Vartija

Vartija on yksityisen vartioimisliikkeen palveluksessa oleva siviilihenkilö, jonka tehtävänä on suojata omaisuutta tai turvallisuutta yrityksen ja kohteen omistajan tekemän sopimuksen perusteella. Vartijan tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet sekä työhön liittyvät lait ja määräykset vaihtelevat eri maissa.

Kiinalainen yksityisen tehtaan vartija.

Kiinalainen rakennustyömaan vartija.

Vartioimisliiketoiminta on hyvin usein luvanvaraista. Esimerkiksi Espanjassa, Italiassa ja Belgiassa vartioimisliikeluvan myöntää paikallinen sisäministeriö, Suomessa poliisihallitus. Ruotsissa ja Norjassa lääninhallitus, Tanskassa poliisi, Saksassa ja Itävallassa talousministeriö, Alankomaissa oikeusministeriö ja Ranskassa prefektuuri. Ison-Britannian lainsäädännössä taas ei varsinaisesti valvota ja rajoiteta vartioimisliiketoimintaa vaan yksityisen turvallisuusalan eri osa-alueilla toimivat yhdistykset ovat kehittäneet itse alaa koskevia sääntöjä sekä suosituksia. Usein vartioimisliikeluvan myöntänyt taho myös valvoo alan liiketoimintaa ja saattaa antaa sille ohjeita ja määräyksiä.

Vartijalle asetetaan eri maiden lainsäädännössä usein koulutusvaatimuksia, millä saatetaan pyrkiä ammattimaistamaan yksityistä turvallisuusalaa sekä parantamaan ihmisten oikeusturvaa, sekä paikoittain jopa myös siirtämään viranomaistahoille kuuluvia yleisen järjestyksen ja turvallisuuden valvontatehtäviä yksityiselle sektorille; useassa maassa vartioimisliike saattaa kyetä käytännön tai lainsäädännön mahdollistamana valvomaan esimerkiksi torin, liikenneaseman, kauppakeskuksen tai vastaavan yleisen alueen järjestystä ja turvallisuutta. Koulutusvaatimukset vaihtelevat suuresti; esimerkiksi Italiassa vartioimisliikkeen velvollisuus on kartoittaa työntekijöiden koulutustarve, Saksassa koulutusvaatimus on 24 tuntia, Ruotsissa taas 90 tuntia, sekä lisäksi 120 tuntia työharjoittelua.

Ampuma-aseenkanto sallitaan Suomessa lainsäädännöllä tietyissä erikoistehtävissä, samoin eräissä muissa maissa, kuten Ruotsi, Norja, Saksa, Itävalta, Belgia, Italia, Espanja ja Ranska.

Usein yksityisetsivätoiminta rinnastetaan vartioimisliiketoimintaan ja yksityisetsivätoimintakin on luvanvaraista. Poikkeuksiakin on, esimerkiksi Ruotsi, Norja, Tanska ja Saksa mahdollistavat yksityisetsivätoiminnan harjoittamisen ilman vartioimisliikelupaa. Yksityisetsivätoiminta saattaa olla luonteeltaan osittain myös rikosten paljastamiseen liittyvää toimintaa ja näin ollen saattaa olla lailla kielletty muilta kuin viranomaistahoilta.

Kansainvälisesti yksityisiä turvallisuuspalveluita koskevien toimeksiantojen määrä on kasvanut huomattavasti. Euroopassa ala kasvaa vuositasolla noin 4–6 prosenttia liikevaihdon ollessa n. 15 miljardia. Useassa maassa alan yleisiä ongelmia ovat mm. matala palkkaus, henkilöstön vaihtuvuus sekä rekrytointiongelmat.

Vartioimisliiketoiminta Suomessa

Suomalainen vartija.

Vartija on siviilihenkilö, joka työskentelee työsuhteessa sellaisen vartioimisliikkeen palveluksessa jolle sisäasiainministeriö on myöntänyt vartioimisliikeluvan. Vartija suojelee omaisuuden tai henkilön koskemattomuutta, suojaa tiloja ulkoisilta uhilta tai suorittaa muita vartioimisliikkeen ja asiakkaan välisessä toimeksiantosopimuksessa määriteltyjä tehtäviä, on pukeutunut vartijan asuun sekä suorittanut vartijalta edellytetyn koulutuksen, sekä saanut viranomaishyväksynnän vartijana toimimiseksi. Poliisi, tullimies tai rajavartija ei saa työskennellä vartijana tai osallistua vartioimisliikkeen toimintaan.

Yrityksen tai yhteisön itsensä järjestämää niin sanottua omavartiointia suorittava henkilö ei ole vartija, eikä hänellä ole vartijan oikeuksia. Vartijan tunnusten käyttäminen ilman voimassa olevaa lupaa on vartioimisliikerikkomus, josta rangaistaan sakolla. Vartiointitehtävien suorittaminen tai toimeksiantosopimuksen tekeminen ilman sisäasiainministeriön myöntämää vartioimisliikelupaa on vartioimisliikerikos, josta rangaistaan sakolla tai enintään kuudella kuukaudella vankeutta.

Suomessa turvallisuusalan lainsäädännön perustana pidetään yksityisistä turvallisuuspalveluista annettua lakia (282/2002). Lisäksi turvallisuusalaa koskevat muun muassa valtioneuvoston asetus yksityisistä turvallisuuspalveluista (534/2002), valtioneuvoston asetus turvallisuusalan neuvottelukunnasta (285/2002), sisäasiainministeriön asetus vartioimisliikkeen vastaavan hoitajan ja vartijan koulutuksesta (780/2002), sisäasiainministeriön asetus vartijan erityisestä voimankäyttökoulutuksesta (780/2002), sisäasiainministeriön asetus vartioimis- ja järjestyksenvalvontatehtävässä mukana pidettävästä koirasta (782/2002), laki järjestyksenvalvojista (533/1999), sisäasiainministeriön asetus järjestyksenvalvojan tunnuksista (848/2003) ja järjestyslaki (612/2003).

Suomessa oli vuonna 2008 yhteensä 91 359 toimeksiantoa koskien vartioimisliiketoimintaa. Toimeksiantojen määrä on kasvanut voimakkaasti koko 2000-luvun.

Vartioimisliikeluvat

Suomessa on vuonna 2009 noin 190 voimassa olevaa, rajoittamatonta vartioimisliikelupaa. Rajoitettuja vartioimisliikelupia on noin 31 kpl. Vartiointitehtävien suorittaminen tai toimeksiantosopimuksen tekeminen ilman vartioimisliikelupaa on vartioimisliikerikos, josta rangaistaan sakolla tai enintään kuudella kuukaudella vankeutta.

Salassapitovelvollisuus

Vartijalla on salassapitovelvollisuus joka koskee osapuolten (vartioimisliikkeen sekä asiakkaan) välisiä turvallisuusjärjestelyjä, liike- tai ammattisalaisuuksia sekä yksityisyyteen kuuluvia seikkoja. Salassapitovelvollisuus säilyy tehtävän päätyttyä. Salassapitovelvollisuus ei koske viranomaisen tai tuomioistuimen oikeutta saada vartijalta salassa pidettäviä tietoja.

Poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetettu järjestyksenvalvoja

Vartijan ja poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi asetetun järjestyksenvalvojan tehtävät ovat yhteneväisiä, mutta poikkeavat merkittävästi oikeuksien ja velvollisuuksien osalta. Järjestyksenvalvojan asettaminen vaatii toimeksiantosopimuksen lisäksi paikallispoliisin hyväksynnän eli se on luvanvaraista ja aina määräaikaista. Järjestyksenvalvoja voidaan asettaa valvomaan järjestystä ja turvallisuutta poliisin apuna esimerkiksi liikenneasemalle, kauppakeskukseen tai joukkoliikennevälineeseen, mikäli henkilön hyväksyminen sekä vartijaksi että järjestyksenvalvojaksi on voimassa ja järjestyksenvalvoja työskentelee vartioimisliikkeen palveluksessa.

Vartioimisliike ei saa ottaa vastaan toimeksiantoa joka sisältää sitoumuksen pitää yllä yleistä järjestystä ja turvallisuutta, koska yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki kieltää sen. Yleiselle paikalle (kuten liikenneasemalle tai kauppakeskukseen) voidaan kuitenkin paikallispoliisin päätöksellä asettaa järjestyslain mukainen järjestyksenvalvoja ylläpitämään järjestystä ja turvallisuutta. Tällöin tehtävää suorittavalla on oltava voimassa olevat hyväksynnät sekä vartijaksi että järjestyksenvalvojaksi. Tässä tapauksessa järjestyksenvalvojalla on laajemmat oikeudet ja velvollisuudet kuin vartijalla, ja ensisijainen tehtävä on pitää yllä järjestystä ja turvallisuutta. Järjestyksenvalvojan asettaa pyynnöstä paikallispoliisi ja lupa on aina perusteltu ja määräaikainen.

Vartijan tehtävät

Turvallisuusalan lainsäädäntö määrittelee vartioimistehtäväksi omaisuuden vartioimista, henkilön koskemattomuuden suojaamista sekä vartioimiskohteeseen tai toimeksiantajaan kohdistuneiden rikosten paljastamista samoin kuin näiden tehtävien valvomista.

Vartijan tehtäviä käytännön tasolla voi olla esimerkiksi:

• paikallisvartiointi jolla tarkoitetaan vartiointia yhdessä toimeksiantokohteessa,
• piirivartiointi eli vartiointi useassa eri toimeksiantokohteessa siirtyen kohteesta toiseen, ja johon saattaa sisältyä esimerkiksi murto- tai muihin hälytyksiin liittyviä tarkastustehtäviä,
• myymälävartijan tehtävät johon saattaa liittyä tietyin edellytyksin vartioiminen pukeutumatta vartijan asuun,
• palo‑ ja tulityövartiointi,
• turvatarkastus, henkilötarkastus esimerkiksi tuomioistuimessa tai lentoasemalla,
• valvomotehtävät, palvelukeskus/hälytyskeskustehtävät, vieraiden tai asiakkaiden vastaanotto- ja opastustehtävät, ydinvoimalan valvonta- ja turvallisuustehtävät, metrovartiointi, henkilösuojaustehtävät, rahahuolto ja arvokuljetustehtävät, järjestyksenpidon kaltaiset tehtävät, rikosten paljastamiseen liittyvät tehtävät, ajoneuvo- tai henkilöliikenteen kontrollointi.
• suojelumies ("palomies-vartija"), suorittaa teollisuuden toimeksiannoissa palo- ja pelastusalan työtehtäviä sekä aluevartiointia. Monipuolinen toimenkuva, jossa työhön voi sisältyä myös sammuttimien tarkastuksia, paineilmalaitehuoltoa, suojainhuoltoa sekä turvallisuuskoulutuksia. Yleensä päätoimisen suojelumiehen koulutusvaatimuksiin kuuluu vartijakoulutuksen lisäksi myös pelastusalan päätoimisen tai sivutoimisen koulutusputken läpikäyminen sekä savu- ja kemikaalisukelluskelpoisuuden ylläpito.

Vartijan toimenkuvaan voidaan sisällyttää myös muita kuin varsinaisia vartiointitehtäviä.

Turvatarkastukset perustuvat erillisiin lakeihin. Turvatarkastajat saattavat toimia vartijan tehtävässä, vaikkakaan turvatarkastustehtävien hoitaminen ei edellytä erillistä vartijaksi hyväksymistä. Turvatarkastustehtäviin tuomioistuimessa on oltava poliisin hyväksyntä.

Vartioimisliikkeiden asiakkaiden palvelutarpeiden muuttuessa ovat paikoittain myös vartijan tehtävät muuttuneet monipalvelutehtäviksi, joihin sisältyy esimerkiksi kiinteistönhuollon tehtäviä. Tällöin vartijalla saattaa olla myös esimerkiksi kiinteistöhuollon peruskoulutus. Vartiointitehtäviin saattaa sisältyä myös erilaisten koneiden ja laitteiden käyttöä ja paikoittain erilaisiin tuotantoprosesseihin osallistumista.

Vartijoiden tehtävien suorittaminen säästää viranomaisten resursseja. Rikosilmoitinjärjestelmistä aiheutuvien hälytysten vuoksi paikalle menevät vartija säästävät vuositasolla poliisilta 30 henkilötyövuotta.

Toiminnassa noudatettavat yleiset periaatteet

Vartioimistehtävissä on toimittava oikein ja tasapuolisesti sekä sovinnollisuutta edistäen. Vartioimistehtävät on suoritettava aiheuttamatta suurempaa vahinkoa kuin on välttämätöntä tehtävien suorittamiseksi, eikä kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin tehtävän suorittamiseksi on välttämätöntä. Lisäksi tehtäviin liittyvien toimenpiteiden on oltava perusteltua suhteessa tehtävän kiireellisyyteen, tärkeyteen sekä kokonaistilanteeseen.

Vartijan on ilmoitettava toimenpiteen peruste toimenpiteen kohteena olevalle taikka tämän edustajalle. Peruste on ilmoitettava ilman erillistä tiedustelua.

Vartijan työhön liittyvät riskitekijät

Vartijan työ sijoittuu tilastokeskuksen vuotta 2000 koskevissa työtapaturmatilastoissa niiden ammattien joukkoon joiden työtapaturmariski on yli keskiarvon. Tutkimusten mukaan vartijoille tapahtuneista työtapaturmista 16 prosenttia oli väkivallan aiheuttamia. Vastaajista 13 prosenttia koki väkivallan vakavana ja 40 prosenttia lievänä ongelmana työssään. Työn vaara- ja haittatekijöiksi mainittiin mm. uhkaukset, teräaseiden yleistyminen ja yksintyöskentely. Vastaajista 73 prosentin mielestä koki että työ on muuttunut viime vuosina vaarallisemmaksi.

Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista

Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista tuli voimaan 1. tammikuuta 2017. Uuden lain tavoitteena oli yksityisten turvallisuuspalveluiden laadun ja luotettavuuden varmistaminen sekä viranomaisten ja yksityisten turvallisuuspalveluiden välisen yhteistyön edistäminen.

Vartijan koulutus

Vartijana toimiminen Suomessa edellyttää pakollisen koulutuksen suorittamista. Turvallisuusalalla on myös useita erilaisia ammatillisia koulutuksia.

Vartijoiden keski-ikä suomessa on tällä hetkellä noin 30-32 vuotta.

Vartijan pakollinen koulutus

Laki uudisti myös vartijan peruskoulutuksen. Aikaisemmassa vuoden 1983 vartioimisliikelaissa väliaikainen vartija ei tarvinnut koulutusta ja vakituisen vartijan koulutus oli pituudeltaan 40 tuntia. Uusi laki muutti vakituisen vartijan koulutuksen 120 tunnin mittaiseksi ja väliaikaisen vartijan koulutus kestää nykyisin 40 tuntia. Väliaikaisen vartijan koulutuksella voi työskennellä vuodessa yhteensä 4 kuukautta. Vartijan on myös mahdollista suorittaa vartijan ammattitutkinto joista em. 120 tunnin kurssi vastaa kahta ammattitutkinnon osaa.

Vartijan peruskoulutus on kaksivaiheinen. Ensimmäinen vaihe kestää 40 tuntia ja toinen 80 tuntia. Vartijan koulutus alkaa 40 tunnin vartijan työn perusteet -kurssilla, jolla vartija oppii lakisääteiset oikeutensa ja velvollisuutensa. Kurssin sisältö on laissa säädelty. Kurssi sisältää hätäensiavun perusteet, voimankäyttökoulutusta ja laintuntemusta, sekä perustietoa viranomaisyhteistyöstä. Kurssin hyväksytysti suorittanut henkilö voi hakea poliisilta hyväksyntää väliaikaiseksi vartijaksi enintään neljän kuukauden ajaksi kalenterivuotta kohti. Vartijakurssin toisen vaiheen voi suorittaa vasta kun vartijan työn perusteet -kurssi on läpäisty hyväksytysti. Myös toisen osion sisältö on säädetty asetuksessa. Kurssilla harjoitellaan lisää ensiapua (EA1-koulutuksen laajuisesti), voimankäyttöä, selviytymistä eri uhkatilanteista. Lisäksi vartijaa koskevat säännökset kerrataan. Kurssi sisältää myös tulityökoulutuksen. Kurssin hyväksytysti suorittanut henkilö voi hakea poliisilta hyväksyntää vartijaksi viideksi vuodeksi kerrallaan.

Vartijan tulee suorittaa erityinen voimankäyttökoulutus teleskooppipatukkaa, kaasusumutinta ja ampuma-asetta varten. Koulutuksen saa antaa ja/tai järjestää henkilö, joka on suorittanut poliisikoulun voimankäyttökouluttajan kouluttajakoulutuksen. Vartijan voimankäyttökoulutus on kestoltaan viisi tuntia voimankäyttövälinettä kohden pois lukien ampuma-ase, jonka koulutus kestää 24 tuntia.

Vartijan koulutuksen saa järjestää vain oppilaitos. Erityisen voimankäyttökoulutuksen kaasusumutinta, teleskooppipatukkaa ja ampuma-asetta varten saa järjestää henkilö joka on suorittanut poliisikoulun vartijan voimankäyttökouluttajan kouluttajakoulutuksen sekä on tehtävään hyväksytty.

Ammatillinen koulutus turvallisuusalalla

Turvallisuusalan koulutusta järjestävät oppilaitokset. Turvallisuusalan ammatillista koulutusta ovat mm. vartijan ammattitutkinnon lisäksi esimerkiksi turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto, turvallisuusalan perustutkinto ja turvallisuusalan amk-tutkinto jossa tutkintonimikkeenä tradenomi sekä tekniikan erikoisammattitutkinto.

Vartijan ammattitutkinto

Vartijan ammattitutkinnosta käytetään yleisesti lyhennettä VAT. Aikaisemmin Valtioneuvoston asetus yksityisistä turvallisuuspalveluista (534/2002) 9§ 2.mom määritti että koulutuksen suorittaneen vartijan tuli kiinnittää A-kirjain olkapoletteihinsa merkiksi suoritetusta vartijan ammattitutkinnosta. Uuden lain yksityisistä turvallisuuspalveluista 2017 määräämänä A-kirjainta ei enää 1.4.2017 alkaen saa käyttää.

VAT:n pakolliset osat ovat vartijan työn perusteet, vartijan peruskurssi, vartioimistoiminta turvallisuusalalla, pelastustieto, turvallisuustekniikka ja uhkatilanteiden hallinta. Lisäksi opiskelija opiskelee kaksi valinnaista osaa seuraavista: vastaanottopalvelu, paikallisvartiointi, piirivartiointi ja hälytystehtävät, myymäläturvallisuus, järjestyksenvalvonta, kuljetusturvallisuus, henkilöturvallisuus, yrittäjyys.

Turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto

Turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto on turvallisuusalan ylempi asiantuntija- ja esimiestutkinto joka mahdollistaa koulutuksen suorittaneen henkilön hakea sisäministeriöltä hyväksyntää vartioimisliikkeen vastaavaksi hoitajaksi.

Vuosittainen voimankäytön kertauskoulutus

Vartioimisliikkeen on vuosittain järjestettävä vartijoille voimankäytön kertauskoulutus joka sisältää teorian lisäksi käytännön harjoitteita. Vartioimisliikkeen tulee ylläpitää rekisteriä kertauskoulutuksen suorittaneista henkilöistä. Kouluttajana tulee olla henkilö joka on saanut vartijan voimankäyttökouluttajan kouluttajakoulutuksen poliisiammattikorkeakoulussa.

Vartijan asu

Vartijan tulee olla vartioimistehtävää suorittaessaan pukeutunut vartijan asuun. Asun on oltava muiden samassa yrityksessä sisällöltään samankaltaisia tehtäviä suorittavien vartijoiden osalta yhteneväinen. Vartijan asu ei saa muistuttaa viranomaisilla käytössä olevia vaatetuksia.

Vartijan asun vasemmassa rintamuksessa on oltava merkittynä sanapari vartija, väktare. Lisäksi rintamuksessa on oltava vartioimisliikkeen nimi tai vakiintunut liikemerkki. Päällystakin, haalarin ja sadeasun selässä on oltava merkitty "vartija" tai "väktare", mikä voidaan merkitä myös päähineeseen. Vartijan asussa ei saa olla näkyvillä muita merkkejä, tekstejä tai kuvioita kuin edellä mainitut. Vartijan asun käytöstä voidaan kuitenkin tietyin edellytyksin poiketa.

Asematunnukset ja arvomerkit

Asetuksen mukaan vartijan asussa käytettävät arvomerkit on kiinnitettävä olkapoletteihin. Jotkin vartiointiliikkeet Suomessa käyttävät olkapoleteissaan muitakin vartijan asemaa osoittavia merkkejä. Yleisin merkintätapa lienee olkapoletteihin merkityt pysty- tai vaakaviivat. Kaikki yritykset eivät olkapoletteja käytä, eikä niiden käyttö ole pakollista. Merkinnät ovat yrityskohtaisia, ja ne saattavat osoittaa vartijan tehtävää, arvoa, työnjohdollista oikeutta tai työsuhteen kestoa.

Alla olevassa listassa on merkitty joitakin käytössä olevia suhteellisen yleisiä tehtävätunnuksia. Merkinnät ja tehtävän sisältö vaihtelevat yrityksittäin.

Esimerkkejä vartijoiden tehtävätunnuksista

olkapoletti	merkitys
1 kapea nauha	vanhempi vartija
2 kapeaa nauhaa	ylivartija
3 kapeaa nauhaa	kohde-esimies
4 kapeaa nauhaa	vuoroesimies
1 leveä nauha	palveluesimies toimihenkilö
2 leveää nauhaa	palvelu- tai kenttäpäällikkö
3 leveää nauhaa	aluepäällikkö tai yksikön johtaja
4 leveää nauhaa	toimitusjohtaja tai varatoimitusjohtaja

Vartioimisliikkeen vastaava hoitaja (vartioimisliike) voi tietyissä tilanteissa lain sen mahdollistaessa määrittää toimeksiantokohtaisesti tehtävän jossa vartija voi käyttää muuta kuin vartijan asua. Tällainen voi olla esimerkiksi rikoksen paljastamiseen liittyvä toimeksianto.

Vartijan estäminen

Rikoslain 17 luvun 6 §:n mukaisesti järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta säädetään seuraavasti: Joka käyttämällä tai uhkaamalla käyttää väkivaltaa estää tai yrittää estää järjestystä ylläpitävää henkilöä suorittamasta hänelle lain tai asetuksen nojalla kuuluvaa tehtävää tai muuten vaikeuttaa sanotun tehtävän suorittamista, on tuomittava, jollei laissa muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Ns. "väkivallaton vastustaminen" on oikeuskäytännön mukaan päiväsakolla rangaistava teko, väkivaltaisesta vastustamisesta maksimirangaistus on puoli vuotta vankeutta. Tämän vuoksi järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen on peruste kiinniotolle.

Poliisille tuli tietoon vuonna 2016 yhteensä 2 645 järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamista suomessa.

Toimeksiantosopimus

Toimeksiantosopimus on sopimusasiakirja, jonka vartioimisliike tekee sopimuksen vartiointipalvelusta tilaajan kanssa. Lain mukaan sopimuksen on sisällettävä vähintään seuraavat asiat: Toimeksiantajan nimi ja osoite, vartioimisliikkeen nimi ja osoite, vartioimistehtävät joita sopimus koskee, alueet sekä kohteet joita sopimus koskee, toimeksiannosta suoritettava korvaus ja määräytymisperusteet sekä alkamispäivä ja kesto.

Toimeksiantosopimus voidaan tehdä koskien seuraavan laatuisia vartioimistehtäviä: omaisuuden vartioiminen, henkilön koskemattomuuden turvaaminen, vartioimiskohteeseen tai toimeksiantajaan kohdistuneiden rikosten paljastaminen sekä järjestyksenvalvonta, jolloin tehtävää hoitamaan tulee asettaa järjestyksenvalvoja.

Tapahtumailmoitus

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki vaatii, että vartija tekee tapahtumailmoituksen aina, kun hän käyttää lain sallimia valtuuksiaan. Vartijan on tapahtumailmoituksessa mainittava nimensä ja vartioimisliike, jonka palveluksessa hän on, tapahtuma-aika ja -paikka, onko hän ottanut jonkun kiinni, tehnyt jollekin turvallisuustarkastuksen tai poistanut jonkun vartioimisalueelta, onko hän käyttänyt käsirautoja, patukkaa, teleskooppipatukkaa, kaasusumutinta tai koiraa taikka ottanut esille ampuma-aseen tai käyttänyt sitä sekä toimenpiteen kohteena olleen henkilön tai hänen itsensä tilanteessa saamat vammat.

Tapahtumailmoituksessa voidaan tarvittaessa mainita toimenpiteen kohteena olleen henkilön tuntomerkit sekä havaintoja kohdehenkilön käyttäytymisestä ja tilasta. Tapahtumailmoituksessa on lisäksi oltava tarkempi selostus tapahtumasta sekä tapahtuman johdosta suoritetuista toimenpiteistä. Vartijalle on siis laissa annettu myös oikeus tehdä merkintöjä tapahtuneesta rikoksesta, rikoksentekijästä, henkilö- ja yhteystiedoista ja tämän tuntomerkeistä henkilörekisterilain tätä estämättä. Näitä merkintöjä ei kuitenkaan saa käyttää muussa yhteydessä. Vartiointiliike ei saa pitää rikoksesta epäillyistä erillistä rekisteriä.

Vartijan oikeudet ja velvollisuudet

Vartijan tehtäväalueen rajaaminen

Vartija työskentelee vartioimisliikkeen palveluksessa, ja hänen oikeutensa ovat voimassa vain toimeksiantosopimuksessa määritetyllä alueella tai tietyssä nimetyssä tehtävässä, joskaan lain suoma kiinniotto-oikeus ei pääty vartioimisalueen rajalle ja vartioimisalueen ulkopuolellakin vartija voi käyttää pakkokeinolain mukaista yleistä kiinniotto-oikeutta.

Vartijan oikeudet perustuvat yksityisistä turvallisuuspalveluista annettuun lakiin, (LYTP, 1085/2015). Yleinen kiinniotto-oikeus perustuu pakkokeinolain (806/2011) 2 luvun 2 §:än. Pakkokeinolain 2:3 § määrittelee yleisen kiinniotto-oikeuden yhteyteen voimakeinojen käyttömahdollisuuden kiinniottamisen toimittamiseksi.

Vartija työskentelee hyvin pitkälle jokamiehen oikeuksien voimin. Lisäksi uudessa laissa on vartijalle annettu poistamisoikeus, oikeus voimakeinojen käyttöön sekä oikeus turvallisuustarkastuksen suorittamiseen kiinnioton yhteydessä jotka eivät ole jokamiehenoikeuksia. Lisäksi vartijalla on pakkokeinolain mukainen yleinen kiinniotto-oikeus, joka on sisällöltään lähes sama myös yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa.

Lisäksi vartijat saattavat suorittaa myös tehtäviä, joihin heillä ei ole lainsäädännössä annettua oikeutta. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi ajoneuvoihin tai työntekijöihin kohdistuvat tarkastukset. Tällaiset toimet ovat toimenpiteen kohteelle vapaaehtoisia ja lainsäädännöllisesti tällainen toimenpide suoritetaan loukatun suostumuksella.

Velvollisuus ilmoittaa törkeistä rikoksista

Yksityisistä turvallisuuspalveluista annettu laki velvoittaa vartijaa ilmoittamaan poliisille eräät törkeät, jo tapahtuneet rikokset. Ne ovat rikoslain 15 luvun 10 §:n 1 momentissa mainittuja rikoksia: Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen, maanpetos, törkeä maanpetos, vakoilu, törkeä vakoilu, valtiopetos, törkeä valtiopetos, raiskaus, törkeä raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, murha, tappo, surma, törkeä pahoinpitely, ryöstö, törkeä ryöstö, törkeä ihmisryöstö, panttivangin ottaminen, törkeä tuhotyö, törkeä terveyden vaarantaminen, ydinräjähderikos, aluksen kaappaus, törkeä ympäristön turmeleminen sekä törkeä huumausainerikos. Tavallisella kansalaisella edellä mainittujen rikoksien ilmoitusvelvollisuus on vain silloin, kun rikokset ovat vielä estettävissä.

Poistaminen

Vartijalla on oikeus poistaa henkilö vartioimisalueeltaan, jos poistettava ei noudata alueen omistajan, haltijan tai tämän edustajan antamaa poistumiskehotusta tai jos on ilmeistä ettei poistettavalla ole oikeutta oleskella alueella ja vartija on kehottanut häntä poistumaan. Kysymyksessä on erioikeus, jota ei ole tavallisella kansalaisella.

Poistamistoimenpide saattaa johtaa siihen, että vartijalle tulee velvollisuus huolehtia toimenpiteessä kohteen turvallisuudesta siten kuin rikoslain 21 luvussa 14 ja 15 §:ssä säädetään heitteillepanosta sekä pelastustoimen laiminlyönnistä.

Pääsyn estäminen

Vartijalla on oikeus estää toimialueelleen pääsy siinä tapauksessa että poistamisoikeus täyttyisi mikäli henkilö siirtyisi vartioimisalueelle ja poistamiseen on lainmukainen peruste. Vartijan ei siis tarvitse odottaa henkilön tunkeutumista alueelle jos hänet sieltä joka tapauksessa voitaisiin poistaa.

Kiinniottaminen

Kiinniotolla tarkoitetaan jokaista laillisessa tarkoituksessa toimeenpantua pakkokeinoa, jossa estetään henkilön poistuminen alueelta. Vartija tekee toimenpiteen kohteelle selväksi että hänen poistumisensa tullaan estämään. Kiinniottoon ei välttämättä liity fyysistä kontaktia, vaan se voi tapahtua sanallisesti.

Lain yksityisistä turvallisuuspalveluista (LYTP) 16 §:n mukaan vartijalla on vartioimistehtävää suorittaessaan oikeus ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavattu rikoksentekijä, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai jos rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos. Myös näpistyksen yritys on kiinnioton peruste. Vartijan on lain mukaan luovutettava kiinniotettu viipymättä poliisille.

Lain mukaan kiinniotto-oikeus vartijalla (kuten myös pakkokeinolain mukainen yleinen kiinniotto-oikeus) syntyy myös kaikissa sellaisissa teossa joista saattaa seurata vankeutta.

Vartijalla on kiinniotto-oikeutta käyttäessään oikeus pitää henkilöä säilytyshuoneessa mikäli kiinni otettu käyttäytyy vaaraa-aiheuttavasti. Henkilöä ei kuitenkaan saa jättää tilaan yksin.

Turvallisuustarkastus

Kiinnioton yhteydessä vartija voi myös suorittaa turvallisuustarkastuksen vaarallisten esineiden tai aineiden pois ottamiseksi. Vaarallisia esineitä ovat yleisimmin erilaiset teräaseet ja huumeruiskut. Vaarallisilla aineilla tarkoitetaan esimerkiksi erilaisia sumutteita tai kemikaaleja, joilla saatetaan kyetä aiheuttamaan henkilövahinkoja. Mikäli kiinniotettu vastustaa tarkastusta, voi vartija käyttää suhteellisesti välttämättömiä voimakeinoja. Kiinniotettu sekä turvallisuustarkastuksessa pois otetut esineet ja aineet on luovutettava viipymättä poliisille.

Turvallisuustarkastuksen tekemiseen ei vaadita erillisiä perusteita, vaan vartija on vartioimistehtäviä suorittaessaan oikeutettu sen tekemiseen jokaisen kiinnioton yhteydessä.

Kun kiinniotto-oikeus on sidottu vartiointitehtävään, ei turvallisuustarkastukseen ole oikeutta jos vartija työvuorossaan vartiointityöhön liittymättömässä tilanteessa käyttää pakkokeinolain mukaista yleistä kiinniotto-oikeutta. Joissain tapauksissa turvallisuustarkastuksen suorittaminen em. tilanteessa saattaisi tulla kyseeseen hätävarjelun edellytysten täyttyessä.

Voimankäyttöoikeus

Voimankäyttöoikeus perustuu Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain 2 luvun 17 §:än.

Jos poistettava, kiinni otettava tai turvallisuustarkastuksen kohteeksi joutunut yrittää estää vartijaa suorittamasta em. lakiin perustuvia henkilöön kohdistuvia toimia, on vartijalla oikeus sellaisten voimakeinojen käyttämiseen joita voidaan pitää puolustettavana. Lisäksi vartija voi käyttää tilanteeseen nähden tarpeellisia voimakeinoja, esimerkiksi pakkotilan tai hätävarjelutilan ollessa kyseessä. Vartijan käyttämien voimakeinojen liioittelusta säädetään rikoslaissa.

Korotettu rikosoikeudellinen suoja

Vartijalla on lakiin perustuvia tehtäviä suorittaessaan korotettu rikosoikeudellinen suoja. Säädöstä ei kuitenkaan sovelleta mikäli teosta on muualla laissa säädetty ankarampi rangaistus.

Voimankäyttövälineet

Vartijan voimankäyttövälineet ovat käsiraudat, kaasusumutin, vinyylipatukka, teleskooppipatukka sekä ampuma-ase. Koiraa ei luokitella voimankäyttövälineeksi vaan työvälineeksi.

Vartija saa kantaa työtehtävissään erikseen määriteltyjä voimankäyttövälineitä: kaasusumutinta, käsirautoja, sekä enintään 70 senttimetriä pitkää vinyylipatukkaa ja teleskooppipatukkaa. Ampuma-asetta (yleensä pistoolia tai revolveria) saa kantaa vain henkivartija- tai arvokuljetustehtävissä sekä yleisen edun kannalta merkittävän vartioimiskohteen vartioinnissa mikäli tehtävän suorittaminen sitä välttämättä edellyttää. Tällaisia kohteita ovat lähinnä ydinvoimalat, lentokentät tai räjähdetehtaat.

Vartija, joka on suorittanut voimankäytön yleisen osan koulutuksen saa kantaa vinyylipatukkaa ja käsirautoja. Ampuma-asetta, kaasusumutinta ja teleskooppipatukkaa saa kantaa ainoastaan vartija, joka on saanut sisäasiainministeriön vahvistamat vaatimukset täyttävän erityisen voimankäyttökoulutuksen ja osoittanut vuosittain, että hänellä on riittävä ampuma-aseen käsittelytaito ja ampumistaito. Päätöksen ampuma-aseen kantamisesta tekee vartioimisliikkeen vastaava hoitaja kunkin toimeksiannon osalta erikseen. Jos vartija on käyttänyt ampuma-asetta, vartioimisliikkeen on viivytyksettä ilmoitettava asiasta poliisille. Väliaikainen vartija ei saa kantaa voimankäyttövälineitä.

• 
  Tyypillinen OC-juovakaasusumutin.
• 
  Tyypillisiset ketjukäsiraudat.
• 
  Teleskooppipatukka avattuna (yllä) sekä suljettuna kuljetuskokoon (alla).

Vartijan on kannettava voimankäyttövälineitä asunsa alla siten, että ne eivät ole muiden havaittavissa. Jos voimankäyttövälineiden kantaminen vartijan asun alla ei ole mahdollista, niin niitä saadaan, ampuma-asetta lukuun ottamatta, kantaa vyöhön kiinnitettävissä umpikoteloissa. Patukka saadaan kuitenkin kantaa siltä osin näkyvissä kuin sen kantaminen asun alla tai umpikotelossa ei sen koon vuoksi ole mahdollista. Ampuma-asetta saa kantaa muiden havaittavissa olevalla tavalla vain, jos tehtävä tai tilanteen vaarallisuus poikkeuksellisesti sitä edellyttää. Jos vartioimistehtävässä käytetään muuta kuin vartijan asua, kaikki voimankäyttövälineet on kannettava asun alla.

Vartija voi pitää työssä mukanaan koiraa, jonka on suoritettava määräajoin tottelevaisuuskoe. Kokeesta tehdään merkintä koiraa pitävän vartijan vartijakorttiin. Koiran mukana pitämisestä päättää vartioimisliikkeen vastaava hoitaja. Koiraa ei ole merkitty vartijan voimankäyttövälineisiin, eikä sitä sellaisena saa käyttää. Väliaikainen vartija ei saa pitää mukanaan koiraa.

Vartijaksi hyväksyminen

Kuva suomalaisen vartijakortin etupuolelta.

Vartijaksi hyväksymisen edellytyksiä ovat: Iältään täyttänyt 18, mutta alle 68 vuotta, on suorittanut vaaditut vartijaksi hyväksymistä edellyttävät koulutukset, tunnetaan rehelliseksi ja luotettavaksi, on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva, on taustaltaan nuhteeton. Lisäksi vartijaksi jo hyväksytystä henkilöstä voidaan tehdä turvallisuusselvitys joko perusmuotoisena tai suppeana riippuen siitä, miten tärkeä vartioitava kohde on. Tähän vaaditaan kuitenkin tarkastettavan suostumus. Turvallisuusselvitys tehdään suppeana ennen vartijaksi hyväksymistä. Rehellisyyttä ja luotettavuutta voi poliisi käytännössä kontrolloida ainoastaan erilaisten rekisterien avulla. Todetut rikokset ja jotkin epäillyt räikeämmät rikkeetkin voivat heikentää hakijan mahdollisuuksia saada vartijakortti.

Vakituisen vartijan hyväksyminen on voimassa viisi vuotta, ja se voidaan uusia, jos hakija täyttää edelleen vartijaksi hyväksymisen edellytykset. Väliaikaiseksi vartijaksi henkilö voidaan hyväksyä kalenterivuodessa enintään neljän kuukauden ajaksi, joka voi koostua yhdestä tai useammasta jaksosta. Poliisi antaa hyväksymälleen vartijalle vartijakortin jonka avulla vartija voi todistaa hyväksyntänsä vartijaksi. Kortti sisältää myös tiedot mahdollisesta voimankäyttökoulutuksesta.

Vartijan toimenpiteiden lainmukaisuus

Vartijan toimenpiteen kohteeksi joutuvalla henkilöllä on oikeus saada tietoonsa mikä toimenpide on kyseessä, ja mihin lainkohtaan toimenpide perustuu. Toimenpiteen kohteelle on ilmaistava toimenpiteen peruste, vaikka sitä ei erikseen tiedusteltaisikaan. Lisäksi vartijan on esitettävä toimenpiteen kohteelle pyynnöstä vartijakortti, jossa on kuva, nimi ja tieto siitä, kuinka kauan vartijaksi hyväksyminen on voimassa. Vartijakortti on esitettävä vain toimenpiteen kohteelle. Jos toimenpiteen kohde pyytää korttia nähtäväkseen selvästi vain kiusanteko- tai painostustarkoituksessa, kortin voi jättää esittämättä. Kortin voi jättää esittämättä myös silloin, kun se on olosuhteiden pakosta mahdotonta. Mikäli vartija laiminlyö vartijakortin esittämisvelvollisuuden, saattaa hän syyllistyä vartioimisliikerikkomukseen.

Kohdehenkilöllä on oikeus saada myös vartioimisliikkeen vastaavan hoitajan yhteystiedot, ja halutessaan hän voi saada vastaavan hoitajan tarkistamaan toimenpiteen laillisuuden. Katsoessaan ettei vartijan suorittama toimenpide ollut lainmukainen, kohdehenkilöllä on oikeus saattaa asia poliisin tutkittavaksi tekemällä rikosilmoitus. Tällöin poliisi tutkii vartijan toiminnan laillisuuden, ja mikäli on aihetta epäillä rikosta, suorittaa myös esitutkinnan ja saattaa asian syyttäjälle syyteharkintaa varten. Kysymyksen vartijan toimenpiteen laillisuudesta ratkaisee viime kädessä tuomioistuin normaalissa rikosoikeudenkäyntimenettelyssä.

Rikosoikeudellinen virkavastuu

Vartija ei ole niin sanotussa hallinto-oikeudellisessa virkamiesasemassa. Heitä ei pidetä virkamiehinä siinä merkityksessä kuin mitä yleisesti ottaen virkamiehellä tarkoitetaan, sillä he ovat työsuhteessa. Tästä huolimatta vartijat toimivat rikosoikeudellisella virkavastuulla. Tämä merkitsee sitä, että heihin voidaan soveltaa rikoslain 40 luvun virkarikossäädöksiä. Virkavastuu johtuu siitä, että vartija käyttää tehtäviensä hoitamiseen julkista valtaa. Rikoslaissa olevan lainsäädännön sekä eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntojen perusteella virkavastuu on selvä.

Virkavastuusäännösten avulla on ennen kaikkea haluttu korostaa sitä, että jos muille kuin viranomaistahoille annetaan julkisen vallan käyttämiseen liittyviä tehtäviä, liittyy vallan käyttöön myös erityinen vastuu. Niiden merkitys on kuitenkin varsin vähäinen. Vartijan toimenpiteiden lainmukaisuus voidaan tästä syystä kanteluteitse alistaa tarvittaessa eduskunnan oikeusasiamiehen tutkittavaksi.

Vartiointialan työehtosopimus Suomessa

Vartiointialalla on yleissitova työehtosopimus (TES), Vartiointialan työehtosopimus 2008-2010 joka määrittelee vartiointialan palkat, työehdot sekä muut työehtosopimuksen piiriin kuuluvat seikat.

Muu vartioimistoiminta

Yövartija

Yövartija.

Yövartijoita työskentelee erityisesti teollisuudessa, sairaaloissa ja vastaavissa laitoksissa. Heidän tehtävänsä ovat moninaisia ja painottuvat kunkin työpisteen luonteen mukaan. Tärkein tehtävä on huolehtia, ettei vartioidulle alueelle tule asiattomia. Lisäksi vartijat huolehtivat ovien lukituksesta.

Sairaaloissa tehtäviin saattoi aiemmin kuulua muun muassa happipullojen vaihtoa, vainajien siirtoja osastoilta ruumishuoneeseen, jätteenpolttouunien valvontaa ja vastaavia. Ennen keskuslukitusten käyttöön tuloa vartijoiden tehtäviin kuului myös ulko-ovien ja porttien sulkeminen illalla ja avaaminen aamulla.

Monissa paikoissa käytetään yhä niin sanottua vartijankelloa: se on mukana kannettava kellolaite, johon tehdään merkinnät eri puolilla vartioitavaa aluetta olevilla paikallisavaimilla vartiokierrosten aikana.

Aiemmin kelloissa oli päivittäin vaihdettava paperikiekko, johon kello merkitsi avaimen käyttöajat, mutta sittemmin käyttöön otettiin pitempiä ajanjaksoja rekisteröivä kello jossa merkinnät tulivat erilliselle paperinauhalle. Nykyään käytössä on pääasiassa tietokonepohjaisia laitteita, joilla luetaan entisten avainten paikalle sijoitettuja viivakoodeja tai magneettisia merkkejä.

Joissakin laitoksissa, mm. Suomen Pankissa, vartijat kantoivat aiemmin mukanaan erillisiä avaimia, joilla oli vedettävä määräajoin erillisissä pisteissä olevat kellot, jotka toimittivat automaattisesti hälytyksen jos jäivät vetämättä. Nykyään ne on korvattu numerokoodinäppäimillä. Vartiokierrokset kirjattiin erilliseen päiväkirjaan, joka sittemmin korvattiin itsejäljentävillä lomakkeilla. Nykyisin huomiot kirjataan tietokoneelle.

Historia

Maaseudulla yövartijoita asetettiin Etelä-Pohjanmaan rintapitäjiin 1800-luvun alkuvuosina. Yövahtien asettamiseen vaikutti erityisesti se, että puukkojunkkariajan nuoret miehet ryhtyivät ottamaan laitumelta tai talleista toisten hevosia ja ajelivat niillä pitkin kyliä ja pitäjiä. Luvattomat hevosajelut olivat tunnettuja ainakin jo 1801 Ylihärmässä, josta villitys levisi naapuriseurakuntiin. Pian tämän jälkeen hevoshurjastelut kiellettiin useimmissa pitäjissä uhkasakoin, ja esimerkiksi vuosina 1840–1889 yli 450 eteläpohjalaista sai luvattomista ajeluistaan käräjäsakon. Eniten sakkoja jaeltiin Suur-Lapuan ja Kyrönmaan pitäjissä.

Varhaisin tieto yövahtien asettamisesta on Mustasaaresta vuodelta 1805, Kauhavalla niitä oli 1810 ja Laihialla vähän myöhemmin. Vahtien tehtävänä oli luonnollisesti tavallistenkin varkauksien estäminen, ja lopulta heidän toimialansa laajentui koskemaan kylän paloturvallisuutta etenkin syksyisin, jolloin tulipalovaara oli puintiriihien lämmittämisen takia erityisen suuri. Jurvan kylissä yövartijoita kutsuttiin myös riihivartijoiksi, ja siellä vahtivuoro siirtyi aina tietyssä järjestyksessä talosta toiseen. Vartiossa oli tavallisesti kaksi miestä kerrallaan, jotka kuljettivat mukanaan vahtipomppaa eli oltermanninsauvaa muistuttavaa keppiä, joka tehtävän aamuyöllä päättyessä vietiin seuraavana vartiovuorossa olevan talon portaille.

Yövahdit olivat toiminnastaan vastuussa kylähallinnolle, joten oltermannit valvoivat heidän toimintaansa. Levottomissa pitäjissä vahdit saattoivat joutua nuorten miesten hyökkäysten kohteiksi, joten vakaviltakaan yhteenotoilta ei voitu välttyä. Siksi vahdit saatettiin varustaa asein ja jopa kiväärein. Kauhavalla vahdinpitoon määrättiin 1860-luvulla venäläisiä kasakkojakin.

Ilmoitettu vartija

Virallisten vartijoiden lisäksi on olemassa myös ns. ilmoitettuja vartijoita. Tällaisia ovat esimerkiksi venekerhojen satamissa toimivat vartijat, jotka suorittavat omavartiointia. He ovat kyseisen kerhon jäseniä ja vartiovuoro kerran purjehduskaudessa kuuluu jäsenvelvollisuuksiin. Heillä on normaalin järjestyksenvalvojan valtuudet ja yleensä tehtävässä käytetään keltaista tai oranssinväristä heijastinliiviä, jossa on teksti ”VARTIJA – VAKT”, vaihtoehtoisesti ”JÄRJESTYKSENVALVOJA – ORDNINGSVAKT”. Joillakin näistä vartijoista saattaa olla järjestyksenvalvojakortti, mutta useimmat ovat vain ilmoitettuja: vartiovuorolista on toimitettu viranomaisille purjehduskauden alussa. Monet kerhot ovat anoneet ja saaneet luvan käyttää vartijankelloa tarkkaillakseen omavartiointia. Omavartijalla ei ole voimankäyttöoikeutta, vain jokamiehen oikeuteen pohjautuva hätävarjeluoikeus eli he eivät saa kantaa tehtävässä voimankäyttövälineitä. Suomen Veneilyliitto toimittaa kerhoille tarkoitusta varten keltaista heijastinliiviä, jonka selässä lukee normaalisti ”KATSASTAJA – BESIKTNINGSMAN”. Tekstin ylä- ja alapuolella on tarrakiinnitysnauhat, joihin voidaan kiinnittää liivin värinen peitekangas, jossa lukee ”VARTIJA – VAKT”.

Vartioimistoiminta muissa maissa

Vartioimistoiminta Ruotsissa

Ruotsissa vartijat toimivat jokamiehenoikeuksin. Vartioimisliikkeistä säädetään vartioimisliikkeistä annetussa laissa (lag 1974:191 om bevakningsföretag) ja vartioimisliikkeistä annetussa asetuksessa (förordning 1989:149 om bevakningsföretag m.m). Vartioimisliikkeen harjoittaminen ja henkilökunnan kouluttaminen on Ruotsissa luvanvaraista.

Vartijan koulutus Ruotsissa kestää poliisiylihallituksen antaman määräyksen mukaisesti 217 tuntia, joista peruskoulutusta 44 tuntia, 53 tuntia jatkettua peruskoulutusta ja 120 tuntia työharjoittelua.

Vartijat toimivat Ruotsissa suojeluvartijoita lukuun ottamatta jokamiehenoikeuksin. Vartija voi erityisen ampuma-asekoulutuksen suoritettuaan kantaa ampuma-asetta. Kaasusumutinta ei saa vartija kantaa vartioimistehtävässä. Suojeluvartijoista säädetään yhteiskunnallisesti tärkeiden laitosten suojelusta annetussa laissa (lag 1990:217 om skydd för samhällsviktiga anläggningar m.m) ja asetuksessa (förordning 1990:1334 om skydd för samhällsviktiga anläggningar m.m). Suojeluvartijoiden tehtävänä on yhteiskunnalle tärkeiden laitosten ja alueiden vartiointi ja suojelu tuhotyöltä, terrorismilta ja vakoilulta. Suojeluvartijoiden erityiskoulutus kestää 40 tuntia. Suojeluvartijoilla on tiettyjä erityisvaltuuksia kuten oikeus henkilöön kohdistuvaan etsintään, oikeus tarkastaa kulkuneuvoja, poistamis- ja kiinniotto-oikeus sekä takavarikko-oikeus.

Vartioimistoiminta Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa turvallisuusalan perinteet alkavat 1800-luvun "yksityispoliiseista", private police. Yksityisen vartioimisliiketoiminnan osa-alueisiin kuuluu myös julkisen sektorin kohteet kuten virastot ja vankilat. Rikoksentorjuntaan ja järjestyksen ylläpitämiseen käytettävistä varoista 70 % tulee yksityiseltä sektorilta ja yksityinen ala työllistää lähes kolme kertaa enemmän kuin julkinen turva-ala.

Liittovaltiotasolla turvallisuusalaa ohjaa ja sääntelee sitä varten perustettu elin (The private Security Advisory Council). Osavaltiotasolla lait ja käytänteet kuitenkin vaihtelevat suurestikin.

Yhdysvalloissa yksityiselle turvallisuusalalle on mahdollisuus myöntää lupa hoitaa alan perinteisten tehtävien lisäksi myös tavallisesti poliisille kuuluvia tehtäviä, kuten partiointitehtäviä ja tutkinta- ja tarkastustehtäviä. Yritykset hoitavat myös vankikuljetuksia. Yksityiseen turvallisuusyrityksen henkilöstöön kuuluvalle voidaan myöntää jopa lupa pidättämiseen tai kotietsinnän suorittamiseen.

Vartioimistoiminta Isossa-Britanniassa

Isossa-Britanniassa ei ole yksityistä turvallisuusalaa koskevaa lainsäädäntöä. Lainsäädännön puuttuessa yksityisen turvallisuusalan eri osa-alueilla toimivat yhdistykset ovat kehittäneet itse alaa koskevia sääntöjä sekä suosituksia. Suurin tällainen yhdistys on The British Security Industry Association. Yhdistys on myös perustanut kaksi valvontaelintä: ISI eli The Inspectorate of the Security Industry ja NACOSS eli The National Approval Council for Security Systems. Näistä ISI valvoo vartioimisliikkeitä ja NACOSS tarkastaa hälytyskeskuksia. Yhdistyksen perustama järjestö SITO eli The Security Industry Training Organisation vastaa alan koulutusvaatimuksista. ISI, NACOSS ja SITO ovat itsenäisiä aatteellisia yhdistyksiä joita hallitus tukee.

Isossa-Britanniassa yksityiset yritykset ylläpitävät vankiloita ja hoitavat vankienkuljetustehtäviä. Vankiloiden suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta muodostuu suurin osa alan liikevaihdosta. Vuonna 2018 maan hallitus otti Birminghamin vankilan takaisin hallintaansa turvallisuusyhtiö G4S:ltä vakavien laiminlyöntien takia.

Lähteet

• Kallio, Reino: Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Tutkimus vuoden 1742 kyläjärjestysohjeen toteuttamisesta. Jyväskylä 1982.
• Kallio, Reino: Häiriköintiä ja henkirikoksia. Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena sääty-yhteiskunnan aikana. Helsinki 2009.
• OTSO (Arkistoitu – Internet Archive) OTSO vartiointi Oy vahvistaa asemaansa pääkaupunkiseudulla
• G4S (Arkistoitu – Internet Archive) Paikallisvartiointipalvelut.
• Venekerhojen vartiointiohjeet, perustana järjestyslaki, pykälä 22
• Ammatinvalinnan opas, Ammattikasvatushallitus 1970

Aiheesta muualla

• Poliisi: Vartioimisliikkeet ja vartijat
• Turvallisuusalan ammattiliitto ry
• Palvelualojen ammattiliitto PAM ry
• Lainsäädäntöuudistuksen keskeiset tavoitteet: [4] [5]^{[vanhentunut linkki]}
• Vartiointialan työehtosopimus 2008-2010