Ursus – sankareista suurin

Ursus – sankareista suurin (ital. Ursus nella terra di fuoco, ”Ursus tulen maassa”) on vuonna 1963 valmistunut italialainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Giorgio C. Simonelli. Sen sankaria Ursusta esittää yhdysvaltalainen Ed Fury.

Ursus – sankareista suurin
Ursus nella terra di fuoco
Elokuvan italialainen mainosjuliste.
Elokuvan italialainen mainosjuliste.
Ohjaaja Giorgio C. Simonelli
Käsikirjoittaja Marcello Ciorciolini
Tuottaja Giuseppe Fatigati
Säveltäjä Carlo Savina
Kuvaaja Luciano Trasatti
Leikkaaja Franco Fraticelli
Lavastaja Giuseppe Ranieri
Pääosat Ed Fury, Luciana Gilli, Claudia Mori
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Cine Italia Film
Ensi-ilta 31. lokakuuta 1963 (Italia)
4. joulukuuta 1964 (Suomi)
Kesto 91 min.
Alkuperäiskieli italia
Tuotto 288 000 000 liiraa (Italia)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kuningas Lotar tavoittelee Ursuksen puolustamaa naapurimaata neuvonantajansa Amilcaren ja veljentyttärensä Milan johdattelemana. He syyttävät Ursusta prinsessa Dianan kaappaamisesta ja lähettävät miehensä tappamaan sankarin. Maanjäristys hautaa Ursuksen ja Diana katoaa. Amilcare murhaa Lotarin ja nousee Milan kanssa valtaistuimelle. Kruunajaisten juhlistamiseksi järjestetään turnajaiset, joihin Ursus saapuu voittaen vallananastajan käskyläiset. Amilcare kaappaa Dianan ja vangitsee Ursuksen, mutta kansa nousee kapinaan ja vapauttaa sankarin. Mila ja Amilcare saavat ansionsa mukaan, ja Diana nousee valtaistuimelle.[1][2][3]

Näyttelijät

muokkaa
 Ed Fury  Ursus  
 Luciana Gilli  Diana  
 Claudia Mori  Mila  
 Nando Tamberlani  Lotar  
 Adriano Micantoni  Amilcare  
 Mireille Granelli    
 Pietro Ceccarelli  Lero  
 Giuseppe Addobbati  virkamies  
 Diego Pozzetto    
 Claudia Giannotti    
 Tom Felleghi    
 Nello Pazzafini    

[1][4]

Tuotanto

muokkaa

Elokuva on kuvattu Dyaliscope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Elioksen studiolla Roomassa[1]. Ulkokuvissa nähdään Grotte Di Salonen luolat, Monte Gelaton vesiputoukset, Tolfan laakso ja Tor Caldaran maisemat sekä muualta lainattuja otoksia tulivuorenpurkauksista[5]. Kertoman mukaan suuren osan elokuvasta on ohjannut apuohjaajana toiminut Nick Nostro[1].

Ursus – sankareista suurin on Ed Furyn kolmas Ursus-seikkailu ja viimeinen peplum-elokuva[1]. Sen lapsellista ja epäjohdonmukaista juonta sekä vaatimattomia näyttelijäsuorituksia, ohjausta ja erikoistehosteita kompensoivat elokuvan synkkä ilmapiiri, groteski lavastus, Carlo Savinan musiikki ja sankarin lähes yli-inhimilliset voimainkoetukset. Henkilöhahmona Ursus ei juurikaan poikkea Herkuleen ja Macisten kaltaisista peplum-sankareista.[5][6]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 319. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051
  2. Cinematografo.it cinematografo.it. Viitattu 25.2.2017.
  3. Smith, Gary Allen: Epic Films, s. 234–235. Jefferson, North Carolina & London: McFarland & Company, 2004. ISBN 0-7864-1530-4
  4. Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 27.10.2020.
  5. a b Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 16. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0
  6. Casadio, Gianfranco: I mitici eroi, s. 102, 108. Ravenna: Longo Editore, 2007. ISBN 978-88-8063-529-1

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
INTERN 1