Wikipedia

Viron talous

Viron talous kuuluu kehittyvien markkinoiden joukkoon. Viron talous kasvoi voimakkaasti aina 1990-luvun puolestavälistä vuoteen 2007 asti, jolloin maailmanlaajuinen talouskriisi iski myös Viroon. Vuodesta 2010 talous on jälleen kasvanut. Viro on Euroopan unionin, Maailman kauppajärjestön (WTO) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsen. Viro otti euron käyttöön 1. tammikuuta 2011.

Viron talous
Tallinnan Maakri.
Tallinnan Maakri.
Valuutta euro
Jäsenyydet EU, WTO ja OECD
Tilastot
BKT 41,65 mrd. $ (PPP) (2017)[1]
- per asukas 31 700 $ (2017) (PPP)[1]
- kasvu 4,9 % (2017)[1]
- toimialoittain maatalous 2,8 %,
teollisuus 29,2 %,
palvelut 68,1 % (2017)[1]
Inflaatio 3,7 % (2017)[1]
Köyhyysrajan alle
jäävien määrä		 21,1 % (2016)[1]
Gini-kerroin 34,8 (2015)[1]
Työvoima 670 200 (2017)[1]
- toimialoittain maatalous 2,7 %,
teollisuus 20,5 %,
palvelut 76,8 % (2017)[1]
Työttömyys 4,2 % (joulukuu 2018)[2]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti 13,44 mrd. $ (2017)[1]
Vientituotteet koneet ja laitteet,
elintarvikkeet,
polttoaineet
Merkittävimmät
vientimaat		 Suomi 16,2 %, Ruotsi 13,5 %,
Latvia 9,2 %, Venäjä 7,3 %[1]
Tuonti 14,42 mrd. $ (2017)[1]
Tuontituotteet koneet ja laitteet,
polttoaineet,
elintarvikkeet[1]
Merkittävimmät
tuontimaat		 Suomi 14 %, Saksa 10,7 %,
Liettua 8,9 %, Ruotsi 8,5 %[1]
Julkinen talous
Julkinen velka 9 % BKT:stä (2017)[1]
Budjetin tulot 10,37 mrd. $ (2017)[1]
Budjetin menot 10,44 mrd. $ (2017)[1]

Viro otti käyttöön tasaveron ensimmäisten maailman maiden joukossa vuonna 1994, tulovero on 1. tammikuuta 2015 alkaen 20 prosenttia[3].

Taloudellisen vapauden indeksin vuoden 2015 tilaston mukaan Viron talouselämä on 178 maasta kahdeksanneksi vapain, korkeimmalla EU-maista ja Sveitsin jälkeen toiseksi korkeimmalla Euroopan maista.[4] Viron valtionvelka oli EU:n alhaisin vuoden 2022 viimeisellä neljänneksellä. Velan suhde maan bruttokansantuotteeseen (BKT) oli vain 18,4 prosenttia verrattuna EU:n yli 90 prosentin keskiarvoon.[5]

Historia

muokkaa

Ennen toista maailmansotaa

muokkaa

Vuosina 1922, 1929 ja 1938 Viron kansantuote henkeä kohden oli 3–10 prosenttia korkeampi kuin Suomessa.[6]

Ennen toista maailmansotaa Viron talous perustui maatalouteen, mutta maassa oli kasvava teollisuussektori, kuten Suomessa. Virolaiset tuotteet, kuten voi, maito ja juusto, olivat Länsi-Euroopassa laajasti tunnettuja. Viro alkoi solmia 1920-luvulla kauppasopimuksia, joihin usein liittyi suosituimmuuslauseke eli tullien alentaminen. Suomen, Ranskan, Ruotsin, Tanskan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Unkarin kanssa kauppasopimus solmittiin jo 1920-luvun alkuvuosina, Yhdysvaltojen kanssa vuonna 1925 ja Neuvostoliiton kanssa vuonna 1929.[7] Suurimmat kauppakumppanit olivat Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta, vain noin kolme prosenttia kaupankäynnistä suuntautui naapurimaahan Neuvostoliittoon.

Viron itsenäistymisen jälkeen maan teollisuus suunnattiin erityisesti tyydyttämään kotimaan markkinoiden tarpeet. Yhdysvalloista vuonna 1929 alkanut suuri lama tuntui myös Virossa 1930-luvun alussa, mutta talouden nousu alkoi taas vuosikymmenen puolivälissä. Samalla valtion osuus Viron teollisuudesta kasvoi huomattavasti.[8]

Viron maataloustuotanto kasvoi 1930-luvulla huomattavasti, ja suurin osa viljelykelpoisesta maasta otettiin käyttöön. Valtion varoin uudisalueille onnistuttiin luomaan noin 5 000 uutta maatilaa.[9]

Neuvosto-Viron talous

muokkaa

Vuonna 1940 Neuvostoliitto miehitti Viron, ja sodan jälkeen Viron taloutta alettiin integroida sosialistiseen suunnitelmatalouteen. Suomella ja Virolla oli lähes sama bruttokansantuote (BKT) henkeä kohti ennen Viron talouden sosialisointia.

Talouden modernisointi

muokkaa

Virossa nousi valtaan vuonna 1992 nopeita muutoksia luvannut liberaalioikeisto, ja maa ryhtyi pääministeri Mart Laarin johdolla toteuttamaan hyvin pitkälle menevää liberalistista politiikkaa.[10] Viro on harjoittanut uudelleenitsenäistymisestään lähtien Baltian maiden liberaaleinta ja markkinavetoisinta politiikkaa.[10]

Viron palkat nousivat vuodesta 1995 joulukuuhun 2009 mitattuna reaalisesti keskimäärin 8,25 prosenttia vuodessa (p.a.) eli 3,15-kertaisiksi (keskipalkka 1 734[11] – 12 662[12] EEK, hinnat 0,629–1,460 vuoden 2000 EKK:ta[13]) huolimatta siitä, että ajanjaksolle osuvat Baltian maihin pahasti iskeneet Aasian kriisi ja finanssikriisi. Jo vuonna 2009 palkkojen lasku kääntyi nousuksi[12]. Jopa minimipalkka on nyt reaalisesti korkeampi kuin entinen keskipalkka.

Talousreformit ovat nostaneet maan entisen SEVin jäsenmaiden alueen parhaiten pärjäävien talouksien joukkoon. Lähes olematon valtionvelka, tasaveron käyttöönotto, kilpailukykyinen yksityinen pankkisektori, hyvä ympäristö ulkomaisille investoinneille ja innovatiiviset internetpalvelut ovat olennainen osa Viron nykyistä talouselämää.

Viron merkittävimmät pankit uudelleenitsenäistymisen jälkeen olivat Hansabank ja Eesti Ühispank, jotka kummatkin myytiin ruotsalaisille liikepankeille. Hansabank siirtyi Swedbankin omistukseen vuonna 2005 ja Eesti Ühispankista tuli osa SEB:tä vuonna 2000.

Tallinnan täysin sähköisesti toimiva pörssi avattiin vuonna 1996. Vuonna 2001 Helsingin pörssi osti sen, ja myöhemmin Tallinnan pörssistä tuli osa OMX-yhtiötä.

Venäjän viennin ongelmat 1990-luvulla aiheuttivat suuria vaikeuksia erityisesti maanviljelijöille. Euroopan unioniin liittymisen jälkeen elintaso maanseudulla on noussut suuresti. Työttömyysaste oli Virossa heinäkuussa 2006 yksi Euroopan alhaisimmista, eli 4,2 prosenttia, kun se vielä 2001 oli 12,6 prosenttia. Kansainvälisen talouskriisin vuoksi Viron työttömyysaste nousi nopeasti, vuonna 2008 11,4 prosenttiin, mutta oli vain 6,5 prosenttia[14] vuonna 2015.

Nykytila

muokkaa

Viron talous oli yksi maailman nopeimmin kasvavista. Vuosien 2001 ja 2013 välillä Viron todellinen bruttokansantuote on kasvanut 152,6 prosenttia, kun samalla ajanjaksolla EU 28 maissa todellinen BKT on kasvanut vain noin 114 prosenttia[15]. Vuosina 2000–2005 palkat nousivat 8–12 prosenttia vuodessa[16].

Vuosien 2008–2011 finanssikriisi iski rajusti myös Baltian maihin, mutta ne nousivat poikkeuksellisen nopeasti takaisin nopealle kasvu-uralle, Viro johtavana.[17] Ulkopuoliset neuvoivat maita devalvoimaan valuuttansa, mutta maat antoivat sen sijaan palkkojen ja muiden hintojen laskea ("sisäinen devalvaatio") ja leikkasivat julkisia menoja.[17] Virossa keskimääräinen kuukausipalkka saavutti huippunsa 905 euroa kesäkuussa 2008 mutta ohitti tämän tason jo vuonna 2011 ja oli 1 035 euroa kesäkuussa 2013.[12]

Vuonna 2014 Viron bruttokansantuote oli 20 miljardia euroa, 15 200 euroa per henkilö, talouskasvu kolme prosenttia, tuonti ja vienti 12–14 miljardia euroa, vaihtotase tasapainossa ja väkiluku 1,3 miljoonaa.[18]

Viron talouteen vaikuttavat eniten Saksa, Suomi ja Ruotsi, jotka ovat maan kolme suurinta kauppakumppania. Maan hallinto on viime aikona korottanut huomattavasti innovaatioihin käytettäviä rahasummia. Hallinto on myös ottanut tavoitteekseen nostaa Viron BKT henkeä kohti Euroopan unionin viiden suurimman joukkoon vuoteen 2022 mennessä.

Sektorit

muokkaa
 
SEB:n omistaman Eesti Ühispankin pääkonttori Tallinnassa.

Viron kansantuote koostuu pääasiassa palvelutuotannosta, jonka osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2015 noin 70 prosenttia[19]:

Osa-alue V. 1995 V. 2005 V. 2015
Alkutuotanto 5,7 % 3,5 % 3,5 %
Teollisuus 31,9 % 29,8 % 26,7 %
Palvelut 62,4 % 66,7 % 69,7 %

Virossa on noin 686 000 työssäkäyvää, joista vuonna 2007 arvioiden mukaan teollisuuden palveluksessa työskenteli 33,7 prosenttia, maataloudessa 4,7 prosenttia ja palvelualoilla 61,6 prosenttia.[1]

Alkutuotanto

muokkaa

Maatalous, joka oli vielä 25 vuotta sitten kollektivoitu, on yksityistetty ja siitä on tullut neuvostoaikoihin verrattuna paljon tehokkaampaa. Lisäksi viljelypinta-ala on kasvanut.[20] Maatalouden osuus Viron bruttokansantuotteesta on laskenut vuosina 1995–2015 noin 5 prosentista noin 3 prosenttiin[19].

Viron itsenäistyttyä uudelleen Riigikogu hyväksyi syksyllä 1991 maalain, joka palautti Neuvosto-Viron maaomaisuuden niiden aiemmille omistajille ja heidän perillisilleen.[21]

Teollisuus

muokkaa

Kaivosteollisuus tuottaa maan kansantuotteesta noin yhden prosentin. Itsenäistymisen aikaan vuonna 1991 Virossa toimi kuusi kaivosta ja neljä avolouhosta. Merkittävin kaivoksista louhittava luonnonvara on öljyliuske, jota Virossa käytetään pääosin sähköntuotantoon ja kemianteollisuudessa raakaöljyn valmistukseen.[22] Virossa on maailman suurimmat öljyliuskevarannot, arvioiden mukaan noin 500 miljoonaa tonnia. Varantojen arvioidaan riittävän noin sadaksi vuodeksi.

Palvelutoiminta

muokkaa

Suurin osa virolaisista työskentelee palvelualoilla ja maassa on erityisen suuri ja vahva informaatioteknologiasektori.

Pankit

muokkaa

Uudelleen itsenäistyneen Viron merkittävimmät pankit olivat Hansabank ja Eesti Ühispank, ja maan pankkisektori oli lähes kokonaan näiden kahden suurpankin hallinnassa.[23] 1990-luvun aikana Virossa perustettiin useita pankkeja, vaikka Viro oli pieni maa ilman mainittavia pääomia. Parhaimmillaan pankkeja oli maassa yli 40, joista useimmat päätyivät konkurssiin tai ne liittyivät suurempiin pankkeihin.[23] 2000-luvun alussa sekä Hansabank että Eesti Ühispank päätyivät ruotsalaisten liikepankkien omistukseen. Swedbank hankki itselleen Hansabankin, ja Eesti Ühispankista tuli osa SEB:tä. Samoihin aikoihin Viron markkinoille saapui myös suomalainen Sampo-pankki, joka osti vaikeuksiin joutuneen Forekspankin.[23]

Valuutta

muokkaa

Viron kruunu

muokkaa
Pääartikkeli: Viron kruunu
 
Virolaisia kroonin ja sentin kolikoita kolikoita ajalta ennen euron käyttöönottoa.

Viron itsenäistyttyä ensimmäisen kerran maan väliaikainen hallitus otti marraskuussa 1918 käyttöön Viron oman valuutan markan (Eesti mark ja penn). Viron markan esikuvana pidetään Saksan miehityshallinnon idässä käyttämää Ostmark-valuuttaa. Vuosina 1918–1919 myös Suomen markka oli laillinen maksuväline Virossa.[24]

Tarton rauha vuonna 1920 vakautti Viron markkaa, sillä silloin Viro sai osuutensa entisen Venäjän keisarikunnan kullasta Neuvosto-Venäjältä. Vuonna 1928 Virossa alettiin suunnitella rahauudistusta Englannin valtionpankin ohjauksella. Maan kultavarat sijoitettiin valuutan vakuudeksi Lontooseen ja uusi raha sidottiin kultakantaan.[24]

Viro vaihtoi 20. kesäkuuta 1992 entisen valuuttansa ruplan maan omaan, vapaasti vaihdettavaan valuuttaan, kruunuun.[25] Uusi valuutta sidottiin Saksan markkaan vaihtokurssilla 8 EEK = 1 DEM. Viro liittyi Euroopan unionin ERM II -järjestelmään 27. kesäkuuta 2004. Liittyminen tarkoitti kruunun sitomista euroon vaihtokurssilla 1 EUR = 15,6466 EEK.[26]

Tie euroon

muokkaa

Viro suunnitteli ottavansa yhteisvaluutta euron käyttöön jo vuonna 2007. Vähittäiskaupan puolella hintoja alettiin ilmaista kruunujen rinnalla myös euroissa. Euron käyttöönoton esti kuitenkin jo pitkään jatkunut korkea inflaatio, ja keväällä 2006 Viron hallitus totesi, ettei maa pysty pysymään vaaditulla inflaatiotasolla, joten eurotavoitetta siirrettiin vuoteen 2008. Vuonna 2008 inflaatio oli yhä liian korkea ja Viron keskuspankki luopui tavoitevuoden esittämisestä.[27]

Maailmanlaajuisen talouskriisin alkamisesta huolimatta Viro pyrki täyttämään euroalueen ehdot. Talouslama iski voimakkaasti Baltian maihin, joiden valuutat olivat sidottuja euroon. Valuuttojen devalvoiminen olisi kuitenkin tuhonnut Baltian maiden eurohaaveet, ja Virossa päätettiin pyrkiä täyttämään euroalueen vaatimukset.[28] Valtion budjettia tasapainotettiin esimerkiksi palkkojen alennuksilla.[29] Toukokuussa 2010 Euroopan unionin komissio suositti Viron hyväksymistä euroalueen jäseneksi maan täytettyä euroon liittymisen kriteerit.[30] EU:n huippukokous kesäkuussa 2010 puolsi Viron eurojäsenyyttä. Lopullisesti Viro hyväksyttiin euroalueen jäseneksi Euroopan unionin talous- ja valtiovarainministerien Ecofin-kokouksessa heinäkuussa 2010. Kokouksessa Virolle annettiin lupa alkaa käyttää euroja vuodesta 2011 alkaen.[31]

Viron euroon siirtymisen kestoksi on määriteltiin puolentoista kuukauden aika paikallisten pankkien ohjaamana. Vuoden 2010 joulukuun alusta kauppiaat saivat hakea käteiskassaansa varastoon eurovaluuttaa, jota ei saanut laittaa kiertoon ennen vuodenvaihdetta. Enimmäisrajaksi pienille ja keskisuurille yrityksille määrättiin 10 000 euroa. Eurokolikoita yritys sai pyytää enimmillään 20 kilogramman verran. Pankki jätti yritykselle vapauden valita, minkä arvoisina kolikoina se halusi tämän 20 kilogramman erän lunastaa. Kaikki ennakkoon saadut eurot oli säilytettävä selvästi erillään lukitussa paikassa vuodenvaihteeseen saakka.[32]

Joulukuun alusta 2010 alkaen kansalaiset saivat vaihtaa pankeista valmiiksi käteiseuroja ja ostaa virallisia Viron euron tutustumispakkauksia. Asiakkaiden pankkitileillä tapahtui automaattinen muunnos kruunuista euroiksi vuoden vaihtuessa keskiyöllä virallisen vahvistetun kurssin mukaan. Pankeilla oli velvollisuus ottaa vastaan kruunuja 14. tammikuuta 2011 saakka.[33]

Infrastruktuuri

muokkaa

Liikenne

muokkaa

Tiet

muokkaa
Pääartikkeli: Viron tienumerointijärjestelmä

Viron tiestön pituus on 58 984 kilometriä, josta 4 485 kilometriä on asfaltti- tai betoniteitä ja 3 692 kilometriä öljysorateitä. Kaikkiaan päällystettyjä teitä on 11 304 kilometriä. Valtatiet muodostavat tieverkon rungon, jota täydentävät kantatiet.[34]

Satamat

muokkaa

Virossa on kaikkiaan lähes 30 kaupallista satamaa[35]. Suurimmat satamat Tallinnassa, Muugassa ja Paldiskissa, ja ne ovat valtion omistaman AS Tallinna Sadam -yhtiön omistuksessa[36]. Yksi maan julkistalouden tukipilareista onkin valtion omistuksessa oleva satamatoiminta[37]. Tavara- ja henkilöliikenteen harjoittajat ostavat tarvitsemansa satamapalvelut satamayhtiöltä, joka vastaa tiloista ja muista peruspalveluista satamissa.

Transito- eli kauttakulkuliikenne Venäjälle ja Venäjältä on ollut tärkeää, joskin se on viime vuosina vähentynyt. Transitoliikenne jakautuu kahteen pääosaan: autojen vienti Viron läpi Venäjälle ja öljyn tuonti Venäjältä Viron kautta maailman markkinoille. Autojen kuljetuksesta vastaavat etupäässä Paldiskin terminaalit ja öljykaupasta Tallinnan itäpuolella sijaitseva Muugan terminaali.[38][39]

Matkustajia Tallinnan sataman kautta kulkee vuosittain lähes 10 miljoonaa.[36]

Rautatiet

muokkaa
Pääartikkeli: Viron rautatieliikenne

Viron kuljetussektorin tärkeä osa on rautatieliikenne. Rautateiden yhteispituus on hiukan yli tuhat kilometriä, josta noin 130 kilometriä on sähköistetty.[40] Rautatieverkon omistajia ovat valtionyhtiö AS Eesti Raudtee (noin 800 km) sekä yksityinen yritys Edelaraudtee Infrastruktuuri AS (271 km).[41]

Lentoasemat

muokkaa
Pääartikkeli: Luettelo Viron lentoasemista

Virossa on 22 lentokenttää[42], yksi sotilaslentokenttä ja yksi helikopterikenttä. Lentokentistä seitsemän on yleisessä käytössä. Kaikki kaupallista toimintaa harjoittavat lentoasemat omistaa AS Tallinna Lennujaam -yhtiö.

Suurin lentokenttä on Tallinnan lentoasema. Vuonna 2014 sen kautta kulki 2,02 miljoonaa matkustajaa, joista vain noin 17 000 oli kotimaan matkustajia. Rahtia Tallinnan kautta kuljetettiin vuonna 2014 kaikkiaan 19 900 tonnia.[43]

Viron kansallinen lentoyhtiö on ollut Estonian Airin konkurssin jälkeen, syksystä 2015 alkaen, Viron valtion omistama Nordica[44].

Tietoliikenne

muokkaa

Virossa on yksityistetty useita julkisomisteisia yrityksiä. Suurin osa teleliikenneyhtiö Eesti Telekomista myytiin jo vuonna 1998 ruotsalaisen Telian ja suomalaisen Soneran muodostamalle yhteisyritykselle.[40] Vuonna 2009 TeliaSonera hankki omistukseensa loputkin Eesti Telekomista.[45]

Energiahuolto

muokkaa

Hiilen sijasta yrityksiä rohkaistaan polttamaan öljyliusketta, jota poltetaan lähinnä Narvan seudulla. Öljyliuskeen poltto kattaa 75 prosenttia Viron energiantarpeesta. Muita energianlähteitä ovat Venäjältä tuotava maakaasu, puu ja polttoöljy.[46] Tuulivoima tuottaa Virossa noin 58,1 megawattia sähköä, samaan aikaan maassa suunnitellaan uusia tuulivoimalaprojekteja suurin piirtein 399 megawatin edestä.

Ulkomaankauppa

muokkaa
 
Viron vienti vuonna 2011.

Viron ulkomaankauppa on 2010-luvulla ollut vuosittain 12–14 miljardia euroa. Kauppatase on ollut viime vuosina jatkuvasti negatiivinen. Vuonna 2014 viennin arvo oli 12,1 miljardia euroa, ja tuonti 13,7 miljardia euroa.

Viron suurimmat kauppakumppanit ovat Suomi (15 % viennistä ja 15 % tuonnista vuonna 2014), Ruotsi (18 % viennistä ja 9 % tuonnista) sekä Latvia (11 % viennistä ja 9 % tuonnista). Merkittävimmät vientituotteet olivat vuonna 2014 koneet ja laitteet (29 %), kivennäistuotteet (11 %) sekä maataloustuotteet (10 %). Arvoltaan suurimmat tuotavat tuoteryhmät olivat samoja: koneet ja laitteet (28 %), kivennäistuotteet (13 %) ja maataloustuotteet (11 %). Sähkö luokitellaan tullitilastoinnissa kivennäistuotteeksi. Sähkön viennin määrä oli vuonna 2014 6,5 terawattituntia (lähinnä Latviaan), ja tuonti 3,7 terawattituntia (lähinnä Suomesta).[47]

Verotus

muokkaa

Viron yleinen arvonlisäveroprosentti on ollut 1. heinäkuuta 2009 alkaen 20[48].

Vuonna 1994 Virossa otettiin henkilöiden tuloverotuksessa käyttöön suhteellinen eli tasavero ensimmäisten joukossa maailmassa. Verotusaste oli vuoden 2004 loppuun asti 26 prosenttia kaikista tuloista, jotka ylittivät verovapaan tulojen määrän. Tammikuusta 2005 alkaen tuloveroastetta on laskettu useaan otteeseen niin, että vuoden 2015 alusta alkaen vero on ollut 20 prosenttia ja verovapaa tulo 1 848 euroa vuodessa.[49][50]

Virossa yritykset joutuvat maksamaan yritysveroa vasta, kun ne jakavat tuottamansa voiton ulos yrityksestä. Lisäksi jotkut yrityksen tulot ja menot ovat veronalaisia ja niistä pitää maksaa veroja samassa suhteessa.[51] Yrityksen jakamia osinkoja on verotettu samassa suhteessa kuin henkilöiden tulojakin; yritysveroprosentti on ollut 1. tammikuuta 2015 alkaen 20 prosenttia[50].

Veroprosentti 1994–2004 2005 2006 2007 2008–2014 2015–
Tuloverotus 26 24 23 22 21 20
Yritysverotus 26 24 23 22 21 20

Viron matalaan verotukseen on vaikuttanut oikeistoliberaali talouspolitiikka, jota suosivia, Reformipuolueen ja IRL:n muodostamia oikeistohallituksia on ollut viime vuosikymmeninä useita. Varallisuusveroa ei Virossa ole, joskin Viron sosiaalidemokraattinen puolue on sitä usein esittänyt.

EstCoin

muokkaa

Vuonna 2017 Virossa kaavailtiin virtuaalivaluuttaa nimeltä EstCoin.[52] Euroopan keskuspankki kielsi Viroa ottamasta käyttöön euron ohelle muuta valuuttaa.[53]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r CIA World Factbook: Estonia
  2. ↑ Unemployment rates, seasonally adjusted, January 2019 (%)
  3. ↑ http://www.tuokko.ee/fi/faktaa-virosta-yrityksen-perustaminen-taloushallinto/
  4. ↑ 2015 Index of Economic Freedom (Taloudellisen vapauden indeksi) 2015. The Heritage Foundation. Arkistoitu 29.6.2013. Viitattu 21.10.2015. (englanniksi)
  5. ↑ Thea Ekholm: Yllättääkö? Viron valtionvelka kasvaa nopeimmin EU-alueella – nämä kriisimaat pienensivät taakkaansa Länsiväylä. 30.4.2023. Viitattu 17.9.2024.
  6. ↑ The Cambridge Economic History of Modern Europe: Volume 2, 1870 to the Present, toim. Stephen Broadberry,Kevin H. O'Rourke, Cambridge University Press, 24.6.2010, sivu 190.
  7. ↑ Zetterberg, Seppo: Uusi Viron historia, s. 242. SKS, 2017. ISBN 978-952-222-838-3
  8. ↑ Teollisuus 1999. Eesti Rahva Muuseum. Arkistoitu 18.6.2008. Viitattu 20.8.2009.
  9. ↑ Maatalous 1999. Eesti Rahva Muuseum. Arkistoitu 18.6.2008. Viitattu 20.8.2009.
  10. ↑ a b Alenius, Kari: ”Demokratian ja markkinatalouden haasteet”, Viron, Latvian ja Liettuan historia, s. 285. Jyväskylä: Atena, 2000.
  11. ↑ Philips, Kaia & Eamets, Raul: Study examines impact of minimum wage on labour market Eurofound. 25.1.2004. Viitattu 29.11.2018.
  12. ↑ a b c http://www.stat.ee/index.php?id=34209&highlight=wages [vanhentunut linkki]
  13. ↑ Estonia Inflation, Average Consumer Prices (Indexed to Year 2000) Statistics EconomyWatch.com. 29.11.2018. Viitattu 29.11.2018.
  14. ↑ https://www.stat.ee/90559 (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ EuroStat: National Real GDP growth rate - volume. Percentage change on previous year. viitattu 5.4.2014
  16. ↑ Estonia: Wage formation (Arkistoitu – Internet Archive), Kirsti Nurmela, Marre Karu, PRAXIS Center for Policy Studies, 31-03-2009
  17. ↑ a b Baltic economies - Estonian exceptionalism The Economist. 14.7.2011. Viitattu 29.11.2018.
  18. ↑ Economy in Numbers Estonia.eu. 14.4.2015. Arkistoitu 17.8.2015. Viitattu 29.11.2018.
  19. ↑ a b Agriculture, value added (% of GDP) (Viron bkt sektoreittain 1995–2015 Maailmanpankin tietokannassa) The World Bank Group. Viitattu 21.8.2016.
  20. ↑ The rural economy in Estonia Pro Estonia. Estonica. Arkistoitu 10.6.2007. Viitattu 30.7.2009. (englanniksi)
  21. ↑ Maareformin läpäisseet Viron viljelijät elävät parempia EU-aikoja odottaen 2000. Maatilan Pirkka. Arkistoitu 21.8.2004. Viitattu 27.8.2009.
  22. ↑ Viron luonnonvarat Tuglas-seura. Arkistoitu 8.11.2005. Viitattu 20.11.2009.
  23. ↑ a b c Rotko, Jorma: Viron pankkimaailma on kahden kauppa. Sampo yrittää kenkäänsä oven väliin 2001. The Baltic Guide. Viitattu 20.8.2009.
  24. ↑ a b Viron uusi kruunu nyt 10 vuotta Pro Estonia. 2002. Pro Estonia. Arkistoitu 25.10.2008. Viitattu 12.12.2008.
  25. ↑ Lainela, Seija & Sutela, Pekka: Baltian rahauudistukset* (pdf) Kansantaloudellinen aikakauskirja - 89. vsk. - 4/1993. Viitattu 30.12.2017.
  26. ↑ Maaraportti Viro 2010. Finpro. Viitattu 30.12.2017.
  27. ↑ Kunnas, Kaja: Kuihtunut euro-unelma Helsingin Sanomat. 16.11.2007. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 5.6.2008. Viitattu 12.12.2008.
  28. ↑ Tiilikainen, Teppo: Devalvaatio uhkaa Baltiaa Suomen Kuvalehti. 20.6.2009. Otava. Viitattu 4.11.2010.
  29. ↑ Kunnas, Kaja: Viro täyttämässä euro-alueen pääsyvaatimukset HS.fi. 26.3.2010. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 10.7.2010. Viitattu 6.7.2010.
  30. ↑ EU-komissio tukee Viron siirtymistä euroon 2011 Yle.fi. 12.5.2010. YLE Uutiset. Viitattu 6.7.2010.
  31. ↑ Viron eurojäsenyydelle sinetti Yle.fi. 13.7.2010. YLE Uutiset. Viitattu 14.7.2010.
  32. ↑ Sub-frontloading Swedbank. Liikepankki Swedbank. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 11.12.2010. (englanniksi)
  33. ↑ Huomenna saa jo alkaa vaihtaa euroiksi Baltic News for Finns. BN4F uutistoimisto Tallinnassa. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 11.12.2010. (suomeksi)
  34. ↑ Road Administration Yearbook for 2014 (pdf) (Viron tielaitoksen vuosikertomus 2014) Road Administration, Yearbook 2014. 26.5.2015. Tallinna: Maanteeamet. Arkistoitu 9.10.2015. Viitattu 28.7.2015.
  35. ↑ Estonian Ports (Viron satamaliiton kotisivut) Port of Tallinn. 2011. Estonian Ports Association, Eesti sadamate liit. Arkistoitu 27.5.2016. Viitattu 27.7.2015. (viroksi), (englanniksi)
  36. ↑ a b Annual Report 2014 (pdf) Vuosikertomus 2014. 2015. Tallinna: AS Tallinna Sadam. Viitattu 27.7.2015. (englanniksi), (viroksi)
  37. ↑ transitoliikenne Port of Tallinn. 2011. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  38. ↑ transitoliikenne2 Port of Tallinn, key figures. 2011. Viitattu 10.1.2011. (englanniksi)
  39. ↑ Viron satama ja satamabisnes Baltic News for Finns. BN4F uutistoimisto Tallinnassa. Viitattu 11.1.2011. (suomeksi)[vanhentunut linkki]
  40. ↑ a b Estonia - Infrastructure, power, and communications Encyclopedia of the Nations. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  41. ↑ About Estonian Railways: History Eesti Raudtee. Arkistoitu 8.1.2007. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  42. ↑ Ülar Märtson: Eesti lennuväljad/Estonian Airfields (Larrastajalentäjäliiton lentokenttäluettelo) 2013. EEHL: Eesti Era- ja Harrastuspilootide Liit. Arkistoitu 19.8.2018. Viitattu 26.7.2015. (viroksi)
  43. ↑ Tallinn Airport - Company - Statistics - Statistics and surveys (pdf) (Matkustajatilastot) Traffic report 2014. AS Tallinna Lennujaam. Arkistoitu 22.3.2009. Viitattu 26.7.2015. (viroksi), (englanniksi)
  44. ↑ About Nordic Aviation Group nordica.ee. Arkistoitu 9.5.2016. Viitattu 20.8.2016. (englanniksi)
  45. ↑ Savolainen, Henna: Teliasonera saa loputkin Eesti Telekomista Arvopaperi. 23.9.2009. Talentum. Arkistoitu 26.9.2009. Viitattu 13.7.2010.
  46. ↑ Estonia:Overview Wind energy in the Baltic Sea Region. 2004. Wind energy in the Baltic Sea Region. Arkistoitu 21.11.2008. Viitattu 20.12.2008. (englanniksi)
  47. ↑ Kivilaid, Marika; Servinski, Mihkel; Tischler, Greta: Minifacts about Estonia 2015 (pdf) (Tilastotietoja Virosta) 30.4.2015. Tallinna: Statistics Estonia. Arkistoitu 27.9.2015. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi) ISBN 978-9985-74-569-4
  48. ↑ Value Added Tax (Viron vero- ja tulliviranomaisen verkkosivut) lokakuu 2014. Tallinna: Estonian Tax and Customs Board. Viitattu 25.7.2015. (viroksi), (englanniksi), (venäjäksi)
  49. ↑ Siirtyminen tasaveroon eri valtioissa (PDF) Keskuskauppakamari. Arkistoitu 26.4.2016. Viitattu 18.8.2009.
  50. ↑ a b Tax rates (Viron vero- ja tulliviranomaisen verkkosivut) lokakuu 2014. Tallinna: Estonian Tax and Customs Board. Viitattu 25.7.2015. (viroksi), (englanniksi), (venäjäksi)
  51. ↑ Investment guide - Tax system (Yritystietoa Virosta) Enterprise Estonia. Tallinna: Estonian Investment Agency. Viitattu 25.7.2015. (englanniksi)
  52. ↑ Viro kaavailee omaa virtuaalivaluuttaa – ”Estcoin” voisi tulla käyttöön koko maailmassa Tekniikan Maailma. 29.8.2017. Viitattu 29.11.2018.
  53. ↑ Viron kaavailut omasta ”Estcoin”-virtuaalivaluutasta ammuttiin tylysti alas Tekniikan Maailma. 8.9.2017. Viitattu 29.11.2018.

Aiheesta muualla

muokkaa
Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenet
EU:n jäsenmaat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Viron_talous&oldid=22704525”
  NODES
Association 1
Intern 4
mac 1
Note 1
OOP 11
os 133