Uthman ibn Affan
Uthman ibn Affan (arab. عثمان بن عفان, ʿUṯmān ibn ʿAffān), myös Uthman tai Othman, oli islamilaisen tarinaperinteen mukaan muslimien kolmas ”oikeaan johdettu” kalifi ja hallitsi vuosina 644–656.
Islamilainen perimätieto
muokkaaIslamilaisen perimätiedon mukaan Uthman perusti komitean kokoamaan Koraania profeetta Muhammadin ilmestyksistä. Koraanin virallinen laitos valmistui Uthmanin ansiosta vuonna 652.[1] Uthmanin aikana islam levisi muun muassa Kyprokselle ja Pohjois-Afrikkaan.[1] Uhtmanin hallinto oli huonosti järjestäytynyt ja riitainen arabiarmeijan valloittamien maiden saaliista. Lopulta kapinan seurauksena Uhtman surmattiin vuonna 656.[1][2] Uthmanin 12-vuotisen hallituskauden jälkeen kalifiksi nousi Ali ibn Abi Talib.[1]
Kalifien historiallisuus
muokkaaJotkut historioitsijat ovat alkaneet epäillä kaikkien oikeaan johdettujen neljän kalifin historiallisuutta, sillä heistä ei ole säilynyt tietoa sen enempää islamilaisissa kuin ei-islamilaisissa aikalaislähteissä. Islamilaisiin lähteisiin he ilmestyvät vasta 800-luvulla. Espanjassa tehty niin sanottu ”Vuoden 754 kronikka” on lähde, jossa neljä kalifia tosin mainitaan. Suurin osa käsikirjoituksesta on kuitenkin säilynyt kopiona vasta 1100-luvulta, joten ei ole varmaa miten alkuperäinen kuvaus on.[3] Todennäköisesti kristillisen kirkonmiehen tekemässä Kronikassa kerrotaan, että Muhammedin oltua vallassa 10 vuotta häntä seurasi Abu Bakr, joka hallitsi kolme vuotta. Tätä seurasi Umar ja sitten Uthman vuonna 647. Kronikka ei tunne Alia, vaan ilmoittaa Uthmanin seuraajaksi Muawijan vuonna 657.[4]
Ensimmäinen arabivaltion hallitsija, josta on jäänyt historiaan arkeologisia jälkiä, kuten kolikoita ja piirtokirjoituksia, on Mu’awiya (vallassa vuodet 660–680). [5] Ensimmäinen hallitsija, joka käytti itsestään nimitystä ”kalifi”, oli Abd al-Malik ibn Marwan (685–705).
Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan nykyään valtaosa islamin varhaishistorian tutkijoista katsoo, että perimätietoa tallentaneiden hadithien osalta on lähes mahdoton sanoa, ovatko ne aitoja,[6] joten lukija joutuu tekemään hyvin subjektiivisen valinnan, uskooko perinteiseen kuvaan vai ei.[7] Hämeen-Anttilan mukaan ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, mitä tapahtui, vaan sillä, mitä uskotaan tapahtuneen.[8]
Uusia teorioita oikeaan johdetuista kalifeista
muokkaaKoska neljästä ”oikeaan johdetusta kalifista” ei ole löytynyt aikalaislähteitä, heidän on myös arveltu olleen abbasidikaudella luotuja persialaiseen nelilukuun perustuvia hahmoja, jotka symbolisesti rinnastuivat Adamiin, Nooaan, Abrahamiin ja Moosekseen.[9] Eräät historiantutkijat katsovat, että myös oikeaan johdettujen kalifien valloitussodat ovat myytti.[10] Lähi-idän valtava arabikalifaatti olisi syntynyt sassanidien Persian raunioille, kun valtakunta romahti Bysantille kärsityn häviön jälkeen, ja Bysantti vetäytyi Lähi-idästä. Valtatyhjiön olisivat täyttäneet alueella asuneet ja näiden valtakuntien sotiin apujoukkoina osallistuneet arabiheimot. Niiden keskinäisen välienselvittelyn voitti Syyriassa vaikuttanut arabikenraali Muawija. Hän käytti virkakielenään kreikkaa ja oli uskonnoltaan kristitty.[11]
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Dictionary of Beliefs and Religions. (Originally published 1992 as Chambers Dictionary of Beliefs and Religions) Great Britain: The Wordsworth, 1995. ISBN 1-85326-354-0 (englanniksi)
- Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2
- Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Sardar, Ziauddin: Mihin uskovat muslimit. Otava, 2009. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d Ziauddin Sardar: Mihin uskovat muslimit, s. 58. Otava. ISBN 978-951-1-23224-7
- ↑ Dictionary of Beliefs and Religions 1992, s. 546
- ↑ Thomas, J.: Araboislamische Geschichtsschreibung und ihre Auswirkungen auf Geschichtsbilder von al-Andalus (8 Jh.). Teoksessa: M. Gross & K.-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion I. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam, s. 144. Hans Schiler, 2010.
- ↑ Chronicle of 754. Teoksessa: K. B. Wolf (toim.) Conquerors and Chroniclers of Early Medieval Spain. 2nd ed. s. 93–99. Liverpool University Press, 2011.
- ↑ Popp 2010, s.38
- ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja, s. 20. Otava, 2004. ISBN 978-951-126210-7
- ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 40. Gaudeamus, 2006.
- ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 14
- ↑ Volker Popp: Biblische Strukturen in der islamischen Geschichtsdarstellung. Teoksessa: Markus Gross & K-H. Ohlig /toim.). Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 46–53. Schiler, 2008.
- ↑ Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Prometheus, 2003.
- ↑ Popp, 2010, s. 34–45