Valtioneuvoston linna
Valtioneuvoston linna (aikaisemmin Senaatintalo, nykyinen nimi käyttöön 27. marraskuuta 1918, ruots. Statsrådsborgen) sijaitsee Senaatintorin laidalla Kruununhaassa Helsingissä. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel, sen rakennustyöt alkoivat 1818 ja valmistuivat vuonna 1822.
| Valtioneuvoston linna Statsrådsborgen |
|
|---|---|
| Senaatintalo | |
 |
|
| Osoite | Snellmaninkatu 1 A |
| Sijainti | Helsinki |
| Valmistumisvuosi | 1822 |
| Suunnittelija | Carl Ludvig Engel |
| Omistaja | Suomen valtio |
 |
|
Linna rakennettiin alkuaan Suomen senaattia varten, joka toimi tiloissa vuodet 1822–1918. Itsenäisyyden aikana senaatin paikan otti valtioneuvosto, jonka mukaan talo sai nykyisen nimensä. Nykyään valtioneuvoston linnassa toimivat pääministerin johtama valtioneuvoston kanslia, oikeuskanslerinvirasto ja suurin osa valtiovarainministeriöstä.
Historia
muokkaa
Kun Helsingistä tehtiin vuonna 1812 Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, oli sinne rakennettava tilat keskushallintoa varten. Kaupungin jälleenrakennustoimikunnan arkkitehdiksi palkattiin vuonna 1816 saksalainen Carl Ludvig Engel, jonka ensimmäisiä tehtäviä oli suunnitella rakennus senaatille ja keskusvirastoille.
Senaatintalo sijoitettiin Senaatintorin itäpuoliseen kortteliin, joka oli varattu sille Johan Albrecht Ehrenströmin asemakaavassa. Korttelin aiemmat rakennukset, mukaan lukien Burgmanin talo, olivat tuhoutuneet vuoden 1808 tulipalossa. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1818, ja Senaatintorin puoleinen länsisiipi otettiin käyttöön vuonna 1822, jolloin senaatti muutti rakennukseen. Eteläinen, Aleksanterinkadun puoleinen siipi valmistui vuonna 1824, itäinen Ritarikadun puoleinen vuonna 1828 ja pohjoinen Hallituskadun puoleinen siipi vasta vuonna 1853 Engelin seuraajan Ernst Lohrmannin johdolla. Itäsiipi rakennettiin uudelleen vuonna 1916 Jacob Ahrenbergin suunnitelmien mukaan.
Eugen Schauman ampui Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin linnan toisen kerroksen tasanteella vuonna 1904. Surmapaikalle on myöhemmin kiinnitetty muistolaatta.
Arkkitehtuuri
muokkaa
Engel suhtautui Senaatintalon suunnitteluun kunnianhimoisesti. Rakennus oli hänen ensimmäinen suuri työnsä Helsingissä, ja sen oli tarkoitus palvella koko Suomen suuriruhtinaskunnan keskushallintoa. Lisäksi Senaatintalo oli ensimmäinen Senaatintorin laidalle noussut uudisrakennus, joten sen tyyli määräsi koko aukion tulevan arkkitehtonisen ilmeen.
Rakennuksen Senaatintorin puoleinen julkisivu edustaa uusklassismille tyypillistä jäsennystä, ja sille on haettu esikuvia pietarilaisista rakennuksista. Julkisivua hallitsevat pylväiden koristama keskirisaliitti päätykolmioineen sekä pilastereilla koristetut sivurisaliitit. Pylväät ovat kreikkalaistyylisiä, korinttilaisia, mikä tuon ajan arkkitehtuurikielessä symboloi valtiollista mahtia. Kun Engel myöhemmin suunnitteli torin vastakkaiselle puolelle yliopiston päärakennuksen, hän teki sen julkisivusta pääosin identtisen Senaatintalon kanssa, mutta varusti sen sivistystä symboloivilla kreikkalaisilla, joonialaisilla, pylväillä.
Kello
muokkaa
Senaatintorin puolella rakennuksen päätykolmiossa ja pihalla on tornikellot, joilla on yhteinen koneisto. Kellon valmisti ilmajokelaisen Könnin kellonrakentajasuvun jäsen Jaakko Könni, ja hän kävi asentamassa sen poikansa kanssa paikoilleen syyskuussa vuonna 1822.[1] Engel tilasi kellon alun perin saksalaiselta kellosepältä, mutta joutui perumaan tilauksen, sillä senaatti teki tilauksen "joltain pohjalaiselta talonpojalta", kuten Engel harmissaan kirjoitti ystävälleen.[2]
Kellotauluille tehtiin ensimmäinen perusteellinen huolto talvella 2010–2011. Ne irrotettiin ja purettiin osiin syyskuussa. Työstä vastasi kultaajamestari Raimo Snellman. Kellotaulu on empirekellojen tapaan jälleen musta, kuten alun perinkin, kun se välillä on ollut vaaleansininen. Reunuksessa on kunnostuksen jälkeen edelleen alkuperäinen kultaus, mutta osoittimet ja taulua kiertävät numerot on kullattu uudestaan. Kultaukseen kului 500 lehteä kultaa. Kultauksen arvioidaan kestävän 60 vuotta. Osoittimissa on oletettavasti valtiollisen kohteen vuoksi Venäjän kotkan siivet. Numerot olivat alkujaan pystyssä, mutta käännettiin vinoon ennen alkuperäistä asennusta. Senaatintorin puoleinen kellotaulu palautettiin paikalleen huhtikuussa 2011, pihan puoleinen kesäkuussa 2011.[1][2]
Kellon on vetänyt käsin vuodesta 1920 joka keskiviikko Widemarkin kellosepänliikkeen kelloseppä. Kellon halkaisija on 1,35 metriä.[1][3]
Sisätilat
muokkaa
Suuresta koostaan ja komeasta ulkonäöstään huolimatta Valtioneuvoston linnassa on vain vähän juhlavia sisätiloja, sillä se suunniteltiin toimistorakennukseksi. Linnan kenties tunnetuimmat tilat ovat tasavallan presidentin esittelysali sekä pääportaikko, jotka ovat säilyneet lähes muuttumattomina Engelin ajoista asti.
Presidentin esittelysali eli entinen senaatin istuntosali on rakennuksen toisessa kerroksessa, pääovien ja pääaulan yläpuolella. Autonomian aikana senaatti piti salissa yleisistuntonsa kenraalikuvernöörin johdolla. Itsenäistymisen jälkeen salia on käytetty tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteisistuintoihin eli presidentin esittelyihin valtioneuvostolle. Runsaasti koristeltu, marmoroitujen pylväiden ympäröimä ovaalinmuotoinen sali on rakennuksen komein tila.
Autonomian aikana salin päädyssä puheenjohtajan tuolin takana sijaitsi valtaistuin, keisarin vallan symboli, ja sen päällä Venäjän kaksipäinen kotka. Seiniä puolestaan koristivat keisareiden muotokuvat. Itsenäistymisen jälkeen nämä Venäjän vallan symbolit poistettiin salista, ja ne ovat nykyään näytteillä Kansallismuseossa. Nykyisin salin päätyseinällä pidetään istuvan presidentin muotokuvaa ja sivuseinillä entisten presidenttien muotokuvia. Presidentit K. J. Ståhlbergistä J. K. Paasikiveen riippuvat istuntosalissa, heitä uudemmat presidentit on tilanpuutteen vuoksi sijoitettu salin eteishalliin.
Presidentin esittelysalin yhteydessä, Senaatintorin puoleisessa toisessa kerroksessa, sijaitsevat myös valtioneuvoston varsinainen istuntosali sekä pääministerin virkahuone. Jälkimmäinen, entinen senaatin talousosaston varapuheenjohtajan huone, on hyvin säilynyt esimerkki rakennuksen alkuperäisestä kalustuksesta.
Rakennuksen huomattaviin tiloihin kuului alun perin myös itäsiiven suuri kirjastosali, joka rakennettiin valtionarkistoa varten. Sali kuitenkin purettiin vuonna 1916, kun itäsiipi korotettiin kolmikerroksiseksi.
Sisäpihan purku- ja rakennushanke
muokkaa
Valtionhallinto haluaa purkaa Valtioneuvoston linnan sisäpihalla sijaitsevan niin sanotun Painotalon. Painotalo on silloista senaatin kirjapainoa varten vuosina 1897–1900 rakennettu, arkkitehti Ricardo Björnbergin suunnittelema rakennus, jossa on nykyään toimisto- ja ravintolatiloja. Sen tilalle rakennettaisiin suuri toimistorakennus.[4][5] Purkamisen puolesta otti kantaa myös Museovirasto.[4]
Voimassa olevassa suojelukaavassa kaikki rakennukset on merkitty suojeltaviksi. Suunniteltu kaavamuutos poistaisi suojelumerkinnän painotalon osalta ja sallisi sen purkamisen.[5][4]
Kansainvälinen kulttuuriperintöä suojeleva asiantuntijajärjestö ICOMOS vastustaa hanketta, koska sen mukaan uudisrakennus on liian suuri ja näkyvä. Kaavaehdotuksen palauttamista ovat esittäneet myös Suomen Arkkitehtiliitto sekä Suomen Kulttuuriperinnön tukiyhdistys.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Sippola, Anna-Riitta: Oi kuinka kaunis kello. Helsingin Sanomat 19.4.2011, s. A 15.
- ↑ a b Valtioneuvoston linnan kello saa kultaajamestarilta uuden elämän Yle Uutiset. 15.5.2011. Viitattu 15.5.2011.
- ↑ Hämäläinen, Unto: Vallan linnake. Suomea on hallittu 200 vuotta suuresta talosta Senaatintorin laidalta. Helsingin Sanomat. Kuukausiliite, 2.7.2022.
- ↑ a b c Jonni Aromaa: Valtio haluaa purkaa Helsingissä rakennuksen, jossa on kaikuja Eiffel-tornista 19.10.2023. Yle.fi, uutiset. Viitattu 19.10.2023.
- ↑ a b c Tuomo Väliaho: Kulttuuriperintöjärjestö: Valtioneuvoston linnaan suunniteltu uudisrakennus tuhoaisi Helsingin historiallisen keskustan ilmeen Helsingin Sanomat. 13.6.2023. Viitattu 13.6.2023.
Kirjallisuutta
muokkaa- Maasalo, Katri: Valtioneuvoston linnan 200 vuotta. (Kirjokansi, 270) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISSN 2323-7392 ISBN 978-951-858-253-6
- Selovuori, Jorma (toim.): Valtioneuvoston linna. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 1998. ISBN 951-53-1692-8
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valtioneuvoston linna Wikimedia Commonsissa
- Valtioneuvoston linna valtioneuvoston sivuilla. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Statsrådsborgen hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Mikko Bonsdorff, Jarkko Sinisalo ja Kati Winterhalter: Valtioneuvoston linna. Kortteliselvitys. Rakennushistoriaselvitys, 2019. .PDF
- Mikko Bonsdorff, Jarkko Sinisalo ja Kati Winterhalter: Valtioneuvoston linna. Keskeiset rakenteet. Rakennushistoriaselvitys, 2019. .PDF
- Valtioneuvoston linna Esittelyvideo, 4 min.