Televisiomaksu

Televisiomaksu (aikaisemmin Suomessa televisiolupa tai televisiolupamaksu), lyhyemmin TV-maksu, on useissa maissa televisiolaitteen hallussapidosta valtiolle maksettava veronluonteinen maksu. Jossakin maissa maksun joutuu suorittamaan vaikka ei omistaisi televisiota. Näissä tapauksissa voidaan käyttää nimitystä yleisradiomaksu.^[1] Suomessa televisiomaksu oli maksettava television käytöstä, ja sitä kerättiin valtion televisio- ja radiorahastoon ensisijaisesti Yleisradio Oy:n toiminnan rahoittamiseksi.

Vastaavia maksujärjestelmiä on käytössä useimmissa Euroopan maissa,^[1] esimerkiksi Englannissa oli vuonna 2006 vielä mustavalkoisen TV-luvan maksuvaihtoehto. Manner-Suomessa televisiomaksun korvasi yleisradiovero, joka tuli voimaan vuoden 2013 alussa.

Euroopan unionin jäsenmaat päättävät itse julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta, ja siitä, miten rahoitus kerätään. Yleisradiomaksujen laillisuudesta on sovittu EU-maiden kesken useasti, kuten Amsterdamin vuoden 1997 sopimuksessa.^[1]

Televisiomaksu Suomessa

Suomalainen TV-lupatarkastaja yrittää selvittää, onko asunnossa luvaton televisio.

Tausta

Suomessa televisiomaksujen keräämisen hoiti Ficora (eli Viestintävirasto, entinen Telehallintokeskus). Suomessa televisiomaksu tuli käyttöön 1958 heti televisiolähetysten säännöllisen lähetyksen alkaessa. Televisiolupien määrä kasvoi voimakkaimmin vuosina 1961–1965. Vuonna 1961 lunastettiin hieman alle 100 000 televisiolupaa, vuosina 1962, 1963 ja 1964 kunakin yli 140 000 lupaa sekä vielä vuonna 1965 yli 110 000. Puolen miljoonan televisioluvan raja ylittyi alkuvuodesta 1964 ja miljoonan syksyllä 1969. Yleisradion televisiolupamaksuista saamat tulot ylittivät radiolupatulot ensimmäisen kerran vuonna 1964. Vuonna 1969 Suomi oli Euroopan televisiolupatiheydessä kahdeksannella sijalla Ruotsin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Länsi-Saksan, Tanskan, Itä-Saksan, Gibraltarin ja Alankomaiden jälkeen.^[2]

Väritelevision lisämaksu tuli ajankohtaiseksi väritelevisiolähetysten myötä vuonna 1969. Kun radiolupamaksusta luovuttiin vuoden 1977 alussa, televisiolupamaksuja korotettiin reilusti. Syksyllä 1977 lakkautettiin väritelevision lisämaksu ja otettiin käyttöön mustavalkoluvalle vaihtoehtoinen kalliimpi värilupa.^[3] Puolentoista miljoonan televisioluvan raja rikkoutui vuonna 1979. Eniten väritelevisiolupia lunastettiin vuosina 1979–1980, ja värilupien määrä ylitti mustavalkolupien määrän vuoden 1980 aikana. Yksittäisinä piikkeinä värilupien määrän kasvussa erottuivat olympiavuodet 1972 ja 1976.^[4] Miljoonas väri-tv-lupa lunastettiin 16.9.1982. Vuonna 1996 mustavalkovastaanottimiin sidottu TV-lupa poistui käytöstä, ja hinnaltaan yhtenäinen TV-lupa tuli käyttöön koko maassa.^[5]

Vuonna 1999 voimaan astuneen valtion televisio- ja radiorahastolain myötä televisiolupa muuttui television käyttöönottoilmoitukseksi ja televisiolupamaksu televisiomaksuksi. Televisiomaksut tilitettiin valtion televisio- ja radiorahastoon, josta rahaa siirrettiin Yleisradio Oy:lle valtioneuvoston päätöksellä.

Televisiomaksun viimeisinä vuosina sitä korotettiin asteittain vuoteen 2010 asti, jotta sillä voitiin kattaa television digitalisoinnista aiheutuneet kustannukset sekä rahoitusvaje, joka oli syntynyt muiden televisioyhtiöiden Yleisradiolle maksaman toimilupamaksun poistamisesta. Vuoden 2013 alusta televisiomaksun korvasi Yle-vero.

Julkinen palvelu

Televisiomaksun kanavoimista Yleisradiolle perusteltiin Ylen julkisen palvelun velvoitteella. Laki Yleisradio Oy:stä sääti seuraavasti:^[6]

Liikenne- ja viestintäministeriön tulee ottaa huomioon 7 §:n mukaisen julkisen palvelun toimintaedellytykset kehitettäessä muuta televisio- ja radiotoimintaa siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen.

Lain 7§ puolestaan sääti julkisen palvelun velvoitteen sisällöksi seuraavaa:

Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:

1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;

2) tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä;

3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia;

4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;

5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;

6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;

7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.

Julkisen palvelun käytännön soveltamiseksi Yleisradion hallintoneuvosto on 17. joulukuuta 2008 hyväksynyt niin sanotun Mahdollistajastrategian^[7]. Ylen julkisen palvelun roolista on tämän jälkeen käyty keskustelua, sillä erityisesti kaupallinen media ja STT ovat katsoneet Ylen julkisen palvelun velvoitteen heikentävän mahdollisuuksiaan harjoittaa liiketoimintaa. Huhtikuussa 2009 Viestinnän keskusliitto ja Sanomalehtien liitto julkaisivat jäsenilleen paimenkirjeen^[8], jossa ”pääviesti on, että Yle vääristää mediakilpailua ja uhkaa maakunta- ja paikallislehtien sekä Suomen tietotoimiston asemaa”.

Valvonta

Televisiolupia tarkastivat talosta taloon kiertävät televisio- ja radioluvan tarkastajat, joita oli kesällä 2012 noin 60.

Joissakin Euroopan maissa televisioluvattomien talouksien televisioita etsitään radioaaltoihin perustuvalla peilausjärjestelmällä.^lähde?

Televisiomaksun ja kotitalouksien määrän kehitys

Televisiomaksun kehitys vuodesta 2003, 12 kuukauden laskutusjaksolla. Vuonna 2000 lupamaksu oli Suomessa 882 markkaa ja vuosina 2001–2002 sata markkaa enemmän.^[9]

	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009	2010	2011	2012
Televisiomaksu/talous	165,15	186,60	193,95	200,70	208,15	215,45	224,30	231,05	244,90 ^[10]	252,25
Hinta/vuorokausi (€)	0,45	0,51	0,53	0,55	0,57	0,59	0,61	0,63	0,67	0,69
Nousua edelliseen vuoteen (%)	–	13,0	3,9	3,5	3,7	3,5	4,1	3,0	6,0	3,0
Käyttöilmoitukset vuosittain (31.12.)^[11]	2 016 753	2 005 185	2 003 769	2 001 633	1 947 044	1 916 256	1 901 789	1 895 940	1 882 319	1 852 624
Maksut yhteensä (€)^[12]	333 066 758	374 167 521	388 630 998	401 727 743	405 277 209	412 857 355	426 571 273	438 056 937	460 979 923

Ylen liikevaihto oli 422,7 miljoonaa euroa, jossa oli lisäystä edelliseen vuoteen 1,8 % eli 7,3 miljoonaa euroa. Liikevaihto sisältää ainoastaan televisiomaksut. Tv-maksua korotettiin 3 %:lla vuoden 2012 alusta. Tv-maksukanta oli vuoden lopussa 1 852 624 kappaletta. Vähennystä vuoden takaiseen tilanteeseen oli 29 695 eli 1,6 %. Vuoden lopun tv-maksukannalla ei ole merkitystä yhtiön talouden tulevaisuuteen, koska Ylen rahoitus perustuu vuoden 2013 alusta Yle-veroon.^[13]

Televisiomaksu maailmalla

Aasia

Maa	Summa/vuosi
Etelä-Korea	30 000 Etelä-Korean wonia per vuosi
Japani	14 205 (antennitalous) ja 4 740 (sateliittikanavat) Japanin jeniä
Pakistan

Afrikka

Maa	Summa/vuosi
Ghana	3 000 Cediä
Etelä-Afrikka	265 Etelä-Afrikan randia
Mauritius	1 800 Mauritiuksen rupiaia
Namibia	204 Namibian dollaria

Euroopassa

Valtio	TV-lupa vaaditaan?	Hinta
Albania	Kyllä	800 Albanian lekiä
Alankomaat	Ei	kumottu
Belgia	Ei	kumottu^[14]
Bosnia ja Hertsegovina	Kyllä	7,5 Bosnian ja Hertsegovinan vaihdettavaa markkaa per kuukausi^[15]
Bulgaria	Ei	kumottu
Georgia	Ei
Britannia	Kyllä	159 Englannin puntaa (väritelevisiolle) ja 53,50 puntaa (mustavalkoiselle televisiolle)
Espanja	Ei
Italia	Ei	90 euroa (sidottu sähkömaksuun)
Islanti	Ei	kumottu^[16]
Irlanti	Kyllä	160 euroa per vuosi year^[17]
Israel	Ei	auton omistaja maksaa 41 euroa radiolupa maksua
Itävalta	Kyllä	251,16–320,76 euroa per vuosi (TV), 70,80–90 per vuosi (radio)^[18]
Kreikka	Ei	3 euroa kuukausi (sidottu sähkölaskuun) ^[19]
Kroatia	Kyllä	maksimi 137 euroa^[20]
Kypros	Ei	kumottu
Valko-Venäjä	Ei
Latvia	Ei
Liechtenstein	Ei	kumottu
Liettua	Ei
Luxemburg	Ei
Tšekki	Kyllä	135 Tšekin kruunua per kuukausi (TV),^[21] 45 kruunua per kuukausi (radio)^[22]
Malta	Ei	kumottu
Monaco	Ei
Montenegro	Kyllä	3,50 euroa per kuukausi
Norja	Ei	Pakollinen tulovero enintään 1700 Norjan kruunua per henkilö
Portugali	Ei	36,24 euroa (sidottu sähkölaskuun)
Pohjois-Makedonia	Ei	kumottu
Puola	Kyllä	272,40 Puolan zlotyä per vuosi
Ranska	Ei	kumottu^[23]
Romania	Ei	kumottu
Ruotsi	Ei	kumottu^[24]
Saksa	Kyllä	18,36 per kuukausi ^[25]
Serbia	Ei	sidottu sähkölaskuun
Slovakia	Ei	kumottu^[26]
Slovenia	Kyllä	153 euroa; radio 45,24 euroa
Suomi	Ei	kumottu^[27]
Sveitsi	Kyllä	335 Sveitsin frangia^[28]
Tanska	Ei	kumottu^[29]
Turkki	Ei	2% sähkölaskusta
Ukraina	Ei
Unkari	Ei	kumottu^[30]
Viro	Ei
Venäjä	Ei