Maailman kauppajärjestö
Maailman kauppajärjestö (engl. World Trade Organization, WTO; ransk. Organisation mondiale du commerce, OMC; esp. Organización Mundial del Comercio, OMC) on kauppapoliittista yhteistyötä koskeva hallitusten välinen kansainvälinen järjestö, jonka päämaja sijaitsee Sveitsin Genevessä.[2] Sen tärkein tavoite on kaupan vapauttaminen. Järjestössä laaditaan tavara- ja palvelukauppaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia perussääntöjä, jotka sitovat kaikkia osanottajavaltioita.
| Maailman kauppajärjestö | |
|---|---|
| World Trade Organization (englanniksi) Organisation mondiale du commerce (ranskaksi) Organización Mundial del Comercio (espanjaksi) |
|
 |
|
 Jäsenet Jäsenet, jotka ovat edustettuina myös Euroopan unionin kautta Tarkkailijajäsenet Eivät kuulu Maailman kauppajärjestöön Eivät sovellu jäseniksi |
|
| Perustettu | 1. tammikuuta 1995 |
| Päämaja | Geneve, Sveitsi |
| Jäsenet | 164 jäsenvaltiota[1] |
| Viralliset kielet | englanti, ranska, espanja |
| Puheenjohtaja | Ngozi Okonjo-Iweala |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Maailman kauppajärjestöön kuuluu nykyisin 164 jäsenvaltiota,[3] jotka yhdessä muodostavat yli 95 % koko maailman kaupasta.[4]
Historia
muokkaaMaailman kauppajärjestö aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1995.[2] Se korvasi vuodesta 1947 asti toimineen GATTin (General Agreement on Tariffs and Trade) ja on kaupankäynnin osalta tärkein kansainvälinen elin. GATT oli perustettu toisen maailmansodan jälkimainingeissa väliaikaiseksi 23 maan järjestelyksi, jossa oli mukana Yhdysvallat ja Länsi-Euroopan maita. Vuosina 1947–1994 järjestettiin yhteensä kahdeksan GATT-neuvottelukierrosta, joiden myötä järjestöön liittyi lisää valtioita. Suomi liittyi GATT:iin vuonna 1950.[5]
Uruguayn kierros
muokkaaWTO:n viimeinen neuvottelukierros alkoi Uruguayn Punta del Estessa vuonna 1986, ja sitä kutsutaan Uruguayn kierrokseksi. Uruguayn kierrokseen osallistui yhteensä 123 maata.[6] Neuvottelut päättyivät vuoden 1994 huhtikuussa, kun ministerit useimmista GATTiin osallistuvista 125 maasta allekirjoittivat Marokon Marrakechissa sopimuksen, jossa sovittiin myös WTO:n perustamisesta.
Uruguayn kierros kesti siis seitsemän ja puoli vuotta, mikä oli yli puolet suunniteltua kauemmin. Neuvotteluissa sovittiin lähes kaikesta mahdollisesta kaupankäynnistä hammasharjoista huviveneisiin. Siitä tuli suurin koskaan järjestetty neuvottelukierros.[6]
Balin minisopimus 2013
muokkaaJoulukuun 2013 kokouksessaan Balin saarella Indonesiassa WTO:n 159 jäsenmaata solmivat ensimmäisen kauppasopimuksen vuoden 1995 ja WTO:n perustamisen jälkeen. Teollisuusmaiden järjestön OECD:n laskelmien mukaan kaupankäynnin kustannukset laskevat sen jäsenmaissa sopimuksen ansiosta 10 % ja muissa maissa 13–16 %. Sopimus näytti viime metreillä kaatuvan Kuuban vastustukseen. Se halusi sopimustekstin avulla puuttua vuosikymmeniä kestäneeseen Yhdysvaltain Kuuban kauppasaartoon.[7]
Tämä kaupan helpottamista koskeva sopimus tuottaa arviolta 700 miljardia euroa ja 21 miljoonaa uutta työpaikkaa. Kansainvälisen kaupan professori Pertti Haaparanta ei esittänyt lukuja mutta arvioi, että vaikutus voi olla hyvin suuri, koska ”kaupan esteet ovat paljon suurempia kuin tullit.” Hänen mukaansa sopimus on merkittävä ja eri toimialat ja kehitysmaiden vientihyödykkeet hyötyvät siitä yhtä lailla. Se auttaa kehitysmaita pääsemään rikkaiden maiden markkinoille. Haaparanta toivoo, että sopimus poistaa EU:n turhat kansalliset ja hallinnolliset säännöt. Sopimus oli WTO:n ensimmäinen lähes 20 vuoteen. Haaparannan mukaan valtiot suostuivat sopimukseen parantaakseen talouskasvua. [8]
Tavoitteet
muokkaaWTO:lla on kolme päätavoitetta. Ensimmäinen ja tärkein tavoite on maailmankaupan vapauttaminen.[9] Sen perusperiaate on, että jos maa myöntää jollekin toiselle maalle tullietuuksia, sen on myönnettävä samat etuudet kaikille allekirjoittajamaille. Tätä kutsutaan suosituimmuuskohteluksi.
Toinen tavoite on WTO:n toimiminen kauppaneuvottelujen foorumina.[9] Neuvottelujen perinteinen aihe on se, missä määrin osanottajamaiden olisi annettava kantaa tuontitulleja. GATTin aikana neuvottelut laajennettiin koskemaan tariffien lisäksi muitakin kauppaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuontirajoituksia, vientitukia, syrjiviä käytäntöjä ja polkumyyntiä. Polkumyynnillä tarkoitetaan sitä, että joku yrittää myydä tavaroita tuotantokustannuksia alhaisemmilla hinnoilla saadakseen kilpailuetua. Tämä on WTO:n säännöissä yleensä kielletty. WTO käsittelee myös palveluja sekä teollis- ja tekijänoikeuksia (GATS- ja TRIPS-sopimukset).
Kolmantena tavoitteena ja tehtävänä voidaan pitää riitojenratkaisua. WTO pyrkii ratkaisemaan kauppasuhteissa syntyneitä eturistiriitoja. Lisäksi WTO:n sopimukset ovat usein tulkinnanvaraisia, joten järjestö pyrkii ratkaisemaan syntyneet riidat sovinnollisesti yhteisesti sovitun oikeudellisen pohjan avulla.[9]
WTO:n sopimukseen sisältyy 29 periaatetta, joihin allekirjoittajamaat ovat sitoutuneet.
Päätöksenteko
muokkaa
WTO:n päätöksenteko on pääasiassa konsensukseen perustuvaa,[10] eli uudet sopimukset edellyttävät jäsenmaiden yksimielisyyttä. Tärkeimmistä asioista päättävät jäsenmaat yhdessä. Itse päätöksenteossa ovat mukana joko ministerit tai heidän lähettiläänsä tai delegaationsa.[10]
Yksimielisyyteen perustuva päätöksenteko periytyy GATTin ajoilta, mutta WTO-sopimus antaa mahdollisuuden myös äänestämiseen, mikäli konsensus ei ole mahdollinen. Äänestyksessä jokaisella jäsenmaalla on yksi ääni.[10]
Pääsihteerit
muokkaa| Pääsihteeri | Virkakausi | Maa |
|---|---|---|
| Peter Sutherland | 1993–1995 |  Irlanti
|
| Renato Ruggiero | 1995–1999 |  Italia
|
| Mike Moore | 1999–2002 |  Uusi-Seelanti
|
| Supachai Panitchpakdi | 2002–2005 |  Thaimaa
|
| Pascal Lamy | 2005–2013 |  Ranska
|
| Roberto Azevêdo | 2013–2021 |  Brasilia
|
| Ngozi Okonjo-Iweala | 2021– |  Nigeria
|
Jäsenvaltiot
muokkaaWTO ja Euroopan unioni
muokkaaEuroopan unionin jäsenvaltiot harjoittavat yhteistä ulkomaan kauppapolitiikkaa. Sen vuoksi ne esiintyvät yhtenä ryhmänä WTO:ssa. Euroopan komissio edustaa Euroopan kauppaetuja WTO:n kokouksissa. Euroopan unioni on WTO:n itsenäinen jäsen, kuten sen 27 jäsenvaltiotakin.
Jäsenvaltiot
muokkaa| Jäsenvaltio | Liittymispäivämäärä |
|---|---|
 Alankomaat |
1. tammikuuta 1995 |
 Albania |
8. syyskuuta 2000 |
 Angola |
23. marraskuuta 1996 |
 Antigua ja Barbuda |
1. tammikuuta 1995 |
 Argentiina |
1. tammikuuta 1995 |
 Armenia |
5. helmikuuta 2003 |
 Australia |
1. tammikuuta 1995 |
 Bahrain |
1. tammikuuta 1995 |
 Bangladesh |
1. tammikuuta 1995 |
 Barbados |
1. tammikuuta 1995 |
 Belgia |
1. tammikuuta 1995 |
 Belize |
1. tammikuuta 1995 |
 Benin |
22. helmikuuta 1996 |
 Bolivia |
12. syyskuuta 1995 |
 Botswana |
31. toukokuuta 1995 |
| Brasilia |
1. tammikuuta 1995 |
 Brunei |
1. tammikuuta 1995 |
 Bulgaria |
1. joulukuuta 1996 |
 Burkina Faso |
3. kesäkuuta 1995 |
 Burundi |
23. heinäkuuta 1995 |
 Chile |
1. tammikuuta 1995 |
 Costa Rica |
1. tammikuuta 1995 |
 Djibouti |
31. toukokuuta 1995 |
 Dominica |
1. tammikuuta 1995 |
 Dominikaaninen tasavalta |
9. maaliskuuta 1995 |
 Ecuador |
21. tammikuuta 1996 |
 Egypti |
30. kesäkuuta 1995 |
 El Salvador |
7. toukokuuta 1995 |
 Espanja |
1. tammikuuta 1995 |
 Etelä-Afrikka |
1. tammikuuta 1995 |
 Etelä-Korea |
1. tammikuuta 1995 |
 Euroopan unioni |
1. tammikuuta 1995 |
 Fidži |
14. tammikuuta 1996 |
 Filippiinit |
1. tammikuuta 1995 |
 Gabon |
1. tammikuuta 1995 |
 Gambia |
23. lokakuuta 1996 |
 Georgia |
14. kesäkuuta 2000 |
 Ghana |
1. tammikuuta 1995 |
 Grenada |
22. helmikuuta 1996 |
 Guatemala |
21. heinäkuuta 1995 |
 Guinea |
25. lokakuuta 1995 |
 Guinea-Bissau |
31. toukokuuta 1995 |
 Guyana |
1. tammikuuta 1995 |
 Haiti |
30. tammikuuta 1996 |
 Honduras |
1. tammikuuta 1995 |
 Hongkong |
1. tammikuuta 1995 |
 Indonesia |
1. tammikuuta 1995 |
 Intia |
1. tammikuuta 1995 |
| Irlanti |
1. tammikuuta 1995 |
 Islanti |
1. tammikuuta 1995 |
 Israel |
21. toukokuuta 1995 |
| Italia |
1. tammikuuta 1995 |
 Itävalta |
1. tammikuuta 1995 |
 Jamaika |
9. maaliskuuta 1995 |
 Japani |
1. tammikuuta 1995 |
 Jordania |
11. huhtikuuta 2000 |
 Kambodža |
13. lokakuuta 2004 |
 Kamerun |
13. joulukuuta 1995 |
 Kanada |
1. tammikuuta 1995 |
 Kap Verde |
23. heinäkuuta 2008 |
 Kenia |
1. tammikuuta 1995 |
 Keski-Afrikan tasavalta |
31. toukokuuta 1995 |
 Kiina |
11. joulukuuta 2001 |
 Kiinan tasavalta |
1. tammikuuta 2002 |
 Kirgisia |
20. joulukuuta 1998 |
 Kolumbia |
30. huhtikuuta 1995 |
 Kongon demokraattinen tasavalta |
1. tammikuuta 1997 |
 Kongon tasavalta |
27. maaliskuuta 1997 |
 Kreikka |
1. tammikuuta 1995 |
 Kroatia |
30. marraskuuta 2000 |
 Kuuba |
20. huhtikuuta 1995 |
 Kuwait |
1. tammikuuta 1995 |
 Kypros |
30. heinäkuuta 1995 |
 Latvia |
10. helmikuuta 1999 |
 Lesotho |
31. toukokuuta 1995 |
 Liechtenstein |
1. syyskuuta 1995 |
 Liettua |
31. toukokuuta 2001 |
 Luxemburg |
1. tammikuuta 1995 |
 Macao |
1. tammikuuta 1995 |
 Madagaskar |
17. marraskuuta 1995 |
 Pohjois-Makedonia |
4. huhtikuuta 2003 |
 Malawi |
31. toukokuuta 1995 |
 Malediivit |
31. toukokuuta 1995 |
 Malesia |
1. tammikuuta 1995 |
 Mali |
31. toukokuuta 1995 |
 Malta |
1. tammikuuta 1995 |
 Marokko |
1. tammikuuta 1995 |
 Mauritania |
31. toukokuuta 1995 |
 Mauritius |
1. tammikuuta 1995 |
 Meksiko |
1. tammikuuta 1995 |
 Moldova |
26. heinäkuuta 2001 |
 Mongolia |
29. tammikuuta 1997 |
 Montenegro |
17. joulukuuta 2001 |
 Mosambik |
26. elokuuta 1995 |
 Myanmar |
1. tammikuuta 1995 |
 Namibia |
1. tammikuuta 1995 |
 Nepal |
23. huhtikuuta 2004 |
 Nicaragua |
3. syyskuuta 1995 |
 Niger |
13. joulukuuta 1996 |
| Nigeria |
1. tammikuuta 1995 |
 Norja |
1. tammikuuta 1995 |
 Norsunluurannikko |
1. tammikuuta 1995 |
 Oman |
9. marraskuuta 2000 |
 Pakistan |
1. tammikuuta 1995 |
 Panama |
6. syyskuuta 1997 |
 Paraguay |
1. tammikuuta 1995 |
 Papua-Uusi-Guinea |
9. kesäkuuta 1996 |
 Peru |
1. tammikuuta 1995 |
 Portugali |
1. tammikuuta 1995 |
 Puola |
1. heinäkuuta 1995 |
 Qatar |
13. tammikuuta 1996 |
| Ranska |
1. tammikuuta 1995 |
 Romania |
1. tammikuuta 1995 |
 Ruanda |
22. toukokuuta 1996 |
 Ruotsi |
1. tammikuuta 1995 |
 Saint Kitts ja Nevis |
21. helmikuuta 1996 |
 Saint Lucia |
1. tammikuuta 1995 |
 Saint Vincent ja Grenadiinit |
1. tammikuuta 1995 |
 Saksa |
1. tammikuuta 1995 |
 Salomoninsaaret |
26. heinäkuuta 1996 |
 Sambia |
1. tammikuuta 1995 |
 Samoa |
17. joulukuuta 2011 |
 Saudi-Arabia |
11. joulukuuta 2005 |
 Senegal |
1. tammikuuta 1995 |
 Sierra Leone |
23. heinäkuuta 1995 |
 Singapore |
1. tammikuuta 1995 |
 Slovakia |
1. tammikuuta 1995 |
 Slovenia |
30. heinäkuuta 1995 |
 Sri Lanka |
1. tammikuuta 1995 |
 Suomi |
1. tammikuuta 1995 |
 Suriname |
1. tammikuuta 1995 |
 Sveitsi |
1. heinäkuuta 1995 |
 Swazimaa |
1. tammikuuta 1995 |
 Tansania |
1. tammikuuta 1995 |
 Tanska |
1. tammikuuta 1995 |
| Thaimaa |
1. tammikuuta 1995 |
 Togo |
31. toukokuuta 1995 |
 Tonga |
27. heinäkuuta 2007 |
 Trinidad ja Tobago |
1. maaliskuuta 1995 |
 Tšad |
19. lokakuuta 1996 |
 Tšekki |
1. tammikuuta 1995 |
 Tunisia |
29. maaliskuuta 1995 |
 Turkki |
26. maaliskuuta 1995 |
 Uganda |
1. tammikuuta 1995 |
 Ukraina |
16. toukokuuta 2008 |
 Unkari |
1. tammikuuta 1995 |
 Uruguay |
1. tammikuuta 1995 |
| Uusi-Seelanti |
1. tammikuuta 1995 |
 Vanuatu |
26. lokakuuta 2011 |
 Venezuela |
1. tammikuuta 1995 |
 Venäjä |
22. elokuuta 2012 |
 Vietnam |
11. tammikuuta 2007 |
 Viro |
13. marraskuuta 1999 |
 Yhdistyneet arabiemiraatit |
10. huhtikuuta 1996 |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
1. tammikuuta 1995 |
 Yhdysvallat |
1. tammikuuta 1995 |
 Zimbabwe |
5. maaliskuuta 1995 |
Arvostelu
muokkaaWTO:n toimintaa kaupan vapauttamisessa on arvosteltu, koska sen on katsottu hyödyttävän ennen kaikkea kansainvälisiä suuryhtiöitä ja rikkaita kansantalouksia. Periaatteessa jokainen maa tietysti toimii vapaaehtoisesti WTO:ssa, mutta WTO-kriitikot usein väittävät, että poisjääminen aiheuttaisi vain ”kauppasaarron” muiden maiden taholta. WTO:n päätöksenteossa on myös katsottu suurten ja rikkaiden talouksien (ennen kaikkea Yhdysvallat, Euroopan unioni, Japani) olevan käytännössä hallitsevia ja pystyvän sanelemaan säännöksiä ihmiskunnan enemmistöä edustaville köyhille maille.
WTO-sopimuksia on myös arvosteltu siitä, että huolimatta sopimusten laajoista vaikutuksista, niistä on käyty vain vähän demokraattista keskustelua jäsenmaissa ja tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat olleet olemattomat.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Members and Observers WTO. Arkistoitu 5.1.2012. Viitattu 18.12.2011.
- ↑ a b What is the WTO? WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Members and Observers 23.7.2008. WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Fergusson, Ian F.: The World Trade Organization: Background and Issues (PDF) nationalaglawcenter.org. 9.5.2007. Arkistoitu 19.8.2008. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Naiset ja talouden globalisaatio Suomen UNIFEM. Viitattu 13.10.2009. (suomeksi)
- ↑ a b Maailman kauppajärjestön historia Havannasta Marrakeshiin 2006. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.9.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ WTO sai aikaan sovun - ensimmäistä kertaa sitten järjestön perustamisen 7.12.2013. Yle.fi. Viitattu 8.12.2013.
- ↑ "Kauppaa vapaaksi", Suomen Kuvalehti 50/2013, 13.12.2013, sivu 9.
- ↑ a b c Kolme päätavoitetta 2006. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.9.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Whose WTO is it anyway? WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
Kirjallisuutta
muokkaa- George, Susan: Maailman kauppajärjestö kuriin. ((Remettre l’OMC à sa place, 2001.) Suomentanut Jorma Penttinen. Julkaistu yhdessä Suomen Attacin kanssa) Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-121-6
Aiheesta muualla
muokkaa
- Maailman kauppajärjestön kotisivu (englanniksi, ranskaksi, espanjaksi)
- Albania
- Angola
- Antigua ja Barbuda
- Arabiemiirikunnat
- Armenia
- Argentiina
- Australia
- Bahrain
- Bangladesh
- Barbados
- Belize
- Benin
- Bolivia
- Botswana
- Brasilia
- Britannia
- Brunei
- Burkina Faso
- Burundi
- Chile
- Costa Rica
- Djibouti
- Dominica
- Dominikaaninen tasavalta
- Ecuador
- Egypti
- El Salvador
- Etelä-Afrikka
- Etelä-Korea
- Euroopan unioni
- Fidži
- Filippiinit
- Gabon
- Gambia
- Georgia
- Ghana
- Grenada
- Guatemala
- Guinea
- Guinea-Bissau
- Guyana
- Haiti
- Honduras
- Hongkong
- Indonesia
- Intia
- Islanti
- Israel
- Jamaika
- Japani
- Jordania
- Kambodža
- Kamerun
- Kanada
- Kenia
- Keski-Afrikka
- Kiina
- Kirgisia
- Kolumbia
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Kongon tasavalta
- Kuuba
- Kuwait
- Lesotho
- Liechtenstein
- Macao
- Madagaskar
- Makedonian tasavalta
- Malawi
- Malediivit
- Malesia
- Mali
- Marokko
- Mauritania
- Mauritius
- Meksiko
- Moldova
- Mongolia
- Mosambik
- Myanmar
- Namibia
- Nepal
- Nicaragua
- Niger
- Nigeria
- Norja
- Norsunluurannikko
- Oman
- Pakistan
- Panama
- Papua-Uusi-Guinea
- Paraguay
- Peru
- Qatar
- Ruanda
- Saint Kitts ja Nevis
- Saint Lucia
- Saint Vincent ja Grenadiinit
- Salomonsaaret
- Sambia
- Saudi-Arabia
- Senegal
- Sierra Leone
- Singapore
- Sri Lanka
- Suriname
- Swazimaa
- Sveitsi
- Taiwan
- Tansania
- Thaimaa
- Togo
- Tonga
- Trinidad ja Tobago
- Tšad
- Tunisia
- Turkki
- Uganda
- Ukraina
- Uruguay
- Uusi-Seelanti
- Venezuela
- Venäjä
- Vietnam
- Yhdysvallat
- Zimbabwe
| EU:n jäsenmaat |
|---|