Tuulen viemää (elokuva)

Tuulen viemää
Gone with the Wind
Ohjaaja	Victor Fleming
Käsikirjoittaja	Sidney Howard; Margaret Mitchell
Tuottaja	David O. Selznick
Säveltäjä	Max Steiner
Kuvaaja	Ernest Haller
Leikkaaja	Hal C. Kern; James E. Newcom
Tuotantosuunnittelija	William Cameron Menzies
Pukusuunnittelija	Walter Plunkett
Lavastaja	Lyle R. Wheeler
Pääosat	Clark Gable; Vivien Leigh; Leslie Howard; Olivia de Havilland; Thomas Mitchell; Hattie McDaniel
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Selznick International Pictures Metro-Goldwyn-Mayer
Levittäjä	Loews Cineplex Entertainment; Netflix; HBO Max
Ensi-ilta	1939
Kesto	214 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OKNimi-testi OK

Tuulen viemää (engl. Gone with the Wind) on vuonna 1939 ensi-iltansa saanut historiallinen elokuva. Sen ohjasi Victor Fleming ja pääosia näyttelivät Clark Gable, Vivien Leigh, Leslie Howard ja Olivia de Havilland. Elokuva perustuu Margaret Mitchellin vuonna 1936 ilmestyneeseen samannimiseen romaaniin.

Scarlett O'Haran rooliin harkittiin monia näyttelijöitä ennen kuin Vivien Leigh sai osan. Heitä olivat muun muassa Paulette Goddard, Joan Crawford, Norma Shearer, Bette Davis ja Barbara Stanwyck. Goddard oli jo lähes varma vaihtoehto Scarlettin rooliin, kunnes David O. Selznickin agenttina toiminut veli Myron Selznick löysi Leighin. Hän sopi kaikkien mielestä Scarlettin rooliin paremmin kuin kukaan muu.

Elokuva on edelleen Yhdysvaltojen eniten tuottanut elokuva, jos inflaatiokerroin otetaan huomioon^[2].

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Scarlett O’Hara (Vivien Leigh) on vauraalla Taran tilalla asuvan perheen kolmesta tyttärestä vanhin. Hän on suosittu, piirikunnan kaunotar ja täynnä itseään, mutta samalla rakastunut toivottomasti Ashley Wilkesiin (Leslie Howard), joka on menossa naimisiin serkkunsa Melanie Hamiltonin (Olivia de Havilland) kanssa. Scarlett inhoaa Melanieta syvästi, herttainen Melanie taas pitää Scarlettista suuresti.

Juhlissa Scarlett yrittää saada Ashleyn purkamaan kihlauksensa, mutta tämä torjuu hänet. Samoissa juhlissa Scarlett kohtaa ensimmäisen kerran myös Rhett Butlerin, joka kuulee sohvan taakse Scarlettin ja Ashleyn keskustelun. Juhlien aikana myös ilmoitetaan Yhdysvaltain sisällissodan alkamisesta ja Scarlett, kostoksi Ashleylle, suostuu Melanie Hamiltonin veljen kosintaan ja heidät vihitään ennen miesten joutumista sotaan.

Pian tulee tieto Scarlettin miehen kuolemasta. Scarlett ja Melanie lähtevät Atlantaan, jossa he osallistuvat muun muassa rahankeruutanssiaisiin ja sairaanhoitotoimintaan. Melanie on raskaana ja synnyttää lapsen jenkkien jo piirittäessä kaupunkia. Rhettin avulla Scarlett pelastaa Melanien, tämän lapsen ja itsensä Taraan. Rhett tunnustaa Scarlettille rakkautensa ennen kuin jättää tämän, ja liittyy jo lyötyyn Etelävaltioiden sotajoukkoon. Tarasta löytyy vain äidin kuolemasta hulluksi tullut isä, muutama uskollinen orja ja surkeat jäänteet Tarasta sen loiston päiviltä. Nälkiintynyt Scarlett vannoo Jumalan nimeen, ettei koskaan näe enää nälkää vaikka tapahtuisi mitä.

Köyhtyneen tilan pelastamiseksi Scarlett huijaa siskonsa varakkaan sulhasen kanssaan naimisiin. Pian sen jälkeen Scarlett joutuu ajoretkellä entisten orjien leirin lähellä lähes ryöstetyksi ja raiskatuksi. Sen kuultuaan Scarlettin aviomies ja pari muuta miestä päättävät tehdä asialle jotain, ja perustetaan paikallinen Ku Klux Klan. Klaanin nimeä elokuvassa ei kuitenkaan mainita. Sen myötä eräässä välikohtauksessa kuolee Scarlettin aviomies. Jo toisen kerran leskeksi jäänyt Scarlett tuntee suuria tunnontuskia siitä että varasti sisarensa miehen ja teki tämän onnettomaksi – ja lopulta ”tappoi” tämän.

Tämän jälkeen Rhett Butler kosii Scarlettia, joka suostuu kosintaan, vaikkei tunne minkäänlaista intohimoa Rhettiä kohtaan, vaan ajattelee vain tämän rahoja. He saavat tyttären, Bonnie Bluen, joka kuolee ratsastusonnettomuudessa. Heidän avioliittoaan rasittaa myös Scarlettin jatkuva haikailu Ashleyn perään. Tämän jälkeen myös Melanie sairastuu ja kuolee. Scarlett tajuaa Melanien kuollessa tämän merkityksen itselleen ja Ashleyn suuren rakkauden Melanieen. Scarlett tajuaa rakastavansa Rhettiä ja juoksee kotiin kertomaan tämän. Rhett Butler kuitenkin torjuu hänet, sanoen oman rakkautensa kuolleen, ja jättää Scarlettin. Murtuneena Scarlett päättää muuttaa takaisin Taraan ja keksiä keinon, jolla saisi Rhettin takaisin itselleen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

Pääosat


	Vivien Leigh .... Scarlett O'Hara
	Clark Gable .... Rhett Butler
	Leslie Howard .... Ashley Wilkes
	Olivia de Havilland .... Melanie Hamilton

Sivurooleissa

Thomas Mitchell .... Gerald O’Hara
Barbara O’Neil .... Ellen O’Hara
Evelyn Keyes .... Suellen O’Hara
Ann Rutherford .... Carreen O’Hara
George Reeves .... Stuart Tarleton
Fred Crane .... Brent Tarleton
Hattie McDaniel .... Mammy
Oscar Polk .... Pork
Butterfly McQueen .... Prissy
Victor Jory .... Jonas Wilkerson
Everett Brown .... Iso Sam
Howard C. Hickman .... John Wilkes
Alicia Rhett .... India Wilkes
Rand Brooks .... Charles Hamilton
Carroll Nye .... Frank Kennedy
Marcella Martin .... Cathleen Calvert
Laura Hope Crews .... Täti Pittypat Hamilton
Eddie Anderson .... Peter - setä
Harry Davenport .... Tohtori Meade
Leona Roberts .... Mrs. Meade
Jane Darwell .... Dolly Merriwether
Paul Hurst .... Jenkki sotilaskarkuri
Cammie King .... Bonnie Blue Butler
Ona Munson .... Belle Watling
Eric Linden .... Amputation case
Cliff Edwards .... Reminiscent Soldier

Oscar-palkinnot ja -ehdokkuudet

Oscar-palkinnot

”Road to Tara” -museo Jonesborossa, Georgian osavaltiossa

Paras elokuva: Selznick International Pictures
Paras ohjaus: Victor Fleming
Paras naispääosa: Vivien Leigh
Paras naissivuosa: Hattie McDaniel
Paras sovitettu käsikirjoitus: Sidney Howard
Paras leikkaus: Hal C. Kern ja James E. Newcom
Paras kuvaus: Ernest Haller ja Ray Rennahan
Paras lavastus: Lyle R. Wheeler

Erikoispalkinnot:

Erikoispalkinto
Tieteellisen tai teknisen saavutuksen Oscar-palkinto

Oscar-ehdokkuudet

Paras miespääosa: Clark Gable
Paras naissivuosa: Olivia de Havilland
Parhaat erikoistehosteet: Fred Albin, Jack Cosgrove ja Arthur Johns.
Paras musiikki: Max Steiner
Paras äänitys: Thomas T. Moulton

Vastaanotto

Elitisti-verkkosivuston Jari Mustonen kirjoittaa elokuvan herättäneen keskustelua koko olemassaolonsa ajan. Hänen mukaansa teosta on syytetty muun muassa orjuuden romantisoimisesta, mikä onkin totta. Edelleen hän huomauttaa, ettei tämä poista sitä tosiasiaa, että kyseessä on fiktiivinen taideteos, joka on hyvin rehellinen suhteessa siihen aikakauteen, jota se kuvaa. Tämä tarjoaa katsojalle ainutlaatuisen mahdollisuuden nähdä historian kokemisen eräästä näkökulmasta. Elokuva on herättänyt paljon keskustelua myös feministien keskuudessa. ^[3]