Valentin Haüy
Valentin Haüy (13. marraskuuta 1745 – 19. maaliskuuta 1822) oli ranskalainen kaunokirjallisuuden professori[1] ja ensimmäisen sokeille tarkoitetun koulun perustaja.[2] Haüy kehitti myös kohokirjoitusjärjestelmän, joka levisi käyttöön melko laajalti; nykyään käytössä on Louis Braillen myöhemmin kehittämä pistekirjoitusjärjestelmä. Haüya kuvataan usein ”sokeiden apostoliksi”. Hänen veljensä oli kuuluisa mineralogisti René-Just Haüy.
Elämäkerta
muokkaaHaüy syntyi Saint-Just-en-Chaussée’ssa, Oisen departementissa, Ranskassa, vuonna 1745. Haüy kävi koulua hänen isoveljensä kanssa synnyinkaupungin lähekkä sijainneessa premonstratenssilaisessa luostarikoulussa. Valentinista ei tullut koskaan pappia, vaan varhaisopintojen jälkeen Haüy matkusti Pariisiin, jossa hän tutustui kaunokirjallisuuteen sekä moderneihin kieliin. Myöhemmin hän pääsi töihin ulkoministeriöön tulkkaamaan ulkomailta lähetettyjä viestejä.[2]
Haüyn muistetaan hänen omistautumisestaan sokeiden koulutuksen hyväksi. Inspiraatio syntyi vuonna 1771, kun hän näki eräässä Pariisin lähiössä järjestetyillä markkinoilla burleskin näytelmän, jossa sokeasta kerjääjästä tehtiin yleisen pilkan kohde. Näytelmä sai Haüyn ajattelemaan, että hänen tulisi tehdä työtä köyhien kouluttamisen eteen. Saman aikaisesti Charles-Michel de l'Épée työskenteli jälkeenjääneiden ja kuurojen hyväksi. Kesäkuussa vuonna 1784 Haüy näki ensimmäisen oppilaan Saint-Germain-des-Présin luostarin oven edessä. Oppilas oli 16-vuotias Francois Lesueur. Hän oli kerjännyt ja sokea syntymästäänsä lähtien.
Haüy kuoli Pariisissa vuonna 1822 ja hänet haudattiin Père-Lachaisen hautausmaalle.
Lähteet
muokkaa
- ↑ Valentin Haüy Encyclopedia Britannica. Viitattu 24. lokakuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ a b Valentin Haüy Catholic Encyclopedia. Viitattu 24. lokakuuta 2007. (englanniksi)