Villa Adriana

Villa Adriana (it., Hadrianuksen huvila) on keisari Hadrianuksen rakennuttama puistomainen huvila-alue nykyisen Tivolin (antiikin Tibur) lähettyvillä, 23 kilometriä Roomasta itään. Se rakennettiin kahdessa vaiheessa vuosina 118–134. Huvila toimi Hadrianuksen residenssinä, sillä hän ei viihtynyt pääkaupungissa. Tivoli valittiin rakennuspaikaksi luultavasti, koska paikalla oli jo 100-luvulla eaa. rakennettu huvila. Lisäksi Anio-jokea myöten päästiin helposti Roomaan. Alueella oli myös saatavilla runsaasti rakennuskiveä paikallisista travertiinilouhimoista.

Alueella on yli 30 rakennusta, joista monet on nimetty Hadrianuksen matkoillaan näkemien kreikkalaisten esikuvien mukaisesti. Huvila-alueella on keisarin yksityispalatsin lisäksi urheilukenttä ja stadion, kreikkalainen ja roomalainen kirjasto, kylpylät, Kanopos-niminen pylväiden ympäröimä vesiallas (lat. Canopus, nimetty Egyptin Kanopoksen kanavan mukaan), Poikile-niminen pylväshalli (Ateenan Stoa Poikile) ja lukuisia muita vesielementtiä hyödyntäviä rakennuksia, kuten Teatro Marittimo ja pyöreä huvilasaari. Lisäksi alueella oli pretoriaanikaartin majoitustilat. ^[1] Kompleksin keskellä on kanavien eristämä huvimaja, Teatro marittimo, jonne keisari ehkä vetäytyi mietiskelemään. Rakennuskokonaisuudesta tuli esikuva rikkaiden roomalaisten maaseutupalatseille.^[2]

Arkkitehtuuri

Arkkitehtuuri on monimuotoista ja teknisesti kehittynyttä, mikä oli ominaista Hadrianuksen ajalle. Huvilassa on käytetty holveja ja kupoleita ja maiseman kumpuilevaa muotoa on hyödynnetty rakennusten sijoittelussa. Huoneet oli koristeltu marmori- ja pronssipatsailla, maalauksilla ja mosaiikeilla. Rakennusaineena käytettiin roomalaista tiilellä verhoiltua betonia (opus mixtum), joka päällystettiin marmorilaatoilla. Marmoriverhous on kauan sitten hävinnyt. Rakennukset eivät ole suoria kopioita ulkomaisista esikuvistaan, vaan edustavat esikuvien ideaa ja arvoja. Villa Adrianan arkkitehdin nimeä ei tiedetä. Epäillään, että arkkitehtuurista kiinnostunut hallitsija olisi ollut mukana suunnittelussa tai ainakin antaneen siihen omia ideoitaan.^[1]

Palatsialueen kohtalo

Hadrianuksen jälkeen huvilaa käyttivät hänen seuraajansa Antoninus Pius, Marcus Aurelius, Septimius Severus ja Diocletianus, kunnes Konstantinus Suuri jätti sen rappiolle. Hän vei suuren osan kuvapatsaista mukanaan Konstantinopoliin. Hylätty huvila jäi ryöstäjien ja ilkivallan armoille. Sitä käytettiin pitkään rakennusmateriaalin lähteenä ja marmorit vietiin uusiokäyttöön tai poltettiin kalkiksi. Ennen pitkää alue metsittyi ja katot romahtivat. ^[1]

1700-luvulla huvilasta löydettiin sinne unohtuneita kuvapatsaita ja mosaiikkeja, jotka siirrettiin Vatikaanin museoihin ja moniin muihin Euroopan museoihin. Huvilan raunioista löydettyjä teoksia on Tukholmassa, Pietarissa, Lontoossa, Dresdenissä ja Pariisissa. ^[1] Osa niistä on kuuluisia, kuten Versailles’n Diana ja Polvistuva Venus.

Kardinaali Ippolito d'Este aiheutti suurta tuhoa rakentaessaan lähistölle huvilansa (Villa d'Este) Villa Adrianan raunioista ryöstämällään marmorilla ja veistoksilla. Vasta 1800-luvulla Italian yhdistyttyä huvila suojeltiin. Alue on hyvin laaja, noin 18 neliökilometriä ja paljon siitä on vielä tutkimatta.

120 hehtaarin alueelle levittäytyneet rakennukset^[2] liitettiin vuonna 1999 Unescon maailmanperintöluetteloon.^[3]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d Dal Maso, L. B. : Rome of The Caesars, s.121
↑ ^a ^b Castrén 2011, s. 457–458
↑ http://whc.unesco.org/archive/2012/whc12-36com-19e.pdf

Kirjallisuutta

Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture", 18. painos, Athlone Press 1975, ISBN 0-485-55001-6
The Oxford Classical Dictionary, 2. painos, Oxford University Press 1979, ISBN 0-19-869117-3

Aiheesta muualla

Unescon maailmanperintökohteet Italiassa

[Nimetön-rGQs-1-1] Dal Maso, L. B. : Rome of The Caesars, s.121

[:0-2] Castrén 2011, s. 457–458

[3] ttp://whc.unesco.org/archive/2012/whc12-36com-19e.pdf

[1]

[2]

[3]