Viron Helsingin-suurlähetystö
Viron Helsingin-suurlähetystö sijaitsee Helsingin Kaivopuistossa Itäisen Puistotien ja Kalliolinnantien risteyksessä. Suurlähettiläs on vuodesta 2020 vironinkeriläinen Sven Sakkov.[1][2]
Rakennuksen historia
muokkaaLähetystörakennuksen rakennutti Viron valtio Oskar Kallaksen vuonna 1919 ostamalle entiselle huvilatontille.[3] Vuosina 1872–1933 tontilla sijaitsi kenraalikuvernöörinkanslian kirjaajan, kollegiasessori Peter Wilhelm Arnold Behsen rakennuttama vuokrahuvila sekä kaksi muuta puurakennusta, joissa oli myös asuinhuoneita.[4] Näiden tilat olivat vuokrattuina, mistä johtuen lähetystö sai aluksi käyttöönsä vain yhden viiden hengen asunnon ja jatkoi vuoteen 1923 toimintaa Tehtaankatu 1:n alakerrassa sijainneissa vuokratiloissa.[5] Lähettiläs Hans Rebasen aloitteesta lähetystölle päätettiin vuonna 1931 rakentaa uudisrakennus samalle tontille. Suunnittelukilpailun voitti virolainen arkkitehti Konstantin Bölau ja nykyinen rakennus valmistui vuonna 1933. Kaksikerroksinen talo edustaa funktionalistista tyyliä. Se oli aikanaan ensimmäinen Viron lähetystöksi rakentama talo.[3]
Viimeinen lähettiläs ennen Viron miehitystä oli Aleksander Warma. Hän jätti lähetystötalon 6. elokuuta 1940, jolloin Neuvostoliitto julisti Viron osaksi aluettaan. Warma ei luovuttanut taloa, vaan sinetöi sen ovet ja jätti avaimet vartiointiliikkeelle. Neuvostoliiton lähetystö otti rakennuksen haltuunsa muutaman päivän kuluttua saatuaan siihen poliisin virka-apua. Jatkosodan aikana Suomi antoi rakennuksen Neuvostoliiton etuja Suomessa valvoneen Ruotsin lähetystön hallintaan, sodan jälkeen sen otti haltuunsa ensin valvontakomissio ja sitten Neuvostoliitto. Talossa toimivat Neuvostoliiton konsulaatti ja kaupallinen edustusto kunnes ne siirtyivät vuonna 1952 Tehtaankadulle valmistuneeseen uuteen Neuvostoliiton suurlähetystön taloon, minkä jälkeen entinen Viron lähetystö oli lähetystöhenkilökunnan kirjastona, kauppana ja klubihuoneistona. Neuvostoliitto vaihtoi sen ja eräitä muita tontteja Suomen valtion kanssa Tehtaankadulla sijaitsevaan tonttiin, jolle rakennettiin Neuvostoliiton kaupallisen edustuston uusi talo. Eduskunta hyväksyi vaihtokaupan vuonna 1968, mutta rakennus luovutettiin suomalaisille vasta syyskuussa 1973. Talosta kaavailtiin läheisen Helsingin hovioikeuden lisätiloja, mutta hanke jäi toteutumatta ja rakennus tyhjilleen, kunnes se myytiin vuonna 1977 Bulgarialle.[6]
Viron itsenäistyttyä uudelleen vuonna 1991 vanhan lähetystörakennuksen takaisin saaminen kangerteli, ja lähetystö toimi Fabianinkadulla.[7] Suomen valtio osti rakennuksen takaisin Bulgarialta ja vaihtoi sen Viron kanssa Tallinnassa sijaitsevaan vanhaan Suomen lähetystörakennukseen. Talo palautui Viron suurlähetystön käyttöön helmikuussa 1994.[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ Sven Sakkovista tulee Viron uusi Suomen suurlähettiläs Yle Uutiset. Viitattu 28.11.2020.
- ↑ Sven Sakkov: Putini jaoks on Valgevenes küsimus tema enda režiimi püsimajäämises Eesti Päevaleht. 1597906937. Viitattu 28.11.2020. (eesti)
- ↑ a b Sirpa Pääkkönen: Viron 80-vuotias suurlähetystö Kaivopuistossa todisti maan ilot ja murheet (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 4.12.2013. Viitattu 7.5.2016.
- ↑ Pekka Linnainen: ”Villan n:o 20 i Brunnsparken”: vapaana lämpimiä, kalustettuja huoneita Kaivopuiston huvilassa Estofennia. 22.3.2022. Helsinki. Viitattu 22.3.2022.
- ↑ Kattri-Helina Raba: ”Lähetystörakennuksen historiaa”, Viron Suomen-suurlähetystö, s. 10. Suomentanut Sanna Immanen. Tallinna: Viron Suomen-suurlähetystö, 2003. ISBN 9949-10-284-7
- ↑ a b Pekka Linnainen: Viron lähetystötalon varastetut vuodet 1940–1994 Estofennia. 2.12.2018. Helsinki. Viitattu 16.3.2019.
- ↑ Paula Paukku, Monien tarinoiden suurlähetystö, Helsingin Sanomat 23.8.2011 sivu A 11