William Murphy
William Parry Murphy (6. helmikuuta 1892 Stoughton, Wisconsin – 9. lokakuuta 1987 Brookline, Massachusetts) oli yhdysvaltalainen professori, joka sai vuonna 1934 Nobelin lääketieteen palkinnon yhdessä George Minotin ja George Whipplen kanssa tutkimuksestaan maksan käytöstä anemian hoidossa.[1]
| William Parry Murphy | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. helmikuuta 1892 Stoughton, Wisconsin, Yhdysvallat |
| Kuollut | 9. lokakuuta 1987 (95 vuotta) Brookline, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Harvardin yliopisto |
| Instituutti | Harvardin yliopisto |
| Tutkimusalue | lääketiede |
| Palkinnot |
 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto (1934) |
Murphy väitteli lääketieteen tohtoriksi Harvardin yliopistossa vuonna 1920. Hän työskenteli Peter Bent Brighamin sairaalassa Bostonissa yhdessä George Minotin kanssa. Whipple oli osoittanut 1920-luvun alussa että maksan lisääminen ruokavalioon paransi anemiapotilaiden punasolujen määrää. Murphy ja Minot alkoivat syöttää maksaa kaikille pernisiöösin anemian vaivaamille potilailleen. Uusi hoitotapa muutti pernisiöösin anemian parantumattomasta, usein tappavasta taudista helposti hoidettavaksi, ja oli pohjana 1940-luvulla kehitetylle B12-vitamiinihoidolle.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ The Nobel Prize in Physiology or Medicine 1934 Nobelprize.org. Viitattu 15.8.2012. (englanniksi)
- ↑ William P. Murphy Encyclopedia Britannica