Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot

YK:n jäsenvaltiot.

Nykyiset jäsenvaltiot

muokkaa

Yhdistyneisiin kansakuntiin on liittynyt tähän mennessä (lokakuu 2022) 193 jäsenvaltiota.

Jäsenvaltio[1] Liittyi[1] Lisätietoa[1]
  Afganistan 1946
  Alankomaat 1945
  Albania 1955
  Algeria 1962
  Andorra 1993
  Angola 1976
  Antigua ja Barbuda 1981
  Argentiina 1945
  Armenia 1992 entinen neuvostotasavalta
  Australia 1945
  Azerbaidžan 1992 entinen neuvostotasavalta
  Bahama 1973
  Bahrain 1971
  Bangladesh 1974
  Barbados 1966
  Belgia 1945
  Belize 1981
  Benin 1960 valtion nimi oli Dahomey vuoteen 1975
  Bhutan 1971
  Bolivia 1945
  Bosnia ja Hertsegovina 1992 entisen Jugoslavian osatasavalta
  Botswana 1966
  Brasilia 1945
  Brunei 1984
  Bulgaria 1955
  Burkina Faso 1960
  Burundi 1962
  Chile 1945
  Costa Rica 1945
  Djibouti 1977
  Dominica 1978
  Dominikaaninen tasavalta 1945
  Ecuador 1945
  Egypti 1945
  El Salvador 1945
  Eritrea 1993
  Espanja 1955
  Etelä-Afrikka 1945
  Etelä-Sudan 2011
  Etiopia 1945
  Fidži 1970
  Filippiinit 1945
  Gabon 1960
  Gambia 1965
  Georgia 1992 entinen neuvostotasavalta
  Ghana 1957
  Grenada 1974
  Guatemala 1945
  Guinea 1958
  Guinea-Bissau 1974
  Guyana 1966
  Haiti 1945
  Honduras 1945
  Indonesia 1950 erosi YK:sta vuosiksi 1965–1966
  Intia 1945
  Irak 1945
  Iran 1945
  Irlanti 1955
  Islanti 1946
  Israel 1949
  Italia 1955
  Itä-Timor 2002
  Itävalta 1955
  Jamaika 1962
  Japani 1956
  Jemen 1947 Etelä-Jemen eli Demokraattinen Jemen oli jäsen vuosina 1967–1990
  Jordania 1955
  Kambodža 1955
  Kamerun 1960
  Kanada 1945
  Kap Verde 1975
  Kazakstan 1992 entinen neuvostotasavalta
  Kenia 1963
  Keski-Afrikan tasavalta 1960
  Kiina 1945 Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Kiinan edellinen edustaja oli Kiinan tasavalta (edustaja vuosina 1945–1971).
  Kirgisia 1992 entinen neuvostotasavalta
  Kiribati 1999
  Kolumbia 1945
  Komorit 1975
  Kongon demokraattinen tasavalta 1960
  Kongon tasavalta 1960
  Korean demokraattinen kansantasavalta 1991
  Korean tasavalta 1991
  Kreikka 1945
  Kroatia 1992 entisen Jugoslavian osatasavalta
  Kuuba 1945
  Kuwait 1963
  Kypros 1960
  Laos 1955
  Latvia 1991 entinen neuvostotasavalta
  Lesotho 1966
  Libanon 1945
  Liberia 1945
  Libya 1955
  Liechtenstein 1990
  Liettua 1991 entinen neuvostotasavalta
  Luxemburg 1945
  Madagaskar 1960
  Malawi 1964
  Malediivit 1965
  Malesia 1957
  Mali 1960
  Malta 1964
  Marokko 1956
  Marshallinsaaret 1991
  Mauritania 1961
  Mauritius 1968
  Meksiko 1945
  Mikronesia 1991
  Moldova 1992 entinen neuvostotasavalta
  Monaco 1993
  Mongolia 1961
  Montenegro 2006 osa entistä Serbia ja Montenegroa
  Mosambik 1975
  Myanmar 1948
  Namibia 1990
  Nauru 1999
    Nepal 1955
  Nicaragua 1945
  Niger 1960
  Nigeria 1960
  Norja 1945
  Norsunluurannikko 1960
  Oman 1971
  Pakistan 1947
  Palau 1994
  Panama 1945
  Papua-Uusi-Guinea 1975
  Paraguay 1945
  Peru 1945
  Pohjois-Makedonia 1993 entisen Jugoslavian osatasavalta
  Portugali 1955
  Puola 1945
  Päiväntasaajan Guinea 1968
  Qatar 1971
  Ranska 1945 Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen
  Romania 1955
  Ruanda 1962
  Ruotsi 1946
  Saint Kitts ja Nevis 1983
  Saint Lucia 1979
  Saint Vincent ja Grenadiinit 1980
  Saksa 1973 Itä-Saksa eli Saksan demokraattinen tasavalta oli jäsen vuosina 1973–1990
  Salomoninsaaret 1978
  Sambia 1964
  Samoa 1976
  San Marino 1992
  São Tomé ja Príncipe 1975
  Saudi-Arabia 1945
  Senegal 1960
  Serbia 2000 entinen Serbia ja Montenegro, entisen Jugoslavian osatasavalta
  Seychellit 1976
  Sierra Leone 1961
  Singapore 1965
  Slovakia 1993 entinen Tšekkoslovakian osavaltio
  Slovenia 1992 entisen Jugoslavian osatasavalta
  Somalia 1960
  Sri Lanka 1955
  Sudan 1956
  Suomi 1955
  Suriname 1975
  Swazimaa 1968
  Sveitsi 2002
  Syyria 1945
  Tadžikistan 1992 entinen neuvostotasavalta
  Tansania 1961 Sansibar oli YK:n jäsen vuosina 1963–1964
  Tanska 1945
  Thaimaa 1946
  Togo 1960
  Tonga 1999
  Trinidad ja Tobago 1962
  Tšad 1960
  Tšekki 1993 entinen Tšekkoslovakian osavaltio
  Tunisia 1956
  Turkki 1945
  Turkmenistan 1992 entinen neuvostotasavalta
  Tuvalu 2000
  Uganda 1962
  Ukraina 1945 entinen neuvostotasavalta, Neuvostoliiton aikana erillinen YK:n jäsen nimellä Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta
  Unkari 1955
  Uruguay 1945
  Uusi-Seelanti 1945
  Uzbekistan 1992 entinen neuvostotasavalta
  Valko-Venäjä 1945 entinen neuvostotasavalta, Neuvostoliiton aikana erillinen YK:n jäsen nimellä Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta
  Vanuatu 1981
  Venezuela 1945
  Venäjä 1945 Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, Neuvostoliiton perillinen
  Vietnam 1977
  Viro 1991 entinen neuvostotasavalta
  Yhdistyneet arabiemiraatit 1971
  Iso-Britannia 1945 Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen
  Yhdysvallat 1945 Turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen
  Zimbabwe 1980

Entiset jäsenvaltiot

muokkaa
Valtio Alkamisvuosi Päättymisvuosi Seuraajavaltio(t)
  Kiinan tasavalta 1945 1971 [2] [3][4][5]   Kiinan kansantasavalta
  Tšekkoslovakia (vuosina 1990–1992 nimimuodossa Tšekin ja Slovakian liittotasavalta) 1945 1992[6]   Slovakia ja   Tšekki
  Neuvostoliitto 1945 1991[6]   Venäjä
  Jugoslavia 1945 1992[7][8][9] [6] [10] [11] [9] [12]   Bosnia ja Hertsegovina,   Kroatia,   Slovenia,   Pohjois-Makedonia,   Serbia ja Montenegro
  Jemenin arabitasavalta 1947 1990[6]   Jemen
  Malaijan liittovaltio 1957 1963   Malesia (vuodesta 1965 myös   Singapore)
  Yhdistynyt arabitasavalta 1958 1961[6]   Syyria ja   Egypti
  Tanganjika 1961 1964[13][6]   Tansania
  Sansibar 1963 1964 [6][13]
  Jemenin demokraattinen kansantasavalta (Demokraattinen Jemen) 1967 1990[6]   Jemen
  Saksan demokraattinen tasavalta 1973 1990 [6]   Saksa
  Saksan liittotasavalta
  Serbia ja Montenegro 2000 2006 [6]   Serbia

Tarkkailijajäsenet

muokkaa
Tarkkailija[14] Vuodesta Lisätietoja
  Pyhä istuin (Vatikaani) 1964 1964: tarkkailijan status. 2004 (A/RES/58/314): täysjäsenyys tunnustettu paitsi äänestyksissä. Oikeus osallistua keskusteluihin ilman välittäjää
  Palestiina 1974 (A/RES/3237 (XXIX)): tarkkailijan status
1988 (A/RES/43/160): oikeus osallistua keskusteluihin ilman välittäjää
1988 (A/RES/43/177): alkoi käyttää nimeä Palestiina
1998 (A/RES/52/250): oikeus osallistua yleiskokouksiin
1974: tunnustettiin palestiinalaisten viralliseksi edustajaksi vuoden 1974 Arabiliiton kokouksessa ja myöhemmin 100 valtion kesken joilla on myös diplomaattiset suhteet Israeliin
1974: tunnustettiin YK:n yleiskokouksen resuluution 3236 mukaan ainoaksi Palestiinan kysymyksen viralliseksi elimeksi ja samalla palestiinalaisten oikeuksista saada itsenäinen suvereeni Palestiina
1988: julistautui itsenäiseksi Palestiinanvaltioksi
1994: Palestiinalaishallinto perustettiin palestiinalaisalueille Oslon sopimuksen mukaan jonka allekirjoitti PLO, Israel, USA ja Venäjä

Entiset tarkkailijavaltiot[15]

muokkaa
Valtio Saanut tarkkailija-aseman Saanut pysyvän jäsenmaan aseman Ajanjakso
  Sveitsi 1946 2002 56 vuotta
  Korean tasavalta 1949 1991 42 vuotta
  Itävalta 1952 1955 3 vuotta
  Suomi 1952 1955 3 vuotta
  Saksan liittotasavalta 1952 1973 21 vuotta
  Italia 1952 1955 3 vuotta
  Japani 1952 1956 4 vuotta
  Vietnamin tasavalta 1952 Yhdistyi Pohjois-Vietnamin kanssa 1975 24 vuotta
  Espanja 1955 1955 Alle vuosi
  Monaco 1956 1993 37 vuotta
  Kuwait 1962 1963 1 vuosi
  Saksan demokraattinen tasavalta 1972 1973 1 vuosi
  Bangladesh 1973 1974 1 vuosi
  Korean demokraattinen kansantasavalta 1973 1991 18 vuotta
  Vietnamin demokraattinen tasavalta 1975 1977[16] 1 vuosi
  Vietnamin sosialistinen tasavalta 1976 1977 1 vuosi

Ryhmittymät

muokkaa
Järjestö tai ryhmittymä [14] Tarkkailijan oikeus Tyyppi
Punaisen Ristin kansainvälinen komitea 1990 yksityinen sveitsiläinen komitea, jolla on erityisiä oikeuksia sekä immuniteetti
Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto 1994 federaatio, joka on Punaisen ristin elin
Parlamenttienvälinen liitto 2002 kansallisten parlamentien välinen etujärjestö
Kansainvälinen rikostuomioistuin 2004 kansainvälinen oikeus
Kansainvälinen Olympiakomitea 2009 urheilujärjestö, joka edustaa kansallisia olympiakomiteoita.
Maltan ritarikunta 1994 suvereeninen ryhmittymä, joka ei ole itsenäinen valtio

Kansainväliset järjestöt

muokkaa
Organisaatio [14] Vuodesta [14]
AKT-maat 1981
Afrikan kehityspankki 1987
Afrikan Unioni (entinen OAU) 1965 ja 2002
Andien yhteisö 1997
Aasian kehityspankki 2002
ASEAN 2006
Mustanmeren talousjärjestö 1999
Caricom 1991
Kollektiivinen turvallisuusjärjestö 2004
Itsenäisten valtioiden yhteisö 1994
Kansainyhteisö 1976
Portugalinkielisten maiden yhteisö 1999
Euroopan neuvosto 1989
ECOWAS 2004
Euroopan unioni 1974/2011
GUAM 2003
Ibero-Amerikka 2005
Interpol 1996
International Hydrographic Organization 2001
Kansainvälinen siirtolaisjärjestö 1992
Organisation Internationale de la Francophonie 1978
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto 1999
Latinalaisen Amerikan yhdentymisliitto 2005
Arabiliitto 1950
OPEC 2006
OECD 1998
ETYJ 1993
Amerikan valtioiden järjestö 1948
Islamilainen konferenssi 1975
Shanghain yhteistyöjärjestö 2004
Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö 2004

Kiinan tasavallan edustus Yhdistyneissä kansakunnissa

muokkaa

Kiinan tasavalta oli yksi viidestä YK:n perustajajäsenestä 1945. Kiinan sisällissodan jälkeen 1949 Guomindangin hallitsema tasavalta pakeni Taiwanin saarelle ja kommunistipuolue julisti Kiinan kansantasavallan perustetuksi.

Kiinan tasavalta jatkoi edustusta YK:ssa huolimatta sen huomattavan pienestä maa-alueesta ja väestöstä verrattuna mantereella sijaitsevaan Kiinan kansantasavaltaan. Lopulta YK:n päätöslauselma 2758 yleiskokouksessa 25. lokakuuta 1971 erotti Kiinan tasavallan kaikista YK:n elimistä ja Kiinan kansantasavalta sai sen paikan myös turvallisuusneuvostossa. Kiinan tasavalta on yrittänyt useita kertoja päästä uudelleen YK:n jäseneksi – ei koko Kiinan, vaan ainoastaan Taiwanin 23 miljoonan asukkaan edustajana – mutta sitä ei ole hyväksytty.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Member States of the United Nations UN Member States of the United Nations. United Nations. Viitattu 13.04.2013.
  2. 1971 Year in Review: Red China Admitted to UN upi.com.
  3. FINAL CLAUSES OF MULTILATERAL TREATIES United Nations. ”Hence, instruments received from the Taiwan Province of China will not be accepted by the Secretary-General in his capacity as depositary.” Viitattu 25.4.2016.
  4. Winkler, Sigrid: Taiwan's UN Dilemma: To Be or Not To Be June 2012. Brookings Institution. Viitattu 25.4.2016.
  5. Charter of the United Nations, Chapter V: The Security Council 17.6.2015. United Nations.
  6. a b c d e f g h i j Yearbook of the United Nations United Nations. Arkistoitu 15.8.2010. Viitattu 9.1.2019.
  7. Paul L. Montgomery: 3 Ex-Yugoslav Republics Are Accepted into U.N. nytimes.com. 23 .5.1992. Arkistoitu 29 .7.2012.
  8. Lewis, Paul: U.N. Compromise Lets Macedonia Be a Member nytimes.com. 8 .4.1993.
  9. a b A Different Yugoslavia, 8 Years Later, Takes Its Seat at the U.N. The New York Times, 2 November 2000. Artikkelin verkkoversio.
  10. Burns, John F.: Confirming Split, Last 2 Republics Proclaim a Small New Yugoslavia nytimes.com. 28 .4.1992.
  11. Sudetic, Chuck: U.N. Expulsion of Yugoslavia Breeds Defiance and Finger-Pointing nytimes.com. 24 .9.1992.
  12. Yugoslavia consigned to history 4 .2.2003. BBC News.
  13. a b Growth in United Nations membership, 1945–present 6.8.2015. United Nations.
  14. a b c d Non-member States of the United Nations Non-UN Member States of the United Nations. United Nations. Viitattu 13.04.2013.
  15. Connie L. McNeely: Constructing the nation-state: international organization and prescriptive action, s. 44–45. Greenwood Publishing Group, 1995. ISBN 978-0-313-29398-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 1 .5.2011).
  16. United Nations Official Document un.org. Arkistoitu 28 December 2016. Viitattu 4 May 2018.

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES
INTERN 3