Tyson Fury
Tyson Luke Fury (s. 12. elokuuta 1988 Wythenshawe, Englanti) on brittiläinen raskaansarjan ammattilaisnyrkkeilijä.
Tyson Fury  |
|
|---|---|
 Tyson Fury |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Tyson Luke Fury |
| Syntynyt | 12. elokuuta 1988 Wythenshawe, Englanti |
| Kansalaisuus |
 Iso-Britannia |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | The Gypsy King |
| Pituus | 206 cm[1] |
| Paino | |
| Painoluokka | raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen[1] |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 37[1] |
| Voitot | 34 |
| Tappiot | 2 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Aiheesta muualla | |
Fury siirtyi menestyksellisen amatööriuran jälkeen ammattilaiseksi vuonna 2008. Hän voitti seuraavina vuosina kaikki ottelunsa ja marraskuussa 2015 MM-ottelussa Volodymyr Klytškon, minkä jälkeen hänellä oli samanaikaisesti neljän liiton mestaruus (WBA, WBO, IBF ja IBO).
Maailmanmestaruuden jälkeen Fury oli terveyssyistä sivussa kolme vuotta ja menetti mestaruusvyönsä. Hän teki menestyksekkään paluun vuonna 2018 ja piti hallussaan WBC:n maailmanmestaruutta helmikuusta 2020 toukokuuhun 2024.
Nuoruus
muokkaaFury syntyi kolme kuukautta ennenaikaisesti vuonna 1988. Hänen isänsä John nimesi poikansa nyrkkeilijä Mike Tysonin mukaan.[2] John Fury oli muiden töidensä ohessa raskaansarjan nyrkkeilijä, joka voitti käymästään 13 ottelusta kahdeksan.[3]
Furyn perhe on aloilleen asettuneita irlantilaisia kiertolaisia. Suurperhe asui talossaan Styalin kylässä Wilmslow’n lähellä Cheshiressä. He pitivät kiinni irlantilaisten kiertolaisten perinteistä ja arvoista, kuten perheestä ja uskonnosta. Furyn mukaan irlantilaisia kiertolaisia syrjitään edelleen esimerkiksi ravintoloissa, mutta omalla nyrkkeilyurallaan hän ei ole kokenut syrjintää.[2]
Fury on kertonut saaneensa elää nyrkkeilijälle poikkeuksellisesti hyvän lapsuuden ja nuoruuden, eikä hän joutunut koskaan vaikeuksiin.[2] Fury oli kasvaessaan läheinen veljiensä ja isänsä kanssa, ja auttoi isäänsä käytettyjen autojen kaupassa lopetettuaan koulunkäynnin noin kymmenvuotiaana.[3]
Amatööriura
muokkaaFury liittyi 14-vuotiaana paikalliseen nyrkkeilyseuraan, missä häntä valmensi Steve Egan. Hän ei suuren kokonsa vuoksi päässyt ottelemaan tosissaan kolmeen vuoteen, sillä kaikki muut superraskassarjalaiset olivat jo aikuisia miehiä. Ensimmäisen amatööriottelunsa Fury kävi 17-vuotiaana, ja voitto nosti hänet saman tien alemman superraskaan sarjan ykköseksi koko maassa.[4]
Fury saavutti amatööriurallaan nuorten MM-pronssia 2006 Irlannin väreissä, nuorten EU-kultaa 2007 Englannin väreissä sekä nuorten EM-hopeaa 2007. Hänen ottelutilastonsa oli 31 voittoa (26 tyrmäystä) ja 4 tappiota.[5][6] Pekingin olympialaisiin 2008 häntä ei kuitenkaan valittu Britannian edustajaksi, ja Irlantia hän ei saanut edustaa.[4]
Ammattilaisura
muokkaa
Fury siirtyi ammattilaiseksi vuonna 2008 ja kävi ensimmäisen ottelunsa saman vuoden joulukuussa, voittaen Unkarin Béla Gyöngyösin teknisellä tyrmäyksellä.[1] Furyn kaikki ammattilaisottelut näytettiin Englannissa televisiossa, ja hänestä tuli nopeasti kuuluisa.[4] Hän kävi vuonna 2009 peräti kahdeksan ottelua, mutta hidasti sen jälkeen tahtia.[7]
Tavoitteenaan Furylla oli koko ajan päästä lyömään hallitseva raskaansarjan maailmanmestari Volodymyr Klytško. Päästäkseen MM-otteluun hänen täytyi matkan varrella lyödä kaikki muut haastajat. Heinäkuussa 2011 Fury voitti siihen asti voittamattoman Derek Chisoran pistein.[7] Seuraavina vuosina hän löi muun muassa Nicolai Firthan, Nevan Pajkićin, Vinny Maddalonen, Kevin Johnsonin, Steve Cunninghamin, Joey Abellin, Derek Chisoran toisen kerran ja lopuksi helmikuussa 2015 Christian Hammerin.[8]
Fury sai tilaisuutensa vuonna 2015 ja voitti Volodymyr Klytškon Düsseldorfissa 28. marraskuuta 2015 yksimielisesti pistein. Näin hänestä tuli nyrkkeilyliittojen WBA, WBO, IBF ja IBO hallitseva raskaansarjan maailmanmestari. Ottelun jälkeen IBF-liitto vaati, että Furyn olisi puolustettava mestaruuttaan Vjatšeslav Glazkovia vastaan. Fury kieltäytyi IBF-liiton vaatimuksesta, koska hän keskittyi uusintaotteluun Klytškoa vastaan, sillä Furyn ottelusopimukseen Klytškon kanssa sisältyi uusintaottelupykälä. Tällöin IBF-liitto riisti Furylta mestaruuden ja julisti, että IBF:n mestaruusvyö on nyt vapaa. Fury säilytti muiden liittojen mestaruutensa.[9]
Voitettuaan maailmanmestaruuden Fury alkoi käyttää itsestään nyrkkeilyn yhteydessä lisänimeä "The Gypsy King", 'Mustalaiskuningas'. Nimitystä ovat käyttäneet perinteisesti irlantilaiset kiertolaiset sukupolvensa parhaasta paljaskäsinyrkkeilijästä. Myös Furyn oma isoisoisä oli pitänyt arvoa aikoinaan itsellään. Fury uskoo raskaansarjan maailmanmestarina olevansa oikeutettu käyttämään nimeä omanakin lempinimenään showmiehen imagonsa vahvistamiseksi.[10]
Furyn oli tarkoitus otella Volodymyr Klytškoa vastaan uudestaan 9. heinäkuuta 2016 Manchesterissa Isossa-Britanniassa. Ottelu peruuntui ensimmäisen kerran Furyn nilkkavamman vuoksi.[11] Seuraavan kerran heidän oli määrä kohdata 29. lokakuuta 2016 Manchesterissa. Syyskuun lopussa ilmoitettiin tämänkin kohtaamisen peruuntuvan Furyn terveydentilan vuoksi.[12] Runsaasti lihonut Fury oli kärsinyt Klytško-ottelun jälkeen motivaatio-ongelmista, masennuksesta ja itsetuhoisuudesta, ja lääkärit pitivät häntä kyvyttömänä ottelemaan.[13] Fury ilmoitti lokakuussa 2016 luopuvansa WBA:n ja WBO:n mestaruusvöistään käytettyään syksyn aikana paljon alkoholia ja kokaiinia.[14]
Kesäkuussa 2016 Ison-Britannian antidopingtoimikunta UKAD ilmoitti Furyn helmikuussa 2015 antaman dopingnäytteen sisätäneen merkkejä nandrolonista. Fury vastasi ilmoittamalla vievänsä UKAD:n oikeuteen perättömänä pitämästään väitteestä.[15] Fury kiisti käyttäneensä kiellettyjä hormoneita. Hänen kilpailukieltonsa anabolisten steroidien käytöstä kesti joulukuusta 2015 joulukuuhun 2017.[16] Syyskuussa 2016 ammattinyrkkeilijöitä testaava VADA puolestaan ilmoitti Furyn 22. syyskuuta antamasta dopingnäytteestä löytyneen kokaiinin ainesosaa bentsoyyliekgoniinia.[17]
Paluuottelussaan kesäkuussa 2018 Fury löi albanialaisen Sefer Seferin neljännessä erässä.[18] Joulukuussa 2018 Fury otteli Los Angelesissa WBC-liiton mestaruusottelussa Deontay Wilderia vastaan. Wilder löi Furyn kahdesti lattiaan, ja ottelu päättyi ratkaisemattomaan tuomariäänin 111–115, 114–110 ja 113–113, joten Wilder säilytti mestaruutensa.[19]
Fury voitti Wilderin helmikuussa 2020 WBC-liiton mestaruusottelussa Las Vegasissa keskeytyksellä seitsemännessä erässä ja palasi näin maailmanmestariksi.[20] Fury tyrmäsi Wilderin lokakuussa 2021 Las Vegasissa ja säilytti mestaruutensa.[21]
Fury puolusti mestaruuttaan huhtikuussa 2022 Lontoossa tyrmäämällä Dillian Whyten kuudennessa erässä.[22] Joulukuussa 2022 Fury puolusti onnistuneesti mestaruusvyötään Derek Chisoraa vastaan Lontoossa.[23]
Fury hävisi toukokuussa 2024 Saudi-Arabiassa Oleksandr Usykille pisteäänin ja menetti WBC:n maailmanmestaruutensa. Tappio oli Furyn ammattilaisuran ensimmäinen.[24] Joulukuussa 2024 Fury hävisi Usykille uusintaottelun yksimielisin pisteäänin 116–112.[25]
Yksityiselämä
muokkaaFurylla on vaimonsa Parisin kanssa kuusi lasta. He menivät naimisiin vuonna 2008.[26]
Fury uskoo Jumalaan ja kertoo uskonnon olleen hänelle aina tärkeää perheensä ohella.[2]
Suorapuheinen Fury on herättänyt usein huomiota ja arvostelua puheillaan, jotka on nähty loukkaavaksi muun muassa naisia, homoseksuaaleja ja juutalaisia kohtaan.[27][28]
Bibliografia
muokkaa- Behind the Mask: My Autobiography (2019)
- The Furious Method (2020)
- Gloves Off (2022)
Lähteet
muokkaa- Fury, Tyson: Gloves Off. Penguin Books, 2022. ISBN 978-1-804-94158-4
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d Tyson Fury BoxRec. Viitattu 25.12.2024.
- ↑ a b c d Fury 2022, luku ”10. The Right Side of the Tracks”
- ↑ a b Fury 2022, luku ”9. Son”
- ↑ a b c Fury 2022, luku ”11. First Blood”
- ↑ Tyson Fury: Record, stats, height and everything you need to know about The Gypsy King British Telecommunications. Viitattu 1.5.2023.
- ↑ Tyson Fury BoxRec. Viitattu 1.5.2023.
- ↑ a b Fury 2022, luku ”12. To the Moon”
- ↑ Fury 2022, luku ”13. I Hate Myself and I Want to Die”
- ↑ Nyrkkeilyn raskaansarjan mestari kohun keskellä – homofobisia puheita ja titteli riistettiin 9.12.2015. Yle Urheilu. Viitattu 10.12.2015.
- ↑ Fury 2022, luku ”17. The Greatest Showman”
- ↑ Mikä pettymys! Furyn ja Klitshkon välinen MM-titteliottelu peruttiin iltalehti.fi. Viitattu 26.6.2016. fi-FI
- ↑ Maija Kautto: Furyn ja Klitshkon uusintaottelu peruttiin jälleen Yle uutiset. 24.9.2016. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ Fury 2022, luku ”14. 1,000 Days”
- ↑ Kokaiinia käyttänyt Tyson Fury luopui raskaan sarjan MM-tittleistään Ilta-Sanomat. 13.10.2016. Arkistoitu 19.10.2016. Viitattu 19.10.2016.
- ↑ Tyson Fury suing UK Anti-Doping over nandrolone allegations theguardian.com. 2.8.2016. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Ex-mestari Tyson Furylle näytettiin vihreää valoa - "Arvatkaa, kuka on tullut takaisin" Yle uutiset. 12.12.2017. Viitattu 1.5.2023.
- ↑ Tyson Fury ‘tests positive’ for cocaine but unlikely to be banned theguardian.com. 30.9.2016. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
- ↑ Tyson Fury taputteli neljä leppoista erää - Sefer Seferi paljastui odotetun köykäiseksi ex-mestarin käsittelyssä Yle uutiset. 10.6.2018. Viitattu 1.5.2023.
- ↑ Kaksi kertaa kanveesissa ei riittänyt - raskaan sarjan mestaruusmatsi päättyi ratkaisemattomaan iltalehti.fi. Viitattu 2.12.2018.
- ↑ Jonne Niemeläinen: Pyyhe lensi kehään, Tyson Fury voitti Deontay Wilderin – "Kuningas on palannut" Yle uutiset. 23.2.2020. Viitattu 1.5.2023.
- ↑ Simo Arkko: Tyson Fury tyrmäsi Deontay Wilderin – britti kävi kahdesti kanveesissa Yle uutiset. 10.10.2021. Viitattu 1.5.2023.
- ↑ Paavo Forsberg: Tyrmäys! Tyson Fury puolusti onnistuneesti MM-titteliään – vihjailee yhä lopettavansa uransa tähän otteluun Yle uutiset. 24.4.2022. Viitattu 1.5.2023.
- ↑ Viljami Kalmari: Tyson Fury moukaroi voiton Lontoossa – vastustaja aivan sekaisin Iltalehti. 3.12.2022. Viitattu 1.5.2023.
- ↑ Ukrainalainen Oleksandr Usyk ylsi huimaan temppuun kukistamalla Tyson Furyn jättiottelussa Yle. 19.5.2024. Viitattu 19.5.2024.
- ↑ Oleksandr Usyk yhä raskaansarjan valtias – Tyson Furyn manageri raivoissaan 22.12.2024. Yle. Viitattu 25.12.2024.
- ↑ Ellie Muir: Tyson Fury announces wife Paris is pregnant with seventh child: ‘What a woman’ Independent. 24.3.2023. Viitattu 1.5.2023.
- ↑ Heather Saul: Tyson Fury apologises after anti-semitic and sexist comments spark call for boxing ban Independent. 17.5.2016. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ Kevin Coulson: Tyson Fury should be banned after controversial comments, insists Campaign Against Antisemitism 14.5.2016. Eurosport. Viitattu 4.5.2023.
| Edeltäjä: Volodymyr Klytško |
IBF-liiton raskaansarjan maailmanmestari 28. marraskuuta 2015 – 8. joulukuuta 2015 |
Seuraaja: Charles Martin |
| Edeltäjä: Volodymyr Klytško |
WBO-liiton raskaansarjan maailmanmestari 28. marraskuuta 2015 – 12. lokakuuta 2016 |
Seuraaja: Joseph Parker |
| Edeltäjä: Volodymyr Klytško |
IBO-liiton raskaansarjan maailmanmestari 28. marraskuuta 2015 – 12. lokakuuta 2016 |
Seuraaja: Anthony Joshua |
| Edeltäjä: Volodymyr Klytško |
WBA-liiton raskaansarjan maailmanmestari 28. marraskuuta 2015 – 12. lokakuuta 2016 |
Seuraaja: Anthony Joshua |
| Edeltäjä: Deontay Wilder |
WBC-liiton raskaansarjan maailmanmestari 22. helmikuuta 2020 – 19. toukokuuta 2024 |
Seuraaja: Oleksandr Usyk |