Vittorio Brambilla
Vittorio Brambilla (11. marraskuuta 1937 Monza, Italia – 26. toukokuuta 2001 Camparada di Lesmo, Italia) oli italialainen kilpa-ajaja ja F1-kuljettaja.[1][2][3][4]
| Vittorio Brambilla | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Kansalaisuus |
 Italia |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1974-1980 |
| Nykyinen talli | Alfa Romeo, March, Surtees |
| Kilpailuja | 79 (74 lähtöä) |
| Voittoja | 1 |
| Palkintosijoja | 1 |
| Paalupaikkoja | 1 |
| Nopeimpia kierroksia | 1 |
| MM-pisteitä | 15,5 |
| Ensimmäinen kilpailu | Etelä-Afrikan Grand Prix 1974 |
| Ensimmäinen voitto | Itävallan Grand Prix 1975 |
| Viimeinen voitto | Itävallan Grand Prix 1975 |
| Viimeinen kilpailu | Italian Grand Prix 1980 |
Uran alku
muokkaaVittorio Brambilla aloitti moottoriurheilijan uransa 1957 moottoripyörällä ja saavutti seuraavana vuonna Italian kansallisen mestaruuden.[1][3] Hän oli jo aiemmin ajanut jonkin verran kartingia ja toiminut mekaanikkona veljelleen Tino Brambillalle (Tino osallistui Formula 1-kausille 1960-luvulla, mutta karsiutui ulos kilpailuista aika-ajoissa).[1][3][5] Vuonna 1968 Vittorio Brambilla siirtyi Formula 3 -sarjaan, jossa voitti Italian mestaruuden 1972.[1][3] Hän eteni Formula 2 -sarjaan vuonna 1970, jossa voitti useita osakilpailuja (vaikkakin useita moottoreita ja autonkoreja hajosi hänellä tämän sarjan aikana) ja palkattiin lopulta Formula ykkösiin Marchin talliin 1974.[1][3]
Formula 1
muokkaaBrambillan ensimmäinen kausi F1:ssä sujui ilman mainittavampaa menestystä.[1][3] Kausi 1975 sujui paremmin, kun Brambilla lähti ensimmäistä kertaa Ruotsin GP:hen paalupaikalta (tosin keskeytti kilpailun).[1][2][3] Hänen tähtihetkensä osui vuoden 1975 Itävallan GP:hen, jossa hän voitti rankkasateessa ajetun ja puolivälissä keskeytetyn kilpailun kaikkien, myös itsensä, yllätykseksi.[1][2][6][7] Voittoa varjosti nolo kolari heti maalilinjan jälkeen.[1][3] Kun Brambilla näki ruutulipun liehuvan ja tajusi voittaneensa, hän innostui ja tuuletti molemmin käsin, jolloin hän menetti autonsa hallinnan. March iskeytyi radan betonireunaan ja romuttui pahoin. Itävallan voitto, josta Brambilla sai puolet normaalimittaisen GP:n voittopisteistä, oli italialaisen ainoa palkintosijoitus koko uran aikana.[1][3] Hän voitti tosin samalla kaudella Formula 2 -kilpailun Vallelungassa.[3] Hän ajoi kaikkiaan 79 GP:tä ja keräsi niistä yhteensä voiton, paalupaikan, kilpailun nopeimman kierroksen sekä 15,5 MM-pistettä.[1][2] Viimeinen kausi March-tallissa meni Hollannin GP:n kuudetta sijaa lukuun ottamatta usein keskeytysten puolelle ja parempaa menestystä tuli F1-sarjan ulkopuolisista Brands Hatchin sekä Silverstonen kilpailuista, joissa oli neljäs ja toinen.[3][8] Siirto kaudeksi 1977 Surtees-talliin oli jälleen uusi pettymys Belgian GP:n neljättä sijaa lukuun ottamatta.[1][3][9] Samana vuonna hän ajoi urheiluautoja Alfa Romeon joukkueessa voittaen tallin T33SC/12 -autolla neljä kertaa, joilla varmisti tallille urheiluautojen MM-tittelin.[3]
Uran hiipuminen
muokkaaBrambilla loukkaantui vaikeasti Monzan GP:ssä 1978 sattuneessa onnettomuudessa, joka vaati ruotsalaiskuljettaja Ronnie Petersonin hengen.[1][3][10] Monzan onnettomuus sai alkunsa, kun lähettäjät antoivat lähtöluvan jo siinä vaiheessa kun osa autoista oli vielä lipumassa lähtöruutuihinsa lämmittelykierroksen päätteeksi.[10] Niinpä muun muassa Brambilla, joka starttasi viimeisestä ruudusta, sai lentävän lähdön. Startissa Riccardo Patresen Arrows kosketti James Huntin McLarenia ja tämä puolestaan tönäisi Petersonin Lotusta, joka pyörähti radalla.[10] Brambilla rysäytti Surteesillaan päin Petersonin ajokkia, joka leimahti liekkeihin. Lääkintähenkilökunta tutki ensimmäisenä Brambillan, jolla uskottiin olevan vakava päävamma, ja lennättivät tämän lääkintähelikopterilla sairaalaan.[1][10] Lääkintähenkilökunnan kuljettaessa Petersonin myöhemmin sairaalaan tällä todettiin 27 murtumaa ja leikattiin, mutta kuoli seuraavana päivänä leikkauksesta ja onnettomuudesta tulleisiin sivuoireisiin.[10] Kaikkiaan tässä lähtökolarissa, joka kuuluu F1-historian pahimpiin, oli osallisena kymmenen autoa, niistä kuusi jäi lähtösuoralle.
Brambilla toipui vammoistaan ja palasi myöhemmin radalle, mutta ei ollut entisensä kaltainen ja autokalusto oli suorituskyvyltään heikompitehoista.[1][3] Hän ajoi vuosina 1979–1980 viisi kilpailua Alfa Romeolla ennen kuin vetäytyi F1:stä.[1][2][3] Hän kuoli sydänkohtaukseen 63-vuotiaana vuonna 2001 puuhaillessaan puutarhassaan.[4][3]
Brambilla tunnettiin kuljettajien keskuudessa lempinimellä "Monzan Gorilla", koska hän oli fyysiseltä olemukseltaan vahva ja hänen ajotyylinsä oli raskaasti renkaita kuluttavaa sekä muita kilpailijoita uhkaavaa.[4][3][11]
F1-kaudet, pisteet, sijoitukset
muokkaa- 1974 (March): 1 MM-piste, sijoitus MM-sarjassa 20:s
- 1975 (March): 6,5 pistettä, sijoitus 11:s
- 1976 (March): 1 piste, sijoitus 19:s
- 1977 (Surtees): 6 pistettä, sijoitus 16:s
- 1978 (Surtees): 1 piste, sijoitus 19:s
- 1979 (Alfa Romeo): 0 pistettä, sijoitus -
- 1980 (Alfa Romeo): 0 pistettä, sijoitus -
Formula 1-tulokset
muokkaaLihavoitu merkitsee paalupaikkaa ja kursivoitu kilpailun nopeinta kierrosta.
‡ = Kilpailusta ajettiin alle 75 % ja pisteet puolitettiin.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Vittorio Brambilla - Italy ESPN. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Vittorio Brambilla ChicaneF1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Vittorio Brambilla Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c 'Monza Gorilla' Brambilla dies at home F1 News. 27.5.2001. Autosport.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Ernesto Brambilla - Italy ESPN. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
- ↑ 1975 AUSTRIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
- ↑ Brambilla takes maiden win in appalling conditions ESPN. Arkistoitu 3.7.2018. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
- ↑ 1976 DUTCH GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
- ↑ 1977 BELGIAN GRAND PRIX - RACE RESULT Results - Archive 1950-2016. Formula 1.com. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e First corner carnage claims Peterson's life ESPN. Arkistoitu 19.2.2018. Viitattu 24.7.2017. (englanniksi)
- ↑ From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' - the best nicknames in F1 history F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)