Venäjän hallitsijat

Venäjän hallitsija
	Nikolai II Venäjän viimeinen hallitsija
Virka-asunto	Talvipalatsi, Moskovan Kreml
Nimittäjä	perinnöllinen
Perustettu	862
Ensimmäinen	Rurik
Viimeinen	Nikolai II
Lakkautettu	15. maaliskuuta 1917

Venäjän valtion juuret juontuvat viikinkiajalla syntyneestä Kiovan valtakunnasta, joka nousi mahtavimmaksi varjagien hallitsemista kaupunkilinnoituksista 800-luvun loppupuolella. Varjagien niin kutsuttu Rurikin dynastia hallitsi Venäjää yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1598 asti. Tätä seuranneena 15 vuoden sekasortoisena aikakautena nähtiin vielä yksi varjagihallitsija, Vasili IV (1606–1610). Vuonna 1613 valtakunnankokous valitsi Venäjän tsaariksi Romanov-sukuisen Mikaelin. Romanovit hallitsivat Venäjää aina vuoden 1917 alkupuolelle. Samana vuonna valtaan nousi kommunistinen puolue ja vanha yhteiskuntajärjestys murtui, jonka jälkeen maan johtajia ei enää kutsuta hallitsijoiksi.

Rurik ja hänen veljensä saapuvat Laatokankaupunkiin. Apollinari Vasnetsovin (1856–1933) maalaus. Nestorin kronikan mukaan Rurik on Oleg Viisaan isä.

Venäjän hallitsijan arvonimi

Keskiajalla venäläisten hallitsijoita kutsuttiin ruhtinaiksi ja suuriruhtinaiksi. 1400-luvulla tuli käyttöön tsaarin arvonimi. Tsaari johtuu sanana latinan termistä caesar. Venäjän hallitsijalle arvonimi otettiin Bysantista sen jälkeen kun Venäjä julistautui "kolmanneksi Roomaksi" ja Itä-Rooman perinteen jatkajaksi. Terminä tsaari jäi slaavilaisen kulttuuripiirin sanaksi, kun taas saksalainen kielialue käytti suomen kielen "keisari"-termiin johtanutta "Kaiser"-muunnosta, ja muissa Euroopan kielissä latinan kantasanasta "imperator" johdettua sanaa.

Pietari I:n laajennettua ja länsimaistettua Venäjää 1700-luvun alussa Venäjä julistettiin suurvallaksi ja keisarikunnan hallitsija Pietari Suuri Isänmaan Isäksi ja Koko Venäjänmaan Keisariksi "(Vserossijski Imperator)". Venäjän hallitsijoista onkin tästä eteenpäin syytä puhua Venäjän keisarina. Arvonimi "tsaari" säilyi ennallaan, mutta ei Venäjän vaan lukuisten muiden alueiden tsaarina. Näitä olivat muun muassa Kasanin tsaari, Astrakanin tsaari, Siperian tsaari, Taurian Kersoneson tsaari muiden arvonimien ohessa. Venäläisille hän oli ja on edelleen puhekielessä tsaari, ja "keisari"- ja "tsaari"-termin välillä ei Venäjällä ole käytännössä eroa.

Suomessa Venäjän keisari hallitsi Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan perustuslaillisten rajoitteiden puitteissa, minkä vuoksi hänestä käytettiin Suomessa keisarin ohella myös nimitystä Suomen suuriruhtinas korostamaan Suomen autonomiaa sekä eroa Venäjän yleisen lain ja Suomen suuriruhtinaskunnan autonomian välillä.

Iivana Julma Viktor Vasnetsovin maalauksessa. Iivana Julmaan on suhtauduttu Venäjällä myös myönteisesti vahvana johtajana.

Hallitsijan asema

Venäjän hallitsija oli itsevaltias. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että hallitsijan alamaisilla ei ollut säädettyä oikeutta vallankäyttöön. Samalla puuttui lain turva esivallan mielivaltaa vastaan.^[1] Syy tähän löytyy pitkäaikaisesta historiallisesta kehityksestä ja muotoutuneesta kulttuurista.

Novgorodin, Kiovan ja myös Moskovan suurruhtinaat ja ruhtinaat pitivät suuren osan tärkeästä turkiskaupasta ja myös muusta kaupankäynnistä hallitsijan kontrollissa. Näin Venäjälle ei muodostunut Euroopan tapaan kauppaa käyvää voimakasta vaurastuvaa porvaristoa, joka vaatisi itselleen oikeuksia. Myöskään ylimykset eivät muodostaneet yhtenäistä säätyä, joka olisi tuonut vastapainon itsevaltiaalle, vaan pitkään jokainen palveli omaa ruhtinasta.^[2]

Mongolien ja tataarien esimerkki vaikutti myös venäjän hallitsijan asemaan. Kaani oli despootti, toisinaan oikukas, ihmisten hengen ja omaisuuden yläpuolella. Kultaisen ordan keskitetty hallinto oli samalla erittäin tehokas ja toimi luonnollisena esimerkkinä Moskovan ruhtinaille. Myös Turkin sulttaanin hillittömällä terrorilla saavutetut voitot vahvistivat kuvaa armottoman kurin kulttuurin menestyksestä. Kun Novgorod poikkesi tästä eurooppalaisen kaupunkivapauden suuntaan se hävitettiin kiduttamalla, polttamalla ja raiskaamalla.^[3]

Kun Iivana III nai Konstantinopolista prinsessa Sofia Palaigoksen ja Konstantinopoli kukistui, kutsuttiin Venäjällä Moskovaa toiseksi Konstantinopoliksi. Iivana IV ”Julma” otti näin itselleen tsaarin (Caesarin) arvonimen korostaakseen tätä yhteyttä ja sitä, että hän oli suoraan Jumalalle vastuussa.^[4] Hän sai tästä syyn pitäytyä myös Bysantin mallin mukaisena hengellisenä johtajana. Samalla toisen Bysantin, kolmannen Rooman tsaari oli ainoana kristittynä (ortodoksina) hallitsijana velvoitettu maailmanherruuteen ja imperialismiin.^[5] Huomattakoon, että maailmalla hallitsijan jo tuolloin tunnettu lisänimi ”Julma” on Venäjällä ”Ankara” (ven. Groznyi).^[6] Venäjällä Iivanan lisänimestä puuttuu hirmuhallintoon liitetty negatiivinen sävy, ja nimeä ”Ankara” on toisinaan ymmärretty isällisen ankaraksi. Myöhemmin erityisesti Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin tunnetaan ihailustaan Iivanaa kohtaan. Stalin haki Iivanan toimista perusteita omalle terrorilleen.^[7]

Pietari I Suuri eurooppalaisti monella tavalla takapajuista Venäjää. Hän uudisti hallintoa ja armeijaa ja ryhtyi rakennuttamaan uutta pääkaupunkia Pietaria. Myös uudet aatteet kuten valistunut itsevaltius saapuivat vähitellen Venäjälle. Ne elivät rinnakkain vanhan mallin kanssa riippuen hallitsijan tahdosta. Katariina II ja Aleksanteri II ovat tunnettuja vapaamielisestä uudistushengestä. Esimerkiksi maaorjuus lakkautettiin vasta Aleksanterin aikana vuonna 1861. Hänen edeltäjänsä Nikolai I ja seuraajansa Aleksanteri III olivat taas tunnettuja kurin kannattajia ja Venäjä tunnettu heidän aikanaan ankarasta poliisivaltiosta.^lähde?

Luettelo hallitsijoista

Muinaiset Kiovan ruhtinaat

Ruhtinas	vallassa
Kyi	tuntematon
Bož	noin 350–376

Novgorodin ruhtinaat

Rurik-suku

Pääartikkeli: Rurikin dynastia

Ruhtinas		vallassa
	Rurik	862–879
	Oleg Viisas	879–882

Kiovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat

Kyi-suku

Askold ja Dir (842–842)^selvennä

Rurik-suku

Pääartikkeli: Rurikin dynastia

Oleg Viisas (882–912)
Igor (912–945)

Olga (945–962)

Svjatoslav I (962–972)
Jaropolk (972–980)
Vladimir I (980–1015)
Svjatopolk I (1015–1019)
Jaroslav I Viisas (1019–1054)
Izjaslav I (1054–1073, 1076–1078)
Svjatoslav II (1073–1076)
Vsevolod I (1078–1093)
Svjatopolk II (1093–1113)
Vladimir Monomah (1113–1125)
Mstislav I Suuri (1125–1132)
Jaropolk II (1132–1139)
Vjatšeslav I (1139, 1151–1154)
Vsevolod II (1139–1146)
Igor II (1146)
Izjaslav II (1146–1154)
Yrjö I (1149–1151, 1155–1157)
Rostislav I (1154–1167)
Izjaslav III (1155–1162)
Mstislav II (1167–1169)
Gleb I (1169, 1170–1171)
Vladimir II Mstislavitš (1171)
Mikael I (1171)
Roman I (1171–1173, 1175–1177)
Vsevolod III (1173)
Rurik (1173, 1180–1182, 1194–1202, 1203–1205, 1206, 1207–1210)
Jaroslav II, (1174–1175, 1180)
Svjatoslav III (1173, 1176–1180, 1181–1194)
Ingvar I (1202, 1214)
Roman II (1203-1205)
Rostislav II (1204–1206)
Vsevolod IV (1206–1212)
Mstislav III (1214–1223)
Vladimir III (1223–1235)
Izjaslav IV (1235–1236)
Jaroslav III (1236–1238, 1246)
Mikael II (1238–1239, 1241–1246)
Rostislav III (1239)
Daniel I (1239–1240)

Vladimirin ruhtinaat ja suuriruhtinaat

Rurik-suku

Pääartikkeli: Rurikin dynastia

Moskovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat

Rurik-suku

Pääartikkeli: Rurikin dynastia

Daniel (1283–1303)
Juri (1303–1325)
Iivana I (1325–1341)
Semjon (1341–1353)
Iivana II (1353–1359)
Dimitri (1359–1389)
Vasili I (1389–1425)
Vasili II (1425–1462)
Iivana III (Iivana Suuri) (1462–1505) – ensimmäinen koko Venäjän hallitsija – nai Bysantin viimeisen keisarin veljentyttären Sofia Palaiologoksen
Vasili III (1505–1533)
Iivana IV "Julma" (1533–1547)

Venäjän tsaarit

Rurik-suku

Iivana IV "Julma" (1547–1584)
Fjodor I (1584–1598)

Sekasorron aika

Pääartikkeli: Sekasorron aika

Godunov-suku

Boris Godunov (1598–1605)
Fjodor II (1605)

Rurik-suku

Pääartikkeli: Rurikin dynastia

Vale-Dmitri I (1605–1606)

Šuiski-suku

Vasili IV (1606–1610)

Rurik-suku

Pääartikkeli: Rurikin dynastia

Vale-Dmitri II (1607–1610)
Vale-Dmitri III (1611–1612)

interregnum, useita vallantavoittelijoita 1610-1613

Vaasa-suku

Pääartikkeli: Vaasa (suku)

Monarkki		vallassa	syntynyt	avioliitto	kuollut
	Ladislaus IV Puolalainen	6.9.1610 – 4.11.1612 (syrjäytetty) / 14. kesäkuuta 1634 (erosi)	9. kesäkuuta 1595 Krakova Puola	Cecilia Renata Marie Louise Gonzaga	20. toukokuuta 1648 (52 vuotta) Merkinė, Liettua

Romanov-suku

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)

	vallassa	syntynyt	avioliitto	kuollut
Mikael I	26.7.1613 – 14.7.1645	12.7.1596 Moskova	Maria Dolgorukova 1624 Jevdokija Strešneva 5.2.1626	14. heinäkuuta 1645 (49 vuotta) Moskova
Aleksei I	14.7.1645–29.1.1676	9.5.1629 Moskova	Maria Miloslavskaja 17.2.1648 Natalja Naryškina 1.2.1671	1. huhtikuuta 1676 (46 vuotta) Moskova
Fjodor III	29.5.1676–7.5.1682	9.6.1661 Moskova	Agafia Gruševskaja 28.7.1680 Marfa Apraksina 24.2.1682	7. toukokuuta 1682 (20 vuotta) Moskova
Pietari I Suuri	7.5.1682–2.11.1721	9.6.1672 Moskova	Jevdokija Fjodorovna Lopuhina 1689 Marta Helena Skowrońska 1707	8. helmikuuta 1725 (52 vuotta) Pietari
Iivana V	2.6.1682–8.2.1696	6.9.1666 Moskova	Praskovja Fjodorovna Saltykova 1684	8. helmikuuta 1696 (29 vuotta) Moskova

Venäjän keisarit

Romanov-suku

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)

Kaikki hallitsijat vuoteen 1917 saakka on katsottu kuuluviksi Romanovien dynastiaan, vaikka teknisesti Pietari III ja kaikki keisarit Paavali I:stä alkaen olivat Holstein-Gottorpin sukua, kun taas Katariina I, Iivana VI ja Katariina II kuuluivat kokonaan muihin sukuihin.

Monarkki		vallassa	syntynyt	avioliitto	kuollut
	Pietari I Suuri	2. marraskuuta 1721 – 8. helmikuuta, 1725	9. kesäkuuta 1672 Moskova	Jevdokija Fjodorovna Lopuhina 1689 Marta Helena Skowrońska 1707	8. helmikuuta 1725 (52 vuotta) Pietari

Skowroński -suku

Monarkki		vallassa	syntynyt	avioliitto	kuollut
	Katariina I	8. helmikuuta 1725 – 17. toukokuuta 1727	15. huhtikuuta 1684 Tartumaa Liivinmaa Ruotsi	Pietari I Suuri 1707	17. huhtikuuta 1727 (43 vuotta) Pietari

Romanov-suku

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)

Monarkki		vallassa	syntynyt	avioliitto	kuollut
	Pietari II	18. toukokuuta 1727 – 30. tammikuuta 1730	23. lokakuuta 1715 Pietari	naimaton	30. tammikuuta 1730 (14 vuotta) Moskova

Mecklenburg-Schwerin-suku

Pääartikkeli: Mecklenburg (suku)

Monarkki		vallassa	syntynyt	avioliitto	kuollut
	Anna	13. helmikuuta 1730 – 28. lokakuuta 1740	7. helmikuuta 1693 Moskova	Kuurinmaan herttua Friedrich Wilhelm Kettler marraskuussa 1710	28. lokakuuta 1740 (42 vuotta) Moskova

Brunswick-Bevern-suku

Monarkki		vallassa	syntynyt	avioliitto	kuollut
	Iivana VI	28. lokakuuta 1740 – 6. joulukuuta, 1741	23. elokuuta 1740 Pietari	naimaton	16. heinäkuuta 1764 (23 vuotta) Pähkinälinna (murhattiin)

Romanov-suku

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)

Monarkki		vallassa	syntynyt	avioliitto	kuollut
	Elisabet	6. joulukuuta 1741 – 5. tammikuuta 1762	29. joulukuuta 1709 Kolomenskoje	Aleksei Razumovski 1742	5. tammikuuta 1762 (52 vuotta) Pietari

Holstein-Gottorp-Romanov-suku

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)

Monarkki		vallassa	syntynyt	avioliitto	kuollut
	Pietari III	5. tammikuuta 1762 – 9. heinäkuuta 1762	21. helmikuuta 1728 Kiel Schleswig-Holstein	prinsessa Sophie Friederike Auguste von Anhalt-Zerbst 16. elokuuta 1745	17. heinäkuuta 1762 (34 vuotta) (murhattu) Ropsunhovi

Askania-suku

Pääartikkeli: Askania (suku)

Monarkki		vallassa	syntynyt	avioliitto	kuollut
	Katariina II (Katariina Suuri)	9. heinäkuuta 1762 – 6. marraskuuta 1796	2. toukokuuta 1729 Preussin kuningaskunnassa Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta	Pietari III 16. elokuuta 1745	6. marraskuuta 1796 (67 vuotta) Pietari

Holstein-Gottorp-Romanov-suku

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)

	vallassa	syntynyt	avioliitto	kuollut
Paavali I	17. marraskuuta 1796 – 23. maaliskuuta 1801	1. lokakuuta 1754 Pietari	prinsessa Wilhelmina Luisa von Hessen-Darmstadt, Natalia Aleksejevna 29. syyskuuta 1773 prinsessa Sofia Dorotea Augusta Luise von Württemberg, Maria Fjodorovna 26. syyskuuta 1776	23. maaliskuuta 1801 (46 vuotta) (murhattu) Pietari
Aleksanteri I	24. maaliskuuta 1801 – 1. joulukuuta 1825	23. joulukuuta 1777 Pietari	prinsessa Louise Marie Auguste von Baden, Elisabet Aleksejevna 28. syyskuuta 1793	1. joulukuuta 1825 (47 vuotta) Taganrog
Nikolai I	26. joulukuuta 1825 – 2. maaliskuuta 1855	6. heinäkuuta 1796 Hatsina	Preussin prinsessa Friederike Luise Charlotte Wilhelmine, Aleksandra Fjodorovna 13. heinäkuuta 1817	21. maaliskuuta 1855 (58 vuotta) Pietari
Aleksanteri II	2. maaliskuuta 1855 – 13. maaliskuuta 1881	29. huhtikuuta 1818 Moskova	prinsessa Marie Maximilianne Wilhelmine Auguste Sophie von Hessen-Darmstadt, Maria Aleksandrovna 16. huhtikuuta 1841	13. maaliskuuta 1881 (62 vuotta) (murhattu) Pietari
Aleksanteri III	13. maaliskuuta 1881 – 1. marraskuuta 1894	10. maaliskuuta 1845 Pietari	Tanskan prinsessa Dagmar Marie Sophie Frederikke, Maria Fjodorovna 9. marraskuuta 1866	1. marraskuuta 1894 (49 vuotta) Jalta, Krim
Nikolai II	1. marraskuuta 1894 – 15. maaliskuuta 1917	6. toukokuuta 1868 Tsarskoje Selo	prinsessa Alix Viktoria Helene Luise Beatrix von Hessen-Darmstadt, Aleksandra Fjodorovna 26. marraskuuta 1894	17. heinäkuuta 1918 (50 vuotta)(murhattu) Jekaterinburg, Neuvosto-Venäjä

Katso myös

Lähteet

↑ Luntinen Pertti, Keisari-Venäjän aatehistoria, GAUDEAMUS, Ky Mäntän kirjapaino Mänttä 1981, s. 8.
↑ Luntinen, s. 8.
↑ Luntinen, s. 9.
↑ Luntinen, s. 10
↑ Luntinen, s. 10.
↑ Venäjän historia, Kirkinen Heikki (toim.), Kolmas painos, Helsinki Otava, 2004, s. 95.
↑ Radzinski, Edvard, Stalin, WSOY 2003, 6. p., s. 576, 595–596.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjän hallitsijat Wikimedia Commonsissa

[1] Luntinen Pertti, Keisari-Venäjän aatehistoria, GAUDEAMUS, Ky Mäntän kirjapaino Mänttä 1981, s. 8.

[2] Luntinen, s. 8.

[3] Luntinen, s. 9.

[4] Luntinen, s. 10

[5] Luntinen, s. 10.

[6] Venäjän historia, Kirkinen Heikki (toim.), Kolmas painos, Helsinki Otava, 2004, s. 95.

[7] Radzinski, Edvard, Stalin, WSOY 2003, 6. p., s. 576, 595–596.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]