Turun ja Suomen arkkipiispa
Turun ja Suomen arkkipiispa[1] (vuoteen 1817 Turun piispa) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispa. Arkkipiispalla ei ole muihin piispoihin nähden esimiesasemaa vaan hän on ensimmäinen vertaistensa joukossa (lat. primus inter pares). Luterilaisista kirkoista vain Suomen, Ruotsin, Latvian ja Viron kirkoilla on arkkipiispa.[2] Tapio Luoma on ollut arkkipiispa 1. kesäkuuta 2018 alkaen, kun Kari Mäkinen jäi eläkkeelle.[3] Tapio Luoma on järjestyksessä 56:s piispa Turussa Piispa Henrikin jälkeen ja Suomen 15:s arkkipiispa.
| Turun ja Suomen arkkipiispa | |
|---|---|
 Turun ja Suomen arkkipiispan vaakuna. | |
 | |
| Virka-asunto | Arkkipiispantalo |
| Perustettu | 1100-luvulla (historiallisuus epävarma) |
| Ensimmäinen | piispa Henrik (perimätiedon mukaan) |
| Kotisivut | arkkihiippakunta.fi/arkkipiispa |
Perimätiedon mukaan ensimmäinen Turun piispa oli 1100-luvulla elänyt piispa Henrik. Alun perin Turun piispat olivat katolisen kirkon piispoja. Ruotsin kuningaskunnan toinen Suomessa oleva piispanvirka perustettiin luterilaisen uskonpuhdistuksen jälkeen 1554 Viipurin hiippakuntaan. Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1724 Viipurin hiippakunta siirrettiin Porvooseen Porvoon hiippakunnaksi, josta vuonna 1923 tuli uuden hiippakuntajaon myötä Tampereen hiippakunta. 1800-luvun alussa Turun piispan hallitsemaan hiippakuntaan kuului kaksi kolmasosaa Suomen evankelis-luterilaisista seurakunnista. Tämä alue pieneni 1851, kun Kuopion läänin ja Oulun läänin alueelle perustettiin Kuopion hiippakunta, jonka keskus siirtyi vuonna 1900 Ouluun ja hiippakunnan nimeksi tuli vuonna 1923 Oulun hiippakunta.[4] Porvoon hiippakunta sai lisäalueita Turun hiippakunnalta sen itäisistä osista 1897, muun muassa Uudenmaan lääniin ja Hämeen lääniin kuuluvat alueet sekä osia Vaasan lääniin kuuluvista Hämeen ja Satakunnan alueista.
Historia
muokkaa |
Tämä artikkeli tai sen osa saattaa sisältää uutta tutkimusta tai vahvistamattomia väitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lisätietoja saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Lähteettömiä radikaaleja väitteitä ja tutkimushistoriallista kritiikkiä. Vaikuttaa originaalilta tutkimuseesseeltä. Sama muokkaaja on levittänyt omaa tutkimustaan myös muihin Suomen keskiaikaa käsitteleviin artikkeleihin. |
Katolinen kristinusko sai jalansijaa nykyisen Suomen alueella viimeistään 1000-luvulla. Ruotsin yhteyteen Etelä-Suomi tulee selkeästi vuodesta 1249 lähtien. Piispanistuin sijaitsi varhaisimmassa vaiheessaan Nousiaisissa, mistä se siirrettiin vuoden 1229 jälkeen Koroisiin[5]. Turkuun piispanistuin siirrettiin 1200-luvun lopulla, viimeistään tuomiokirkon vihkimisen myötä vuonna 1300.
Piispa Henrik mainitaan legendassa Uppsalan piispana, käsitys hänen Suomen piispuudestaan on myöhäsyntyinen. Ruotsalaisissa annaaleissa ja Pyhän Botvidin legendassa 1200-luvulta mainitaan vuonna 1129 Uppsalan piispa Henrik. Hän sai surmansa Fotevikin taistelussa 1134. Palmsköldin katkelman vanhemmassa osassa 1400-luvun alusta Henrikin kuolinvuodeksi on annettu 1151. Myöhempi historiantutkimus on sitten sirotellut kuolinvuosia pitkin 1150-lukua, suosituimpia ovat olleet vuodet 1156 ja 1158, mutta muitakin on yritetty.lähde?
Käsitys siitä, että vuosina 1249–1286 Suomen hiippakuntaa olisi johtanut kolme kansleripiispaa on erehdys, joka perustuu Paavali Juustenin Suomen piispainkronikkaan 1500-luvulla tekemiin epähistoriallisiin lisäyksiin.[6] Tosin 1400-luvun alusta peräisin oleva niin sanottu Palmsköldin katkelma nimittää Beroa kuninkaan kansleriksi, mutta Schückin mukaan nimityksellä on tarkoitettu kuninkaan kappalaista. Nämä Koroisissa asuneet piispat olivat Bero (Björn), Ragvald I ja Catillus (Kettil). Heistä ainakin Beron näyttää maallinen valta Ruotsissa paavin vuodelta 1250 peräisin olevan moitekirjeen mukaan nimittäneen piispaksi vastoin kanonisen oikeuden määräyksiä. Piispa Catillus on ensimmäinen, joka mainitaan eräissä 1270-luvun lähteissä Turun piispaksi (episcopus aboensis).[7]
Protestanttisessa uskonpuhdistuksessa 1527 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa irrotti – taloudellisista ja poliittisista syistä johtuen – maan kirkon paavin alaisuudesta ja perusti Ruotsin kirkon. Uskonpuhdistuksen toimeenpanijana Suomessa oli Mikael Agricola, joka toimi myös vuodesta 1554 Turun piispana.
Suomen sodan jälkeen Suomesta tuli Suomen suuriruhtinaskunta osana Venäjää, joka tunnusti luterilaisen kirkon. Vuonna 1817 Suomeen nimitettiin arkkipiispa Suomen luterilaisen kirkon johtoon. Suomen itsenäistyessä 1917 luterilaisesta kirkko sai virallisen tunnustetun aseman yhdessä ortodoksisen kirkon kanssa.
Nykyään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on arkkipiispan lisäksi erillinen Turun arkkihiippakunnan piispan virka. Sen ensimmäinen viranhaltija oli Ilkka Kantola (1998–2005), ja häntä ovat seuranneet Kari Mäkinen (2006–2010), Kaarlo Kalliala (2011–2021) ja Mari Leppänen (2021–).
Luettelo piispoista
muokkaa- Lähteet:[8]
Katoliset piispat
muokkaa| piispa | virka-aika | lisätietoa | |
|---|---|---|---|
|
Henrik | 1134–1158 | Uppsalan piispa, historiallisuus epävarma |
| Rodolfus | 1202?–1209? | historiallisuus epävarma | |
| Folkvinus | 1210?–1234? | historiallisuus epävarma | |
| Tuomas | 1234?–1245 | ||
|
Bero I (Björn I) | 1248 tai 1249–1258 | |
|
Ragvald I | 1258–1266 | |
|
Catillus | 1266–1286 | |
|
Johannes | 1286–1290 | |
|
Maunu I | 1291–1308 | |
| Ragvald II | 1309–1321 | ||
|
Pentti Gregoriuksenpoika | 1321–1338 | |
|
Hemming | 1338–1366 | |
| Henrik Hartmaninpoika | 1366–1367 | ||
| Johannes Pietarinpoika | 1367–1370 | ||
| Johannes Westfal | 1370–1385 | ||
|
Bero Balk | 1385–1412 | |
|
Maunu Olavinpoika Tavast | 1412–1450 | |
|
Olavi Maununpoika | 1450–1460 | tiettävästi ainut keskiajan piispoista, joka oli opiskellut yliopistossa eritysesti teologiaa[9] |
|
Konrad Bitz | 1460–1489 | |
|
Maunu III Särkilahti | 1489–1500 | |
|
Lauri Suurpää | 1500–1506 | |
|
Johannes Olavinpoika | 1506–1510 | |
|
Arvid Kurki | 1510–1522 | |
- Luterilaisen ajan jälkeisistä katolisista piispoista, ks. Helsingin katoliset piispat.
Ei-katoliset piispat ja luterilaiset piispat
muokkaa
Luterilaiset arkkipiispat
muokkaa
Lähteet
muokkaa- Juhani Rinne: Turun Tuomiokirkko keskiaikana I Tuomiokirkon rakennushistoria. Turku: Uuden Auran osakeyhtiön kirjapaino, 1941.
Viitteet
muokkaa- ↑ Kirkon organisaatio: Arkkipiispa ja piispat. Evl.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Arkkipiispa – Aamenesta öylättiin – kirkon ja uskon sanasto www.evl2.fi. Arkistoitu 5.8.2016. Viitattu 12.8.2016.
- ↑ Tapio Luoma on seuraava arkkipiispa, Ylen uutiset 1.3.2018
- ↑ http://www.evl.fi/kirkko/historiikki.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Seppänen 2003 s. 42
- ↑ Schück, Herman: ”Kansler och capella regis under folkungatiden”, Historisk tidskrift 2/1963
- ↑ Lehtonen & Joutsivuo 2002, s. 106
- ↑ Suomen ja Turun piispat sekä arkkipiispat evl.fi. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Arkistoitu 17.7.2014. Viitattu 25.5.2010.
- ↑ Olavi Maununpoika opiskeli keskiajalla Pariisin yliopistossa – Opinnot maksoivat yhtä paljon kuin 40 hevosta www.tieteessatapahtuu.fi. Viitattu 5.6.2023.
Kirjallisuutta
muokkaa- Seppänen, Liisa: Kaupunkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura, 2003. ISBN 951-9129-57-X
- Lehtonen, Tuomas & Joutsivuo, Timo: Suomen kulttuurihistoria 1. Taivas ja maa. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1841-X
- Heininen, Simo Turun piispat Pyhästä Henrikistä Mikko Juvaan. Edita. Helsinki, 2008 ISBN 978-951-37-3304-7
- Gardberg, C.J; Heininen, Simo; Welin, P. O. Nationalhelgedomen Åbo Domkyrka 1300-2000. Tammi förlag, Helsingfors 2000. ISBN 951-31-1706-5
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turun ja Suomen arkkipiispa Wikimedia Commonsissa