Tulivaunut

Tulivaunut
Chariots of Fire
Ohjaaja	Hugh Hudson
Käsikirjoittaja	Colin Welland
Tuottaja	David Puttnam
Säveltäjä	Vangelis
Kuvaaja	David Watkin
Leikkaaja	Terry Rawlings
Pukusuunnittelija	Milena Canonero
Pääosat	Ben Cross, ; Ian Charleson, ; Nigel Havers, ; Cheryl Campbell, ; Alice Krige
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö	Warner Bros.
Levittäjä	Mokép; Netflix; Fandango at Home; Disney+
Ensi-ilta	1981
Kesto	123 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	5 500 000 dollaria
Tuotto	58 972 904 dollaria
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OKNimi-testi OK

Tulivaunut (Chariots of Fire) on vuoden 1981 brittiläinen draamaelokuva, joka kertoo tositarinan brittiläisistä urheilijoista, jotka valmistautuvat vuoden 1924 kesäolympialaisiin ja kilpailevat siellä. Elokuvan ohjasi Hugh Hudson.

Elokuvan nimi on otettu William Blaken runosta And did those feet in ancient time, joka puolestaan juontaa juurensa Toiseen kuninkaiden kirjaan.

Tulivaunut voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon ja BAFTAn sekä parhaan ulkomaalaisen elokuvan Golden Globen. Elokuvalle meni yhteensä neljä Oscaria ja kolme BAFTAa. Lisäksi se voitti muun muassa Cannesin elokuvajuhlilla kaksi palkintoa. ^[1]

Vuonna 1999 British Film Instituten kyselyssä Tulivaunut äänestettiin kaikkien aikojen 19. parhaaksi brittielokuvaksi. Vastaajina oli tuhat Ison-Britannian elokuva- ja televisioammattilaista.^[2] Yhdysvaltalainen Sports Illustrated -lehti nimesi sen vuonna 2003 kaikkien aikojen yhdeksänneksi parhaaksi urheiluelokuvaksi^[3]. The New York Timesin kriitikot valitsivat Tulivaunut vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.^[4] American Film Institute valitsi vuonna 2006 sata kaikkien aikojen innostavinta elokuvaa, ja Tulivaunut sijoittui sijalle 100.^[5]

Juoni

Elokuva pohjautuu kahden brittiläisen vuoden 1924 kesäolympialaisedustajan tositarinaan. Se kertoo englannin-juutalaisesta Harold Abrahamsista, joka voittaa antisemitismin ja luokkaennakkoluulot kilpaillakseen "Lentävää skotlantilaista" Eric Liddelliä vastaan 100 metrin juoksussa.

Liddell jättäytyy kuitenkin 100 metrin kilpailuista, sillä hänen kristillinen uskonsa esti häntä juoksemasta sunnuntaina, jota hän piti pyhäpäivänä. Liddell saa sen sijaan luvan ottaa osaan 400 metrin juoksuun. Tarina vertailee Abrahamsin ja Liddellin samanlaisia urheilullisia suorituksia samalla, kun kuvaa heidän erilaisia luonteitaan ja reaktioita vastoinkäymisiin.

Faktaa ja fiktiota

Elokuvan keskeiset hahmot Harold Abrahams ja Eric Liddell olivat oikeita henkilöitä ja he voittivat olympiakultaa Pariisin olympialaisissa vuonna 1924. Sen sijaan elokuvassa 400 metrin aitajuoksussa hopeaa voittava Lordi Andrew Lindsay on fiktiivinen hahmo. Todellisuudessa kukaan britti ei ollut palkinnoilla Pariisin olympialaisten aitamatkoilla. Lordi Lindsayn hahmo pohjautunee Lordi David Burghleyhin, joka voitti kultaa 400 metrin aidoissa neljä vuotta myöhemmin Amsterdamin olympialaisissa.

Elokuvassa 100 metrin juoksuun osallistuva Uuden-Seelannin Tom Watson oli todellisuudessa Arthur Porritt.

Elokuvassa Liddell saa kuulla noustessaan kisajoukkueen mukana Pariisiin menevään laivaan, että 100 metrin alkuerät juostaan sunnuntaina. Todellisuudessa Ison-Britannian yleisurheiluliitto sai tietää kisa-aikataulun kuukausia aikaisemmin ja Liddell ehdittiin ilmoittaa 100 metrin sijasta 400 metrille.

Musiikki

Vaikka elokuva sijoittuu 1920-luvulle, sen musiikiksi valittiin kreikkalaisen Vangeliksen säveltämää elektronista musiikkia. Tunnusmelodia tunnettiin aluksi pelkällä "Titles"-nimellä, mutta kappaleen noustessa levylistoilla, se sai nimen "Chariots of fire".^lähde?

Vangeliksen elokuvaan säveltämä tunnusmelodia esitettiin Lontoon vuoden 2012 olympialaisten avajaisissa, jossa sen esittivät Lontoon sinfoniaorkesteri ja Rowan Atkinsonin esittämä Mr. Bean (joka esitti soittavansa kappaleen taustalla koko ajan kuuluvan yhden koskettimen nuotin). "Bean" alkaa soittaessaan unelmoida ja näkee itsensä juoksemassa elokuvan henkilöiden kanssa. Tunnusmusiikkia soitettiin myös jokaisen palkintoseremonian yhteydessä.

Näyttelijät

Ben Cross	…	Harold Abrahams
Ian Charleson	…	Eric Liddell
Nigel Havers	…	Lordi Andrew Lindsay, perustuu löyhästi Lordi Burghleyhyn, joka ei antanut nimeään käytettäväksi elokuvassa.
Cheryl Campbell	…	Jennie Liddell
Alice Krige	…	Sybil Gordon, Abrahamsin vaimo (hänen oikea nimi oli Sybil Evers)

Palkintoja

Oscarit

Ehdokkaana:

BAFTAt

Paras elokuva
Paras sivuosa: Ian Holm
Paras puvustus: Milena Canonero

Ehdokkaana:

Paras sivuosa: Nigel Havers
Paras ohjaaja: Hugh Hudson
Paras käsikirjoitus: Colin Welland
Paras kuvaus: David Watkin
Paras leikkaus: Terry Rawlings
Paras tuotantosuunnittelu: Roger Hall
Paras äänitys: Clive Winter, Bill Rowe, Jim Shields
Paras elokuvamusiikki: Vangelis

Golden Globet

Paras ulkomaalainen elokuva ^[1]

Lähteet

↑ ^a ^b Awards for Chariots of Fire
↑ Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016.
↑ The 50 Greatest Sports Movies of All Time! Sports Illustrated. 4.8.2003. Viitattu 24.7.2021.
↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.
↑ AFI’s 100 Most Inspiring Films of All Time, American Film Institute 2006. Viitattu 16.2.2023.

Aiheesta muualla

Tulivaunut Internet Movie Databasessa (englanniksi)

[palkinnot-1] Awards for Chariots of Fire

[2] Best 100 British films – full list, BBC 23.12.1999. Viitattu 27.7.2016.

[3] The 50 Greatest Sports Movies of All Time! Sports Illustrated. 4.8.2003. Viitattu 24.7.2021.

[4] The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.

[5] AFI’s 100 Most Inspiring Films of All Time, American Film Institute 2006. Viitattu 16.2.2023.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]