The Independent
The Independent on brittiläinen sanomalehti. Se perustettiin vuonna 1986.[2] Perustajina olivat kolme The Daily Telegraphin jättänyttä journalistia: Andreas Whittam Smith, Stephen Glover ja Matthew Symonds.
| The Independent | |
|---|---|
 |
|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Kustantaja | Independent Print Limited |
| ISSN | ISSN 1741-9743 |
| Perustettu | 1986 |
| Päätoimittaja | Geordie Greig 2023–[1] |
| Sitoutuneisuus | sitoutumaton |
| Kotikunta | Lontoo |
| Kotimaa |
 Britannia |
| Sivukoko | tabloidi |
| Ilmestymistiheys | päivittäin |
| Kieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| OCLC | |
| www.independent.co.uk/ | |
Lehden omistaa Aleksandr Lebedevin ESI Media, joka omistaa myös London Evening Standardin[2]. Aiemmin lehteä julkaisi Tony O’Reillyn Independent News & Media.
The Independent teki vuonna 2009 tappiota 12,4 miljoonaa puntaa. Lehden levikki on 92 000.[3] Paperilehti lakkautettiin vuonna 2016. Viimeinen numero ilmestyi maaliskuun lopussa. Sen sisarlehti myydään Johnston Pressille, ja osa työntekijöistä siirtyy uuden omistajan palvelukseen.[2]
The Independent on puolueista riippumaton, mutta se on kampanjoinut vaaliuudistuksen ja luonnonsuojelun puolesta ja kansallista henkilökorttia vastaan, ja sitä pidetään usein vasemmalle[4] kallistuvana. Lehti on tukenut Bonon Product Red -kampanjaa ja julkaisee ajoittain punaisen The (RED) Independentin, jonka tuotosta puolet menee Afrikan AIDSin vastaiseen taisteluun[5]. Ensimmäinen The (RED) Independent ilmestyi toukokuussa 2005 Bonon toimittamana ja houkutteli paljon ostajia.
Lehden perustamisen aikaan Rupert Murdochin News International taisteli ammattiliittoja vastaan ja irtisanoi yli viisi tuhatta työntekijää. Useat ammattijournalistit jättivät Murdochin lehdet, ja Independent sai ammattitaitoista toimituskuntaa. Independent haastoi The Guardianin keskustavasemmistolaisten lukijoiden markkinoilla, ja sen levikki nousi vuonna 1989 ennätykselliseen[3] 400 000:een. Kova kilpailu johti myös hintasotaan, eikä Independentin sunnuntainumero kerännyt tarpeeksi ostajia.
1990-luvun alussa julkaisijan Newspaper Publishing talousvaikeudet kävivät ilmeisiksi. Maaliskuussa 1995 Tony O’Reillyn yhtiöt ja Mirror Group Newspapers jakoivat yhtiön äänivallan (O’Reilly 43 %, MGN 43 % ja Prisa (El País), 12 %). Huhtikuussa 1996 O'Reilly osti 54 % yhtiöstä ja otti vastattavakseen sen velat. Päätoimittajaksi tuli Simon Kelner huhtikuussa 1998. Lehden levikki oli tällöin enää alle 200 000.
Syyskuussa 2003 lehti julkaisi ensimmäisen tabloid-kokoisen numeronsa, jota nimitetään ”compactiksi” tabloid-lehtiin liittyvien ennakkoluulojen vuoksi. Murdochin The Times seurasi pian perässä, ja 14. toukokuuta 2004 Independent julkaisi viimeisen broadsheet-kokoisen numeron. Maaliskuussa 2010 venäläinen Aleksandr Lebedev osti talousvaikeuksiin ajautuneen lehden yhden punnan nimellisellä hinnalla.[6]
Kriittisestä näkökulmastaan tunnettu toimittaja Robert Fisk oli pitkään lehden Lähi-idän kirjeenvaihtaja.[7]
Lähteet
muokkaa- ↑ https://pressgazette.co.uk/publishers/nationals/uk-national-newspaper-editors/
- ↑ a b c Viljanen, Kaija: The Independent lakkauttaa paperilehden. Helsingin Sanomat, 13.2.2016, s. C 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.2.2016.
- ↑ a b Piiroinen, Mikko: KGB:n ex-agentti osti koko brittilehden yhden irtonumeron hinnalla Tekniikka & Talous. 26.3.2010. Viitattu 28.3.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ "Britannian lehdistö tyrmäsi EU:n Nobelin", Reuters-AFP-HS, Helsingin Sanomat 14.10.2012, sivu B1
- ↑ Read Bono's 'Independent' tomorrow - the Red issue The Independent. Arkistoitu 1.10.2007. Viitattu 26.06.2007. (englanniksi)
- ↑ Venäläismiljönääri osti brittilehti Independentin yhdellä punnalla Hs.fi. 25.3.2010. Arkistoitu 4.9.2014. Viitattu 25.3.2010. (maksullinen artikkeli)
- ↑ Pelander, Heidi: Raportointia kärsivän rinnalla. Robert Fiskin toimintafilosofia journalistin tehtävistä sodassa (pdf) (pro gradu) tampub.uta.fi. 2010. Viitattu 13.2.2016.