Tauno Nurmela
Tauno Nurmela (4. syyskuuta 1907 Lappee – 27. elokuuta 1985 Turku)[1] oli suomalainen kielitieteilijä ja akateemikko.
Henkilöhistoria
muokkaaNurmela toimi Turun yliopistossa romaanisten kielten professorina vuodesta 1949 vuoteen 1970. Hän toimi myös yliopiston vararehtorina 1953–1960, rehtorina 1960–1970 ja kanslerina 1970–1975. Akateemikon arvon hän sai 1975. Nurmela oli erityisesti Italian kielen ja kulttuurin tuntija.[1] Nurmelan veli oli vuorineuvos Ilmo Nurmela.
Nurmela on suomentanut Alberto Moravian teoksia nimellä Kai Vuosalmi.[2]
Kunnianosoituksia
muokkaaTurussa vuonna 1939 löydetty pikkuplaneetta 1696 Nurmela on nimetty Tauno Nurmelan mukaan.[3]
Turun yliopiston päärakennuksen juhlaluentosali, luentosali I, on nimetty Nurmelan mukaan Tauno Nurmela -saliksi.
Teoksia
muokkaaTauno Nurmelan tuotantoon kuuluvat muun muassa seuraavat teokset:
- Suuri pieni maailma, muistelmateos (1953; uudistettu laitos 1967)
- Vox humana eli Ihmisen ääntä, puhe- ja kirjoituskokoelma (1964)
- Hei elämää, muistelmateos (1967)
- Vanha Varis eli tuntematon Boccaccio (1975)
- Sanottu mikä sanottu, puhe- ja kirjoituskokoelma (1979)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 183. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6
- ↑ Koivisto, Päivi & Pyrhönen, Heta & Nyqvist, Sanna: Keltaiset esseet: Keltainen kirjasto tutkijoiden silmin. (Liitteenä oleva kirjaluettelo.) Tammi, 2016.
- ↑ Oja, Heikki: Sibeliuksesta Tuonelaan: aurinkokuntamme kiehtova nimistö, s. 73, 104. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2003. ISBN 952-5329-25-9
Aiheesta muualla
muokkaa- Lauri Lindgren: Nurmela, Tauno (1907–1985) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Osmo Järvi |
Turun yliopiston rehtori 1960–1970 |
Seuraaja: Kaarlo Hartiala |