha Järvenpää (50)
1988–1989 Raimo Summanen (81) Dale Derkatch (66) Pekka Järvelä (63)
1989–1990 Raimo Summanen (70) Risto Jalo (59) Juha Järvenpää (59)
1990–1991 Mika Nieminen (62) Kai Syrjänen (33) Roman Bozek (32)
1991–1992 Vjatšeslav Lavrov (43) Juha Järvenpää (33) Risto Jalo (32)
1992–1993 Timo Peltomaa (34) Esa Tommila (33) Hannu Mattila (32)
1993–1994 Hannu Mattila (37) Risto Jalo (35) Juha Järvenpää (34)
1994–1995 Allan Measures (33) Hannu Mattila (31) Sami Ahlberg (30)
1995–1996 Mika Arvaja (45) Jarno Peltonen (38) Allan Measures (34)
1996–1997 Mika Arvaja (52) Raimo Helminen (50) Hannu Mattila (43)
1997–1998 Peter Larsson (58) Raimo Helminen (48) Allan Measures (44)
1998–1999 Peter Larsson (52) Raimo Helminen (50) Sami Ahlberg (36)
1999–2000 Raimo Helminen (45) Vesa Viitakoski (40) Tommi Miettinen (33)
2000–2001 Vesa Viitakoski (47) Raimo Helminen (46) Juha Hautamaa (35)
2001–2002 Vesa Viitakoski (60) Tommi Miettinen (42) Raimo Helminen (41)
2002–2003 Raimo Helminen (31) Vesa Viitakoski (30) Ville Snellman (22)
2003–2004 Cory Murphy (44) Raimo Helminen (43) Vesa Viitakoski (36)
2004–2005 Steve Kariya (59) Hannes Hyvönen (45) Patrik Štefan (41)
2005–2006 Jussi Pesonen (44) Perttu Lindgren (37) Ville Koistinen (34)
2006–2007 Mikko Peltola (43) Toni Koivisto (41) Jussi Pesonen (31)
2007–2008 Mike Bishai (41) Toni Koivisto (40) Pasi Määttänen (32)
2008–2009 Miikka Männikkö (45) Markus Seikola (44) Geoff Platt (37)
2009–2010 Pasi Määttänen (40) Jussi Pesonen (39) Markus Seikola (39)
2010–2011 Jesse Niinimäki (49) Mark Lee (36) Pasi Määttänen (30)
2011–2012 Jesse Niinimäki (36) Toni Rajala (29) Masi Marjamäki (24)
2012–2013 Matias Sointu (32) Michael Keränen (27) Kai Kantola (22)
2013–2014 Michael Keränen (52) Kai Kantola (33) Sami Sandell (33)
2014–2015 Sami Sandell (41) Vojtěch Polák (37) Tapio Laakso (34)
2015–2016 Markku Flinck (27) Joonas Vihko (25) Aleksi Mustonen (24)
2016–2017 Jerry D'Amigo (33) Tapio Laakso (33) Otto Koivula (30)
2017–2018 Sami Sandell (48) Teemu Rautiainen (45) Ville Meskanen (44)
2018–2019 Arttu Ruotsalainen (42) Teemu Lepaus (40) Eemeli Suomi (39)
2019–2020 Eemeli Suomi (57) Arttu Ruotsalainen (43) Robert Leino (43)
2020–2021 Eemeli Suomi (47) Matias Maccelli (39) Arttu Ruotsalainen (27)
2021–2022 Eemeli Suomi (49) Petri Kontiola (38) Nicholas Baptiste (35)
2022–2023 Petri Kontiola (51) Henrik Haapala (47) Les Lancaster (47)
2023–2024 Oula Palve (64) Eemeli Suomi (59) Matias Mäntykivi (48)

Naiskiekko

muokkaa
  Kultaa: 10 1985, 1986, 1987, 1988, 1990, 1991, 1992, 1993, 2006, 2010
  Hopeaa: 10 1983, 1989, 1994, 1995, 2004, 2005, 2008, 2009, 2011, 2012, 2018
  Pronssia: 6 1984, 1999, 2000, 2001, 2003, 2015

Ilves on Suomen toiseksi menestynein seura myös naisten jääkiekossa. Vuodesta 1983 pelatussa naisten SM-sarjassa Ilves on voittanut 10 kultaa, 10 hopeaa ja 6 pronssia.[35][36] Tosin 2000-luvun naiskiekkoilun mahtiseura Blues ohitti keväällä 2013 mestaruuksien määrässä Ilveksen, kun espoolaiset juhlivat mestaruutta jo 11. kerran.[37] Ilves on ainoa joukkue, joka pelannut naisten SM-sarjassa joka kausi sen perustamisesta lähtien.

Ilveksen naisjoukkue pelaa kotiottelunsa Tesoman jäähallissa Länsi-Tampereella Tesomajärven kaupunginosassa.

Historia

muokkaa

Naisten jääkiekkotoiminta alkoi Ilveksessä vuonna 1971. Mukana oli alkuun edustusjoukkueen tähtipelaaja Lasse Oksanen, joka ei kuitenkaan toiminut joukkueessa varsinaisena valmentajana, vaan omien sanojensa mukaan ”kummisetänä”, joka opasti ja kannusti tyttöjä jääkiekon pariin.[38]

Ensimmäisinä kausinaan Ilveksellä oli ainoa naisjoukkue Tampereella, joten vastusta haettiin poikien juniorijoukkueista. Vasta 5.3.1978 pelattiin ensimmäinen ottelu naisia vastaan; Ilves voitti Jäähongan Espoossa luvuin 5–6.[39]

Alkuun naisjoukkueen toiminta oli hyvin omatoimista. Seuran puolelta ei tullut aloitteita juuri mihinkään, vaan joukkueen ensimmäinen valmentaja ja monivuotinen puuhamies Esko Peltonen, tähtihyökkääjä Jorma Peltosen veli, järjesti suhteillaan joukkueelle niin sponsoreita, medianäkyvyyttä kuin jäävuorojakin. Peltosen aktiivisen varainhankinnan ansiosta Ilveksen ei pitkään aikaan tarvinnut vaatia lisenssimaksuja pelaajilta, mikä oli tärkeää uuden harrastuksen juurruttamisessa Tampereelle.[40]

Vuonna 1980 pelaajia oli jo niin paljon, että naisille voitiin perustaa kakkosjoukkue, nimeltään Ilves-Kiekko.[41]

Alkuun Ilves harjoitteli ja pelasi Kaukajärven kentällä ja siirtyi sieltä Peltosen tullessa valmentajaksi Vehmaisten kaupunginosaan. Koulukadun tekojäälle naiset pääsivät vakituisesti vasta 1980-luvun taitteessa, mutta vielä pitkään sen jälkeenkin poikien juniorijoukkueiden valmentajat vastustivat kallisarvoisten jäävuorojen antamista naisille. Silloin tällöin naisjoukkue sai 1980-luvulla jääaikaa myös kaupungin jäähalleista, mutta vasta 1989 valmistuneesta Tesoman jäähallista tuli Ilveksen naisille pysyvä kotiareena.[42]

Ilves osallistui Lipstick-turnauksen nimellä vuosina 1978–1979 ja 1981–1983 pelattuun epäviralliseen naisten SM-turnaukseen. Turnausten mitalisteista ei ole kuitenkaan säilynyt tietoa. Vuonna 1982 alkoi virallinen SM-sarja. Ilveksen avausottelu pelattiin 27.11. Koulukadun kentällä. Ilves voitti Porin Ässät 14–2.[41]

Ilves voitti naisten Suomen mestaruuden neljästi perättäin vuosina 1985–1988. Joukkueen menestyksen syyksi on arvioitu hyvää luistelua; Ilves harjoittelikin verrattain paljon. Vuonna 1989 Ilves hävisi mestaruudesta käydyn uusintaottelun EVU:lle, mutta palasi mestariksi taas seuraavana vuonna ja säilytti tittelin aina vuoteen 1994, jolloin Keravan Shakers pudotti Ilveksen hopealle. Samat joukkueet pelasivat finaaleissa myös 1995, mutta sen jälkeen Ilvestä ei nähty mitaleilla ennen kuin vuosina 1999–2001 se saavutti kolme pronssimitalia perätysten.[43]

Vuosina 2004–2006 Ilves pelasi entisen huippupelaajansa Marianne Ihalaisen valmentamana kolmasti perättäin finaaleissa. Kaksi ensimmäistä yritystä tuottivat hopeaa Bluesin ollessa kummallakin kerralla parempi, mutta vuonna 2006 joukkue kukisti Oulun Kärpät ja voitti Suomen mestaruuden 13 vuoden tauon jälkeen. Vuosina 2008–2012 selvisi viisi kertaa peräkkäin SM-sarjan finaaleihin ja viimeisimmän mestaruuden Ilves voitti kaudella 2009–2010 päihittämällä Bluesin. Kaudella 2012–2013 edellisen kevään finalistit pelasivat pronssista ja Kärpät oli tälläkin kertaa parempi joukkue.[37] Kaudella 2013–2014 Ilveksen pelit päättyivät harvinaisesti jo ennen mitalikamppailuja, kun HPK voitti tiukan puolivälieräsarjan viidennen ottelun jatkoajalla.[44]

Kaudella 2017–2018 Ilves voitti naisten runkosarjan suvereenisti. Sen pistetehtailijoina kunnostautuivat Linda Välimäki ja Riikka Noronen. Ilves kaatoi semifinaaleissa Team Kuortaneen.[45]

26. marraskuuta 2021 Ilves pelasi viimeisen SM-liigaottelunsa Hakametsän hallissa ja jatkaa pelejään uudessa Nokia Arenassa.[46]

Maineikkaita pelaajia

muokkaa

Jäädytetyt numerot

Muita pelaajia

Junioritoiminta

muokkaa
 
A-nuorten ottelu Ilves–JYP lokakuussa 2008

Ilveksen toiminta on aina rakentunut vankan juniorityön varaan. Jääkiekon varhaisina aikoina Suomessa tämä oli maan tapa kaikissa joukkueissa, mutta Ilves onnistui pitkään pitämään kasvatustyön merkittävämpänä menestystekijänä edustusjoukkueelle kuin monissa muissa seuroissa.

Ilves on Suomen Jääkiekkoliiton sinettiseura.

Historia

muokkaa

Ilveksen junioritoiminta alkoi 1930-luvun puolivälissä, kun jääkiekkoinnostus Tampereella alkoi nousta ja nuoria pelaajia olla enemmän kuin edustusjoukkueeseen mahtui. Vuonna 1937 Ilvekseen kuului 70 jääkiekkoilijaa, joista 40 oli alle 17-vuotiaita.[47]

Sotavuosina junioreilla oli suuri vastuu edustusjoukkueessa, kun aikuiset miehet olivat enimmäkseen rintamalla.

Sarja Kultaa Hopeaa Pronssia
A-pojat 21 11 6
A-tytöt 2 1 0
B-pojat 7 2 6
B2-pojat 1 1 0
C-pojat 5 3 2
D-pojat 3 1 2
E-pojat 6 2 1

A-poikien Suomen-mestaruudesta on pelattu vuodesta 1945, A-tyttöjen mestaruudesta vuodesta 2001, B- sekä C-poikien vuodesta 1972 ja B2-poikien mestaruudesta vuodesta 2008. D-nuorten mestaruudesta pelattiin 1971–1978 ja E-nuorten 1967–1978.

Nuorten Suomen mestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran 1945. Ilves voitti kultaa, samoin kuin neljällä seuraavallakin kaudella. Oheisessa taulukossa on lueteltu Ilveksen juniorijoukkueiden mitalit.lähde?

Kanada-sarja

muokkaa

Käänteentekevä uudistus Ilveksen junioritoiminnassa tehtiin kaudelle 1962–1963, kun D-junioreille perustettiin kaupunginosien välinen Kanada-sarja, sittemmin myös NHL:nä tunnettu. Kunkin kaupunginosan joukkue otti NHL-joukkueen nimen ja niille teetettiin myös esikuvia mukailevat peliasut logoineen.[48]

Ensimmäisessä Kanada-sarjassa pelasivat NHL:n ns. Original Six -joukkueet Härmälän Chicago Black Hawks, keskikaupungin Detroit Red Wings, Pyynikin New York Rangers, Viinikan Boston Bruins, Kalevan Montreal Canadiens ja Sammon alueen Toronto Maple Leafs. Myöhemmin sarjaa laajennettiin kaupungin ja junioritoiminnan kasvaessa. Esimerkiksi viidennelle kaudelle tuli mukaan Kaukajärven–Messukylän alueen pojista koottu San Franciscon joukkue; oikeaan NHL:ään oli samoihin aikoihin tulossa California Seals.lähde?

Kanada-sarjaa pelattiin hieman muokatuin säännöin: erät olivat 15-minuuttisia ja Hakametsän jäähallissa käydyissä otteluissa niitä pelattiin kaksi, ulkojäillä tavalliset kolme. Lyöntilaukaukset olivat kiellettyjä, millä oli tarkoitus kehittää poikien rannelaukaustaitoja. Joukkueessa tuli olla vähintään kaksi puolustajaparia ja kolme hyökkäysketjua ja niitä tuli peluuttaa vuorotellen.[49]

Sarja oli suosittu paitsi pelaajiensa myös katsojien keskuudessa. Lehtiartikkeli kertoo vuonna 1966 Hakametsän jäähallissa pelatuissa otteluissa olleen jopa 4 000 katsojaa.[49]

Vuonna 1970 Helsingin Jokerit perusti Ilveksen esimerkkiä seuraten oman vastaavanlaisen ja samannimisen kaupunginosasarjan.[50]

1960-luvun kasvuvuodet

muokkaa

Kanada-sarjan myötä Ilveksen juniorimäärät ja kiekkoilun suosio koko kaupungissa lisääntyivät huimasti. Jääkiekosta tuli toimittajan sanoin tamperelaisnuorisolle ”henki ja elämä”. Kanada-sarjan alkaessa 1962 Ilveksellä oli kaikkiaan 20 juniorijoukkuetta, vuonna 1966 jo vajaat 30 ja kaudella 1973–1974 34 joukkuetta. Oli perustettava muun muassa Suomen ensimmäinen F-juniorijoukkue, kun kaikki halukkaat eivät mahtuneet Viinikan E-junioreihin ja osa pojista oli alaikäisiä.[48][49][51]

Kasvu johti resurssiongelmiin. Jäävuoroja oli rajallisesti, järjestettyjä harjoituksia esimerkiksi kahdesti viikossa, ja valmentajat kehottivatkin poikia harjoittelemaan omalla ajallaan, takapihoille ja lammenjäille tehdyillä kentillä, mahdollisimman paljon.lähde?

Myös Ilveksen taloudelle junioritoiminnan kasvu oli haaste, sillä 1960-luvulla seura vielä maksoi toiminnan kaikki kulut. Manageri Seppo Helle näki kuitenkin, että laajamittainen pelaajakasvatus oli myös edustusjoukkueen etu: mitä parempi juniorituotanto, sitä menestyksekkäämpi edustusjoukkue, ja mitä menestyksekkäämpi edustusjoukkue, sitä paremmat edellytykset junioritoiminnan pyörittämiseen.[52]

Junioreiden vanhemmat järjestäytyivät Ilves/juniorijääkiekkoilun tuki -nimiseksi yhdistykseksi, joka alkoi auttaa joukkueita varainhankinnassa ja järjesteli muun muassa kuljetuksia.lähde?

Vuonna 1972 Ilves voitti aikuisten SM-sarjan lisäksi kultaa myös C-, D- ja E-junioreissa. A-nuorten mestaruuden vei Tappara ja B-nuorten Koovee, joten kaikki mahdolliset jääkiekkomestaruudet tulivat tuona vuonna Tampereelle. 1980-luvulle tultaessa alkoi juniorikiekkoilussakin toiminta olla yhä ammattimaisempaa. Ilvekseen palkattiin päätoiminen junioreiden valmennuspäällikkö, Pasi Mustonen, jonka johdolla harjoittelua kehitettiin. Seuran vuoden 1985 liigamestaruus nojasi yhä vahvasti omiin kasvatteihin. Joukkueen 23 pelaajasta vain 6 oli syntynyt Pirkanmaan ulkopuolella ja hekin kaikki nousseet liigaan Ilveksessä.lähde?

Poika ja Ilves

muokkaa

Edustusjoukkueen jäätyä vuonna 2003 SM-liigan viimeiseksi Ilveksessä herättiin jälleen kehittämään junioritoimintaa. Vuonna 2005 aloitettiin kolmivuotinen ”Poika ja Ilves” -projekti, jonka tavoitteena oli turvata Ilveksen asema Suomen suurimpana jääkiekkoseurana, pitää nuoret lahjakkuudet Ilveksessä ja nostaa edustusjoukkue SM-liigan mitalipeleihin kaudeksi 2008.[53]. Toimintastrategian onnistumisen takaamiseksi Ilves jatkoi valmentajansa Kari Elorannan sopimusta kevääseen 2008.[54].

Projekti alkoi otollisena ajankohtana, sillä A-juniorit olivat edellisenä keväänä voittaneet mestaruuden Perttu Lindgrenin, Marko Anttilan ja Tuukka Raskin johdolla, ja Ilves Hockey Oy:n vuosituhannen vaihteessa horjahtanut talous oli saatu taas hyvälle tolalle. Tavoiteltua urheilullista menestystä ei kuitenkaan projektin alkuperäisissä puitteissa saavutettu, vaan Ilves pysyi SM-liigan alemman keskikastin joukkueena. Nuoria pelaajia on kyllä viime vuodet ahkerasti nostettu edustusjoukkueeseen, mutta peliaikaa he ovat yleensä saaneet niukalti, ja parhaat ovat jatkaneet matkaansa nopeasti Pohjois-Amerikan sarjoihin. Vuosien 2007–2008 mittaan projekti haudattiin hiljaisuudesa.lähde?

Ilveksen kasvattamat NHL-pelaajat

muokkaa
 
Vesa Toskala San Jose Sharksin maalilla marraskuussa 2006.

Seuraavat NHL-pelaajat pelasivat Ilveksessä koko junioriaikansa ja aloittivat liigauransa Ilveksen edustusjoukkueessa.lähde?

Lisäksi seuraavat pelasivat Ilveksessä vähintään A-juniori-ikäisestä alkaen ja nousivat SM-liigaan Ilveksessä.lähde?

Lisäksi Jari Kaarela pelasi vielä A-juniorina Ilveksessä, mutta debytoi aikuisten sarjoissa SaPKon I-divisioonajoukkueessa, mistä siirtyi NHL:ään.

Muiden seurojen kasvattamia mutta Ilveksestä NHL:ään siirtyneitä pelaajia ovat Toni Dahlman, Risto Jalo, Joonas Korpisalo, Ivan Majeský, Tony Salmelainen, Raimo Summanen ja Petr Tenkrát.lähde?

Ilves-alumni

muokkaa

Ilvekseen perustettiin vuonna 2007, ensimmäisenä jääkiekkoseurana Suomessa, entisille pelaajille tarkoitettu alumni. Sen perustamisessa aktiivisina olivat muun muassa Jyrki Lumme, Timo Peltomaa ja Pertti Kontto. Alumnin nimeksi päätettiin Ilves-Niilot seuran perustajan Niilo Tammisalon mukaan.

Alumnitoiminta on alun perin lähtöisin USA:n yliopistoista ja on pitkään ollut yleistä myös NHL -seuroissa.

Alumni tarjoaa kaveripohjalta apua erilaisissa ongelmissa. Ilves-Niiloissa on yli 80 jäsentä.

[55]

Kannattajatoiminta

muokkaa
 
Ilveksen kannattajien kulkue vuonna 2024.
 
Fanikatsomo (takana kaarteessa) juhlii maalia helmikuussa 2007.

Hakametsän jäähallissa Ilveksen varsinainen kannattajakatsomo on perinteisesti ollut D1-katsomo. Ilveksen äänekkäimmät kannattajat sijoittuivat ennen D1-katsomon yläpuolella sijainneeseen puulautaseisomakatsomoon, kunnes kaudeksi 2013-2014 D1-katsomon istumakatsomo muutettiin kannattajien toiveesta seisomakatsomoksi. Kannattajayhdistys Osasto 41 on perustettu vuonna 2007. Yhdistys edistää kannatuskulttuuria Ilveksen otteluissa ja järjestää matkoja vieraspeleihin. Yhdistyksen nimi viittaa Ilves-legenda Raimo Helmisen pelinumeroon. Ilveksen kannatustoiminta on 2010-luvulla saanut yhä enemmän eurooppalaiseen kannattajakulttuuriin liitettäviä piirteitä: tifoja, suuria heilutettavia lippuja, kannatus jatkuu pelitilanteesta riippumatta. Suuri vaikutus toiminnan kehittymiseen on ollut jalkapallo-Ilveksen kannattajilla, joista monet käyvät Hakametsässä katsomassa Ilveksen jääkiekko-otteluita. [56]

Vuonna 2002 tehdyn kyselyn mukaan suurin osa Ilveksen kannattajista on perinyt aatteen vanhemmiltaan. Toiset ovat valinneet joukkueen kaveripiirin vaikutuksesta tai pelattuaan itse Ilveksen junioreissa. Tutkimuksen mukaan Ilveksen kannatus oli hienoisesti painottunut Tampereen itäosiin länsipuolen ollessa enemmän Tapparan valta-aluetta.[57]

Ilvekselle perustettiin kesäkuussa 2010 kannattajatukiyhdistys Share Ilves ry, jonka tavoitteena on hankkia Ilves-Hockeyn osakkeita, tukea Ilveksen toimintaa sekä kehittää ja lisätä Ilveksen kannustusta.[58]


Ilves kannattajille on myös oma keskustelupalsta Ilvesfoorumi[59]

Joukkueen ennätyksiä

muokkaa
 
13 000 ihmistä todistamassa Nokia-areenan avajaisottelua.

Tulosennätykset

muokkaa
  • Suurin kotivoitto: Ilves–TPS 31–0 4. tammikuuta 1948
  • Suurin vierasvoitto: ÅIFK–Ilves 2–20 5. tammikuuta 1946
  • Suurin erävoitto kotona: 16–0, Ilves–TPS 31–0 4. tammikuuta 1948
  • Suurin erävoitto vieraissa: 0–10, Hilpara–Ilves 3–20 30. tammikuuta 1970
  • Runsasmaalisin tasapeli: Ilves–Jokerit 8–8 23. lokakuuta 1983
  • Vähämaalisin ottelu: HSK–Ilves 0–0 2. helmikuuta 1941
    ja Ilves–Jokerit 0–0 19. syyskuuta 2000
  • Runsasmaalisin ottelu: Ilves–TPS 31–0 4. tammikuuta 1948
  • Suurin tappio: Jokerit–Ilves 12–1 21. marraskuuta 1977,
    Tappara–Ilves 14–3 6. maaliskuuta 1977
    ja TPS–Ilves 11–0 25. marraskuuta 1999
  • Suurin kotitappio: Ilves–Tarmo 0–10 24. helmikuuta 1953
    ja Ilves–Ässät 1–11 19. lokakuuta 1978
  • Suurin vierastappio: Jokerit–Ilves 12–1 21. marraskuuta 1977,
    Tappara–Ilves 14–3 6. maaliskuuta 1977
    ja TPS–Ilves 11–0 25. marraskuuta 1999

Jäähyennätykset

muokkaa
  • Eniten jäähyminuutteja kotiottelussa: 62, Ilves–Jokerit 3–2 6. joulukuuta 1992
  • Eniten jäähyminuutteja vierasottelussa: 131, Tappara–Ilves 6–1 7. joulukuuta 2002

Eniten yhden kauden aikana

muokkaa
  • Voittoja: 32, 2019-2020 ja 2022-2023
  • Tasapelejä: 18, 2011–2012
  • Tappioita: 34, 2009–2010
  • Tehtyjä maaleja: 232, 1988–1989
  • Päästettyjä maaleja: 199, 2011–2012
  • Pisteitä: 114, 2019-2020 ja 2022-2023
  • Rangaistusminuutteja: 1 136, 1998–1999

Yleisöennätykset

muokkaa
  • Suurin yleisömäärä: 13 000, Ilves–Tappara 4. joulukuuta 2021[60]
  • Pienin yleisömäärä: 150, Ilves–HJK 5. tammikuuta 1941

Pelaajien ennätyksiä

muokkaa

Yhden kauden ennätykset runkosarjassa

muokkaa

Ennätykset koko ajalta

muokkaa
  • Eniten kausia Ilveksessä: 19, Lasse Oksanen
  • Eniten otteluita Ilveksessä: 749, Raimo Helminen
  • Eniten maaleja Ilveksessä: 268, Lasse Oksanen
  • Eniten syöttöjä Ilveksessä: 419, Raimo Helminen
  • Eniten pisteitä Ilveksessä: 580, Raimo Helminen
  • Eniten rangaistusminuutteja Ilveksessä: 675, Timo Peltomaa
  • Eniten mestaruuksia Ilveksessä: 7, Aarne Honkavaara ja Pentti Isotalo
  • Eniten mitaleita Ilveksessä: 12, Lasse Oksanen
  • Eniten hattutemppuja Ilveksessä: 27, Aarne Honkavaara
  • Pisin katkeamaton ottelusarja: 426, Jukka Tammi

Lähteet

muokkaa
  • Mustonen, Olli: Veijareita & virtuooseja: tarina legendaarisesta jääkiekkoseurasta 1980-2001. Tampere: Poika kotiin Oy, 2001. ISBN 952-91-3862-8
  • Wacklin, Matti: Sydämenasiana Ilves. Tampere: Ilves, 2006. ISBN 952-92-0783-2

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Ilves on myyty! Lähes miljoonan velat anteeksi, kauppasumma yksi euro Iltalehti.fi. 7.2.2017. Iltalehti.
  2. ↑ Ilves valitsi FUN Tampereen radiokumppaniksi kausille 2015 – 2018 ilves.com. 23.3.2015. Ilves-Hockey Oy. Arkistoitu 1.2.2016. Viitattu 17.3.2016.
  3. ↑ a b Heikki Viitikko on kaatanut Mikkelin Jukureihin 2,5 miljoonaa, eikä tuottoja ole juuri luvassa – Yle selvitti, keiden rahoilla SM-liiga pyörii Yle Urheilu. 12.10.2022. Viitattu 26.1.2023.
  4. ↑ Wacklin, 2006, s. 16–17
  5. ↑ Mustonen, 2001, s. 53–54
  6. ↑ a b Mustonen, 2001, s. 380
  7. ↑ Mustonen, 2001, s. 253–255
  8. ↑ Hakutulos kappaleelle We Are the Kings Suomen äänitearkiston tietokanta. Viitattu 4.3.2008.[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Hakutulos kappaleelle Ilves ykköseksi Suomen äänitearkiston tietokanta. Viitattu 3.3.2008.[vanhentunut linkki]
  10. ↑ Hakutulos kappaleelle Ipassa on voimaa Suomen äänitearkiston tietokanta. Viitattu 4.3.2008.[vanhentunut linkki]
  11. ↑ Hakutulos kappaleelle Ilves iskee Suomen äänitearkiston tietokanta. Viitattu 3.3.2008.[vanhentunut linkki]
  12. ↑ Wacklin, 2006, s. 62
  13. ↑ http://www.sm-liiga.fi/arkisto/uutiset/tappara-jatkaa-maratontaulukon-karjessa.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ a b Seuran saavutukset Ilves.com. Arkistoitu 5.7.2008. Viitattu 4.3.2008. (Viitatun sivun laskuista puuttuvat tyttöjen mestaruudet.)
  15. ↑ Sarjataulukko - SM-liiga SM-liiga.fi. 5.3.2009. Arkistoitu 26.2.2009. Viitattu 4.11.2009.
  16. ↑ Valmentajat kautta aikojen Ilves.com. Arkistoitu 25.6.2014. Viitattu 22.3.2013.
  17. ↑ Kapteenit kautta aikojen Ilves.com. Arkistoitu 25.6.2014. Viitattu 22.3.2013.
  18. ↑ Ilves. Jääkiekkolehti, syyskuu 2000, nro 7, s. 42. Egmont Kustannus Oy Ab.
  19. ↑ Ilves. Jääkiekkolehti, 2007, nro 7, s. 46. Egmont Kustannus Oy Ab.
  20. ↑ Lindroos valmentajaksi ja
    Wuolio kapteeniksi 3.1.1953
  21. ↑ Lunde valmentajaksi 24.10.1971
  22. ↑ Vasama valmentajaksi 26.12.1972
  23. ↑ Vasama valmentajaksi 12.12.1974,
    Mäkinen valmentajaksi 30.1.1975
  24. ↑ Oksanen kapteeniksi 11.1.1979
  25. ↑ Kaario valmentajaksi 17.11.1986
  26. ↑ Huura kapteeniksi 27.11.1990,
    Hiitelä valmentajaksi 3.1.1991
  27. ↑ Jalonen valmentajaksi 27.11.1992
  28. ↑ Vesala valmentajaksi 18.10.1994,
    Peltomaa kapteeniksi 13.1.1995,
    Jalonen takaisin valmentajaksi 15.2.1995
  29. ↑ Kaario valmentajaksi 28.3.1999
  30. ↑ Räsänen valmentajaksi 21.10.2002
  31. ↑ Lindström valmentajaksi 15.11.2004
  32. ↑ Petriläinen kapteenina 21.9.2006,
    Hirvonen valmentajaksi 18.11.2006,
    Pietilä valmentajaksi 29.11.2006
  33. ↑ Tuokkola valmentajaksi 23.1.2013
  34. ↑ Järventie kevääksi vuokralle HIFK:iin 17.1.2013
  35. ↑ Wacklin, 2006, s. 269
  36. ↑ SM-sarjan historiaa vuosilta 1982–2008 www.finhockey.fi. Suomen Jääkiekkoliitto. Arkistoitu 6.9.2008. Viitattu 18.7.2008.
  37. ↑ a b Blues palasi naisten mestariksi www.yle.fi. Yle Urheilu. Viitattu 6.3.2014.
  38. ↑ Wacklin, 2006, s. 111
  39. ↑ Wacklin, 2006, s. 114
  40. ↑ Wacklin, 2006, s. 115
  41. ↑ a b Wacklin, 2006, s. 119
  42. ↑ Wacklin, 2006, s. 128
  43. ↑ Wacklin, 2006, s. 121
  44. ↑ Naisten SM: HPK jatkoaikavoitolla välieriin - "Suurta viihdettä loppuun asti" www.leijonat.fi. Suomen Jääkiekkoliitto. Viitattu 6.3.2014.[vanhentunut linkki]
  45. ↑ https://fi-fi.facebook.com/ilvesnaisetjaakiekko Viitattu 3.4.2018.
  46. ↑ Jussi Heimo: Kuvat: Tunteet pinnassa Tampereella – Ilves jätti jäähyväiset Hakametsälle Ilta-Sanomat. 26.11.2021. Viitattu 26.11.2021.
  47. ↑ Wacklin, 2006, s. 22–24
  48. ↑ a b Wacklin, 2006, s. 136–39
  49. ↑ a b c Wacklin, 2006, s. 144
  50. ↑ Jokerien historiaa Jokerit.com. Arkistoitu 13.8.2008. Viitattu 30.7.2008.
  51. ↑ Wacklin, s. 150
  52. ↑ Wacklin, 2006, s. 146
  53. ↑ Poika ja Ilves Ilves.com. 11.4.2005. Arkistoitu 15.3.2009. Viitattu 22.7.2008.
  54. ↑ Elorannan ja Hautamaan sopimusksia jatkettiin Ilves.com. 15.8.2005. Arkistoitu 24.8.2014. Viitattu 17.8.2008.
  55. ↑ ILVES-ALUMNI ILVES.
  56. ↑ Keltavihreä Tampere: Keltavihreän kannattajakulttuurin nousu keltavihreatampere.blogspot.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 9.12.2015.
  57. ↑ Ville Mäkinen & Rami Rajakallio: Kirvesrintoja ja tupsukorvia Ilves.com. 3.4.2002. Arkistoitu 8.5.2014. Viitattu 4.3.2008.
  58. ↑ Share Ilves ry: Share Ilves ry:n perustamiskokous on pidetty shareilves.fi. 30.6.2010. Viitattu 27.10.2010.
  59. ↑ Ilvesfoorumi - Ilves-kannattajien oma keskustelupalsta Ilvesfoorumi - Ilves-kannattajien oma keskustelupalsta. 26.12.2024. Viitattu 26.12.2024.
  60. ↑ https://www.ilveshistoria.com/seura/yleisomaarat/

Aiheesta muualla

muokkaa
Edeltäjä:
Kärpät 		Harry Lindbladin muistopalkinto
1987–1988 		Seuraaja:
TPS
Edeltäjä:
–
TPS
Ässät
HIFK
JYP 		Aaro Kivilinnan muistopalkinto
1972–1973, 1973–1974
1977–1978
1980–1981, 1981–1982, 1982–1983
1989–1990
1992–1993 		Seuraaja:
Tappara
Tappara
Tappara
TPS
Tappara
Ilves
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tampereen_Ilves_(jääkiekko)&oldid=22916595”
  NODES
INTERN 3