Meksikon–Yhdysvaltain sota
Meksikon–Yhdysvaltain sota oli 1846 - 1848 Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä käyty sota, joka oli alkanut kiistoista Texasin asemasta Texasin vallankumouksen jälkeen ja Texasin tasavallan liityttyä Yhdysvaltoihin vuonna 1845. Selkkaus maiden vastaisella rajalla johti Yhdysvaltojen sodanjulistukseen ja taistelujen jälkeen Meksikon pääkaupungin Méxicon miehitykseen. Sodan päätti Guadalupe Hidalgon rauhansopimus, jolla Meksiko luopui alueistaan Ylä-Kaliforniassa, Uudessa Meksikossa ja Rio Granden pohjoispuolella. Meksiko menetti näin yli puolet sotaa edeltäneistä maistaan.
| Meksikon–Yhdysvaltain sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Kartta sodan kulusta.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
Tausta
muokkaa
Nykyisen Texasin eli silloisen Tejasin alueelle oli alkanut saapua yhdysvaltalaisia siirtolaisia 1800-luvun alussa. Meksiko yritti lopulta saattaa raja-alueensa tiiviimmin oman valtansa alle kannustamalla meksikolaisia siirtolaisia asettumaan alueelle ja kieltämällä yhdysvaltalaisten siirtolaisten saapumisen vuonna 1830. Yhdysvaltalaiset siirtolaiset pitivät Meksikon kasvavaa vaikutusvaltaa uhkana ja kun Antonio López de Santa Anna kaatoi Gómez Faríasin, Texasin siirtolaiset julistautuivat muutamien meksikolaisten liberaalien tukemana riippumattomaksi Texasin tasavallaksi vuonna 1835. Santa Anna yritti kukistaa tasavallan Texasin vallankumouksen aikana, mutta hän jäi vangiksi San Jacinton taistelussa. Santa Anna vapautettiin vuonna 1837 hänen luvattuaan olla hyökkäämättä uudestaan ja vaikka hän myöhemmin julisti lupauksensa pätemättömäksi, uutta sotaretkeä ei järjestetty ja Texasin tasavallan itsenäisyys säilyi.[1]
Texasin vallankumouksen jälkeen Meksikossa vallitsi poliittinen kriisi ja Santa Anna päätyi lopulta maanpakoon. Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa oli alettu esittää Texasin liittämistä Yhdysvaltoihin. Ajatusta oli aluksi vastustettu, koska Texas olisi lisännyt Yhdysvaltojen orjaosavaltioiden määrää. Kun Yhdistynyt kuningaskunta alkoi kuitenkin sekaantua asioihin pyrkien vahvistamaan Texasin itsenäisyyttä Yhdysvaltoja vastaan, mielipiteet kääntyivät liitoksen puolelle.[1] James Knox Polk valittiin presidentiksi hänen luvattuaan liittää Texas Yhdysvaltoihin ja äänestyksen asiasta järjesti väistyvä presidentti John Tyler. Yhdysvaltain kongressi päätti liitoksesta 1. maaliskuuta 1845.[2] Meksiko ei ollut tunnustanut Texasin itsenäisyyttä saatikka sen liittämistä Yhdysvaltoihin, mutta maa ei kyennyt myöskään järjestämään sotaretkeä vaikutusvaltansa palauttamiseksi. Yleinen mielipide Meksikossa oli Yhdysvaltojen vastainen. Presidentti José Joaquín de Herrera oli yrittänyt neuvotella Yhdysvaltojen kanssa, mutta joulukuussa 1845 armeija syrjäytti hänet nostaen valtaan kenraali Mariano Paredesin.[1]
Tilanne Texasin rajalla kärjistyi pian vallankaappauksen jälkeen. Yhdysvallat oli keskittänyt joukkoja Rio Granden varrelle, kun taas meksikolaisten mielestä raja kulki Nuecesjoella. Huhtikuussa 1846 yhdysvaltalaisten ja meksikolaisten joukkojen välillä käytiin yhteenotto, jota Yhdysvallat käytti syynä sodanjulistukselle Meksikolle.[1] Kenraali Zachary Taylorin johtamat joukot ottivat yhteen pienen meksikolaisen ratsuväen osaston kanssa ja yksi amerikkalainen kuoli. Polk vei esityksen sodanjulistuksesta kongressille, joka hyväksyi sen 13. toukokuuta 1846.[2]
Sota
muokkaa
Sodan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana yhdysvaltalaiset etenivät Meksikoon kolmena osastona, joista ensimmäinen eteni Stephen Watts Kearnyn johdolla Arizonaan, New Mexicoon[2] ja lopulta Kaliforniaan vallaten San Diegon ja Los Angelesin. Kaksi muuta osastoa valtasivat Saltillon ja Monterreyn seudut Zachary Taylorin johdolla. Montereyssa amerikkalaiset kävivät kiivaan taistelun Pedro de Ampudian johtamia meksikolaisia vastaan, mutta Ampudian oli lopulta antauduttava.[2]
Pohjois-Meksikon voittojen jälkeen alettiin suunnitella Méxicon kaupungin valtausta. Sodan kuluessa Parades oli osoittautunut kyvyttömäksi komentajaksi ja Meksikon kongressi kutsui maanpaossa olleet Santa Annan ja Gómez Faríasin takaisin Meksikoon toivoen näiden kahden entisen kilpakumppanin voivan pelastaa maan ahdingostaan. Yhdysvallat oli saartanut Meksikon mereltä, mutta Santa Annan sallittiin tarkoituksellisesti päästä maahan Veracruzin kautta, koska tämän saapumisen toivottiin aiheuttavan entistä enemmän poliittista sekaannusta Meksikossa. Joulukuussa 1846 Santa Anna valittiin presidentiksi ottaen komentoonsa maan armeijan. Rahaa armeijaa varten saatiin takavarikoimalla kirkon omaisuutta. Tämä johti konservatiivien kapinaan pääkaupungissa helmikuussa 1847, mutta Santa Annan onnistui rauhoittamaan tilanne erottamalla hallinnon johtoon asettunut Gómez Farías.[1]
Santa Anna oli lopulta saanut kokoon 20 000 miehen armeijan ja helmikuussa 1847 hän marssi pohjoiseen Taylorin joukkoja vastaan. Buena Vistan taistelun jälkeen meksikolaisten oli kuitenkin vetäydyttävä. Meksikolaiset eivät suostuneet neuvottelemaan ja Polk pelkäsi pitemmän sodan vahvistavan Taylorin asemaa, jota Polk piti mahdollisena kilpailijanaan tulevissa presidentinvaaleissa. Yhdysvaltalaiset päättivät avata uuden rintaman, kun kenraali Winfield Scottin joukot nousivat 9. maaliskuuta maihin lähellä Veracruzin kaupunkia. 12 000 yhdysvaltalaista piiritti kolmen viikon ajan kaupunkia, joka antautui 29. maaliskuuta. Yhdysvaltalaiset alkoivat edetä kohti pääkaupunki Méxicoa.[2]
Santa Anna vastasi Scottin muodostamaan uhkaa marssien tätä vastaan ja kohtaamalla yhdysvaltalaiset tappioon päättyneessä Cerro Gordon taistelussa 18. huhtikuuta. Vetäytyvien meksikolaisten perässä saapuvat yhdysvaltalaiset valtasivat Jalapan ja Pueblon saapuen Méxicon tuntumaan elokuussa. Santa Annan joukot voitettiin jälleen kerran Churubuscon ja Molina del Reyn taisteluissa. Santa Anna ja suurin osa Meksikon armeijasta karkasivat lopulta maaseudulle, jossa he jatkoivat vastarintaa pieninä ryhminä. Nyt puolustamatta jääneen Méxicon asukkaat yrittivät järjestää vastarintaa eteneville yhdysvaltalaisille.[2] Etenkin Chapultepecin linnan taistelusta tuli meksikolaisen kansallistunteen symboli. Vastarinta oli kuitenkin lopulta turhaa ja kaupunki antautui linnan menetyksen jälkeen yhdysvaltalaisille.[1]
Seuraukset
muokkaa
Méxicon menetyksen jälkeen ei ollut täysin selvää, kenellä oli valtuus neuvotella rauhasta Yhdysvaltojen kanssa.[2] Santa Anna oli eronnut presidentin virasta ja paennut maasta.[1] Lopulta 27. syyskuuta korkeimman oikeuden tuomari Manuel de la Peña valittiin uudeksi presidentiksi ja hän pystytti uuden hallituksen Querétarossa. Neuvottelut rauhasta alkoivat tammikuussa 1848. Yhdysvaltojen puolella neuvotteluista vastasi Nicholas Trist. Guadalupe Hidalgon rauhansopimus allekirjoitettiin 2. helmikuuta 1848.[2] Meksiko menetti kaikki alueensa Rio Granden pohjoispuolella, minkä lisäksi maa luopui Uuden Meksikon ja Ylä-Kalifornian alueista. Menetetyt alueet vastasivat yli puolta Meksikon sotaa edeltäneestä alueesta.[2] Kokoa alueella oli yli 1 300 000 km².[3] Laiha lohtu oli Meksikon korvauksena maistaan saamat 15 miljoonaa dollaria, varsinkin kun Kaliforniasta löytyi kultaa rauhaa seuranneena vuonna.[1] Yhdysvaltojen menestyksen osaltaan mahdolliseksi tehnyt Meksikon poliittinen sekaannus jatkui vielä vuosikymmeniä sodan jälkeen.[2]
Yhdysvalloissa sotasankariksi nousseesta Zachary Taylorista tuli presidentti vuonna 1849. Yhdysvalloissa suureksi poliittiseksi kysymykseksi nousi orjuus Meksikolta vallatuilta alueilla. Orjuuskysymyksen kärjistyttyä lopulta Yhdysvaltain sisällissodaksi 1860-luvulla molemmilla puolilla taisteli Meksikon vastaisen sodan aikana harjaantuneita sotilaita.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia, s. 252-256. (2. painos) Gaudeamus, 2001. ISBN 978-952-495-510-2
- ↑ a b c d e f g h i j Burkholder, Mark A.: Encyclopedia of Latin America, s. 311-313. (Vol. 3) Facts on File, 2010. ISBN 978-0-8160-7359-7
- ↑ a b Mexican-American War Encyclopaedia Britannica. Viitattu 30.8.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Meksikon–Yhdysvaltain sota Wikimedia Commonsissa