Outlaws (yhtye)
The Outlaws on yhdysvaltalainen country-vaikutteista southern rockia esittävä yhtye. Yhtye on ollut toiminnassa vuodet 1967–1996 ja uudestaan vuodesta 2005 alkaen. The Outlaws tunnetaan hittikappaleistaan "There Goes Another Love Song" ja "Green Grass and High Tides" sekä versiostaan Stan Jonesin kirjoittamasta kappaleesta "Ghost Riders in the Sky". Yhtyeen perusti sen laulajana, lauluntekijänä ja johtajana kauan toiminut Hughie Thomasson. Thomasson kuoli vuonna 2007, jolloin aiemmin kitaristina toiminut Henry Paul palasi yhtyeeseen ja otti Thomassonin paikan laulajana ja keulakuvana. Thomassonin ja Paulin lisäksi muita tunnettuja Outlaws-jäseniä ovat edesmenneet Billy Jones ja Frank O'Keefe sekä Monte Yoho, joka on ainoa yhtyeessä jäljellä oleva perustajajäsen. Thomassonin, Jonesin ja Paulin muodostamaa kitaristikolmikkoa kutsuttiin aikoinaan "Floridan kitara-armeijaksi".
The Outlaws | |
---|---|
Hughie Thomasson ja Chris Anderson esiintymässä vuonna 2006. |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1967–1996, 2005– |
Tyylilaji | Southern rock, country rock |
Kotipaikka | Tampa, Florida, Yhdysvallat |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet |
Henry Paul, laulu, kitara |
Entiset jäsenet | |
Levy-yhtiö | |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut |
The Outlaws on tunnettu ja suosittu yhtye Yhdysvalloissa. Muualla maailmalla, esimerkiksi Suomessa, yhtyettä ei juuri tunneta. Yhtye keikkailee paljon ja miltei tauotta, mutta esiintyy harvoin Yhdysvaltojen ulkopuolella.
Historia
muokkaaVarhaiset ajat
muokkaaThe Outlaws perustettiin vuoden 1967 alussa Tampassa. Perustajajäsenet olivat kitaristi-laulaja ja bändin johtaja Hughie Thomasson, kitaristit Frank Guidry ja Herb Pino, basisti Frank O'Keefe sekä rumpalit David Dix ja Monte Yoho. Muut jäsenet vaihtuivat alkuvuosina tiuhaan tahtiin. Aivan aluksi The Outlaws toimi ilman Guidrya ja käytti nimiä The Rogues ja The Four Letter Words. Yhtye otti lopulta nimekseen Outlawsin Guidryn tultua mukaan. Guidry oli kuulunut aiemmin Outlaws -nimiseen yhtyeeseen, jonka nimen ottivat itselleen käyttöön. Keväällä 1968 yhtyeen manageri Paul Deutekom vei sen levytysstudioon New Yorkiin äänittämään albumia, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu sen tuottajan luovutettua kesken äänitysten. Tätä seurasi paluu kotiin ja pian matka Miamiin Criteria Studios -studiolle. Outlaws teki siellä toista albumia tuottajanaan Phil Gernhard, mutta sitäkään ei koskaan julkaistu. Gernhardin tahdosta hän otti albumille basistiksi Ronny Elliottin ja määräsi Frank O'Keefen siirtymään kitaristiksi. Kokeilu jäi kahden viikon pituiseksi ja O'Keefe lopulta pysyi basistina.
Outlawsiin liittyivät 1970-luvun alussa kitaristit Billy Jones ja Henry Paul. Frank Guidrysta ja Herb Pinosta luovuttiin. Outlaws nauhoitti cover-version The Doorsin kappaleesta "Five to One" ja yritti etsiä tuloksetta sen avulla levytyssopimusta. Manageri Deutekomin ja yhtyeen tiet lopulta erosivat, ja Outlaws jäi tauolle vuonna 1971. Seuraavana vuonna Henry Paul muutti Tampasta New Yorkiin ja perusti country-yhtye Siennan Monte Yohon ja Frank O'Keefen kanssa. Hughie Thomasson vieraili pian New Yorkissa säestämässä folk-laulaja Milton Carrollia. Hän liittyi kitaristiksi Siennaan, mutta päätti pian perustaa The Outlawsin uudelleen Siennan jäsenten voimin. Thomassonin, Jonesin, Paulin, O'Keefen ja Yohon muodostamasta miehistöstä tuli Outlawsin ensimmäinen levyttänyt ja tunnetuin kokoonpano.
Kulta-aika
muokkaaCharlie Brusco ryhtyi The Outlawsin manageriksi vuonna 1974. Capricorn Records-levy-yhtiön perustaja Phil Waldenin veli Alan Walden kertoi Outlawsista Lynyrd Skynyrdin laulajalle Ronnie Van Zantille, joka ryhtyi toiseksi manageriksi Bruscon rinnalle. Outlawsia kaavailtiin Arista Recordsin artistiksi. Aristan johtaja Clive Davis tuli seuraamaan Outlawsin konserttia Columbuksessa, jossa yhtye lämmitteli Lynyrd Skynyrdiä. Juuri ennen konserttia Van Zant sanoi Davisille: "Jos et allekirjoita Outlawsia, olet typerin henkilö musiikkialalta jonka olen koskaan tavannut — ja tiedän ettet sinä ole".[1] Outlaws allekirjoitti konserttinsa jälkeen levytyssopimuksen Arista Recordsin kanssa.
The Outlawsin debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1975. Sillä olivat yhtyeen ensimmäiset hittikappaleet "There Goes Another Love Song" ja "Green Grass ja High Tides". Vuonna 1980 ilmestyneen Ghost Riders-albumin kappale "(Ghost) Riders in the Sky" oli yhtyeen suurin kaupallinen menestys, sillä se saavutti 31. sijan Billboardin "Pop Singles" -listalla.[2] 1970-luvun jälkimmäistä puoliskoa pidetään muutenkin Outlawsin kulta-aikana. Yhtyeen sinä aikana levyttämiä albumeita pidetään sen parhaina.
Hughie Thomasson ja Billy Jones toimivat The Outlawsin keulahahmoina useita vuosia. Konsertissa yhtye esitti usein jopa 20-minuuttisiksi venyneinä versioita kappaleistaan. Outlawsin musiikista tekee tunnistettavan edellä mainittujen kitaristien loistavat soittotaidot ja heidän jatkuvat taitojensa esittelyt. Outlaws eroaa kuitenkin muista southern rock -yhtyeistä. He sekoittivat southern rock- ja country -elementtejä omanlaiseksi kokonaisuudekseen ja ottivat lauluharmonioihinsa vaikutteita Buffalo Springfieldilta, The Byrdsiltä, Eaglesiltä, New Riders of the Purple Sagelta ja Pocolta. Outlaws keikkaili runsaasti. Vuonna 1976 yhtye teki onnistuneen kiertueen The Whon kanssa. Silloiset konserttipromoottorit halusivat lähettää yhteisille kiertueelle eri genreä edustaneita yhtyeitä. Outlaws nousi tällaisten kiertueiden avulla suosioon.
Outlawsin kokoonpano muuttui kolmen albumin jälkeen. Debyyttialbumia olivat seuranneet Lady in Waiting (1976) ja Hurry Sundown (1977), joita pidetään yhtyeen parhaina. Basisti Frank O'Keefe jätti yhtyeen Lady in Waitingin jälkeen ja tuli korvatuksi vasenkätisellä Harvey Dalton Arnoldilla. Henry Paul lähti kolmannen albumin jälkeen ja perusti oman yhtyeensä The Henry Paul Bandin, mutta palasi takaisin vuonna 1983 vielä muutamaksi vuodeksi.
Jatkuvat jäsenvaihdokset ja suosion lasku
muokkaaVuoden 1980 Ghost Riders-albumin jälkeen The Outlawsin musiikki alkoi muuttua raskaammaksi ja kuulostaa yhä vähemmän ensimmäisiltä albumeilta. Ghost Riders oli samalla Outlawsin viimeinen suuri menestys. Outlawsin albumit eivät saaneet enää yhtä paljon huomiota. Billy Jones ja Monte Yoho lähtivät yhtyeestä 1980-luvun alussa, jolloin Hughie Thomasson jäi sen viimeiseksi alkuperäisjäseneksi. Ennen kuolemaansa Thomasson oli ollut ainoa Outlawsin jäsen, joka oli ollut mukana sen jokaisessa kokoonpanossa. Häntä kutsuttiin usein tämän johdosta leikillisesti nimillä "Mr. Outlaw" tai "The Lone Outlaw". Muut jäsenet alkoivat vaihtua tiuhan tahtiin.
The Outlaws menetti levytyssopimuksensa Arista Recordsilta ja alkoi julkaista albumeiltaan pienempien levy-yhtiöiden kautta. Diablo Canyon-albumilla (1994) vierailivat Lynyrd Skynyrd-muusikot Gary Rossington ja Billy Powell. Tässä vaiheessa Outlaws oli siirtynyt esiintymään pienempiin klubeihin.
Thomassonin ura lähti uuteen nousuun vuonna 1996, jolloin hän siirtyi kitaristiksi Lynyrd Skynyrdiin. Hän ei pystynyt työskentelemään yhtä aikaa molemmissa yhtyeissä, joten The Outlaws lopetti toimintansa. Outlawsin nimellä julkaistiin So Low-albumi vuonna 2000. Sitä pidetään enemmän Thomassonin sooloalbumina kuin Outlawsin tuotoksena.
Yhtyeen paluu ja keulakuvan vaihtuminen
muokkaaHuhtikuussa 2005 Hughie Thomasson jätti Lynyrd Skynyrdin ja perusti Outlawsin uudelleen. Vanhoista jäsenistä mukana olivat hänen lisäkseen rumpalit Monte Yoho ja David Dix sekä kitaristi Henry Paul. Paul kuitenkin jätti jälleen yhtyeen jo ennen vuoden 2005 päättymistä. Paul oli laulanut 1990-luvulla BlackHawk -country-yhtyeessään ja toi siitä uusiksi Outlaws-jäseniksi basisti Randy Threetin ja kitaristi Chris Andersonin. Anderson oli soittanut myös aiemmin Outlawsissa 1980-luvun lopussa. Kitaristi Billy Jones ja basisti Frank O'Keefe eivät olleet mukana, sillä molemmat olivat kuolleet helmikuussa 1995. Jones teki itsemurhan ja O'Keefe menehtyi muutaman viikon päästä huumeiden yliannostukseen.
The Outlaws jatkoi tuttuun tapaansa ahkeraa keikkailua ja nauhoitti paluualbumiaan Once an Outlaw, joka piti julkaista vuonna 2007. Hughie Thomasson kuitenkin kuoli yllättäen kuluttavien elämäntapojensa aiheuttamaan sydänkohtaukseen syyskuussa 2007, eikä albumi koskaan valmistunut. Thomassonin viimeisenä kesänä Outlaws oli ollut mukana merkittävällä Charlie Daniels Volunteer Jam -kiertueella. Yhtyeen kappale "Green Grass and High Tides" pääsi mukaan loppuvuonna 2007 julkaistuun Rock Band-videopeliin soitettaviksi kappaleiksi.
The Outlawsin luultiin lopettavan kokonaan Thomassonin kuoleman jälkeen, mutta yllättäen pari entistä jäsentä tuli apuun ja yhteen toiminta jatkui. Henry Paul palasi tammikuussa 2008 Outlawsiin ja otti Thomassonin paikan yhtyeen laulajana ja keulakuvana. Paul lisäsi yhtyeeseen kitaristi Billy Crainin ja kosketinsoittaja Jon Colemanin. Chris Anderson, Monte Yoho ja Randy Threet pysyivät kokoonpanossa. Tämä oli ensimmäinen Outlawsin kokoonpano, jossa Thomasson ei ole enää mukana. Kaikki yhtyeen ihailijat eivät enää pidä nykyistä Outlawsia aitona Thomassonin puuttumisen vuoksi.[3]
The Outlaws keikkaili uudella miehityksellään vuosina 2008 ja 2009 sekä toimi Lynyrd Skynyrdin kiertueen joidenkin konserttien lämmittelijänä vuonna 2010. Hughie Thomassonin leski Mary Thomasson haastoi Henry Paulin oikeuteen vuonna 2010 väittäen tämän käyttävän Outlaws -nimeä ilman lupaa ja syyllistyvän tavaramerkkirikkomuksiin. Paul voitti oikeustaiston huhtikuussa 2011.[4]
Heinäkuussa 2012 The Outlaws ilmoitti julkaisevansa ensimmäisen paluun jälkeisen albuminsa. It's About Pride ilmestyi 25. syyskuuta 2012. Se sisältää musiiki-CD:n ja lisä-DVD:n, jolla on dokumentti albumin tekemisestä. It's About Pride on saanut hyviä arvioita. Kosketinsoittajaksi paria vuotta ennen albumia oli vaihtunut Dave Robbins.
Vuonna 2013 kitaristi Billy Crain vaihtui Steve Grishamiin, joka oli aiemmin mukana Outlawsissa jo 1980-luvulla.
Vuonna 2016 Outlawsilta ilmestyi kahden CD:n livealbumi Legacy Live.
Vuoden 2018 alussa Paulin toisessa yhtyeessä BlackHawkista soittanut Dale Oliver korvasi Chris Andersonin.
Myöhemmin vuonna 2018 rumpali Monte Yoho joutui pitämään tauon terveysongelmien vuoksi. Rumpali Jaran Sorenson liittyi hänen sijaiseksi. Yoho palasi vuonna 2019 ja samalla Sorenson jatkoi yhtyeessä. Outlawsissa on ollut jälleen kaksi rumpalia vuodesta 2019. Yoho on ollut tauolla jälleen vuodesta 2021 ja yhtye jatkaa keikkailua Sorensonin kanssa.
Outlawsin uusi albumi Dixie Highway ilmestyi vuonna 2020.
Steve Grisham jäi eläkkeelle kesäkuussa 2021 ja tuli korvatuksi Jeff Aulichilla. Dale Oliver on ollut sivussa terveysongelmien takia syksystä 2021 alkaen. Kitaristi Jimmy Dormire liittyi Outlawsin kiertuekokoonpanoon.
Yhtyeen jäsenet
muokkaaAlkuperäinen 1967 |
|
---|---|
1967–1968 |
|
1968 |
|
1968–1969 |
|
1969 |
|
1969–1970 |
|
1970 |
|
1970–1971 |
|
1971 |
|
1972–1973 |
|
1973–1974 |
|
1974 |
|
1974–1976 |
|
1976–1977 |
|
1977–1979 |
|
1979–1980 |
|
1980–1981 | |
1981–1983 |
|
1983 |
|
1983–1986 |
|
1986–1987 |
|
1987 |
|
1987 |
|
1987–1988 |
|
1988 |
|
1988 |
|
1988–1989 |
|
1989 |
|
1989–1990 |
|
1990 |
|
1990–1991 |
|
1991 |
|
1991–1992 |
|
1992 |
|
1992 |
|
1992–1993 |
|
1993 |
|
1993–1994 |
|
1994–1995 |
|
1995 |
|
1995–1996 |
|
1996 |
|
2005–2006 |
|
2006 |
|
2006 |
|
2006–2007 |
|
2008 |
|
2008–2010 |
|
2010–2013 |
|
2013–2018 |
|
2018–2019 |
|
2019–2021 |
|
Nykyinen 2021– |
|
Nykyiset jäsenet
muokkaa- Henry Paul – laulu, kitara (1972–1977, 1983–1989, 2005–2006, 2008–)
- Dale Oliver – kitara, laulu (2018–)
- Jeff Aulich – kitara (2021–)
- Jimmy Dormire – kitara (2021–)
- Randy Threet – basso, laulu (2005–)
- Dave Robbins – koskettimet, laulu (2005–2006, 2010–)
- Monte Yoho – rummut (1969, 1970–1979, 2005–)
- Jaran Sorenson – rummut (2019–)
Entiset jäsenet
muokkaa- Hughie Thomasson – laulu, kitara (1967–1996, 2005–2007; kuoli 2007)
- Frank Guidry – laulu, kitara (1967–1968)
- Herb Pino – laulu, kitara (1967–1970, 1971–1972; kuoli 2014)
- Hobie O'Brien – kitara (1967)
- Phil Holmberg – basso (1967)
- David Dix – rummut (1967–1969, 1970, 1977–1987, 2005–2007)
- Frank O'Keefe – basso, laulu (1967–1973, 1974–1976; kuoli 1995)
- Tommy Angarano – koskettimet, laulu (1968)
- Ronny Elliot – basso (1968)
- Dave Graham – kitara, koskettimet (1970)
- Billy Jones – kitara, laulu (1971, 1972–1981; kuoli 1995)
- Buzzy Meekins – basso (1973–1974; kuoli 2015)
- Rick Birkbeck – basso (1974)
- Harvey Dalton Arnold – basso, laulu (1976–1980)
- Freddie Salem – kitara, laulu (1977–1983)
- Rick Cua – basso, laulu (1980–1983)
- Mike Duke – koskettimet, laulu (1980–1981)
- Bob Jenkins – kitara, laulu (1983)
- Steve Grisham – kitara, laulu (1983–1986, 2013–2021)
- Chuck Glass – basso, laulu (1983–1987)
- Chris Anderson – kitara, laulu (1986–1989, 2005–2018)
- Roy McDonald – basso (1987)
- Anthony "Nino" Catanzaro – basso, laulu (1987, 1989–1990, 1992–1993)
- Barry "B. B." Borden – rummut (1987–1995)
- Steve Kaye – basso (1988)
- Rich Parks – kitara, laulu (1988, 1991)
- Ean Evans – basso, laulu (1988–1989, 1992; kuoli 2009)
- David Lane – kitara (1989)
- Billy Yates – kitara, laulu (1989–1991)
- Billy Greer – basso, laulu (1990)
- Chris "Hitman" Hicks – kitara, laulu (1990–1996)
- Rob Carroll – basso, laulu (1990–1992)
- Timothy Cabe – kitara, laulu (1991–1993)
- Eric Wynne – basso (1992)
- Jeff Howell – basso, laulu (1993–1996)
- Billy Davis – kitara, laulu (1993–1994)
- Sean Burke – rummut (1995)
- Frank Thomas – rummut (1995)
- Kevin Neal – rummut (1995–1996)
- Steven Elliot – kitara (1996)
- Ric Toole – kitara (2006)
- Billy Crain – kitara, laulu (2008–2013)
- Brett Cartwright – basso (2008)
- Jon Coleman – koskettimet, laulu (2008–2010)
Diskografia
muokkaaStudioalbumit
muokkaa- Outlaws (1975)
- Lady in Waiting (1976)
- Hurry Sundown (1977)
- Playin’ to Win (1978)
- In the Eye of the Storm (1979)
- Ghost Riders (1980)
- Los Hombres Malo (1982)
- Soldiers of Fortune (1986)
- Diablo Canyon (1994)
- So Low (2000)
- Once An Outlaw (2007, ei julkaistu)
- It’s About Pride (2012)
- Dixie Highway (2020)
Livealbumit
muokkaa- Bring It Back Alive (1978)
- Hittin' the Road (1993)
- Extended Versions (2002)
- Live in Los Angeles 1976 (2015)
- Legacy Live (2016)
Kokoelma-albumit
muokkaa- Greatest Hits Of The Outlaws...High Tides Forever (1982)
- Best of the Outlaws: Green Grass and High Tides (1996)
- Super Hits (2009)
Lähteet
muokkaa- ↑ Hughie Thomasson obituary Times Online. 2.10.2007. Times Online. Arkistoitu 8.5.2009. Viitattu 15.12.2016.
- ↑ Outlaws Chart & Awards Billboard Singles Allmusic.com Viitattu = 15.12.2016.
- ↑ A Rock and Roll Tragedy 14.10.2012. Wordpress. Viitattu 15.12.2016.
- ↑ Kevin Wimberly: Outlaws Case - RIP 12.04.2011. Florida Ip Trends. Viitattu 15.12.2016.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Outlaws (yhtye) Wikimedia Commonsissa