Ulpianus
Domitius Ulpianus (k. 228)[1] oli roomalainen juristi.
Ulpianus syntyi Foinikian Tyroksessa. Hän oli kuuluisan juristin Papinianuksen oppilas ja toimi Severusten hallitsijasuvun keisarien alaisuudessa eri viroissa. Hän joutui maanpakoon keisari Elagabaluksen valtakaudella, mutta palasi keisari Severus Alexanderin valtakaudella ja toimi pretoriaaniprefektinä vuodesta 222 lähtien. Pretoriaanit surmasivat Ulpianuksen vuonna 228 hänen yritettyään rajoittaa heidän valtaansa.[1][2][3]
Ulpianuksen juridinen tuotanto koostuu pääasiassa aiempien juristien kirjoitusten esittelystä ja kommentoinnista.[1][2][3][4] Hän kirjoitti 81 osaisen teoksen Ad edictum, joka käsitteli preettorin ediktejä, 51 osaisen teoksen Ad Sabinum, joka käsitteli roomalaista siviilioikeutta, ja useita muita kirjoituksia. Yli kolmasosa bysanttilaisen Corpus iuris civilis -lakikokoelman Digesta-osasta on peräisin Ulpianuksen tuotannosta.[1][2][3] Ulpianus tunnetaan etenkin tekemästään erottelusta julkista etua koskevaan julkisoikeuteen ja yksityisiä etuja koskevaan yksityisoikeuteen.[4] Vuonna 426 keisari Theodosius II nimesi Ulpianuksen yhdessä Gaiuksen, Papinianuksen, Pauluksen ja Modestinuksen kanssa yhdeksi viidestä juristista, joiden mielipiteillä oli oikeudellinen auktoriteetti.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Ulpian Britannica. Viitattu 16.6.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 479. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
- ↑ a b c Tellegen-Couperus, Olga: A Short History of Roman Law, s. 105. Abingdon: Routledge, 1993.
- ↑ a b c Stein, Peter: Roman Law in European History, s. 21, 28. Cambridge: Cambridge University Press, 1999.