Yleisurheilu

Yleisurheilu on yhteisnimitys juoksu- ja kävelylajeille, heitoille (kuula, kiekko, moukari, keihäs) ja hypyille (pituus, korkeus, seiväs, kolmiloikka) sekä näistä lajeista koostuville moniotteluille (miehillä ulkoradoilla kymmen- ja hallissa seitsenottelu, naisilla ulkoradoilla seitsen- ja sisäradoilla viisiottelu). Yleisurheilun kansainvälisenä kattojärjestönä toimii vuonna 1913 perustettu Kansainvälinen yleisurheiluliitto. Suomessa yleisurheilua hallinnoi Suomen Urheiluliitto.

Naisten 400 metrin aitajuoksu vauhdissa.

Historia

Yleisurheilun varhaisvaiheita on vaikea jäljittää. Yleisurheiluun nykyään kuuluvia lajeja on harrastettu jo kauan, ja esimerkiksi antiikin ajan Olympian kisoissa oli yleisurheilulajeja. Nykyaikainen yleisurheilu kehittyi Englannissa, jossa monet juoksu- ja hyppykilpailut olivat keskiajalla suosittuja kansanjuhlien ja markkinoiden ohjelmanumeroita.

Nykyaikaisen yleisurheilun kehittyminen alkoi 1800-luvun alussa, ja amatööreille juoksukilpailuja järjestettiin Englannissa jo 1825. Pohjois-Amerikan ensimmäinen kilpailu pidettiin 1839 Torontossa. Ensimmäiset juoksukilpailut järjestettiin vaihtelevissa olosuhteissa, muun muassa paikallisissa puistoissa. Krikettikenttä Lord’s Cricket Groundin ympärille rakennettiin 1837 ensimmäinen juoksukilpailuja varten tehty rata. Se oli kolmasosamailin pituinen (noin 536 metriä).

Yleisurheilun suosio kasvoi 1860-luvulla, kun Britanniassa perustettiin vapaaehtoisia maanpuolustusjoukkoja Napoleon III:n hyökkäyksen pelossa. Yleisurheilulajeja harjoitettiin joukko-osastojen kokoontumisessa. Ensimmäisen avoimen yleisurheilukilpailun järjesti West London Rowing Club vuonna 1861. Saman vuosikymmenen aikana Lontoossa ja Liverpoolissa perustettiin myös ensimmäiset yleisurheiluseurat. Yhdysvalloissa New York Athletic Club alkoi levittää lajia maahan. Samaan aikaan myös kehitettiin ensimmäiset sekuntikellot, joilla saatiin mitattua ennätyksiä viidesosasekunnin tarkkuudella.

Yleisurheilu oli lajina levinnyt melko laajalle jo 1800-luvun lopussa, mutta todella kansainvälistä siitä tuli ensimmäisten nykyaikaisten vuoden 1896 olympialaisten ansiosta.

Yleisurheilun levitessä sille päätettiin perustaa kansainvälinen kattojärjestö. Tukholman vuoden 1912 olympialaisten yhteydessä perustettiin Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF (International Amateur Athletics Federation). Sen sääntökomitean johdossa oli yhdysvaltalainen James Edward Sullivan. Tästä syystä vuosina 1913–1914 hyväksytyt säännöt pohjautuivat suurelta osin yhdysvaltalaisen Amateur Athletic Unionin sääntöihin.

Yleisurheilu levisi kansainvälisesti, ja olympialaisten vanavedessä ensimmäiset Etelä-Amerikan-mestaruuskilpailut järjestettiin 1919 ja Euroopan-mestaruuskilpailut 1934. Englannin ja Ranskan yleisurheiluliitot järjestivät 1921 ensimmäisen maaottelun, ja ensimmäinen Suomi-Ruotsi-maaottelukin oli jo 1925.

Vaikka yleisurheilu kasvoikin 1920-luvulla maailman suurimpien urheilulajien joukkoon ja sen suurimmista tähdistä tuli kansainvälisesti tunnettuja urheilijoita, IAAF järjesti ensimmäiset MM-kilpailut vasta 1983. Vuodesta 1991 lähtien MM-kisat ovat olleet joka toinen vuosi.

Yleisurheilussa tapahtui 1980-luvun puolivälissä merkittävä suunnanmuutos, kun IAAF salli rahapalkinnot. Ensin palkkioita sai maksaa vain tietyissä kilpailuissa ja ne piti maksaa erillisiin rahastoihin. IAAF aloitti 1985 merkittävien kutsukilpailujen Grand Prix -sarjan, ja yleisurheilusta tuli muutamassa vuodessa ammattilaisurheilua. IAAF pudotti 2001 nimestään sanan ”amateur” (’amatööri’) ja on tunnettu jatkossa nimellä International Association of Athletics Federations.

Yleisurheilun lajit

Juoksulajit

Juoksulajeissa kilpailijat lähtevät yhtä aikaa lähtöviivalta ennalta määrätyn mittaiselle matkalle tavoitteenaan hyvä sijoitus tai hyvä aika. Varsinaisella juoksuradalla kilpailtavien ratajuoksujen lisäksi juoksulajeihin kuuluvat maantiejuoksut, joista perinteisin on maraton, maastojuoksut, rinnejuoksut sekä vuodeksi 2016 kilpailusääntöihin lisätyt polkujuoksut. Alle 400 metrin juoksut juostaan omilla radoilla, mutta sitä pitemmät matkat alkumatkaa lukuun ottamatta vapaasti ryhmässä. Aita- ja estejuoksuissa kilpailijat joutuvat ylittämään radalle pystytettyjä aitoja tai esteitä. Viestijuoksussa neljä juoksijaa samasta joukkueesta juoksee vuorollaan saman pituisen matkan.

• pikajuoksut:
  • 100 m
  • 200 m
  • 400 m
• keskipitkän matkan juoksut:
  • 800 m
  • 1 500 m
• pitkän matkan juoksut:
  • 5 000 m
  • 10 000 m
  • maraton (42 195 m)
  • muut maantiejuoksut
• viestijuoksut:
  • 4 × 100 m
  • 4 × 400 m
• aitajuoksut:
  • 100 m
  • 110 m
  • 400 m
• estejuoksut:
  • 3000 m estejuoksu
• maastojuoksut
• rinnejuoksut
• polkujuoksut

Sisäradoilla lyhimmät pikamatkat ovat yleensä 60 metrin juoksu ja 60 metrin aitajuoksu.

Hyppylajit

Hyppylajeja ovat pituushyppy, kolmiloikka, korkeushyppy ja seiväshyppy. Kahdessa ensimmäisessä pyritään hyppäämään mahdollisimman pitkälle ja kahdessa jälkimmäisessä mahdollisimman korkealle.

Pituushypyssä ja kolmiloikassa jokaisella kilpailijalla on karsinnassa kolme yritystä. Finaaliin pääsevät kaikki ennalta määrätyn karsintarajan ylittäneet, mutta kuitenkin vähintään kaksitoista parasta. Näistä jokaisella on loppukilpailussa käytössään aluksi kolme yritystä. Kolmelle viimeiselle hyppykierrokselle pääsevät kahdeksan parasta. Suoritus hylätään, jos kilpailija hyppyä suorittaessaan astuu ponnistuslankun yli. Kolmiloikassa kilpailijan on aluksi kahdesti peräkkäin ponnistettava samalla jalalla ja kolmannen kerran toisella jalalla (vasen-vasen-oikea tai oikea-oikea-vasen). Korkeus- ja seiväshypyssä kilpailija saa yrittää valitsemistaan korkeuksista kunnes hän on tehnyt kolme perättäistä epäonnistunutta yritystä.

Heittolajit

Kuulantyöntöalue ja taustalla näkyy moukarinheittorinki.

Heittolajeja ovat kuulantyöntö, keihäänheitto, moukarinheitto ja kiekonheitto. Tarkoituksena on heittää/työntää heittoväline mahdollisimman pitkälle. Heittolajien karsinnassa jokaisella kilpailijalla on kolme yritystä. Finaaliin pääsevät kaikki karsintarajan ylittäneet, mutta kuitenkin vähintään kaksitoista parasta. Loppukilpailussa kaikilla kilpailijoilla on käytössään kolme yritystä. Kolmelle viimeiselle heittokierrokselle pääsevät kahdeksan parhaan tuloksen saavuttanutta. Heitto/työntö hylätään, mikäli kilpailija astuu heittokehän tai heittorajan (keihäänheitossa) yli. Heitto/työntö hylätään myös, jos heittoväline ei pysy heittosektorin sisällä.

Kävelyt

Kilpakävelyn arvokisamatkat ovat nykyisin 20 kilometrin kävely ja 35 kilometrin kävely. Vuoteen 2021 asti pitempi matka arvokisoissa oli 50 kilometrin kävely. Tavoitteena on hyvä sijoitus tai hyvä aika.

Kilpailijoiden on käveltävä säännöissä määriteltävän suoritustekniikan mukaisesti. Kantapään tullessa maahan täytyy polven olla ojennettuna ja pysyä ojennettuna jalan pystysuoraan vaiheeseen saakka. Silminnähtävä maakosketus tulee säilyä. Tuomari huomauttaa kävelijää, mikäli kävely ei ole sääntöjen mukaista. Huomautuksen jälkeen tuomari voi esittää kilpailijan hylkäämistä, mikäli kävely ei ole teknisesti parantunut. Kilpailijan suoritus hylätään, mikäli kolme eri tuomaria katsoo kilpailijan tekniikan sääntöjen vastaiseksi.

Ottelut

Miehet kilpailevat ulkoradoilla kymmenottelussa ja naiset seitsenottelussa. Sisäradoilla miehet kilpailevat seitsenottelussa ja naiset viisiottelussa. Lajit suoritetaan yksi kerrallaan kahden päivän aikana, paitsi naisten halliviisiottelu, joka suoritetaan yhden päivän aikana. Tarkoituksena on saavuttaa mahdollisimman suuri kokonaispistemäärä, joka on kilpailijan kustakin lajista saaman pistemäärän summa. Tulosten antamat pistemäärät katsotaan taulukoista.

Harvemmin kilpaillut lajit

Erityisesti juoksuissa on lajeja, jotka eivät ole arvokisojen ohjelmassa ja joissa kilpaillaan harvemmin. Tällaisia ovat muun muassa 150 metrin juoksu, 1 000 m, maili, kaksi mailia, 2 000 m, 3 000 m ilman esteitä ja puolimaraton. Naiset juoksevat toisinaan 2 000 metrin esteitä, mutta virallinen estematka heilläkin on nykyään 3 000 m.

Alkuaikoina jopa olympialaisissa on ollut mukana vauhdittomia hyppylajeja (vauhditon korkeus- ja pituus sekä kolmiloikka). Nykyisin näissä lajeissa ei juuri kilpailla.

Katso myös: Luettelo yleisurheilulajeista

Kentän ja välineiden ominaisuudet

Yleisurheilukenttä: juoksulajien lähtöpaikat, kenttälajien yhdet mahdolliset suorituspaikat ja heittolajien sektorit.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF määrittelee kansainvälisissä kilpailuissa ja suurkilpailuissa käytettävän yleisurheilukentän ja kilpailuvälineiden mittasuhteet.

Juoksuradat

Juoksurata on 400 metriä pitkä. Suorat ovat 84,39 metriä ja kaarteet 115,511 metriä mitattuna 20 senttimetriä radan sisäreunasta ulospäin (poikkeuksena 30 senttimetriä sisäradalla). Etusuoraa on jatkettu 100 metrin juoksua ja 110 metrin aitajuoksua varten vähintään 3 metriä ennen lähtöviivaa ja 17 metriä maaliviivan jälkeen. Ratoja on yleensä kahdeksan, mutta kuuden tai yhdeksän radan kenttiäkin on olemassa. Kukin rata on 1,22 metriä leveä. Radoilla on yhteinen maaliviiva, mutta lähtöviivat ovat kullakin radalla eri paikassa, riippuen matkan pituudesta.

Aidat ja esteet

Aitajuoksuissa on 10 korkeudeltaan säädettävää aitaa.

Miesten 110 metrin aidat ovat 1,067 metriä korkeat ja 9,14 metrin välein. Lähdöstä ensimmäiselle aidalle on 13,72 metriä ja viimeisestä aidasta maaliin 14,02 metriä. Naisten 100 metrin aidat ovat 0,838 metriä korkeat ja 8,50 metrin välein. Lähdöstä ensimmäiselle aidalle on 13,00 metriä ja viimeisestä aidasta maaliin 10,50 metriä.

Miesten 400 metrin aidat ovat 0,914 metriä korkeat ja 35,00 metrin välein. Lähdöstä ensimmäiselle aidalle on 45,00 metriä ja viimeisestä aidasta maaliin 40,00 metriä. Naisten 400 metrin aidat ovat 0,762 metriä korkeat ja 35,00 metrin välein. Lähdöstä ensimmäiselle aidalle on 45,00 metriä ja viimeisestä aidasta maaliin 40,00 metriä.

Estejuoksussa on kierrosta kohti viisi estettä, joista yksi vesieste. Miesten esteet ovat 36 tuumaa ja naisten esteet 30 tuumaa korkeat, mielellään yhtä kaukana toisistaan. Vesieste on 3,66 × 3,66 metriä ja syvyydeltään 0,50–0,70 metriä syvimmältä kohdaltaan, joka on välittömästi esteen jälkeen, ja nousee siitä ylöspäin radan tasalle. Vesieste on yleensä, mutta ei välttämättä, radan sisäpuolella kaarteessa. Kun vesieste on radan sisäpuolella, yksi kierros on 3,916 metriä normaalia lyhyempi.

Hyppypaikat ja välineet

Pituushyppy ja kolmiloikka suoritetaan samalla hyppypaikalla, johon kuuluu vauhdinottorata, lankku ja hiekkakuoppa. Miesten ja naisten lankku ovat samalla kohdalla pituushypyssä mutta eri kohdilla kolmiloikassa. Pituushypyssä lankun on oltava vähintään 1 metrin päässä hiekkakuopasta ja kolmiloikassa 11 tai 13 metriä. Vauhdinottoradan on oltava vähintään 40 metriä pitkä. Radan leveys on 1,22 metriä. Ponnistuslankku on 20 senttimetriä leveä, ja sen takana voi olla pehmeää massaa, johon jää merkki yliastutusta hypystä. Alastulopaikka on hiekkaa ja vähintään 9 × 2,75 metriä kooltaan. Hiekan on oltava sellaista, että se ei kovetu kastuessaan.

Korkeushyppyrima on 4,02 metriä pitkä, kuten telineiden välikin. Alastulopatja on vähintään 4 × 6 metriä pinta-alaltaan ja 70 senttimetriä korkeudeltaan. Vauhdinottoalue on puoliympyrän muotoinen ja halkaisijaltaan vähintään 20 metriä.

Seiväshyppytelineet ovat 5,20 metrin päässä toisistaan. Rimankannattimien tarkan paikan syvyyssuunnassa voi päättää hyppääjä. Alastulopatja on vähintään 6 × 6 metriä ja 80 senttimetriä korkea. Vauhdinottoradan tulee olla vähintään 40 metriä pitkä. Seipäät voivat olla minkä tahansa pituiset tai kuinka taipuisat tahansa, mutta poikkileikkaukseltaan aina pyöreät.

Heittopaikat ja välineet

Kiekkorinki on 2,50 metriä halkaisijaltaan. Sitä ympäröi häkki. Kansainvälisissä kisoissa heittoalue on 34,92 asteen levyinen 5 senttimetrin levyisillä valkoisilla viivoilla merkitty sektori, joka on 80 metriä pitkä. Kiekko on pyöreä ja symmetrinen, miehillä 219–221 millimetriä ja naisilla 180–182 millimetriä halkaisijaltaan, 44–46 ja 37–39 millimetriä paksuudeltaan sekä 2 ja 1 kilogrammaa painoltaan.

Moukaririnki on 2,135 metriä halkaisijaltaan. Sitä ympäröi häkki. Kansainvälisissä kisoissa heittoalue on 34,92 asteen levyinen 5 senttimetrin levyisillä valkoisilla viivoilla merkitty sektori, joka on 90 metriä pitkä. Moukarissa on metallipallo, vaijeri (vähintään 3 millimetriä paksu ja venymätön) ja kädensija (enintään 100 millimetriä leveä). Miesten moukari on halkaisijaltaan 110–130 millimetriä ja painoltaan 7,26 kilogrammaa ja naisten moukari 95–110 millimetriä ja 4&nvsp;kilogrammaa.

Kuularinki on 2,135 metriä halkaisijaltaan. Sen etupuolella on lankku, jonka mittasuhteet ovat 1,21 m × 11,2 cm × 10 cm. Heittoalue on 34,92 asteen levyinen 5 senttimetrin levyisillä valkoisilla viivoilla merkitty sektori, joka on 25 metriä pitkä. Kuulan on oltava sileää metallia. Miesten kuula on halkaisijaltaan 110–130 millimetriä ja painoltaan 7,26 kilogrammaa, ja naisten kuula 95–110 millimetriä ja 4 kilogrammaa.

Keihäänheiton vauhdinottorata on vähintään 30 metriä pitkä ja 4 metriä leveä. Kansainvälisissä kisoissa heittoalue on 29 asteen levyinen 5 senttimetrin levyisillä valkoisilla viivoilla merkitty sektori, joka on 100 metriä pitkä. Miesten keihäs on pituudeltaan 2,60–2,70 metriä ja painoltaan 800 grammaa, ja naisten keihäs 2,20–2,30 metriä ja 600 grammaa. Keihään kädensijan on oltava keihään painopisteen päällä, jonka on puolestaan oltava miehillä 0,90–1,06 metriä ja naisilla 0,80–0,92 metrin päässä keihään kärjestä.

Harrastuksena

Suomessa yleisurheilu on lasten urheiluharrastuksista halvimpia. Lasten harrastetasolla hinta on keskimäärin 1 085 euroa vuodessa (vaihdellen välillä 960–1 210 euroa) ja lasten kilpatasolla keskimäärin 1 675 euroa vuodessa (vaihteluvälillä 1 380 – 2 100 euroa).

Yleisurheilulajien ennätyksiä

• Yleisurheilun maailmanennätykset
• Yleisurheilun pohjoismaiden ennätykset
• Yleisurheilun Suomen ennätykset

Tuloslistojen lyhenteet

Tuloslistoissa esiintyvät lyhenteet vaihtelevat hieman kilpailusta ja maasta (kielestä) riippuen, mutta ohessa yleisimmät lyhenteet:

Kansainväliset (englanniksi):

• AR (Area/African/American/Asian/Australian record) = maanosan (Afrikan/Amerikan/Aasian/Australian) ennätys
• CR (Competition record/Championship record) = kilpailujen ennätys
• DSQ / DQ (Disqualified) = hylätty
• DNF (Did not finish) = keskeyttänyt
• DNS (Did not start) = ei aloittanut
• EC (European champion) = euroopanmestari
• EJR (European junior record) = euroopan nuorten ennätys
• ER (European record) = Euroopan ennätys
• MR (Meeting record) = kisaennätys
• NC (National champion) = kansallinen mestari
• NM (No mark) = ei tulosta
• NH (No height) = ei tulosta (korkeussuuntaisissa hyppylajeissa)
• NJR (National junior record) = kansallinen nuorten ennätys
• NR (National record) = kansallinen ennätys
• OR (Olympic record) = Olympialaisten ennätys
• PB (Personal best) = kilpailijan oma ennätys
• SB (Season best) = kilpailijan kauden paras tulos
• SR (Stadium record) = stadion ennätys
• Q (Qualified) = selvisi jatkoon (suoraan)
• q (qualified) = selvisi jatkoon (ajan/keräilyerän kautta/tuloksen perusteella)
• W / w (Wind assisted) = tuulitulos
• WC (World champion) = maailmanmestari
• WJR (World junior record) = nuorten maailmanennätys
• WL (World leading) = kauden kärkitulos maailmassa
• WR (World record) = maailmanennätys
• x (Failure) = epäonnistunut suoritus (esim. yliastuminen tai rimanpudotus)
• o = riman ylitys korkeus- ja seiväshypyssä
• – (Pass) = suorituksen jättäminen väliin

Suomenkieliset:

• EE = Euroopan ennätys
• EM = Euroopan mestaruus
• HYL = hylätty
• KESK = keskeyttänyt
• KK = kauden kärkitulos maailmassa
• KKK = kauden kotimainen kärkitulos
• ME = maailmanennätys
• MM = maailmanmestaruus
• PE = Pohjoismaiden ennätys
• PM = Pohjoismaiden mestaruus
• SE = Suomen ennätys
• SM = Suomen mestaruus

Kilpailuja

• Olympialaiset
• Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut
  • Yleisurheilun sisäratojen maailmanmestaruuskilpailut
  • Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut
  • Puolimaratonin maailmanmestaruuskilpailut
• Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut
  • Yleisurheilun sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailut
  • Maastojuoksun Euroopan-mestaruuskilpailut
• Yleisurheilun maailmancup
• Yleisurheilun Suomi–Ruotsi-maaottelu
• Kalevan kisat
• Maastojuoksun Suomen-mestaruuskilpailut
• Yleisurheilun sisäratojen Suomen-mestaruuskilpailut
• Timanttiliiga

Lähteet

• Athletics Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 24.8.2015. (englanniksi)
• Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5

Aiheesta muualla

• IAAF. Kansainvälisen yleisurheiluliiton sivut.
• IAAF: Yleisurheilun kansainväliset säännöt (PDF) 2010. Suomen Urheiluliitto. Arkistoitu 18.6.2012. Viitattu 28.6.2012.
• Kattavat tilastot kaikkien aikojen parhaista tuloksista. (englanniksi)
• Tilastopaja Oy - Tuloksia.
• Veteraani Yleisurheilutilastoja (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
• Ikänaisten maailmanennätykset. (englanniksi)
• Ikämiesten maailmanennätykset. (englanniksi)
• Athletics News and Video. (englanniksi)
• UrheiluPlaza.com (Arkistoitu – Internet Archive), Yleisurheilu-uutiset.