V niin kuin verikosto (elokuva)

V niin kuin verikosto (eng. V for Vendetta) on vuonna 2005 ensi-iltansa saanut poliittinen dystopiatrilleri. Elokuvan ohjasi James McTeigue ja tuottivat myös käsikirjoituksen laatineet Wachowskin sisarukset yhdessä Joel Silverin kanssa. Elokuva pohjautuu Alan Mooren ja David Lloydin samannimiseen sarjakuvaromaaniin. Tarina seuraa salaperäisen V-nimisen vapaustaistelijan toimia tämän pyrkiessä muuttamaan yhteiskuntajärjestystä samalla, kun hän toteuttaa henkilökohtaista verikostoaan. Tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuden dystopiseen Lontooseen, Britanniaan. Rooleissa ovat Natalie Portman (Evey Hammond), Hugo Weaving (V), Stephen Rea (komisario Finch), John Hurt (ylikansleri Sutler) sekä Stephen Fry (televisiojuontaja Gordon Deitrich).

V niin kuin verikosto
V for Vendetta
Ohjaaja	James McTeigue
Käsikirjoittaja	Andy Wachowski Larry Wachowski
Perustuu	David Lloydin ja Alan Mooren sarjakuvaan V niin kuin verikosto
Tuottaja	Joel Silver Grant Hill Andy Wachowski Larry Wachowski
Säveltäjä	Dario Marianelli
Kuvaaja	Adrian Biddle
Leikkaaja	Martin Walsh
Tuotantosuunnittelija	Owen Paterson
Pääosat	Natalie Portman Hugo Weaving Stephen Rea John Hurt Stephen Fry
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat Saksa Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö	Warner Bros. Virtual Studios Silver Pictures Anarchos Productions
Levittäjä	InterCom Netflix
Ensi-ilta	17. maaliskuuta 2006 24. maaliskuuta 2006
Kesto	132 minuuttia
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	54 000 000 $
Tuotto	132 511 035 $
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Elokuvan piti alun perin ilmestyä 4. marraskuuta 2005 (päivää ennen Guy Fawkesin yön 400. vuosipäivää), mutta viivästysten vuoksi se tuli teattereihin vasta 17. maaliskuuta 2006. Elokuvaa kehuttiin arvosteluissa ja maailmanlaajuiset lipputulot kohosivat yli 132 miljoonaan dollariin. Aiempiin sarjakuvistaan tehtyihin elokuvasovituksiin (From Hell ja Herrasmiesliiga) pettynyt Moore kieltäytyi katsomasta elokuvaa^lähde? ja sanoutui siitä kokonaan irti. Elokuvantekijät jättivät käsikirjoitusvaiheessa pois monia alkuperäisessä sarjakuvassa esiintyviä anarkistisia teemoja sekä viittauksia huumeisiin. Lisäksi elokuvan poliittista viestiä muokattiin vastaamaan tekijöiden käsitystä nyky-yleisölle merkityksellisestä sanomasta.

Juoni

Lähitulevaisuuden Britannia on totalitaarinen ja sitä hallitsee äärioikeistolainen Nornaliekki-puolue (engl. Norsefire Party). Elokuva seuraa Evey Hammondia, nuorta naista, jonka naamioitu omankädenoikeutta käyttävä anarkisti nimeltä ”V” pelastaa salaiselta poliisilta. Tämän jälkeen Evey on todistamassa V:n Old Baileyn räjäytystyötä. Hallitus selittää sen hätäpurkamiseksi, mutta valhe paljastuu V:n puhuessa British Television Networkin (BTN) välityksellä samana päivänä. Hän välittää viestin, joka yllyttää Britannian kansaa nousemaan alistavaa hallitusta vastaan marraskuun viidentenä, vuoden päästä tuosta päivästä, jolloin V tuhoaisi Parlamenttitalon. Evey auttaa V:tä pakenemaan, mutta joutuu samalla vaaraan. V pelastaa Eveyn pidätykseltä ja viranomaisten kuulusteluilta viemällä tämän kotiinsa, jossa V selittää, että Eveyn täytyy pysyä piilossa hänen kanssaan. Tajuttuaan V:n tappavan hallituksen viranomaisia Evey pakenee erään esimiehensä, televisioesiintyjä Gordon Deitrichin luokse. Kuitenkin kun Deitrich julkaisee komediashow'n maan nykyisestä hallituksesta, salainen poliisi hyökkää tämän kotiin ja vangitsee Eveyn. Eveytä pidetään vangittuna ja häntä kidutetaan, mihin kuului muun muassa hänen hiustensa leikkaaminen. Sellissään Evey saa ainoan lohtunsa sellin edellisen vangin, Valerien, vaatimattomasta elämäkerrasta. Eveylle asetetaan ehdot: joko hän paljastaa V:n olinpaikan tai hänet teloitetaan. Evey valitsee mieluummin kuoleman, minkä johdosta hänet vapautetaan. Evey saa selville, että hänen vankeutensa oli vain V:n lavaste saadakseen hänet elämään ilman fasistisen hallituksen pelkoa. Myöhemmin samana päivänä Evey lähtee V:n kotoa luvaten palata ennen marraskuun viidettä.

Komisario Finch ymmärtää V:n tutkimusten kautta, miten Nornaliekki pääsi valtaan. 14 vuotta sitten Britannia kärsi sodasta ja terrorismista. Sosiaalisesti konservatiivinen ja avoimesti fasistinen puolue Nornaliekki johti puhdistusta järjestyksen palauttamiseksi. Salainen poliisi kidnappasi valtion viholliset (muslimit, juutalaiset, mustat, homoseksuaalit ja kommunistit) yön aikana. Maa jakaantui vapauden vähentyessä, kunnes bioterroristisessa hyökkäyksessä noin 80 000 ihmistä sai surmansa. Hyökkäyksen aiheuttama pelko auttoi Nornaliekkiä vaientamaan vastustuksen ja voittamaan seuraavat vaalit äänivyöryllä. Pian Viadoxin, Nornaliekin omistama yhtiö, kehitti parannuslääkkeen. Kansan hiljaisella suostumuksella Nornaliekki teki Britanniasta totalitaarisen valtion, jonka johtoon asetettiin Adam Sutler ylikanslerin virkaan. Nornaliekki oli juonena valtaanpääsyyn kehittänyt viruksen "sosiaalisesti eroavilla" ja toisinajattelevilla tehtyjen kuolettavien kokeiden avulla Larkhillin eristyslaitoksessa. V oli ollut yksi vangeista, mutta sen sijaan että hän olisi kuollut kokeissa, hän sai tehokkaampia henkisiä ja ruumiillisia ominaisuuksia. Lopulta V tuhosi laitoksen ja pakeni vannoen kostonsa Nornaliekin hallitukselle.

Marraskuun viidennen päivän lähestyessä V:n suunnitelmat aiheuttavat kaaosta Britanniassa, kun kansalaiset alkavat kyseenalaistaa hallituksen toimia yhä enemmän. Marraskuun neljäntenä Evey vierailee V:n luona, joka näyttää hänelle vanhassa metrotunnelissa olevan junalastillisen parlamenttitalon tuhoamiseen tarkoitettuja räjähteitä. V luovuttaa päätäntävallan junan lähettämisestä Eveylle, koska uskoo, ettei lopullisen päätöksen kuuluisi tulla häneltä itseltään. V lähtee itse tapaamaan puolueen johtajaa, Creedyä, jonka kanssa solmitun sopimuksen mukaan Creedy toimittaa ylikanslerin V:n käsiin vastineeksi tämän antautumisesta. Creedy surmaa ylikanslerin V:n silmien edessä, mutta antautumisen sijaan V tappaa Creedyn miehineen loukkaantuen kuitenkin itse kuolettavasti taistelussa. V:n onnistuu palata Eveyn luokse vain kuollakseen tämän käsivarsille.

Komisario Finch löytää Eveyn juuri kun tämä on lähettämäisillään räjähdejunan matkaan. Finch ei kuitenkaan asetu suunnitelman tielle, koska hän on saanut tietää paljon Norsefire-hallituksen korruptiosta ja epäinhimillisistä kokeiluista. Samaan aikaan tuhannet lontoolaiset marssivat kohti parlamenttitaloa Guy Fawkes -naamioihin pukeutuneina. Aiemmin elokuvassa kuolleita henkilöitä nähdään kävelemässä muiden joukossa, muun muassa poliisin ampumaksi joutunut pikkutyttö ja Gordon Deitrich. Varoasemiin hälytetty armeija laskee aseensa määrätietoisen rauhallisesti marssivan väkijoukon edessä, koska kuolleelta ylikanslerilta eikä Creedyltä tule muunlaisia ohjeita. Parlamenttitalo tuhoutuu räjähdyksessä Eveyn ja Finchin katsellessa etäämpää.

Rooleissa

Natalie Portman	…	Evey Hammond, nuori nainen, joka tapaa V:n ja auttaa tätä tämän suunnitelmassa.
Hugo Weaving	…	V, salaperäinen anarkisti, joka aikoo vapauttaa Britannian Nornaliekin vallasta tuhoamalla Parlamenttitalon.
Stephen Rea	…	Eric Finch, V:n tutkimusten johtaja ja Nenän (engl. The Nose), tutkimusjärjestön johtaja.
John Hurt	…	Adam Sutler, Britannian ylikansleri ja Nornaliekin johtaja.
Stephen Fry	…	Gordon Deitrich, televisioesiintyjä, joka salaa homoseksuaalisuutensa ja auttaa Eveytä.
Sinead Cusack	…	Delia Surridge, Larkhillin entinen päätohtori, joka katui tekojaan ja oli V:n viimeinen uhri.
John Standing	…	Piispa Lilliman, pedofiili ja entinen Larkhillin pastori, jonka Sutler asetti Westminster Abbeyn piispaksi.
Tim Pigott-Smith	…	Peter Creedy, Nornaliekin salaisen poliisin Sormen (engl. The Finger) johtaja.
Rupert Graves	…	Dominic Stone, Finchin apulainen V:n tutkinnoissa.
Natasha Wightman	…	Valerie Page, lesbo ja V:n vierussellin vanki, jonka sanat antoivat V:lle tavoitteita.
Roger Allam	…	Lewis Prothero, "Lontoon ääni", televisioesiintyjä joka puhui Nornaliekin puolesta.
Ben Miles	…	Roger Dascomb, British Television Networkin johtaja, jota Sutler käyttää viestiäkseen kansalle.
Clive Ashborn	…	Guy Fawkes, henkilö, joka yritti räjäyttää Parlamenttitalon 5. marraskuuta 1605, ja jonka aatteet inspiroivat V:tä.
Guy Henry	…	Conrad Heyer, Nornaliekin jäsen ja Silmän (engl. The Eye), järjestön joka valvoo kansalaisia visuaalisesti, johtaja.
Eddie Marsan	…	Brian Etheridge, Nornaliekin jäsen ja Korvan (engl. The Ear), järjestön joka valvoo kansalaisia audiollisesti, johtaja.

Tuotanto

Käsikirjoitus

Elokuvaa oli tekemässä moni Matrix-trilogian tekijöistä. Vuonna 1988 tuottaja Joel Silver hankki oikeudet kahteen Alan Mooren työhön: V niin kuin verikosto ja Vartijat. Wachowskit olivat molemmat V niin kuin verikoston faneja ja 1990-luvun keskivaiheilla, ennen The Matrixin työtä, kirjoittivat luonnostellun käsikirjoituksen mukaillen sarjakuvaa. Matrixin kuvausten aikana he viimeistelivät käsikirjoituksen ja tarjosivat ohjaajan osaa James McTeiguelle. Kaikki kolme olivat kiinnostuneita alkuperäisen tarinan teemoista ja katsoivat niiden olevan asianmukaisia nykyiselle politiikan näkymälle. Käsikirjoituksen viimestelyn aikana Wachowskit tekivät uudistuksia tarinan tiivistämiseksi ja nykyaikaistamiseksi ja samalla pyrkivät säilyttämään sen moraliteetit ja teemat.

Moore selvästi pysytteli itse erossa elokuvasta osallistumasta sen kirjoittamiseen ja ohjaamiseen ja muiden hänen töittensä elokuvaversioiden selkkaaminen. Hän päätti yhteistyön julkaisijansa, DC Comicsin kanssa, kun sen emoyhtiö Warner Bros. ei perunut lausuntoaan Mooren oletetusta yhteistyöstä. Moore sanoi käsikirjoituksen sisältävän juoniaukkoja ja sen olevan päinvastainen hänen alkuperäiseen teemaansa verratuna, joka asetti kaksi poliittista suuntausta (fasismin ja anarkismiin) toisiaan vastaan. Hän väittää työnsä olevan uudelleenmuotoiltu tarina muodossa ”nykyinen uuskonservatismi vastaan nykyinen Amerikkalainen liberalismi”. Mooren pyynnöstä hänen nimeään ei mainittu elokuvan lopputeksteissä. Kuvittaja David Lloyd oli mukana elokuvan tekemisessä ja sanoi käsikirjoituksen olleen todella hyvä ja Moore olisi tyytyväinen vain sarjakuvaa täydellisesti mukailevasta elokuvasta.

Kuvaukset ja lavasteet

Elokuva kuvattiin Lontoon lisäksi Saksassa Potsdamissa Filmstudio Babelsbergilla. Suuri osa elokuvasta tehtiin studio- ja muissa sisätiloissa. Sen lisäksi kolme kohtausta kuvattiin Berliinissä: Nornaliekin puhetilaisuus, Larkhill ja Lillimanin makuuhuone. Lontoon metrossa tapahtuvat kohtaukset kuvattiin lakkautetulla Aldwychin metroasemalla. Kuvaukset aloitettiin maaliskuun alussa vuonna 2005, ja pääasiallinen kuvaaminen aloitettiin virallisesti kesäkuun alussa. Elokuva oli viimeinen Adrian Biddlen, elokuvan pääkuvaajan kuvaama elokuva, sillä hän kuoli sydänkohtaukseen 7. joulukuuta 2005.

Elokuvalle suunniteltiin moderni ja vanhanaikainen ulkonäkö, jossa käytettiin paljon harmaita sävyjä jotta totalitarinen Lontoo saataisiin näyttämään ankealta ja lamaantuneelta. Suurin lavastus oli Varjogalleria (engl. The Shadow Gallery), jolle tehtiin kryptantuntuinen olemus. Galleria on V:n koti ja samalla paikka jossa hän säilyttää hallituksen kieltämiä esineitä. Näihin esineisiin kuuluu monia taiteellisia töitä, mm. Jan van Eyckin Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa, Tizianin Bacchus ja Ariadne, Mildred Pierce -elokuvan juliste, Andrea Mantegnan St. Sebastian, John William Waterhousen The Lady of Shalott, Edvard Munchin Puberty, William Blaken Elohim luo Aatamin ja Alberto Giacomettin patsaita.

Yksi elokuvan vaikeimmista haasteista oli kuinka tuoda V eloon eleettömän naamarin alta. Siksipä huomattavasti vaivaa nähtiin valaistuksen, näyttelemisen ja Weavingin äänen yhdistämiseen oikean mielialan luomiseksi tiettyyn tilanteeseen. Weavingin äänen vaimenemisen estämiseksi hänen hiusrajaansa asetettiin mikrofoni jälkituotannon avustamiseksi, jolloin hänen kaikki vuorosanansa uudelleenäänitettiin.

Jotta viimeinen kohtaus Westminsterissä saatiin kuvatuksi, alue Trafalgar Squarelta ja Whitehallilta Parlamenttitalolle ja Big Benille asti piti sulkea 00.00-05.00 väliseksi ajaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tämä alue jouduttiin sulkemaan elokuvan kuvausten takia. Pääministeri (kuvausten aikana) Tony Blairin poika Euan Blair työskenteli elokuvan tuotannossa ja hänen sanottiin (Stephen Fryn mukaan) auttaneen tekijöitä saavuttaneen ennätyksellisen kuvausoikeuden. Tämä aiheutti kritiikkiä Blairia kohtaan kansanedustaja David Davisilta, johtuen elokuvan sisällöstä. Tekijät kuitenkin kiistivät Blairin osallisuuden sopimuksessa, sanoen että lupa saavutettiin yhdeksän kuukauden mittaisella neuvottelulla 14 eri viraston kanssa.

Roolimuutos

James Purefoyn piti aluksi esittää V:tä, mutta koska hänellä oli vaikeuksia hengittää naamari päällä, hän jätti roolin kuuden viikon jälkeen kuvausten alusta. Rooli siirtyi Hugo Weavingille, joka oli aiemmin työskennellyt Joel Silverin ja Wachowskien kanssa Matrix-trilogiassa Agentti Smithiä. Kuitenkin joissain elokuvan kohtauksissa Purefoy esittää V:tä, jonka äänen päällä on Weavingin dubbaus.

Julkaisu

Näyttelijät ja muut elokuvan parissa työskennelleet osallistuivat useisiin lehdistötilaisuuksiin, joissa heillä oli mahdollisuus kommentoida mm. elokuvan todenmukaisuutta, poliittista sanomaa sekä alkuperäisen sarjakuvan piirtäjän Alan Mooren reaktiota. Elokuvaa irtaannutettiin tarkoituksella joistakin Mooren sarjakuvan teemoista. Weavingin mukaan "Mooren alkuperäisteos puhutteli yhteiskuntaa, jota ei enää ole. Sarjakuva oli reaktio thacheriaanisessa Britanniassa elämiseen - - - Elokuva taas kommentoi nykyistä maailmaamme. Minusta sarjakuva ja elokuva ovat siis kaksi erillistä teosta." Elokuvantekijät kommentoivat myös elokuvan kiisteltyä poliittista sanomaa sanoen tarkoituksen olevan ennemmin herättää kysymyksiä ja ottaa osaa jo yhteiskunnassa käytävään keskusteluun kuin sanella vastauksia tai sanella katsojille mielipiteitä.

Elokuva hyödyntää laajalti vuoden 1605 ruutisalaliiton kuvastoa. Salaliitossa joukko katolisia suunnitteli sytyttävänsä kansan vallankumoukseen tuhoamalla parlamenttitalon Englannissa. Alun perin elokuva oli tarkoitus julkaista marraskuun 5. viikonloppuna (2005), salaliiton 400. vuosipäivänä, mutta julkaisupäivää lykättiinkin 17. maaliskuuta 2006. Esitettyjen veikkausten mukaan julkaisupäivän siirtäminen johtui Lontoon metron pommi-iskusta heinäkuun 7. päivänä, ja yritetystä pommi-iskusta heinäkuun 21. päivänä. Tuotantoyhtiön mukaan lykkääntyminen johtui kuitenkin elokuvantekoon liittyvistä seikoista. Elokuvan varsinainen ensi-ilta oli Berliinin elokuvajuhlilla 13. helmikuuta , ja yleiseen teatterilevitykseen se pääsi 17. maaliskuuta 2006, jolloin sitä näytettiin Yhdysvalloissa, Britanniassa ja kuudessa muussa maassa. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 24. maaliskuuta 2006.

Musiikki

Elokuvan ääniraidan julkaisi Astralwerks Records 21. maaliskuuta 2006. Albumi sisällyttää suurimmaksi osaksi alkuperäisen musiikin elokuvan säveltäjä Dario Marianellilta. Soundtrack sisältää myös kolme muuta elokuvan aikana soitettua kappaletta: Julie Londonin Cry Me a River, The Velvet Undergroundin I Found a Reason Cat Powerin esittämänä ja Antony and the Johnsonsin Bird Gerhl. Kuten elokuvassa mainitaan, nämä kappaleet ovat yksiä niistä 872 mustalistatuista kappaleista V:n jukeboxissa jotka V "lunasti" Paheksuttavien materiaalien ministeriöstä. Tšaikovskin Orkesterialkusoiton 1812 kohokohta esiintyy Knives and Bullets (and Cannons too) -kappaleen lopussa. Alkusoitto soitetaan elokuvan alussa ja lopussa.

Kolme kappaletta, jotka eivät sisältyneet ääniraitaan, soitettiin elokuvan aikana. Ensimmäinen oli The Rolling Stonesin Street Fighting Man. Toinen oli erikoisversio Ethan Stollerin BKAB:ista. Elokuvan vallankumouksellisessa sävyssä siinä on otteita mustan nationalistijohtajan Malcolm X:n On Black Power:ista ja Gloria Steinemin Address to the Women of America:sta lisättiin kappaleeseen. Viimeinen kappale oli Spiritualizedin "Out of Sight".

Elokuvassa oli myös osia kahdesta Antônio Carlos Jobimin klassisesta bossa nova -laulusta, The Girl From Ipanema ja Quiet Nights of Quiet Stars. Nämä kappaleet soitettiin "aamiaiskohtausten" yhteydessä, jotka olivat yksi keino yhdistää V ja Deitrich keskenään. Myös Beethovenin 5. Sinfonia soitetaan tärkeässä kohtaa elokuvaa, jonka neljä ensimmäistä tahtia ovat V morsekirjoituksena (···–). Gordon Deitrichin Benny Hill -tyylinen sketsi kansleri Sutlerista sisältää Yakety Sax -teeman. Finchin herätyskello aloittaa marraskuun 4. aamun Richard Hawleyn kappaleella Long Black Train, joka sisältää sanat "Ride the long black train.. take me home black train."

Teemat

Elokuva asettaa V:n inspiraatioksi Ruutisalaliiton, joka vaikuttaa hänen ajoituksiinsa, puhetapaansa ja ulkomuotoonsa. Esimerkiksi nimet Rookwood, Percy ja Keyes esiintyvät elokuvassa tullen kolmen salaliittolaisen nimistä: Ambrose Rokewood, Thomas Percy ja Robert Keyes. Elokuvassa on vastaavuuksia Alexandre Dumasin Monte-Criston kreiviin V:n ja Edmond Dantésin välisissä samankaltaisuuksissa. (Molemmissa tarinoissa päähenkilö pakenee epäoikeudenmukaisesta ja traumaattisesta vankeudesta ja viettää vuosikymmeniä valmistellessaan kostoa sortajilleen uudella "henkilöllisyydellä".) Elokuva myös selkeästi kuvailee V:n enemmänkin aatteen ruummillistumana kuin yksilönä V:n puheiden kautta ja havainnollistaen hänet ilman menneisyyttä, henkilöllisyyttä tai kasvoja. Elokuvan web-sivustojen mukaan "V:n naamarin käyttö toimii sekä todenmukaisena että vertauskuvallisena elementtinä tarinassa. Hän käyttää sitä peittääkseen arpensa, ja hämärtämällä henkilöllisyytensä V:stä tulee enemmän kuin pelkkä mies vallankumouksellisella aatteella – hänestä tulee itse aate.":

"Tämän naamarin alla on muutakin kuin pelkkää lihaa... Tämän naamarin alla on aate, herra Creedy, ja aatteet ovat luodinkestäviä."

Elokuvan tarina ja tyyli heijastaa piirteitä Gaston Lerouxin Oopperan kummituksesta. Molemmat, V ja Kummitus, pitävät naamiota peittääkseen runnoutuneen ulkonäkönsä, ohjaavat muita mielikuviensa vaikutusvoimalla, molemmat ovat koston motivoimia ja molempien menneisyys on traaginen. Myös V:n ja Eveyn suhde vastaa monia Oopperan kummituksen romanttisia ominaisuuksia, missä Kummitus vie Christine Daaén maanalaiseen piilopaikkaansa.

Nornaliekin hallituksen totalitarismin lähteinä ovat monet todelliset ja keksityt lähteet.

Elokuva on kamppailu vapauden ja valtion välillä. Sen esimerkkeinä toimii moni totalitaarinen kuva, kuten Neuvostoliitto, natsi-Saksa ja George Orwellin Vuonna 1984. Esimerkiksi Adam Sutler pääasiallisesti esiintyy suurilla näytöillä ja muotokuvilla ihmisten kodeissa, joka muistuttaa Isoveljestä. Toisena viittauksena Orwellin novelliin on elokuvassa Lontoossa esiintyvä lause "Voimaa yhtenäisyydestä. Yhtenäisyyttä uskosta."(engl. "Strength through Unity. Unity through Faith"), joka vastaa lausetta "Sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on voimaa." (engl. "War is peace. Freedom is Slavery. Ignorance is Strength") Orwellin novellissa. Tämä yhteys voidaan nähdä myös kun Eveytä kidutetaan ja hän löytää rotan sellistään, joka on päähenkilön pahin pelko Orwellin novellissa. Myös valtion suuren valvonnan käyttö sen kansalaisia kohtaan, kuten valvontakameroiden yltiömäinen käyttö on yhtäläistä Orwellin tarinaan. Valerie lähetettiin keskitysleirille seksuaalisuutensa takia, ja hänelle tehtiin lääketieteellisiä kokeita, jotka ovat yhtäläisiä natsi-Saksan holokaustille ja toimille homoseksuaaleja kohtaan. Nornaliekki korvasi Pyhän Yrjön ristin Lothringenin ristin kaltaisella kansallissymbolilla. Vapaa Ranska käytti tätä symbolia toisen maailmansodan aikana, kuten se oli Ranskan isänmaallisuuden perinteinen symboli, jota voitiin käyttää vastauksena natsien hakaristiin. Media esitettiin myös suuresti nöyristelevänä hallituksen propagandaa kohtaan, ja yleisesti ottaen luonteenomaista totalitarismia kohtaan.