Zeus
Zeus (m.kreik. Ζεύς) on kreikkalaisen mytologian ylijumala ja taivaanjumala sekä Olympoksen valtias ja jumalten dynastian perustaja. Taivaanjumalana Zeus hallitsee kaikkea korkealla olevaa, kuten vuorenhuippuja, kotkia, tammia ja ukkosta.[1]
Kuvaus
muokkaaZeus on titaanien Kronoksen ja Rhean poika.[1] Zeuksen isovanhemmat ovat Uranos (taivas) ja Gaia (maa).[2]
Zeus kasvoi Kreetalla Ídan luolassa, jotta hän olisi turvassa Kronokselta, joka oli syönyt muut lapsensa. Rhea jätti Zeuksen Adrasteian hoiviin. Zeuksen sisaruksia ovat Haades, Hera, Hestia, Poseidon ja Demeter.[1]
Zeus vapautti Kronoksen vangitsemat kykloopit, ja sai näiltä palkkioksi ukkosen ja salaman lahjan. Seppä Hefaistos takoi Zeuksen salamaniskut. Kykloopit auttoivat Zeusta nousemaan jumalten johtajaksi. Zeus käytti ukkosta ja salamaa alistaakseen titaanit, jättiläiset jotka olivat kyklooppien ja hekatonkheiresien sisaruksia. Titaanien avulla Zeus syrjäytti Maan jumalattaren Gaian. Kyklooppien avulla Zeus löi myös Kronoksen ja nousi näin maailman valtiaaksi. Meren hän antoi veljelleen Poseidonille ja maanalaisen vainajalan Haadekselle. Taivaat Zeus piti itsellään. Zeus puolusti valtaistuintaan taisteluissa Gaian lähettämiä Tyfonia ja Enkeladosta vastaan.[1]
Palvonta
muokkaa
Zeusta oli palvottu mahdollisesti jo vuodesta 1500 eaa. alkaen. Muinaiset persialaiset kutsuivat taivasta Zeukseksi ja uhrasivat Zeukselle vuorenhuipuilla. Roomalaisilla Zeusta vastasi Juppiter.[1]
Zeuksen tärkeimmät pyhäköt sijaitsivat Dodonassa ja Olympiassa.[1] Kreikan Olympia oli Zeukselle pyhitetty paikka, jossa järjestettiin joka neljäs vuosi hänen kunniakseen urheilukilpailut, Olympian kisat. Olympiaan rakennettiin 400-luvulla eaa. suuri Zeuksen temppeli, jossa oli Feidiaan veistämä Zeuksen kuvapatsas.
Zeusilla oli suojanaan vuohen vuota, aigis. Hänet kuvataan usein istumassa valtaistuimellaan salamoita yhdessä kädessä ja sypressivaltikka toisessa kädessä. Hänen pyhä lintunsa on kotka.[1]
Maininnat Raamatussa
muokkaaRaamattu mainitsee Zeuksen tapauksessa, johon liittyvät Paavali ja Barnabas. He olivat Lystran kaupungissa, ja kun asukkaat näkivät Paavalin parantavan ramman miehen, he pitivät heitä jumalina ja sanoivat Paavalin olevan Hermes ja Barnabaan Zeus. Zeuksen pappi halusi uhrata väkijoukon kanssa ja toi sonneja ja seppeleitä. (Apostolien teot 14:8–13.) Lystran lähistöltä 1909 löydetyt kaksi vanhaa piirtokirjoitusta todistavat, että tuossa kaupungissa palvottiin näitä kahta jumalaa.[3] Toisessa piirtokirjoituksessa viitataan ”Zeuksen pappeihin” ja toisessa mainitaan ”Suuri Hermes” ja ”taivaan ylijumala Zeus”. [4]
Zeus mainitaan myös apokryfisessä Toisessa makkabilaiskirjassa. Yrittäessään tehdä lopun juutalaisesta uskonnosta kuningas Antiokhos IV Epifanes määräsi Jerusalemin temppelin häväistäväksi ja vihki sen uudelleen Zeukselle (Jupiter Olympius). (2. Makkabealaiskirja 6:1, 2)[5][6]
Jälkeläiset
muokkaaZeus oli useasti naimisissa, ja hänellä oli paljon lapsia eri jumalattarien ja kuolevaisten naisten kanssa.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Coulter, Charles Russell & Turner, Patricia: ”Zeus”, Encyclopedia of Ancient Deities, s. 522–523. Routledge, 2000. ISBN 1-57958-270-2
- ↑ Yrjö Karilas (toim.): Pikku Jättiläinen, Suomenmaa, 8. painos, WSOY 1958, s. 317.
- ↑ the Roman Mercury, the translation of Hermes Archive.org
- ↑ The International Standard Bible Encyclopaedia, toim. J. Orr, 1960, III osa, s. 1944.
- ↑ 2.Maccabees 6:1,2(englanniksi)
- ↑ 2. Makkabealaiskirja 6:1,2 (suomeksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zeus Wikimedia Commonsissa